Hi,

Reissunaiseen on lisätty Gdanskin matkakertomus 8-11.5.
Salaisiin resepteihin on lisätty Heli Ilaskarin luvalla Nokkospeston
ohje.
Rakkaat lukijat! Minun piti jollakin tapaa pyydystää 2000s lukija,
mutta myöhästyin. Eilen illalla 24.5. oli tupsahtanut 17 lukijaa ja
rima ylittyi reippasti. Ihmiset ovat kiinnostuneimpia aiheesta
tunneäly. Uusia lukijoita on tullut Britanniasta ja Norjasta, Venä-
jälläkin useampi lukija seuraa bolgiani. Kivaa!

-kepa -

RAUTATIE JÄÄMERELLE. Länsi-Uusimaa 4.5.2012

 

Valtion rautateillä on lumi- ja lippukatastrofien jälkeen juhlavuosi. Juna-

liikenne Helsinki – Hämeenlinna alkoi 150 vuotta sitten. Rataverkkoa on ny-

kyään 5900 km, josta sähköistettyä noin 3100 km. Omat rautatiekokemuk-

seni pääosin Helsinki – Oulu väliltä kolmenkymmenen vuoden ajalta ovat

hyviä. Kesäpaikkaamme Muhokselle mentiin toisinaan junalla, jonka kolk-

kee­seen oli ihana nukahtaa. Ajaessamme mökkimatkan autolla – usein yöl-

lä – vaarana olivat nelos­tien kymmenet elleivät sadat vastaantulevat rekat.

Koskaan ei tiennyt, nukahtaisiko kuski juuri meidän kohdallamme. Samaan

suuntaan ajavat rekkamiehet taas olivat kuin ystäviä. Jos oli turvallista

ohittaa, he antoivat siitä merkin.

Jo silloin ajattelin, miten paljon järkevämpää olisi panna rekkojen sadat
kontit junaan, jolloin kuskien työajatkin inhimillistyisivät. Kuljetusala
väittää, että maantiekuljetukset syövät energiaa raiteita vähemmän.
Tieverkon ylläpito kumipyöräliikennettä varten maksaa myös. Liikenne-
minis­teriö on aina asettanut autoliikenteen ykkössijalle, ja rautatiet
ovat huonossa kunnossa. Raiteiden kilpailukykyä tavarakuljetuksissa hei-
kentää myös se, että juna ei vie ovelle saakka. Jatkokuljetukset ovat tavaraliikenteessäkin järjestelykysymys. Henkilöliikenteessä syöttölii-
kenne käy: Kun Helsin­kiin valmistui metro, Itä-Helsingin bussilinjat kes-
kustaan lopetettiin ja väki tuodaan lähiöistä metroasemille syöttöbus-
seilla.

Aluepolitiikkatoimikunnan työn päättö­tilaisuudessa 1986 kysyin komitean

jäseneltä, liikenne­ministeriön silloiselta kansliapäällikkö Juhani Korpelalta,

miksi ei rakennettaisi rautatietä Jää­merelle. Korpela kallisti päätään,

suoritti varmaan joitakin päässälaskuja, ja lausahti: ”Ei se kan­nata”.

Ei silloin varmaan kannattanutkaan. Mutta hyvänen aika, millainen piris-

tysruiske se olisi nyt koko Pohjois-Suomelle. Ajatus ei jättänyt rauhaan,

ja eräässä toisessa tilaisuudessa kysyin asiaa kuntaosaston Cay Sevónilta.

Hänen mielestään rata Sallasta Kantalahteen tulisi halvemmaksi, rataa

puuttuu tuskin sataakaan kilometriä välistä.

Jopa öljynkuljetus pohjoisen kautta olisi turvallisempaa kuin ahtaiden

Tanskan salmien kautta. Itämerihän on maailman saastunein meri, eikä

se kaipaa yhtäkään öljykatastrofia rannoilleen. Kun tankkerit kasvavat

kooltaan ja Venäjä suurentaa Pietarin satamaa, riskit kasvavat kai.

ken aikaa.

Nyt Barentsin meren ja mannerjalustan valtavat rikkaudet ja napa-

alueiden jään sulaminen ovat kohdistaneet katseet pohjoiseen Koillis-

väylälle. Kaivostoiminnan kasvu Lapissa lisää hankkeen kiinnostavuut-

ta Suomessa. Rautatie Jäämerelle vaihtoehtoineen on jo pohdinnan

alla monella taholla.

