TUNNEÄLYÄ KEHIIN! Länsi-Uusimaa 14.5.2010

Vaikka esikoulua on vielä muutama päivä jäljellä, Mummin kullannuppu, Otso, 6 v. oli saanut jo esikoulusta todistuksen. Itse tekemänsä, sanoi äiti. Mutta minä sain siihen apua, lisäsi Otso. Esikoulutodistus oli ihana! Ensimmäinen otsikko oli Missä olen hyvä. Otson listalla on monta asiaa, muun muassa taiteilu. Otso arveli olevansa hyvä kaveri, koska ei kiusaa ketään. Mitä haluaisin oppia –kohdassa Otso ilmoitti halunsa oppia lukemaan. Isona Otso aikoo ryhtyä poliisiksi. Kirkkain silmin, innosta hehkuen poika selosti taustoja todistukselleen. Kukaan ei kaivannut numeroita, ei edes arvosanoja. Lopuksi toki oli opettajankin arvio.

     Tällaisesta lähtee hyvä itsetunto! Kysytään lapselta itseltään mielipiteitä, kuunnellaan vas­tauksia arvostaen ja tukien. Ei sanelua eikä komentelua, mikä monesti syntyy pelkästä kiireestä, ja jos on erimielisyyttä, ratkaisuun olisi päästävä keskustelemalla ja perustele-malla. Äärimeininkiä olivat 1970-luvun Summerhillin vapaan kasvatuksen opit, joita aikoinaan naama punaisena luin. Lapsen piti saada hakata vaikka nauloja pianoon, jos halutti. Nyt isovanhempana on jo etäällä arjen ongelmista, ja suhde lapsenlapsiin on vapautuneempi. 

      Ihmistä mitataan eri tavoin jo syntymästä lähtien. Vastasyntynyt pisteytetään oitis, mittaaminen ja arviointi jatkuu neuvolassa, koulussa, armeijassa ja työpaikalla. Tutkitaan sekä henkisiä että fyysisiä ominaisuuksia. Yhdysvalloissa aloitettiin 1918 alokkaiden älykkyyden mittaaminen. 2000-luvulle tultaessa amerikkalaisten keskimääräinen ÄO oli noussut 24 pisteellä. Sama kehitys on havaittu muual­lakin teollistuneessa maailmassa. Nousu johtuu ravitsemuksen paranemisesta, koulunkäynnin yleis­ty­mi­sestä ja pidentymisestä, ke-hittävistä tietokonepeleistä ja leluista sekä perhekoon pienene­mises­tä. Vain puolet ÄO:sta selittyy geeneistä. - Oma lukema on kiva tietää varsinkin jos se on kunnolla yli 100, mutta ei sillä pitkälle pötkitä. Ja nimenomaan ihmisarvo ei riipu älykkyys­osamäärästä. 

      Kouluar­vosanat, älykkyys ja tieto­taito eivät enää riitä työelämässä. Mitä vaativam-masta työstä on kyse, sitä tärkeämpiä ovat aloitekyky, empatia ja sopeu­tumiskyky. Huip-pumenestykseen tarvitaan ennen muuta yhteistyökykyä ja muutoksen sietämistä. Itse-hillintä, taito motivoitua, optimismi turhautta­vissakin tilanteissa, kyky ymmärtää toisten tunteita ja näkökulmia ja ottaa ne huomioon ovat ominai­suuk­sia, joista on jo vuosia puhuttu luonteena, persoonallisuutena, pehmeinä kykyinä ja pätevyytenä. 

       Tutkimustiedon myötä niille on annettu nimi: tunneäly. Tunneäly säätelee muiden kykyjen toteu­tumista ja merkitsee myös per­soo­nallisuuden eheyttä: ajattelu, tunne ja tahto kulkevat käsi kädessä.

      Kun ÄO kasvaa, tunneäly heikkenee. Näin on kaikissa sosiaaliryhmissä, joka puolella maailmaa. Moniin nykynuorten ongelmiin pidetään ainakin osasyyllisenä älykkyyden liiallista korostamista.

