NISKAVUOREN LEIPÄ. Länsi-Uusimaa 17.10.2014

Päätinpä kirjoittaa vaihteeksi jostain hauskemmasta asiasta. Usein 

päällimmäisenä mielessä ovat epä­kohdat, kuten viimeksi Karjalohjan 

asiamiespostin lopettaminen. Huonoja uutisia tulee joka tuutista. 

Afrikassa riehuu Ebola-epidemia, äärimmäisen vaarallinen kylläkin, 

ja helsin­kiläinen nuorisojoukko hakkaa huvikseen nuorempiaan. Ei 

se jokapäiväistä ole, mutta yksikin pahoinpitely on liikaa. Suurin 

osa nuorista on kuitenkin hyväkäytöksistä.

Positiivinen aiheeni olisi teatterissakäynti, mutta, mutta… Jo meno-

matkalla Lohjalle tunnelma latistui kuoppa kuopalta Karjalohjan Kes-

kustiellä. Itsenäisen Karjalohjan aikaan 2010 kunta vaati tien uudel-

leen päällystämistä, mutta mitään ei ole tehty. Pääsimme kumminkin 

perille, ajoissa ja terveenä.

Vaahterateatteri esitti Hella Wuolijoen Niskavuoren leipää kesällä 

Sampomäellä kaksitoista kertaa ja nyt kolmesti Laurentius-salissa. 

Suurmenestyksen saaneen näytelmän lisänäytöksiä oli pyydetty mo-

nelta taholta. Mutta mitenkähän se soveltuisi sisä­tiloihin? Ei ainakaan 

olisi hyy­tävän kylmää eikä sataisi vettä yleisön niskaan, kuten ulko-

tiloissa saattaa käydä ja oli kuulemma käynytkin. Hyvin soveltui näy-

telmä sisätiloihin. Tyydytyksellä havaitsin, että näytelmälle oli teh-

ty kunnon lavasteet.

Hella Wuolijoki os. Murrik syntyi Virossa 1866. Ylioppilaaksi tulon jäl-

keen hän opiskeli Helsingin yliopistossa filosofian kandidaatiksi ollen 

Viron ensimmäinen akateemisen tutkinnon suorittanut nainen. Hän 

oli aikamoinen renessanssi-ihminen, teki elämäntyönsä Suomessa kir-

jailijana, liikenaisena, maanviljelijänä, kansanedustajana ja Yleis-

radion pääjohtajana. Talvisodan aikana hän neuvotteli Alexandra Kol-

lontain kanssa rauhasta ja sai jatkosodan aikana tuomion maanpetok-

sesta.

Hella Wuolijoki kirjoitti Niskavuorelaisista viisi näytelmää. Niskavuo-

ren naiset (1936) Niskavuoren lipä (1939), Niskavuoren nuori emäntä 

(1940), Niskavuoren Heta (1950) ja Entäs nyt, Niskavuori? (1953), 

kaikki vahvojen naisten näytelmiä. Miljöön mallina oli miehensä Sulo 

Wuolijoen kotikartano Hauholla.

Näytelmä käsitteli rahaa, valtaa ja rakkautta. Naisten pyrkimys itsenäi-

syyteen, omaan uraan koki myös olla esillä. Tällä kertaa vielä perinteet 

voittivat ja Ilona suostui toisten määrittelemään ruotuun talon emän-

näk­si. Ja tuskinpa kukaan enää hyväksyisi yhden lapsen suosimista perin-

nönjaossa.

Vanhemmalla väellä on muistikuvia Niskavuori-elokuvien näyttelijöiden 

ainakin Elsa Turakaisen, Rauni Luoman ja Tauno Palon roolisuorituksista. 

Vaahterateatterin väki teki omaa, komeaa teatteria, ehkä paikoin epä-

tasaista, mutta erityisesti vanhaemäntä ja Telefooni-Sandra, Simolan 

isäntä ja Marttakin tavallaan olivat ihan upeita!

Huima kohtaus oli vanhan emännän kehotus Ilonalle mennä tupaan, is-

tua emännän paikalle pöydän päähän kuin olisi siinä aina istunut. Ihan 

väristykset menivät iholla. Vaikka vähän teki mieli kapinoida, jotain 

jaloa ja ylevää vanhan emännän olemuksessa oli. Se syntyy osaami-

sesta, rakkaudesta maahan ja lujasta uskosta omiin arvoihin. 

Ja Ilona meni, korot kopisten ja pää pystyssä.

