Tervehdys lukijoille!

Tervehdys lukijoille,
käyntejä sivuillani on huhtikuun lopulta lähtien laskurin mukaan jo lähes 800 + omat käyntini.  Keitähän te kaikki olette, keitä ovat lukijani Ranskassa ja Saksassa? (malesialaiset ja ukrainalaiset ovat kenties osuneet sivuilleni vahingossa.)
Olisi kiva saada palautetta, käsittääkseni se käy vain kirjoittamalla jutun loppuun, mitä ajatuksia on tullut mieleesi, oletko eri mieltä, mitä unohtunut jne. Länsi-Uusimaan kolumneissa tosin on 3500 merkin yläraja, joten moni juttuni on viimeisen päälle typistetty. Minulla kun on niin valtavasti sanottavaa. Jos kommentin laittaminen vaatii Google-tunnusta, tee sellainen. Siitä ei pitäisi olla mitään haittaa. Omani on sama kuin sähköpostitunnus, mutta salasanan keksin erikseen.
Kommenttien lisäksi voi ryhtyä jäseneksi. Siitä olisin todella mielissäni. Nyt minulla on vain yksi, ja sekin oma mieheni, meidän Osku. Hän oikolukee kirjoitukseni, hillitsee ja pudottaa maan pinnalle, ja estää joutumasta raastupaan.

Ihania elokuun kuutamoiltoja ja kirkasta, värikästä syksyä teille kaikille!

Kepa

RIKOS JA RANGAISTUS. Länsi-Uusimaa 12.8.2011

Istuskelin taannoin yliopiston kirjastossa etsimässä mikrofilmeiltä äitini
kirjoituksia 40-luvun tamperelaislehdestä. Huomio kiinnittyi siihen, että
jopa toisella puolella Suomea tapahtuneet ladonpoltot uutisoitiin ja teki-
jöiden nimet julkaistiin jos oli tiedossa. Siihen aikaan ladonpolttajat pan-
tiin kasvatuslaitokseen, muutenkin teko oli häpeällinen. Latoja ei enää
juurikaan ole, ja nuorisorikollisuus saanut uusia muotoja.

Saako rikollisen nimen ja kuvan julkaista? Journalistien eettinen ohje on
väljä tai ainakin se jättää harkinnanvaraa: ”Tietojarikoksentekijästä,
syytetystä tai epäillystä ei yleensä voida julkaista, jos ne paljastavat
erityisen arkaluonteisen rikoksen uhrin.” ...”uhrin henkilöllisyys on suo-
jattava, ellei sillä ole poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä”.


Käytännössä rikoksentekijän kohtelu vaihtelee. Jos tekijä on julkisuu-
den henkilö, sensaatiolehdet saattavat elämöidä asialla pitkäänkin,
motiivinaan taloudellinen hyöty. Jos rikos kohdistuu yhteen henkilöön
ja tekijä on tavallinen rivikansalainen, ei tekoa välttämättä pidetä
yhteiskunnallisesti merkittävänä, eikä nimiä julkaista. Joka tapauk-
sessa uhri ja omaiset saavat osansa kakusta, lopuksi ikäänsä, vaikka
heidän yksityisyyttään pyrittäisiinkin suojaamaan. Lasten- ja naisten­-
suojelun kannalta olisi perusteltua julkaista pedofiilien- ja raiskaajien
nimet kuvien kera.

Silloin tällöin vaaditaan rattijuoppojen nimiä Internetiin, mutta mai-
nittu rikos on jo niin yleinen, ettei nimilistan julkaisulla ole häpeä-
rangaistusarvoa. Sen sijaan protestilistalle joutumista yritetään vält-
tää kaikin keinoin. Virossa julkaistaan oikeusministeriön toimesta
lastensa elatusavun maksa­matta jättäneiden listaa. Joku jo kaipasi
vastaavaa meillekin. Mutta siinä rangaistaisiin köyhyydestä, ei rikok-
sesta. Tappelijat ja autovarkaat ansaitsisivat omat listansa myös,
mutta siinä käy helposti niin, että sällit ryhtyvät pyrkimään listoille.