     Tunneäly ei tarkoita, että ollaan mukavia. Oikealla hetkellä sanotaan suoraan ja asiallisesti, antau­tumatta tunteiden valtaan. Naiset eivät ole tunneälyn suhteen miehiä parempia eikä päin­vastoin. Naiset ovat paremmin selvillä tunteistaan, empaattisempia ja sosiaalisempia, miehet taas itse­varmempia, optimistisempia ja heillä on enempi stres-sinsietokykyä. Tunneäly ei ole geenien sanelema eikä muovaudu lapsuuden varhaisina vuosina. Toisin kuin ÄÖ, joka ei juuri muutu teini-iän jälkeen, tunneäly näyttäisi olevan oppimisen tulosta ja kasvavan elämänkokemuk­sen myötä. Kehittyneelle tunneälylle on nimikin: kypsyys. Siihen näyttää Otsolla olevan hyvä perusta.

KERTTU KERÄNEN

  

KLARA WAPPEN MED KRANAVATTEN! Länsi-Uusimaa 30.4.2010

Vappu on tulossa! Ois tosi kivaa, jos väki tänä vappuna osaisi iloitella nätisti! Koirankakasta on puhuttu niin paljon, että olkoon. Mutta entäs ihmiset sitten? Syljeskellään kadulle ja vaikka mihin, niin kuin oltaisiin NHL-sankareita joka iikka. Ei enää, eihän? Roinaa ja roskaa tienvarret täynnä, kun ei jakseta kantaa karkkipapereita eikä mäyräkoirapakkauksia seuraavaan roskapönttöön. Koulujen ympäristöt ovat siivottomimpia. Tähän tehdään muutos! Ei mennä syömään lippis päässä, niin kuin oltaisiin kotona ja  eikä kiroilla  kuin rantajätkät! Pojille toki voi sanoa, että kerro lisää äidistäsi/kotioloistasi tai puhu omista vehkeistäsi, mutta tytöille on turha sanoa mitään. Jos eivät ymmärrä niin eivät. Ja kännikehut on ainoa asia, mistä smooltookki sujuu. Muuten ollaan tuppi­suuna. Nyt jutellaan asiaa ja kuunnellaan toisia, jookos?

      Amerikan ja Ranskan kouluissa muksut teitittelevät opettajia eikä mikä tahansa möykkä sovi. Tosin ne taitaa mennä jo viisivuotiaina kouluun, suomalaislapset saavat olla kuin elopellossa pari vuotta pitempään. Tietävätkö edes, mitä on teitittely?  Valokuvasin kerran 5-6 vuotiaita lapsia Brysselissä. Ne vilkuttivat ja hymyilivät minulle! Kuvaappas suomalaisia – ne rupee irvisteleen ja joku saattaa huutaa mee v-u ämmä muualle kuvaamaan!        Maailmanmatkaaja Kyllikki Villa ihmetteli kirjassaan Pakomatkalla St.Helenan saaren 90-luvun lapsia: ne olivat hyväkäytöksisiä ja kilttejä. Arveli sen johtuvat lapsuudesta ilman televisiota. Entä mitä tuumasi sveitsiläinen kasvatusalan retkue, joka kävi äskettäin tutustumassa Suomen erinomaiseen peruskouluun? Hämmästyivät ja melkein pa­hoittivat mielensä, kun luokissa oli niin levotonta. Takarivien pojankoltiaiset pelasivat kännykkä­pelejä koko tunnin, metakka oli ajoittain melkoinen, ei minkäänlaista huomaavaisuutta opettajaa eikä kavereita kohtaan jne. Eivät edes osanneet olla vieraskoreita.

      Mutta nyt, vappu tulee! Ei äijämeininkiä, ei mölyä, ei tolkuttomasti kaljaa eikä sirpaleita, eihän?  Voitaisko tänä vappuna vähän harjoitella, pliis, ihan pienesti vaan?

Sovitak näi: Tän wappun ei sit ryypät. Juttuha o simmone, ettei juhlatunnelma ain tartte ryyppämist. Voi pittä muutenki hauska: juara simaa ja kaffet ja muistella mennei simmotte muute vaa, vai kui?

