Karjalohjan kirkkotalleista. Parikymmentä vuotta sitten julkaisimme Tuomo Tukkisen kanssa artikkelin Karjalohjan kirkkotalleista. Se julkaistiin Lohjan kotiserutututkimuksen ystävien lehdessä Kirkahakkisessa syksyllä 2005. Kirjoitus nousi viime viikolla FaceBookin sivuilla muistojen listalle, ja kun eräs lukija huomautti ettei sitä löytynyt blogistani, laitoin sen sinne uudestaan kohtaan nKolunit. Artikkelissa on hienoja kuvia menneiltä ajoilta, ja on harmi, että viimeinenkin kirkkotalleista "Empun talli" siirrettiin pois kirkon parkkipaikan tieltä. KIRKHAKKINEN, kopio Teksti Kerttu Keränen & Tuomo Tukkinen KARJALOHJAN KIRKKOTALLEISTA Kirkkotallien rakentamisperinne on todennäköisesti alkujaan jo keskiajalta. 1700-luvulla ne olivat yleisiä koko Ruotsissa. Talleja saattoi olla kirkon yhteydessä paikoin jopa toistasataa. Tällaista kirkkotallien ryhmää kutsuttiin kirkkokyläksi. Ruotsalaisissa talleissa oli usein toisessa kerroksessa liedellinen ja ikkunallinen kirkkotupa, jossa voi yöpyä. Suomessa kirkkotalleja oli vain lähinnä Pohjanmaan rannikolla ja Länsi-Suomessa, todennäköisesti juuri Ruotsin vaikutuksesta. Jos kirkkomatka oli pitkä, talolliset rakensivat tallin omien hevostensa lepo- ja suojapaikaksi, mutta myös kylien yhteisiä talleja oli. Tavallisesti tallit oli rakennettu hirsistä, mutta joskus myös laudoista, ja maalattu punamullalla. Ne sijaitsivat yleensä kirkon läheisyydessä molemmin puolin tietä. irkkotalleja on ollut kaikkien Etelä-Pohjanmaan emäkirkkojen lähellä. Erityisen hyvin tallit ovat säilyneet Kruunupyyssä ja Närpiössä. Närpiön kirkkotallit ovat tiiviisti vieri vieressä kolmessa ryhmässä. Vanhimmasta tallista löytyy vuosiluku 1780, mutta suurin osa lienee rakennettu 1800-luvulla. Närpiön tallien käyttö talleina päättyi ilmeisesti jo 1800-luvun lopulla. Kirkkotalli saattoi olla jaettu kahteen osaan, toinen ihmisille ja toinen hevosille. Jos tallin yhteydessä oli tupa, kirkkoväki vietti siellä aikaansa ennen ja jälkeen kirkonmenojen, lepäsi ja vaihtoi vaatteita. Talliin mahtui yhdestä kolmeen hevosta. Karjalohjan tallit olivat kuvien perusteella yksiosaisia hevos­talleja, osin hirsistä salvattuja. Joskus kylien taloilla oli yhteinen talli, jota käytti sen talon väki, jonka vuoro oli käydä kirkossa. Kirkossakäynti oli tärkeätä 1700- ja 1800-luvuilla sananjulis­tuksen lisäksi myös siksi, että kirkossa luettiin julkiset kuulutukset. Vuorossa olleen talon väki tiedotti oman kylänsä ihmisille kuulutusten sisällön. Rippikirjoista selviää talollisten ja kaikkien muidenkin seurakuntalaisten käynnit ehtoollisella. Kirkossa pyrittiin käymään hyvän kelin aikana etenkin touko-syyskuussa. Kirkossa­käyntipakko poistettiin 1910-luvun alussa. Karjalohjan neljäs kirkko, kivikirkko valmistui 1860. Sen läheisyyteen itäpuolelle perustettiin heti hautausmaa. Kirkkotallit rakennettiin samoihin aikoihin. Ensimmäinen kirkkotalli, joka oli myö­hempiä talleja selvästi pitempi, sijaitsi ruumishuonetta vastapäätä maantien toisella puolella. Se oli kuitenkin huonokuntoinen eikä suojannut hevosia tuulelta ja kovilta pakkasilta, joten se korjattiin varastotilaksi. Muita kirkkotalleja oli kuusi. Niistä kolme sijaitsi tien varressa kivikirkosta etelään nykyisen Puputin talon vieressä ja kolme kirkon itäpuolella, entisen osuuskaupan tontin kirkonpuoleisella sivulla. Ne olivat kaikki maalaamattomista hirsistä rakennettuja ja niissä oli pärekatto, eikä niissä yövytty. Suoraan kirkkoa vastapäätä tien toisella puolella oli 1880-luvulla Stefan Miinisen kauppa, jonka yhteydessä oli tallitilaa sekä hevospuomi kuten kirkonmäelläkin. Karjalohjallakin riitti pitkämatkalaisia kirkkoon menijöitä Kärkelän, Lohjansaaren, Nummijärven ja Sammatin perukoita myöten. Sen tutkiminen, missä kirkkotalleissa tai muissa tiloissa talolliset pitivät hevosiaan, veisi paljon aikaa ilman täyttä varmuutta siitä, että asia selviäisi. Käsillä olevan artikkelin kuvat ovat Tuomo Tukkisen laajasta kuvakokoelmasta, mikäli ei toisin mainita. Eteläpuolen tallit Ensimmäinen kirkkokuva, jonka