KERTTU KERÄNEN

HISTORIAN HAVINAAA ELOKUVISSA. Länsi-Uusimaa 25.3.2011

Viime vuoden lopulla kävin katsomassa Sofia Coppolan elokuvan Somewhere. Myöhemmin yritin muistella, mistä siinä oli kysymys. Vasta isojen ponniste­lujen jälkeen alkoi tulla mielikuvia parhaat päivänsä nähneen näyttelijän joutavanoloisesta elämästä, jossa vielä oli rippeitä elitistisestä elämästä. Ajettiin hienolla autolla älyttömästi ympyrää tai antamaan haastatteluja ja juhlittiin tolkuttomasti. Olihan siinä sanomaa, eri asia on, mitä siinä kukin näki.

      Nyt parin viikon sisällä olen katsonut sekä Juha Wuolijoen ohjaaman Hella W:n että Tom Hooperin ohjaaman Kuninkaan puheen. Muiden lailla ihmettelen, miksi Hella Wuolijoesta ei ole tehty elo­kuvaa aikaisemmin, kun aineksia olisi vaikka kuinka moniosaiseen jatkosarjaan. Vielä parikym­mentä vuotta sitten ei olisi voitu tehdäkään. Nyt on aikaa kulunut, Neuvostoliitto romahtanut ja Wuolijoen vaiheikasta elämää ja erikoista persoo­naa historiallisena merkkihenkilönä voidaan tutkia.

      Kun yhteen aikaan kun luin pelkästään elämäkertoja, oli luontevaa siirtyä Aino Kallaksen päiväkirjoista Hella Wuolijoen kirjoihin Koulutyttönä Tartossa ja Yliopistovuodet Helsingissä. Wuoli­joki kirjoitti ne vankilassa ilman muistiinpanoja tai mahdollisuutta tarkistaa faktoja. Niinpä kirjoissa saattaa olla ja onkin virheitä. Hella Wuolijoki oli joutunut maanpetossyytteen vuoksi vankilaan vältettyään kuolemantuomion äänin 3-2. Elokuvan vankilajakso oli silti painoarvoltaan iso verrattuna hänen muihin vaiheisiinsa. Vakooja vai ei? Omasta mielestään Hella W ei sitä ollut.

      Hella Wuolijoki oli tuottelias näytelmäkirjailija, piinkova bisnesnainen, politiikan huipulla suk­kuloiva rauhanneuvottelija, kartanonrouva ja maanviljelijä, kansanedustaja, Yleisradion pääjohtaja. Hän tuli nuorena tyttönä Suomeen opiskelemaan, ollen valmistuttuaan Viron ensimmäinen aka­teeminen nainen. Hän meni naimisiin Sulo Wuolijoen kanssa ja oli ensimmäinen suomalainen nainen, joka liiketoimillaan, ilman perintöjä, teki miljoonaomaisuuden. Hän omisti muutaman sahan, toi Suomeen kahvia ja sokeria, neuvotteli miljoonakau­poista länteen ja itään. Hän uudisti Yleis­radion pääjohtajaksi tultuaan sen ohjelmapolitiikan, muun muassa Radion orkesteri ja teatteri perustettiin, Työmiehen tunti ja Metsäradio saivat alkunsa. Hän onnistui lähes kaikessa mihin ryhtyi - paitsi suhteessa tyttäreensä.

     Filmin käsikirjoitus on Outi Nyytäjän, pääosassa Tiina Weckström. Elokuvassa on upeat puitteet, hienot näyttelijät, mutta aineiston runsauden vuoksi täysonnistuminen on mahdotonta. Olennaisen valinta on ylivoimaista kenelle tahansa.

     Brittielokuva Kuninkaan puhe oli myös hyvin vaikuttava. Se sai neljä Oscaria (paras elokuva, paras miespääosa, paras ohjaus ja paras käsikirjoitus). Mies-sivuosaa esittänyt (vale-)puheterapeutti Geoffrey Rush ei piitannut muodollisuuksista ja niinpä syntyikin monta herkullista tilannetta etiketistä kiinnipitäneen potilaan kanssa. Kun veli Edward VIII joutui luopumaan kruunusta rouva Wallis Simpsonin vuoksi, päähenkilöstä tuli vasten tahtoaan kuningas Yrjö VI. Englanti oli juuri joutunut sotaan Saksan kanssa ja kuninkaan piti pitää radiossa puhe alamaisilleen.

      Elokuvan esille tuoma puhevika, änkytys, on vakava asia varsinkin valtion päämiehelle. Se voi aiheutua kiusaami­sesta ja toisaalta olla kiusaamisen syy. Soisin kaikkien, joilla on puhevika, jotka on pakotettu oikeakätiseksi tai joita kiusataan, näkevän sen. Elokuva ei voi olla koskettamatta jokaista, joka sen näkee. Tirautinpa minäkin lopuksi muutaman kyyneleen.

KERTTU KERÄNEN