Jos KUITENKI ryypätä, niin ryypätä iha vähä vaa. Oteta korkentas yhre tai kahre ja mais-tella niit hittaste niinku herrasmiähe. Sit voira otta vaik jottai viini, ettei ain kossu tai votka kauhioi määri.

Jos KUITENKI ryypätän paljo, niin ei ainaka ruvet laulama. Se on simmost ku juavuksis oleva ihmine laula, nii ei sitä miälelläs kuuntel. Eli ei sit laulet, olla juavuksis vaa.

Jos KUITENKI ruveta laulama juavuksis, niin ei laulet mittä härskei värssyi. Ei se loppuje lopuks ol mittä hauska, et ain tartte olla nii härski, voi sitä juavuksis olla siivostenki.

Jos KUITENKI lauleta härskei värssyi, niin ei laulet niin kovi, et joku naapuri tai isäntä tule valittama.

Jos KUITENKI tulla valittama, niin pyyretä silt vaa iha kiltiste antteks, eikä ruvet tappelema.

Mut jos KUITENKI ruveta tappelema, nii tapella simmottis iha vähä vaa, ettei tul mittä yleist mellakka.

Mut jos KUITENKI tulee simmone yleismellakka, niin lähretä aikonas pakko, ettei koko viikoloppu men iham piäle.

Jos koko viikolopp KUITENKI menee iham piäle, niin ei sit ryypät ens wappuna yhtä!

VAI KUI?

Niinpä ... ja älkkä unohtako sit kevätgummi sinn piironki laatikko!

Edellinen oli roskapostin helmiä, ei minun eikä Heli Laaksosen päästä. Joka tapauksessa: Klara Wappen med kranavatten!

KERTTU KERÄNEN

POSTIKOKEILU. Länsi-Uusimaa 16.4.2010

Olen huolestuneena seuraillut Itellaa koskevia uutisia viime aikoina. Postia kehitetään ja sovitetaan EU:n direktiivien raameihin. Nykyään postin toimipiste pitää olla joka kunnassa. Tulevaisuudessa niin ei ole, vaan posti olisi ”kohtuullisen etäisyyden” päässä asuinpaikasta. Lisää posteja aiotaan sulkea niin että joka kunnassa ei enää olisi omaa postia. Karjalohjan postikin lakkautettiin jo vuosia sitten ja asiamies­posti toimii tällä hetkellä Unkan baarissa. Ihan kiitettävästi kylläkin, mutta joten­kin oikea posti, koulu ja kirjasto pitäisi aina olla joka kunnassa.

       Asiamiespostitkin ovat eritasoisia, esimerkiksi oma asiamiespostini toimii R-kioskissa, eikä sieltä voi lähettää paketteja. Isomman kirjeenkään punnitus ei onnistu. Saapuvat paketit toki saa. Kun isoissakin kioskeissa on yleensä vain pari myyjää, lotto-päivinä jonot ulottuvat ulko-ovelle saakka. Jonoissa on makeisten ja lehtien ostajien lisäksi lottoajia ja muita veikkaajia, monet hakevat olutta, maitoa, makkaraa ym, elintarvikkeita ja valmista kahviakin saa ostaa nurkan kahvipisteestä. Itse olin viimeksi hakemassa posti­pakettia ja ostamassa matkavakuutusta. Edessäni oli pari bussikortin ostajaa. Herää kysymys, mitä R-kioskista ei saa?  Ja samalla kun myyjä pitää silmällä alaikäisiä pelikoneille pyrkijöitä ja epämääräisiä porukoita hyllyjen välissä, on muistettava olla ystävällinen  asiakkaille. Kohta varmaan R-kioskit toimivat vaalien ennakkoäänes­tyspaikkoina, matkatoimistoina ja niin edelleen. On tietysti kivaa, että työ on monipuolista? 

      Varsinainen huolenaiheeni on kuitenkin posti, Itella. En nyt pohdi postin ällistyttävää nimeä vaan toimintaa. Mikä muu yritys toimii vain viitenä päivänä viikossa? On ehdittävä kirjeen kanssa postiin tai postilaatikolle ennen kello 16, postin keruuauto tulee silloin. Jos et ehdi, keruuauto tulee seuraavan kerran maanantaina klo 16, eli kolmen vuorokauden kuluttua. 