Julkisuus ei ole yksiselitteinen asia. Breivik julkaisi Internetissä en-
nen terroritekojaan sekavan ja osaksi muilta kopioidun 1500-sivui-
sen manifestin. Hän halusi myös julkista oikeudenkäyntiä ja mahdol-
lisimman suurta näkyvyyttä mediassa. Ensimmäinen käsittely meni
suljetuin ovin. Häntä ei myöhemminkään pitäisi päästää selittele-
mään tekojaan, ajatustensa levittämiseen. Halveksiva vaikeneminen
on oikea tapa, ei julkisuudella palkitseminen. Oslossa osa kaupoista
ja kioskeista ei myy lehtiä, joissa on Breivikin kuva etusivulla.
Svenska Dagbladetin päätoimittaja ei pidä boikotista ja sanoi sen
johtavan Breivikin epäinhimillistämiseen (?) ja siten pelon lisäänty-
miseen.

Lehdistö kertoi myös tarpeettoman tarkasti pommitarvikkeiden ke-
miallisen koostumuksen ja voimak­kuuden sekä sen, mistä aineksia
saa. Lisäksi ostajalla pitää olla viljelyalalla toimiva yritys. Näistä
uutisointi voisi olla epämääräisempää. Moni vähemmän älykäs po-
tentiaalinen pommin­rakentaja jäisi ilman tietoa ja pommi rakenta-
matta. Aselakien kiristämiselläkään ei välttämättä ole tehoa, kun 
nokkela murhamies voi aina liittyä Breivikin tapaan ampumaseuran
jäseneksi.

Risto Uimonen kiitteli Turun Sanomissa mediaa siitä, että Norjan
terroritekojen päivästä toiseen kestänyt uutisointi oli pysynyt
hanskassa. Sananvapauden nimissä ihmisillä on oikeus saada tietää.
Jos tietoja ei anneta tarpeeksi tarkasti, tieto leviää joka tapauk-
sessa sosiaalisessa mediassa. 93 uhrin nimien julkaisemisella kun-
nioitettiin heidän muistoaan. Myös pelastuneiden tarinoilla oli oi-
keutuk­sensa, vaikeneminen niistä olisi ollut väärin. Terroristeille
sananvapaus taas on palkinto, jota ei voi hyväksyä.

KERTTU KERÄNEN

SOPUA KISSA- JA KOIRASOTAAN. Länsi-Uusimaa 27.07-.2011

Eläinten hautausmaalla on kivi, jossa lukee: Tässä lepää Murri, ainoa ystäväni. Väinö.

Yhä useammalla ei ole omaisia eikä ystäviä, on vain pyyteetön lemmikki. Se tuottaa ihmiselle mielihyvää, endorfiineja; ei suutu eikä kanna kaunaa. Koirat tosin haukkuvat, mutta se on niiden tehtävä.