Kovan lobbauksen ansiosta EU:n komissio päätti esittää Suomen pää-

rataa Helsinki – Tornio TEN-T verkostoon. Jos parlamentti hyväksyy

esityksen, se edellyttää pääradan korjaamista erityisesti Tampere –

Oulu väliltä 2030 mennessä. Jokaikisen asian eteenpäin tuuppimi-

seksi tarvitaan EU:a. Allegro-junan saantia Helsingistä Pietariin hel-

potti varmasti Venäjän ja Suomen sama raide­leveys. Juna on jo niin

suosittu matkailussa, että se haittaa tavarakuljetuksia. Rinnakkais-

rata onkin tulossa. Hallituskin lisäsi raideliikenteen määrärahoja

kehysriihessään.

Kun EU julkaisi 2001 liikennepolitiikan Valkoisen kirjan, yksi perus-

telu raideliikenteen lisäämi­seksi oli nimenomaan liikenneonnetto-

muuksien vähentäminen koko Euroopassa. Uudessa Val­koi­sessa kir-

jassa ei tätä tavoitetta esitetä enää niin selkeästi. Silti raideliikenne

on tulevaisuutta, joten ilmoittaudun barrikadin junienpuoleiselle

sivustalle. Kannatan länsirataa Espoosta Lohjalle, tunnelia Helsingis-

tä Tallinnaan ja rataa Jäämerelle.

Kerttu Keränen

 SS kirjoittaa 6.5.:
Kepa,

jos oikein muistan, niin taisimme kannattaa Sallan rataa
Gay Sevonin ItäLappi-työryhmässä.

Keminjärveltähän on ollut Sallaan rata, mutta se oli jätetty
heinittymään. Oliko se viime vuonna, kun ilmeni, että joku
kekseliäs tyyppi oli myynyt ne ratakiskot romurautakeräykseen...

KESÄASUKKAAT - KUNTIEN VOIMAVARA. Länsi-Uusimaa 20.4.2012

Mökkitilastoni menevät uusiksi kuntaliitosten myötä. Yhteenlasku kertoo
jotakin, mutta kuinka moni onkaan kuntaliitoksen myötä myös mökkiläinen
omassa kunnassaan. Yhä useampi mökki on hyvin varustettu kakkosasunto.
Ratkaisevaa on silloin rekisterissä oleva asuntotyyppi. Ovatko ne ajan ta-
salla? On myös outoa sanoa menevänsä ”mökille” , kun kyseessä on vapaa-
ajan asunto, kakkosasunto, jossa ollaan monesti pitempään ja enemmän
kuin ykkösasunnossa. Moni mökkiläis­yhdistyskin haluaa olla mieluummin
vapaa-ajan asukkaiden kuin mökkiläisten yhdistys.

Vielä vuonna 2007 Kuusamo oli johtava mökkikunta. Ykkössija perustui
kuitenkin yritysten henkilökuntaa ja edustamista varten rakennettuihin
huviloihin, joita on kolmasosaa mökeistä. Nyt ykköspaikkaa pitää Parai-
nen, jonka kaamea nimi vielä viime vuonna oli Länsi-Turunmaa. Parainen
on Kaskisten ohella Suomen ainoa kokonaan veden ympäröimä kaupunki.
Sillä on meripinta-alaakin eniten ja mökkejä noin 8400.


Tulevien kuntaliitosten myötä Lohjasta tulee muutaman vuoden perästä
mökkikuntien ykkönen, kun Lohjan omat 3693, Karjalohjan 1786, Nummi-
Pusulan 2780 ja ehkä vielä Siuntionkin 795 mökkiä lasketaan yhteen. Tulos
on 9054 vapaa-ajan asuntoa. Kuusamo jää kauas taakse 6394 luvullaan.


Kesämökkejä on Suomessa noin puoli miljoonaa ja niitä käyttää noin
800 000 henkilöä. 13 kun­nassa kesäasukkaat vähintäänkin kaksinkertaista-
vat kunnan väkimäärän kesäisin. Työ- ja elinkeino­ministeriön selvityksen
mukaan mökkiläisten merkitys mökkikuntansa talouteen ja työllisyyteen
on huomattava. Vaikutus vuonna 2010 oli 7,4 mrd euroa, ja se koostuu uudisrakentamisesta, korjaus­toiminnasta, kestokulutus- ja päivittäis-
tavaroiden sekä palvelujen hankinnoista, kiinteistö­kaupoista ja kiinteistö-
veroista.


Vapaa-ajan asumiseen käytettävien rahasummien kohteista sai hyvän
kuvan Helsingin Messu­keskuksessa järjestetyillä Kevätpuutarha-, Oma Koti-,
OmaMökki- ja Sisusta!-messuilla. Se oli valtava tapahtuma ja osoitti erin-
omaisesti, miten suuresti mökkeilyyn voi sijoittaa varojaan, vain taivas
on kattona.