      Postinjakelukin on muutoksen kourissa. Porvoossa Anttilan kylässä ryhdytään kokei-lemaan kirjeiden skannausta ja lähettämistä sähköpostina vastaanottajalle. Puolet kylä-läisistä on suostunut kokeiluun ilmeisesti siksi, että heille on annettu tietokone ja sähkö-posti kokeilua varten. Skannaus tapahtuu suljetuissa tiloissa, skannaajat eivät lue kirjeita ja ovat vaitiolovelvollisia (kuten sentraali­santratkin aikoinaan!).  Skannatut kirjeet jaetaan pari kertaa viikossa postilaatikoihin normaali­jakelun puitteissa. Kirjesalaisuus on turvattu perustus­lain 10 §:ssä. Viestintävirasto ja  tietosuoja­valtuutettu ovat luvanneet, ettei se ole uhattuna. Entä jos kirjeessä on rahaa?

      On asioita, joista huolehtiminen pitäisi pysyä valtiolla. Näitä ovat posti ja jossain määrin julkinen liikenne, erityisesti VR. Niiden ei tarvitse tuottaa ylettömästi voittoa kunhan taloudellisuudesta huolehditaan. Voi niitä kehittääkin, muttei miten tahansa. Posti voisi myös työllistää satoja työttömiä ajamaan postin keruuautoja sen sijaan, että makse-taan vastikkeetonta työttömyysturvaa. 

      Postitoiminta on ollut avointa kilpailulle jo vuodesta 1994. Postidirektiivi helpottaa asiaa. Siinä vaan voi käydä niin, että kerman kuorijoita löytyy ja valtio saa hoitaakseen kannattamattomat syrjäseudut.

      Itse kirjoittelen kymmeniä oikeita kirjeitä vuodessa. Vaikka ne eivät sisällä mitään salaista eikä arveluttavaa, en halua niiden joutuvan ulkopuolisten käsiin. Sähköpostia käytän silloin kun se on tarkoituksenmukaista. On ihanaa myös saada oikeita kirjeitä eli postilaatikkoon tipahtaa muutakin kuin laskuja ja mainoksia.

KERTTU KERÄNEN

KEVÄTMESSUJEN SATOA. Länsi-Uusimaa 2.4.2010

Pistäydyin viikonvaihteessa Kevätmessuilla – tai oikeastaan kulutin siellä yli neljä tuntia! Oma koti  -osasto oli erikoistunut rakentamiseen ja remontointiin, Oma mökki vapaa-ajan asumiseen, Oma Piha piharakentamiseen ja istutuksiin, Sisusta! -osasto oli nimensä mukaan sisustajan idealähde ja ASMA keskittyi asuntojen tuottamiseen, rahoitukseen, vaihtamiseen ja korjaushankkeisiin.

      Pääkohteeni oli saaristoasiain neuvottelukunnan, Suomen Kuntaliiton ja eri yhdistysten järjestä­mä Suuri Mökkiläisseminaari. Alustuksen mökkiläisistä maaseudun voima­varana tulisi pitämään ministeri Sirkka-Liisa Anttila. Olisiko hänellä uusia kuteja vapaa-ajanasumisen kehittä­misen suhteen?

       Aluksi saatiin tietysti tilastopläjäys. Maassa on puoli miljoonaa vapaa-ajan asuntoa, määrä on kaksin­kertaistunut muutamassa kymmenessä vuodessa, käyttäjiä on kaksi milj-oonaa ja käyttö keskimäärin 80 päivää vuodessa. Mökkiläiset moninkertaistavat monen kunnan asukas­määrän kesäisin ja merkitys kasvaa koko ajan. Suuret ikäluokat muuttavat takaisin lapsuuden­koteihinsa, kakkosasu­mista on yhä enemmän ja etätyö lisääntyy. Pitkällä aikavälillä on kiinnos­tavaa, miten kaikkiin mukavuuksiin tottuneita nuoria kiinnostaa mökkiläisyys.