      Toiset pitävät enempi kissoista, toiset koirista. Hupaisaa, miten nämä kaksi ihmislajia ottavat yhteen. Kiistellään, kumpi on älykkäämpi, kissa vai koira. Keväällä lumen alta paljastuneet koiranjätökset kiukuttivat ihmisiä suunnattomasti ja tekstaripalstat täyttyvät. Kesään tultaessa on päästy jo kissan­jätöksiin. Ehkä ne ovat vain ylireagointia. Ei kissa sentään yhtenään kaki. Ennen kuin päästän oman kattini ulos, se on ehkä jo ehtinyt käydä laatikollaan. Lasten hiekkalaatikot ulkona voi peittää muovilla, ja kääntää sivuun lasten leikkien ajaksi. Siinähän voivat muutkin otukset käydä yöllä. Koirien kakat taas ovat paitsi esteettisesti vastenmielisiä myös hygieeninen ongelma ennen maatumistaan. Kissat sentään peittävät tuotoksensa. Lauri Viitakin runoili: ”Siisti pitää aina olla, sanoi kissa hietikolla. Kaapi päälle tarpeenteon, pienen sievän santakeon”.
      Myönnän siis olevani enempi kissaihminen. Jotkut koiratkin ovat toki ihania, mutta isoja koiria pelkään. Pelko syntyi jo lapsuudessa. Naapurilla oli saksanpaimenkoira Tipy, joka pistäytyi usein meidän pihalla. Sillä oli tapana nousta päälle, ja ruveta nuoleske-lemaan naamaa, ellei alle kymmenvuotias koiramaisuuden kohde tuupertunut sitä ennen. Sitä paitsi koiran suu haisi pahalle... – Jotkut koirarodut ovat taistelu- tai vartijakoiria, toiset kohdeltu vihaisiksi.
nhan kissalla sietämättömiä ominaisuuksia. Se on vähän ylellinen, ei tottele, ei alistu autoritaariseen komentoon. Moni perustelee kielteiset tuntemuksesta sillä, että kissa tappaa lintuja. Näin perustelee myös Pentti Linkola, joka on varmaan kissanvihaajien ykkönen. Hämmästyttävää, hänhän on kuitenkin jonkin sortin luonnon ystävä. Kissa on hyödyllinen, se metsästää hiiriä, myyriä ja rottia. Useista linnunpöntöistämme varttuu monta kertaa enemmän pikkulintuja kuin yksi kissa onnistuu tuhoamaan. Pääsy pönttöihin on estetty rautalankaverkolla, eikä kissa edes syö linnunmunia, niin kuin suloinen orava, varis tai harakka.

      Taluttaessani kissaani puistotiellä, on usein tullut vastaan koira irrallaan, ja omistaja vasta aikojen päästä perässä. Ymmärrän, että moni koira tarvitsee liikuntaa enemmän kuin isäntänsä kunto sallii. Kissa ei hyökkää koiran kimppuun, mutta pakon edessä se voi puolustautua hyvin ikävällä tavalla. Aamuisin päästän katin takapihalle ja pikkumetsik-köön. Onhan siinä riskinsä, mutta heitteillä se ei ole. Eikä se koskaan ole ollut yötä ulkona.

      Koiria minun käy sääliksi. Monet niistä on jalostettu sairaiksi tai niillä harjoitetaan pentutehtailua. Kuten kissoillakin. Moni koira haukkuu ikäväänsä pitkin päivää yksin jätettynä. Kissa vähät välittää. Mutta molemmat ilahtuvat kun palvelijansa saapuu kotiin.
      Kissoilla on suurempi vaara tulla hylätyksi kesän jälkeen. Lomat loppuvat ja suloiset kesäkissat saavat jäädä oman onnensa varaan. Ne villiintyvät, tekevät lisää poikasia ja tuhoavat luonnonvaraisia eläimiä. Syksyn jälkeen tulee talvi ja huonostihan siinä käy.  Kissa ei pärjää Suomen luonnossa talvella.
       Olisiko mahdollista valjastaa opettajat kysymään alakoulussa, kenellä oli kesäkissa ja mitä sille tapah­tui. Lapsethan sen kesäkissan usein haluavat. Näin saataisiin koteihin viestiä vastuusta, jos sitä ei vanhemmilla muuten ole.

KERTTU KERÄNEN

KYLÄKÄVELYLLÄ PUUJÄRVIPÄIVÄNÄ. Länsi-Uusimaa 15.7.2011

Karjalohjan Osuuspankin mittari näytti 34 astetta, pari astetta enemmän kuin muualla. Tienvarret ja kunnantalon piha oli jo aamukymmeneltä täynnä autoja ja ihmisvirta jatkui tasaisena Seurojentaloa kohti. Myyntipöydillä oli uutta ja vanhaa tavaraa, kahvia, limua, lohta ja makkaraa, arvanmyyjät kulkivat väen joukossa ja Bel-Ami orkesteri soitti. Vaahtera-teatterikin esiintyi.