Tämä ei kuitenkaan riitä kaikkien kuntien päättäjille, kiinteistöveron
korotus tuntuu helpolta ratkaisulta saada kunnan talouteen lisärahaa.
Kuntaliiton mielestä lomaasuntojen kiinteistö­verotuksen pohjana olevat
rekisterit ja verotusarvot tulisi päivittää. Jo tämä toimi saattaisi tuplata kiinteistöverotulot. Korotus ei vapaa-ajan asukkaasta kuulosta hyvältä,
koska kiinteistövero on jo nyt keskimäärin kolminkertainen vakituisessa
käytössä olevaan asuntoon verrattuna.


Vapaa-ajan Asukkaiden Liiton Jukka Vanhanen kritisoi mökkiläisten ko-
vaa verotusta jo viime kesänä. Veroprosentti vaihtelee kunnittain, ja kun
vakituisen asunnon kiinteistövero voi olla 0.32 ja vapaa-ajan asunnon
1,35 prosenttia, ero on moninkertainen. Ja vaikka vapaa-ajan asunnon
vero luokiteltaisiinkin omaisuusveroksi, niin miten oikeusvaltiossa voidaan
periä toisen omaisuudesta nelinkertainen vero? Se ei ole perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteen mukaista. Asuntotyyppien erottelu pitäisi
poistaa pikimmiten, vaati Jukka Vanhanen.


Ilouutinen on, että Karjalohjalle perustetaan kotiseutuyhdistys. Sen
toimin­taan kutsutaan myös kesäasukkaat, kunhan heille saadaan jollakin
tapaa tieto perustamis­kokouksesta. Hanke on mainio ja puoltaa paik-
kaansa kyläyhdistysten rinnalla. Tosin työnjako näiden välillä kannattaa
miettiä. Yhdistyksestä tulee kuntaliitoksen jälkeen ikään kuin karjalohja-
­laisten oma kotipesä, johon voivat niin vakituiset kuin vapaa-ajan asuk-
kaatkin ankkuroida koti­seuturakkautensa ja identiteettinsä.


KERTTU KERÄNEN

SS:n kommenti sähköpostin kautta:

Pelkään pahoin, että kunnat alkavat kuppaamaan kiinteistöverolla
vapaa-ajanasukkaita, ainakin ns. köyhät mökkikunnat. Hehän saavat nyt pitää
kiinteistöverot itsellään.
Onneksi kukaan ei enää ole puhunut vapaa-ajanasukkaiden kunnallisveron
maksamisesta mökkikuntaan. Verontasausjärjestelmä taatusti kattaa sen, mitä
me käytämme kunnan palveluja. Valtionosuudet ovat O.K. mutta se, että
Helsinkikin taitaa siirtää verotulojaan n.200 milj.¬ köyhien kepulaiskuntien yllä-
pitämiseksi, on minusta kohtuutonta.

PANKIT LUUPIN ALLE. Länsi-Uusimaa 6.4.2012

Meillä on Suomen Pankki, pankkien pankki ja tavallisia pankkeja. Nämä
poikkeavat toisistaan yhtiö­muotonsa puolesta; on liikepankkeja, osuus-
pankkeja ja säästöpankkeja. Viime vuosina pankit ovat kehitty­neet moni-
puolisiksi kiinteistö-, vakuutus- ja rahatavarataloiksi, joissa tavallinen
asiakas vain sotkee lattiat.

Kun pankkitiskillä käteisellä maksetun laskun palvelumaksu nousi jopa

seitsemään euroon, väki oppi äkkiä maksamaan laskunsa pankin lämpö-

kaapin maksupäätteellä. Ja kun ihmiset tottuivat maksupäätteisiin,

pitikin jo siirtyä verkkopankkiin. Verkkopankin kautta asiointi on ollut

kone- ja ohjelmistohankintoja lukuun ottamatta maksutonta, toistaiseksi.

 
Suoravelotus oli mainio parannus huonomuistisille ja ilman tietokonetta

sinnit­televille. Nyt pankit aikovat ryhtyä perimään korvausta suoravelo-

tuksen ennakkoilmoituksesta. Suoravelotuksesta ollaan kuitenkin hankkiu-

tumassa eroon viimeistään 2014. Paperilaskut korvataan e-laskulla, jotka

las­kut­taja lähettää asiakkaan verkkopankkiin hyväksyttä­väksi. Taustalla

on Suomen liittyminen yhtenäi­seen euromaksualueeseen (SEPA). Viimeis-

tään silloin pitäisi kaikilla olla tietokone, Internetyhteys ja verkkopankki-

tunnus.