      Mökkiläiset käyttävät yrittäjien palveluja ja käyvät kaupassa; moni kauppa onkin pelastunut sulkemiselta. Tilastojen mukaan mökkiläiset toivat kesäkuntiinsa viime vuonna noin 8000 €/talous. Kiinteistöveroa kertyi kunnille 87,5 milj.euroa. Monessa kunnassa vapaa-ajan asunnon kiinteistö­veroa ollaan nostamassa, vaikka palvelut koko ajan vähe-nevät, monesti jopa loppuvat. Julkisia  palveluja kuitenkin halutaan, mutta mistä rahat? Mökkiläiset eivät maksa tuloveroa kuntaan, eikä tuloverojen jaka­minen asuinkuntien välillä ole yksinkertainen asia. Valtionosuuksien uudistuskin on luvassa vasta seuraavalla vaali-kaudella. 

      Monessa kunnassa on vilkasta yhdistys- ja kylätoimintaa, mökkiläistoimikuntia, maa-kunnallisia kyläasiamiehiä ja yrityskummeja. Kaikkia ei kuitenkaan kokouksissa istuminen vapaa-ajalla kiinnosta. Mökkiläisten ja vakiasukkaiden välistä yhteistoimintaa voisi edistää vaikkapa mökkiläisfoorumi ja tiedonkulkua viranomaisiin päin mökkiläisasiamies. Ministeri Anttilan kesäkunnassa Tammelan Letkun kylässä pidetään joka toinen vuosi tonttimarkkinat. Tapahtuma on hyvin suosittu, paikalla on muun muassa kunnan edustajia, arkkitehtejä ja sisustussuunnittelijoita. Ministeri toivoikin kuntalaisten ja mökkiläisten välille lisää aitoa vuorovaikutusta.

       Mökkiläisten huolia ovat jätevesiasiat, joissa ympäristönsuojelulaki ja EU:n direktiivit sitovat, mutta järjen käyttö on sallittua. Myös lämmitysratkaisut, etäyhteydet ja känny-köiden kuuluvuus puhuttivat. Arkea ovat raja- ja tieriidat, niistä suomalaisilla on vankka perinne.

       Samaan aikaan toisaalla valittiin Enontekiön kunnan esityksestä Vuoden Mökkiläiseksi 2010 espoolainen teollisuusneuvos Orvo Kiesi. Hän on kaikkien aikojen 9. vuoden mökkiläinen ja ensimmäinen Lapista. - Pihaosasastolla oli aistittavissa ulkodesignin tulo: upeat pihakeittiöt! Toivottavasti keskieurooppalainen tonttumeininki ei vallan kauheasti leviä. Ja kukkien väriloisto oli ylenpalttinen; myynnissä oli kasvien taimia, mukuloita, sipuleita ja siemeniä.  

      Kassi keikkuen, täynnä juurakoita ja siemeniä lähdin kotiin suunnittelemaan. Purot lirisivät iloisesti viemäriritilöitä kohti ja puolisulanut lumentöhkä jalan alla hidasti menoa. Mutta yhtäkaikki:  Räntäpeitto seudun päällä, /saappaan alla lotisee. /Lantajuova järven jäällä, /kevät tulee, ihanaa!  (Viita)

KERTTU KERÄNEN

KONSULTOINTIA. Länsi-Uusimaa 19.3.2010

Suomen hallitus tai oikeammin valtioneuvoston kanslia on hallituksen toimeksiannosta tilannut verovaroilla amerikkalaiselta McKinsey & Companyltä  – sekö Kinsey, joka teki 60-luvulla seksiraportin? – aineksia uutta hallitusohjelmaa varten. En mielelläni kailottaisi lehdessä oman käsityskykyni rajallisuutta, mutta tässä on kyllä jotain hyvin outoa. Kautta aikojen hallitusohjelmien osasia on valmisteltu hallinnonaloittain ministeriöissä virkatyönä eduskuntavaalien jälkeen. Vaalien voittaja aloittaa neuvottelut hallituskumppanien löytä-miseksi ja lyö hynttyyt yhteen niiden kanssa, joiden kanssa tavoitteista ja strategioista on päästy sopimukseen.  – Sitä paitsi kotimaisiakin kon­sultteja on pilvin pimein, niin kuin maitoakin.