     Puujärvipäivien puhuja oli prof. Pentti Arajärvi. Päällimmäisenä oli tietysti luonto ja ympäristön tila. Kaikki mitä Puujärveen päästämme, valuu lopulta Itämereen. Vastuu on kaikilla, sekä kuntalai­silla että kesäasukkailla.

      Ennen FM Tauno Tukkisen opastamaa kyläkävelyä kävin Seurojentalon sisätiloissa. Takaseinällä oli komea jäljennös Ferdinand von Wrightin metsotaulusta, jota tuijottelin 50-luvulla Keko-juhlissa, kun talouskatsaus ei kiinnostanut. Keko-juhlissa oli aina joku tunnettu esiintyjä, esimerkiksi George de Godzinsky. Hän soitti pianolla mm. Ukko-Nooan improvisoiden ja eri tahtilajeissa, taisi olla ainakin kuusi versiota. Toisena vuonna taikuri Solmu Mäkelä taas kutsui luokkatoverini Jaakon lavalle avustajaksi ja käski tämän räpiköidä käsillään ja kotkottaa kuuluvasti. Taikuri itse ravisteli Jaakon takana mustaa pussia ja munahan sinne putkahti! Miten noloa! En pidä taikureista vieläkään.

     Näyttämöllä oli myös harvinaisiksi käyneet koivukulissit. Ne näyttivät paljon vaatimatto­mam­milta kuin lapsuudessani, mutta ovat silti arvokasta kansanperinnettä. - Myös työväentalolla on etevän salolaisen Emil Niinistön maalaamat maisemakulissit. Sammatin työväentalon kulissit 1920-luvulta taas ovat taiteilija Matti Taskisen käsialaa.

     Kyläkävely alkoi siis Seurojentalolta, jossa allekirjoittaneenkin häitä tanssittiin 1960-luvun puoli­välissä. Talo rakennettiin 1911 ja siellä ovat toimineet suojeluskunta, puhelinkeskus, nuorisoseura jne. Kaarle Salmen nahkurinliikkeen rakennuksista on jäljellä mansardikattoinen asuinrakennus vuodelta 1924. Seuraavalla tontilla on suutari Vihtori Niemisen rakennukset, erittäin kaunis kokonaisuus 1880-luvun lopulta. Komea kunnantalo on rakennettu 1908. Siellä oli kirjasto ja yläkerrassa terveyssisaren asunto. Alakerran eteläpäädyssä asui kätilö.

      Viereisellä tontilla sijaitsi 1960-luvulle saakka komeankaunis Osuuspankin talo. Varjoisaa koivu­kujaa pitkin vein sinne ensimmäiset pennoseni kasvamaan korkoa. Talo purettiin ja uusi punatiili­nen liikerakennus rakennettiin lähemmäs tietä. - Outoa on, että Osuuspankki Sammatissa ja Karja­lohjalla on auki vain yhtenä päivänä viikossa, kun Säästöpankki sentään palvelee viitenä päivänä.

      Vastapäiselle tontille rakennettiin 1879 kauppa, jossa myöhemmin toimi Matkahuolto 1960-luvun lopulle ja on nykyään yksityiskäytössä. Matkahuollon aikaan talossa oli myös kirja­kauppa ja parturi. Baari oli kaksiosainen, ja peräkammarissa miehet joivat kaljaa ja ilma oli sakeana tupakan­savusta. Joskus meille lähitalojen lapsille koitti onnenpäivä, kun jäätelökaappi suli. Silloin Matka­huollon Saima huusi kovalla äänellä lapset jäätelölle.

     Puputin talo ennen kirkkoa on myös iäkäs ja suojeltu. Tien varressa kirkon alapuolella oli kirkkotalli, jossa Kurjen Eemeli korjasi kesäisin polkupyöriä. Joka kerta kun kuljen siitä ohi, ihmettelen, miksi se purettiin?

