POPULISTISTA PEKULAATIOTA. Länsi-Uusimaa 20.5.2011

Luulin, että vaalien jälkeen voi rauhassa palata arkeen ja tietysti voikin, mutta säpinä politiikassa sen kun jatkuu! Suomeen piti saada hallitus, mutta sitten Soini heitti uuden jytkyn: Mää en leiki teidän kanssa! Siis etukäteen. Hiekkalaatikollakin lapsi yrittää aikansa ja vasta kun sukset menevät kokonaan ristiin, hävinnyt luopuu leikistä. ”Mää en enää leiki sun kanssa!
      Moni (mies) lyö kantansa kaksikymppisenä lukkoon joka asiaan ja pysyy kannassaan maailman tappiin saakka. Ja jos se ei muille kelpaa, niin tuosta poikki ja pinoon. Meillä on kaksi jäärää, toinen puhuu ”vaikka Kiinan keisarin kanssa” ja toinen ”Minä teen juuri niin kuin teen”. Nykymaailmassa pitäisi olla tuntosarvet herkkänä joka suuntaan ja olla valmiina arvioimaan mielipiteensä uudestaan, aina kun uutta faktaa tulee.
      Moni äänestäjä halusi edellisen hallituksen talouspolitiikkaan muutosta: nyt jätetään neljäksi vuodeksi kehitysapu maksamatta, rajoilla pannaan portit kiinni elintasopako-laisilta, romaneille laitetaan postimerkki takapuoleen ja lähetetään sinne missä pippuri kasvaa. Kreikalle ja Portugalille lainata ropoakaan. Jos Soini olisi ruvennut 800-päisen työ- ja elinkeinoministeriön päälliköksi, hän olisi työministerin avulla järjestänyt työttömille töitä, pannut ruotuun käsittämättömän yritys- ja aluetukien viidakon ja lopettanut aikoinaan väliaikaiseksi tarkoitetun lähialueyhteistyön. Hän olisi myös oikonut verotukseen epäoikeudenmukaisuutta ja parantanut toimeentuloturvaa. Ja mitä kaikkea muuta hän lupasikaan. Yli puoli miljoonaa ihmistä perusti toivonsa häneen. – Oppositiosta voi tietysti huudella ja voihan se vaikuttaakin, mene tiedä.
     Vai katsoiko Soini sittenkin uusia kansanedustajiaan ja päätti peruuttaa ajoissa. Vai murskasiko oma ryhmä Soinin ministeriunelman? Alkoiko vastuu hirvittää? Perussuoma-laisten ryhmässä on vain viisi eduskuntakokemusta jo omaavaa, eivätkä loputkaan ehkä ihan pystymetsästä tulleet. Monenlaista pallontallaajaa joukkoon silti mahtuu. On korkeasti oppineita, on loikkareita, joilla on toinen tai jopa kolmas puolue menossa, moni on käynyt raastuvassa ja tuomioita on tullut monenmoisista tekosista. Nyt se vasta paimennus alkaa. Ja pysyykö puolue Soinin hyppysissä?
     Soini piti liikuttavan, tunteisiin vetoavan puheen, miksi ei lähtenyt hallitusneuvot-teluihin. Saattoi suorastaan luulla, että siinäpä suoraselkäinen mies, pitää kiinni arvoistaan ja periaatteistaan. Onko semmoisia vielä? Politiikassa on neuvoteltava, soviteltava, tehtävä lehmänkauppoja ja tarvittaessa takinkääntöjä. On osattava asettua toisen asemaan ja varsinkin vähäosaisen.
      560 075 suomalaista äänesti perussuomalaisia. Se on kumminkin vain 20 prosenttia äänistä, eli perussuomalaiset paransivat 15 prosenttia edellistä tulostaan, ja olivat siinä mielessä suurvoittajia. Urheilumaailmassa tällä laskutavalla ei välttämättä ”voiteta”. Elon laskuopin mukaan kokoomus voitti vaalit, sosialidemokraatit tulivat toiseksi ja perus-suomalaiset kolmanneksi.
      Olen ja en ole koskaan ymmärtänyt EU:ta vastustavien ja EU -kriittisten henkilöiden tunkua EU:n parlamenttiin. Jos vastustaa niin vastustaa. Meneekö semmoinen ihminen naimisiin, joka vastustaa avioliittoa? Pyrkiikö papiksi jos on ateisti? Jos oli juutalainen, liittyikö Gestapoon? Suoraselkäinen 2009 Soini pyrki EU:n parlamenttiin ja pääsi. Kotipesä löytyi EU-vastaisten ryhmästä. Miksi? Voidakseen vaikuttaa asioihin. Kotimaassa Soini piti parempana vaikuttaa oppositiosta.