       2000-luvun alussa, korkeassa iässä, päivitin tutkintoni ammattikorkeakoulussa. Eräällä tunnilla opettaja kysyi varmaan uteliaisuuttaan, mihin ammattiin aioimme. Konsultiksi, vastasi eräs nuorukainen ja ilmoitti saman tien perusteluiksi suuret tulot. Konsultti saattaa hyvinkin olla nykyään yksi suosituimmista ammateista. 

       Mutta mitä konsultti oikein tekee? Konsultin palveluita käytetään esimerkiksi silloin, kun työ­paikan ilmapiiri on huono. Nykyään ihmiset ovat niin valistuneita, ettei syytä huonoon ilmapiiriin tarvitse ulkopuoliselta kysellä. Kun konsultit aloittavat työnsä, he perehtyvät aluksi muutaman viikon ajan siihen, mitä yrityksessä tai virastossa tehdään, mitkä ovat ydin­toiminnot. Homman taustana voi olla vaikkapa amerikkalainen sabluuna, jota konsultti soveltaa. Tällä luodaan vaikutelma asiantunte­muksesta ja  arvovallasta. Sabluunan mukaan tehdään kysely avainhenkilöille, jotka saavat vastata nimettömästi. Vastaukset analysoidaan. Lopuksi kutsutaan henkilökunta kokoussaliin, seloste­taan tulokset ja annetaan toimenpide-ehdotukset. Vastauksista on varmaan löytynyt pari työpaikka­kiusaajaa tai kelvoton johtamistapa, mikä oli kaikkien tiedossa jo etukäteen. Loppusuosi-tuksiin kuuluu yleensä myös ehdotus seurannan tekemi­sestä kahden kolmen vuoden välein. Tätä kutsutan jo evaluoinniksi ja rahahana on saatu auki.

       Konsultteja voidaan käyttää vaikka mihin tarkoituksiin. Konsulttifirma voidaan palkata vaikkapa etsimään yritykselle uudet toimitilat. Useimmissa isoissa työpaikoissa on hallinto-osasto tai vastaava, jossa on juristeja, sosionomeja, ekonomeja.  Herää kysymys, miksi noista joukoista ei löydy muutaman henkilön työryhmää, joka etsisi tarkoituksenmukai-simmat tilat, tai ratkaisisi muun käsillä olevan ongelman ihan vaan virkatyönä. Kanttia (koulutusta) pitäisi olla muuhunkin kuin konsulttitar­jok­kaiden kilpailutukseen, lajitteluun ja valintaan.

       Aikoinaan pelättiin, että siirtyminen jalostuksesta palvelu­yhteiskuntaan merkitsee yhteiskunnan muuttumista paidanpesuyhteiskunnaksi - pesemme toinen toistemme paitoja. Konsultti- ja evaluointi kuuluvat jotenkin samaan kategoriaan, ei varsinaisesti tuoteta kokonaan uutta, vaan jaetaan vanhaa tulosta uudelleen. Konsultointi on  kuin ylimääräinen rönsy varsinaisen toiminnan kyljessä. Sille on vain annettu tyylikäs nimi ja onnistuttu luomaan arvostettu imago.

       Ulkopuolista konsultointia tarvitaan kuitenkin joskus. Sovittelu avioeron lähestyessä  on tarpeen. Moni kuntaliitoskin on niin kinkkinen, että tarvitaan katsomista vähän kauem-paa. Julkisella puolella rahaa riittää, mutta yrityksissä konsultti vie aina voimavaroja varsinaisista ydintoiminnoista. Sitten vaan uusi konsultti evaluoimaan, kannattiko?

KERTTU KERÄNEN

PEUKALO KESKELLÄ KÄMMENTÄ. Länsi-Uusimaa 5.3.2010

Piti kasata viimeinkin se itse koottava kaappi, jonka ostimme syksyllä saunakammariin. Se oli kaksi­ovinen, ovien yläpuolella vetolaatikot. Kaappi oli kaunista vaaleata mäntyä, joka pintavärin säilyttämiseksi kannattaisi heti lakata. Voi tietysti petsatakin, jos puun syiden näkymisellä ei ole väliä.