     Ja sitten karjalohjalaisten ylpeys: 1867 valmistunut kivikirkko. Kirkon vaiheet käytiin läpi vuoden 1970 tulipaloineen, jossa jäljelle jäi vain ulkoseinät ja alttaritaulu. Valtavin ponnistuksin karjaloh­jalaiset ovat kunnostaneet kirkkonsa vähitellen käyttökuntoon.

     Ensimmäisen oikean työpaikkani, entisen Keon kaupan kohdalla poikkesin hautausmaalle. Kahden luokkatoverini kanssa laskimme kukat rehtorimme Tauno Heikkilän haudalle. Kyläkävely jatkui tosin Nummijärven tienhaaraan asti, mutta mansikat odottivat perkaajaa…

KERTTU KERÄNEN

LUONNON LAKI. Länsi-Uusimaa 1.7.2011

Seurasin huhtikuulta saakka nettikameroista kalasääskien eli sääksien
saapumista sekä Hailuodon että Seilin pesille. Ensin tuli merikotka Seilin
pesälle ja otaksuin, että pesäpaikasta tulee sääksien kanssa taistelu
edellisen kevään tapaan. Lienee tapahtunut sopuratkaisu, koska sääksi-
pari ryhtyi pesänkohennukseen eikä kotkia enää näkynyt. Hailuodon
kamera käynnistettiin 8.4. Sielläkin kävi useampia katsojia, ennen
kuin viimevuotinen ärhäkkä sääksipari valtasi sen 24.4.

Sitten alkoikin seuranta montako munaa saavat aikaiseksi ja milloin ne
kuoriutuvat. Hailuodon ensimmäinen muna ilmaantui 28.4., sitten toinen,
kolmas ja vielä parin päivän viiveellä neljäs. Seilin munien lukumäärästä
ei saanut selkoa ennen kuin poikaset kuoriutuivat ja näkyivät kunnolla.
Niitä on kolme ja poikaset varttuvat silmissä. Välillä on sekä uros- että
emolintu yhtä aikaa pesällä ruokintahommissa.

Hailuodon neljättä poikasta näki harvoin, aina se oli toisten takana tai
alinna pesä-kuopassa. Kerran seurasin hyvän tovin ruokintatuokiota. Kolme
isompaa oli rivissä emon lähellä ja kukin sai vuorol­laan suupalan sitä
mukaa kun emo repi isälinnun tuomaa lohta tai siikaa kappaleiksi. Pienin
poikasista yritti kurkotella toisten takaa osingolle, mutta sillä ei ollut
mitään mahdollisuuksia. Eikä emo antanut sille palaakaan toisten yli.

Aamuin illoin kävin tietokoneella katsomassa, miten perhe jakselee.
Kahteen päivään poikasta ei näkynyt lainkaan. Lopulta pesäuutisissa
mainittiin lyhyesti, että neljäs poikanen oli menehtynyt. Pari muutakin
lintuharrastajaa oli seurannut tragedian kehittymistä, mutta kukaan ei
ollut nähnyt, mitä oikeastaan tapahtui. Selvää oli, että poikanen oli
kuollut nälkään, mutta kippasiko emo sen laidan yli ja ennen vai jälkeen
menehtymisen, vai söivätkö ne sen. Eivät syö omiaan, sanoi Mies, joka on
perillä tällaisista asioista. Petolinnuilla vain on tapana kasvattaa poika-
sista vain elin­kelpoisimmat, se on Luonnon Laki. Toisen tahon mukaan
esimerkiksi pöllönpesässä menehtynyt poikanen voi joutua toisten
ravinnoksi.

Television luonto-ohjelmat olisivat aivan mainioita lasten ohjelmia, ellei
niissä esitettäisi niin huolellisesti tätä Luonnon Lain toteutumista. Esimer-
kiksi ensin näytetään, miten suloisia leijonan­pennut ovat ja miten hellästi
emo niistä huolehtii. Sitten yhtäkkiä, varoittamatta, menossa on säälimätön
gasellijahti. Kamera suorastaan piehtaroi aiheella, zoomaa lähikuviksi
heti kun viimeisiä henkosiaan vetelevää suloista gasellia jo revitään kap-
paleiksi. Aikuinenkin järkyttyy pikkulapsista puhumattakaan. Saaliiksi
jäävät useimmiten heikot ja elinkelvottomat yksilöt, valistaa Mies.