otti Irene Wahlberg 1894. Eteläpuolen kolme kirkkotallia erottuvat vasemmalla. Kirkko kanttori Oskari Viljasen ikuistamana 1903. Vasemmalla kirkkotallit, joista oikealla kauppias Miinisen hevosvaja. Talolliset rakensivat ja omistivat tallit. Tarkkaa tietoa niiden rakennusvuosista ei ole, mutta olemassa olevien valokuvien perusteella voi näitä päätellä. Ensimmäinen tunnettu kuva kirkosta on Irene Wahlbergin 1894 ottama, ja siinä näkyvät kaikki kolme eteläpuolen kirkkotallia. Nämä ns. Winterin kulman tallit olivat pystyssä vielä 1925 otetussa kuvassa, mutta 1934 talleista vain yksi oli enää jäljellä. Yksi eteläpuolen talleista kuului Långvikin kylän Tavian talolle. Kuusian kylän Vanhantalo ja Uusitalo omistivat ainakin myöhemmin keskimmäisen tallin. Tässä tallissa Eemeli Kurki korjasi 1950-luvulla polkupyöriä ja kokosi uusiakin useammista pyöränromuista. Monen pienen koululaisen ensim­mäinen polkupyörä oli Eemelin pajasta lähtöisin. Tämä viimeinenkin talli purettiin 1970-luvulla ja siirrettiin Kuusialle Vanhantalon pihapiiriin, jossa se sai uuden katon pellistä, ja jossa se sijaitsee edelleen. Kolmas eteläpuolen talleista kuului ilmeisesti Kärkelän kartanolle. Lähellä Kiskon rajaa sijainneen kartanon väen ja ruukin työntekijöiden kirkkomatkat suuntautuivat Karjalohjan kirkkoon, kesäisin vesistöjä pitkin ja talvella hevoskyydillä. Eteläpuolen tallit näkyvät vasemmalla Yrjö Lehtosen kaupan mainoskuvassa 1913. Karjalohjan kirkkotallit Jalmari Ahkion kuvaamina 1919. Eteläpuolen talleja on kaksi, itäpuolella niitä on kolme. Kuusian Uudentalon ja Vanhantalon yhteisesti omistaman ja viimeisenä pystyssä säilyneen eteläpuolen kirkkotallin purku- ja siirtotyöt Kuusialle alkavat. Kuvannut Tauno Puputti 1970-luvulla. Tähän päättyi Karjalohjan kirkkotallien yli satavuotinen historia. Ne kuuluivat olennaisena osana kirkonkylän maisemaan Itäpuolen tallit Itäpuolen tallit kanttori Oskari Viljasen kuvaamina keväällä 1905. Oikealla ensimmäinen, mutta hiljattain käytöstä poistunut kirkkotalli. Vasemmalla pärekattoinen kirkkotalli, jonka seinustalla seisoo kirkkoväkeä. Muita talleja ei itäpuolella vielä ollut. Vasta vuoden 1915 tienoilla pystytettiin kaksi tallia lisää. Itäpuolen tallit 1925. Oikealla erottuu osuuskaupan hevospuomi, jota sai käyttää myös kaupan ollessa kiinni. Vasemmassa kuvassa itäpuolen tallit Arvo Tukkisen kuvaamina 1926. Oikeassa kuvassa samat tallit ja osuuskauppa sekä etualalla Arvo Tukkinen talvella 1946. Yksi kirkon itäpuolen eli osuuskaupan puoleisista talleista oli Mustlahden kylän talojen Terävän, Uusmiehen ja Ylhäisten yhteisessä käytössä. Yli 90-vuotias Aino Haatio Mustlahdesta muisteli 2015, että hevoset ajettiin rekineen talleihin kirkonmenojen ajaksi. Hevosille laitettiin paksut loimet selkään ja ruokaa eteen. Toinen talli kuului Härjänvatsan kylän talollisille yhteisesti. Kolmas talli oli ilmeisesti Lohjansaaren talojen käytössä. Sieltä tultiin kirkkoon talvisin hevoskyydillä jäätä pitkin Lohjanjärven yli. Nummijärveläiset kävivät Karjalohjan kirkossa v:sta 1874 lähtien, joten jossakin tallissa heidänkin hevosensa olivat. Kaksi itäpuolen tallia purettiin 1949. Kolmas eli viimeisenä pystyssä ollut talli purettiin muutamaa vuotta myöhemmin. Se oli kesällä 1952 jo lähes hajoamispisteessä. Kirkkotalleja ei enää tarvittu. Hevosetkin hävisivät kylän raiteilta. Kirkkoon kuljettiin autoilla ja polkupyörillä. Lähteet: Veikko Kallio: Karjalohja, Itsenäisen väen pitäjä (2005) Liisa Mantere: Karjalohjan seurakunta 400 vuotta (2014) Tuomo Tukkinen: Karjalohjan kylät ennen ja eilen (2008) Tuomo Tukkinen: Karjalohjan entisyyttä I (2014) Tuomo Tukkinen: Karjalohjan entisyyttä II (2014) Iso Tietosanakirja nro 6, Otava 1934 Verkkotietosanakirja Wikipedia Haastatellut: Eteläpuolen tallit: Risto Kuittinen, Sylvi Puputti, Antti Rosenblad Itäpuolen tallit: Aino Haatio, Liisa Mantere, Anneli Teperi Kattelus: Terhi Haataja, Anna Nordström Kärkelän kartano: Tanja Bergroth, Inga-Lill Hassel Lohjansaari: Tapio Heljävaara Nummijärvi: Heljä Järnefelt