         Mutta, mutta. Uusi kaunis kaappini oli lautoina ja ruuveina paketissa, mukana oli laatikoita ja ovia varten sekä koristeelliset messinkinupit että sorvatut puunupit. Eikö huonekalutehtaissa ole väkeä tarpeeksi, että tekisivät kaapin valmiiksi? Luulevatko valmistajat, että ostajat eivät halua tai heillä ei ole varaa ostaa valmiita huonekaluja? Vai eikö laajassa Suomenmaassa ole riittävästi varastotilaa?  Olisikohan kuitenkin niin, että koottavat huonekalut ovat logistisesti vuosisadan idea ja niistä saa  enemmän voittoa?

         Ei auta. Raivasimme olohuoneeseen  tilaa kokoamiselle. Levitettiin piirustukset pöydälle ja katsottiin, onko paketissa kaikki tarpeelliset osat. Kaikki oli mukana, kannattaisi varmaan kiittää siitä erikseen. Mies ryhtyi kokoamaan kaappia, minä rakentelin ylälaatikoita. Kyllähän se jotenkin sujui, mutta aikaa kului. Kasattiin ja purettiin, voima-sanojakin tarvittiin. Homma oli suoraan mieli­puolen näper­telyoppaasta, eikä edes yhdessä tekemisen iloa syntynyt. Ja sitten vielä havaitsimme, että toisen oven etulautojen väliin jäi millin rako. Tällainen vika ei menisi tehtaalla valmiin kaapin lopputarkastuksessa läpi.

        Katsoin vielä Googlesta koottavat huonekalut.  Koottavia huonekaluja myyviä verkko­kauppiaita oli useita. Euroopan puolelta saisi vaikka koottavan mahapiirongin!   Toinen osuma vei Vauva-lehden keskustelupalstalle, jossa joku oli tehnyt keskustelun avauksen ”Kuinka kauan mieheltäsi vie aikaa koota Ikean pinnasänky?” Yksi äiti vastasi oitis, että lapsi ehtisi kasvaa ulos pinnasänkyiästä, jos jäisi odottelemaan. Niinpä hän oli koonnut sängyn itse.

        Viikossa keskusteluun oli osallistunut parikymmentä naista, ja keskustelu koski muitakin huone­kaluja.  Kokemukset olivat samat: ei synny, ja ainakin siihen tarvitaan kauheasti melua, kiroilua ja muuta meuhkaamista, ja voi olla että säleet pitää lopulta kantaa saunapuiksi. Melu väheni kummasti, jos kutsui ystävät­tären päiväkahville samaan aikaan tai muutaman kaverin avuksi ja hankki kopan kaljaa. Useim­miten naiset olivat lopulta koonneet huonekalun itse.

        Keskustelusta jäi semmoinen tuntuma, että nykymiehillä on  järjestään peukalo keskellä kämmentä. Mutta eipä tietokonepelien ääreltä liene muuta odotettavissakaan. Jostain poikien pitäisi saada vihiä arkielämän taitoihin, vaikkeivät puusepiksi ryhtyisikään. Tasapuolisuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että monet miehet kunnostautuvat nykyään ruoanlaitossa ja jotkut osaavat jopa virkata. Ja on miehiä, jotka osaavat mitä vain, mutta kukapa siitä lehtiin kirjoittelisi.

        Kaappikin valmistui iltaan mennessä. Kyllä se on kaunis, vikoineenkin! Silti päätimme, että emme enää koskaan osta kasattavia huonekaluja. Huonekalufirmat ottakoot tämän huomioon.