Olemme etääntyneet luonnosta ja tosielämästä. Omankin ravintomme
saamiseksi jonkun muun on tehtävä raaka työ. Vuosisatoja sitten ihminen
metsästi ihan eri mittakaavassa kuin nyt, mutta sit­temmin ihminen oppi
kasvattamaan paistinsa ja pihvinsä navetoissa, sikaloissa ja kanaloissa.
Aikanaan sitten soitetaan auto hakemaan teuraseläimet. Kaupassa emme
enää juurikaan ajattele lihan alkuperää, teurastusta ja muita lopputoimia,
emmekä halua tietääkään. Ruokahaluhan siinä menisi.

Ihminen on ainoa elollinen olento, joka tappaa omaa lajiaan, ei kuiten-
kaan syödäkseen. Kanniba­lismi on kautta historian ollut erittäin harvinaista. 
Sodissa on tapettu miljoonia ihmisiä eikä muutosta näytä tulevan. Tänäänkin
ihmiset tappavat toisiaan, omaa lajiaan, Libyassa, Syyriassa ja monessa
muussa paikassa, jopa Euroopassa.

Se ei kylläkään ole Luonnon Laki?

KERTTU KERÄNEN

HÄRJÄNVATSA MAAILMANKARTALLE. Länsi-Uusimaa 18.6.2011

Uudenmaan maakuntakaavan luonnos on saatu näytille. Sen on valmistanut Uudenmaan liitto, jolla on aluelainsäädäntöön perustuva viranomaisen asema. Maakunnan liitot syntyivät, kun väliportaan­hallintoa muutettiin 1993 lopettamalla lääninhallitusten suunnitteluosastot, ja maakunta- ja seutu­kaavaliitot yhdistettiin. Maakunnan liitoilla on kaksi päätehtävää, lakisääteinen aluekehitysvastuu ja maakuntakaavan laatiminen. Se on perintöä seutukaavaliittojen ajoilta rakennuslakiin perustuneesta seutukaavoituksesta. Aikaisemmin liitot olivat kansan mielestä turhanaikaisia isäntien herraseuroja. Esimerkiksi Joni Skiftesvik on kirjoittanut riemastuttavan novellin seutukaavaliiton miesten matkasta Brysseliin.

Ympäristöministeriö vahvistaa maakuntakaavat. Maankäytön suunnittelujärjestelmässä kaavojen arvojärjestys on maakuntakaava - yleiskaava – asemakaava. Maakuntakaava on kaavoista yleis­piirteisin. Tärkeä merkitys maakuntakaavalla on yhdyskuntarakenteen periaatteiden määrittelyssä, yli kuntarajojen menevien suurien liikenneväylien ym. linjaamisessa ja suurten kauppakeskusten aluevarauksissa.

Koska maakuntakaavasta tulee lainvoimainen ja sitä tullaan käyttämään muun päätöksenteon mm. rakennuslupien pohjana, sen merkintöihin kannattaa suhtautua vakavasti. Suurten linjausten lisäksi kaavassa on myös merkinnät kylistä. Kyliä on kahdenlaisia, maakunnallisesti merkittäviä kyliä ja paikallisesti merkittäviä (eroa karttamerkinnässä ei näkynyt). Paikallisesti merkittäviin kyliinkin voi kunnan kaavoituksessa ja lupahallinnossa suunnata hajarakentamista, mutta määrältään sen tulee olla merkittävästi vähäisempää kuin maakunnallisesti merkittävissä kylissä. Tämähän merkitsee asutuksen ohjaamista keskuksiin haja-asutusalueiden asemesta. Jos kylämerkintää ei ole lainkaan, rakennus- ym. luvat on helppo torjua kokonaan.