KERTTU KERÄNEN

AVOIMIN KORTEIN VAALEIHIN, Länsi-Uusimaa 11.03.2011

Eräs mielipidekirjoittaja kyseli kansanedustajaehdokkaiden arvoja. Varsinkin näinä päivinä, kun kaikki asiat mitataan rahassa, olisi vanhoilla arvoilla tilausta. Arvokeskustelussa on mahdollista joutua loputtomaan kiistelyyn. Kuitenkin Vuorisaarnasta ja kymmenestä käskystä kumpuava kristillinen etiikka löytyy jossain muodossa kaikista uskonnoista. Myös uskonnot-tomat ovat yhtä mieltä yhteiselon onnistumisen edellytyksistä: älä varasta, älä tapa, auta lähimmäistäsi jne.

      Suomen evankelisluterilaista kirkkoa kiusaa kristillisdemokraattien esiintyminen koko kirkon äänitorvena. Nyt vaalien lähestyessä Kirkko- ja Kaupunki –lehden päätoimittaja Seppo Simola otti asiaan ärhäkän kannan: ”Tehtäköön nyt jälleen kerran selväksi, että kristillisdemokraatit eivät ole mikään kirkon puolue. Sen kannatus tulee lähinnä hellun-tailaispiireistä ja kirkon konservatiivisim­masta laidasta. Se ei edusta millään lailla kirkon tai suomalaisten kristittyjen valtavirtaa.”

(Helluntailaispiirien lisäksi kristillisdemokraateilla on kytköksiä viidenteen herätysliikkeeseen. Puolueen puheenjohtajan Päivi Räsäsen mies Niilo Räsänen on Luther-säätiötä lähellä olevan  Kansanlähetysseuran opiston rehtori. Kansanlähetysseura, Suomen Raamattuopisto ja Kansan Raamattuseura ovat ns. viidennen herätysliikkeen suurimmat järjestöt. Herätysliike syntyi 1900-luvulla rukoilevaisuuden, herännäisyyden, evankelisuuden ja lestadiolaisuuden jälkeen. L-U toim.poistama kpl))

Onko kirkko huolissaan kenties siitä, että monet ihmiset äänestävät kristillisiä ajatellen, että ne nyt ainakin ovat kunnollisia ihmisiä. Niin yleensä onkin, mutta lahkolaisuus merkit-see myös ehdotto­mia äärikannanottoja aiheuttaen arkielämän ahdistusta. Lahkolaiset pitävät itseään muita parempina kristittyinä. Kuitenkin kaikissa puolueissa on kristilliset arvot ja etiikan omaavia ehdokkaita, joille myös tasa-arvo ja ihmisoikeudet ovat tärkeitä. Näin ei voi sanoa kaikista lahkoista.

     Kävin MTV3:n vaalikoneella. Jokaisen kysymyksen kohdalla tuli eri ehdokas ja lopulta ekaksi sijoittui kristillisdemokraatti! Mistä tiedän mihin lahkoon hän kuuluu? Onko hän piilohelluntailai­nen, vapaakirkkolainen, lestadiolainen? Luther-säätiöläinen tai muu arvo-koservatiivi? Uskonnolli­nen suuntautuneisuus on niin tärkeä tieto, ettei sitä saisi piilotella. Vaalikoneesta tietoa ei löydy ja puolueen ehdokasluettelossa on pelkät nimet.

      Äänestysiän laskeminen ei ehtinyt näihin vaaleihin, onneksi. Nuorten pitäisi ensin hankkia vähän elämänkokemusta. Todella pieni vähemmistö nuorista tietää tai edes välittää yhteiskunnallisista asioista. Esimerkiksi kymmenlapsisessa lestadiolaisperheessä saattaa olla viisikin nuorta äänestä­jää, joille isä sanoo ketä äänestetään. Ja isälle on annettu seuroissa ohjeet. Lestadiolaiset kuuluvat usein keskustaan.

      Soini taas kertoi olevansa roomalaiskatolinen. Katolisessa kirkossa on paljon hyvää. Moniin asioihin silläkin on tiukka kanta, jotka aiheuttavat ihmisille ahdistusta ja jopa terveyshaittoja.

      Kansanedustajat ovat ylintä lainsäädäntövaltaa edustava taho. Vaikka meillä on perus- ja ihmis­oikeuksista lainsäädäntö kunnossa, niitä koskevia uudistuksia saattaa tulla käsit-telyyn. Silloin ei ole ollenkaan merkityksetöntä kansanedustajan arvot. Uskonnon ja politiikan yhdistäminen saattaa olla jopa vaarallista. Kunnallispolitiikassa uskonnolliset hyvä-veli­porukat vaikuttavat pieneen ihmiseen vielä enemmän.

      No niin tytöt (sanoo jumppaohjaajani), muistakaamme, mitä mieltä katolinen kirkko ja useimmat lahkot ovat tasa-arvosta, naisten asemasta, naispappeudesta, ehkäisystä, abortista ja avioliitosta.

KERTTU KERÄNEN