KERTTU KERÄNEN

ROSKAPOSTIA. Länsi-Uusimaa 19.2.2010

Taas tupsahti roskapostia. Sitä tulee joka päivä, ja joukossa saattaa olla jotain hupaisaakin, niin että suupielet kääntyy hymyyn tai saa suorastaan nauraa kippurassa. Nauruahan tässä maailmassa kaivataan. Pikkulapsi nauraa 200 kertaa päivässä, mutta iän kertyessä hymy hyytyy. Eivätkä suomalaiset katso hyvällä silmällä iloa, ei ainakaan tyhjän naurajia. Mutta nauru on tärkeetä, nykyään järjestetään jopa  naurukursseja. Nauraessa vapautuu ihmisen omia endorfiineja tuottaen mielihyvää. Endorfiineja syntyy myös kun silität kissaa tai halailet kavereitasi.

       Osa roskapostista on hellyttäviä kuvasarjoja kissoista ja koirista ja muista eläimistä ja osa taas kvasipsykologisia elämänohjeita Valittujen Palojen tyyliin, on luonnehdintoja ikäänty­vistä, naisista, ystävistä ja niin edelleen. Nyt ystävänpäivän aikaan ystävyy­den ylistyspostit olivat hyvin suosittuja, samoin joulukalenterit joululauluineen joulu­kuussa. Karmein säi­lyt­tämäni roskaposti on videonpätkä USA:n talent­kilpailun fakiirista, joka sahasi laatikossa makaavan avustajansa kahtia (ihan totta), mutta sitten avustaja nousikin laatikosta yhtenä kappaleena, hymyillen niin ettei naama meinannut riittää!

       Alkuviikosta sain kokoelman kouluaineiden helmiä. Tässä muutama: Leena 8v:  ”Sain syntymäpäivälahjaksi mekon. Se on vaikea pukea päälle, koska siinä on napit takana ja minä itse olen edessä.”   Veeti 7 v: ”Meidän perheessä on 14 lasta. Isä osaa tehdä myös putki­miehen ja vähän kirvesmiehenkin töitä”. Teija 8 v: ” Minun vanhempani ovat puoliksi miespuolisia ja puoliksi naispuolisia.”  Tällaiset jutut naurattavat äitejä ja mummuja oikein mahdottomasti.

       Lapsenlapsi Elias lähetti minulle listan lääkärien lausunnoista kerätyistä hoopouksista, kuten esimerkiksi: ”Ruokaa potilas saa pojaltaan, joka on pakastimessa.”  ”Potilaan lopetettua tupakoinnin on hänen hajunsa palannut.”  ”Uloste on samanväristä, kuin osaston 19 ovet.” ”Potilaan pää iskeytyi tuulilasiin ja kierähti siitä maahan.”

       Nämä lausunnot ovat varmasti valelääkäreiden kynästä, eikö totta, mutta erinomaisia käytettäväksi vaikka äidinkielentunnilla.

       Ikivanha nunnan rukous kiertää bittiavaruudessa ja palaa aina boxiini pari kertaa vuodessa. Siinä pyydetään Jumalaa suomaan tyyneyttä hyväksyä asiat, joita ei voi muuttaa, rohkeutta muuttaa mitä voi, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.  

       Rukous kuulostaa viisaalta, vaikka siinä onkin jotain sukulaisuutta toisenkin posken kään­tä­misestä. Se kannattaa silti palauttaa mieleen, jos vaikka kehityskes­kustelu pomon kanssa on mennyt kehnosti. Tai pomo on antanut työkaverille ylennyksen tai palkankoro­tuksen kyseenalaisin perustein. Suomessahan johtamistaidot ovat armeijasta kotoisin. Niillä menetelmillä mielenkiintoisinkin työ voi muuttua äkkiä lähes paskaduuniksi. Eikä paljon naurata. Pomon tärkein tehtävähän on pitää työntekijät tyytyväisinä, jotta työpaikan ilmapiiri on paras mahdollinen ja tulostavoitteet saavutetaan.

        Sivumennen sanoen: Mistä näitä öykkäripomoja kuitenkin oikein piisaa?  Eduskuntaa myöten nuristaan. Onko joku päässyt pomoksi liian nuorena?  Silti: Nuoriso on ja tulee aina olemaan Suomen tulevaisuus. Näin sanoivat jo muinaiset Kreikkalaiset (Patrik 9 v).

 KERTTU KERÄNEN