 Karjalohjalla poistettavia kylämerkintöjä on kaksi, Härjänvatsa ja Särkiä. Karttaa katsoen asia ei selity, eikä väkimääräkään antane aihetta, kun maakuntien raja-alueilla alle 300 asukasta riittää. Joukkoliikennekin toimii. Härjänvatsa oli talojen lukumäärän mukaan Karjalohjan suurin kylä jo 1800-luvulla. Kiertoajelulla kylällä saattoi havaita pitkiä postilaatikkorivistöjä ja uusia komeita omakotitaloja, kasvua siis näytti olevan.

Asutuksen keskittämisen taustalla on pyrkimys kustannustehokkuuteen. Palvelujen ja infrastruk­tuurin rakentaminen haja-asutusalueelle tulee kalliiksi. Kaupunki – maaseutu -kustannuslaskelmia on tehty aikaisemminkin. Tekn.tri Paavo Littow teki 1980-luvulla selvityksen, jonka päätulema oli, että yhdyskuntakustannukset haja-asutusalueella ovat edullisemmat kuin kaupungeissa. Ajat olivat silloin toiset, pitihän siihen aikaan vielä rakentaa teitä ja vetää puhelin- ja sähköjohtoja parin kolmen talon takia vaikka kauas korpeen, ja aluepoliittisista syistä vedettiinkin. Kaupungissa tonttimaa oli ja on arvokasta ja se varmaan kallisti laskelmat maaseudun hyväksi.

Karjalohjan sijainti maakunnan rajalla ja kolmenkymmenen kilometrin päässä järven takana olevasta Lohjan keskustasta on hankala, joten kaikkia huononnuksia kannattaa torjua kaksin käsin, vaikka allekirjoittamalla adressi: Härjänvatsan eikä Särkiän kylämerkintöjä ei saa poistaa.

Maakuntakaavassa voidaan antaa myös suojelumääräyksiä. Pukkilanharjun suojelu olisi tärkeä, vaikka sitä jo nyt koskisikin yleinen harjujensuojeluohjelma. Muutenhan se tontti tontilta nakerre­taan kuntalaisten ulottumattomiin. Toivottavasti harjusta on merkintä jo vanhassa kaavassa.

KERTTU KERÄNEN
-------------------
Seuraava kommentti siirretty L-U:n verkkoversiosta  (5.5.2012):

Kommentoisin Härjänvatsan nimen alkuperästä: ollessani lapsi kuuntelin tarkkaan vanhojen taattojen pirttipuheita ja sivuttiin siellä "härjänvatsaakin". Sanan alkuperä oli vanhojen mukaan ärja, joka ei tarkoita härkää vaan tarkoittaa hiekkaista maata ja niillä seuduin oli ollut samanniminen talokin jonka pellot hiekkamaata ja talon nimi olisi vääntynyt myös muotoon Härja? Vatta ei tarkoittanut ollenkaan minkään eläimen vatsaa vaan vettä, kirkasvetistä lähdettä. Vanhojen mukaan nimi siis tarkoitti suurinpiirtein hiekkaisesta maasta nousevaa vettä, ehkä pohjavettä? Taatat ovat viruneet maanraossa jo liki kuusikymmentä vuotta, mutta tällaisen jutustelun muistan kuulleeni ja olisi mukava tietää onkokellään muulla samanlaista kansantietoa?

pienipata (nimimerkki)

Helatorstaina

Rakkaat lukijat!

Kävin vilkaIsemassa lukijatilastojani, viime kuussa kävijöitä oli 152 eli alusta lähtien 570. Hauskaa. Olisi vain kiva tietää keitä lukijat ovat, olenhan loppujen lopuksi antanut blogini osoitteen melko harvoille.

Huomisen perjantain Länsi-Uusimaassa ei ole kolumniani, eikä siis täälläkään. Lehti ei ilmesty Helatorstain vuoksi. Aiheita muhii mielessäni kuitenkin, esimerkiksi valtion tuottavuus-ohjelma, valtion alueellistamistouhut ym.

HAUSKAA HELATORSTAITA!