Muutama päivä sitten Eläkkeensaajien Keskusliitto EKL ry ja Kuluttaja-

liitto luovuttivat edus­kuntaryhmille adressin, jossa oli 23 529 nimeä.

Adressilla vaadittiin  pankeilta kohtuuhintaisia peruspalveluita pienituloi-

sille, erityisesti pienituloisille eläkeläisille, joilla ei ole mahdollisuuksia

hankkia tietokonetta ja/tai kykyä asioida verkossa. Myös muutama pank-

kikonttori syrjäseuduilla olisi hyvä säilyttää. Muutoin moni ikäihminen

on pulassa.

rkiasioiden hoito on niin sidoksissa pankkitoimintaan, että ilman pank-

kia ei voi tulla toimeen. Juuri kun on aikonut ryhtyä käyttämään entistä

enemmän käteistä, käy ilmi, ettei käteisellä ehkä voikaan maksaa. Esi-

merkiksi yksi bussiyhtiö on jo ilmoittanut tällaisesta muutosaikeesta.

Käteistä on saanut nostaa korvauksetta pankkiautomaateista, paitsi

Euro Cash Finlandin Nosto-automaateista. Nosto sieltä voi tulla kalliiksi,

kalleimmillaan jopa 12% nostettavasta summasta. Näitä Nosto-auto-

maatteja on jo yli 40 ja ne sijaitsevat yleensä R-kioskeilla. Nosto Otto-

automaa­teista on maksutonta, mutta niiden määrää vähennetään

jatkuvasti.

Pankeista ei oikein voi erota. On mahdotonta palata aikaan, jolloin

henkilökunnan palkkarahat jaettiin työpaikoilla henkilökohtaisesti.

Nyt palkat ja eläkkeet tupsahtavat pankkitilille ja sähkö­laskut, puhelin-

laskut, vakuutusmaksut jne. on kierrätettävä pankin kautta.

Pankkien palvelumaksupolitiikkaa kannattaa seurata. Jos oma pank-

kini ottaa käyttöön jonkin uuden lisämaksun, pankin vaihto voi olla

paras mielenilmaisu. Nehän eivät tee sitä yhtä aikaa. Jos  nostosta

omalta tililtä joutuu maksamaan, se on jo asiakkaan pilkkaamista.

- Kaikki eivät kuitenkaan voi vaihtaa pankkia. Esi­merkiksi henkilö,

jolla on lainaa, on lainapankkinsa lieassa.

Vielä pari sanaa pankkien hallituksista. On outoa, että Björn Wahlroos

on useiden isojen yritysten hallitusten puheenjohtaja, erityisesti sekä

Nordeassa että Sampo Oyj:ssä. Noin se varmaan lain mukaan menee,

mutta onko laki oikein? Eivätkö nämä yhtiöt kilpaile keskenään?

Ja vaikka raha ei tunne kotimaata, asiakas saattaa olla isänmaallinen

vanhasta muistista. Esimerkiksi Sampo Pankin emoyhtiön Danske Bankin 
pääkonttori on Kööpenhaminassa, Nordean Tukholmassa, Aktian ja OKOn
Hel­sin­gissä, Ålandsbankenin Maarianhaminassa ja Länsi-Uudenmaan Sääs-
töpankin Lohjalla. Mietti­käämme sitä.

KERTTU KERÄNEN

VUOKRATYÖ - AHNE VÄLISTÄVETO. Länsi-Uusimaa 23.3.2012

Finnair, sinivalkoinen ylpeytemme on ollut mediassa lähes joka päivä. Kansa-
laisia närästää toimitusjohtajan saama allekirjoituspalkkio ja asuntokauppa
sekä palkkiot 18 johtajalle ja avain­henkilölle, jotta he pysyisivät talossa.
Samanaikaisesti Finnair on edellyttänyt talousvaikeuksien vuoksi työntekijöiltä
palkkojen alentamista, mihin nämä ovatkin suostuneet. Ulkomaisten lento-
emäntien palkkaaminen, Catering-toimintojen ja matkalaukkujen käsittelyn
ulkoistaminen eivät myöskään ole parantaneet ilmapiiriä.

Lisää Jobinpostia: Finnair tiedotti 12.3., että se alkaa vuokrata ulkopuolista matkustamohenkilö­kuntaa, useita kymmeniä työntekijöitä jo ensi kesänä.

Sopimus on pidempiaikainen ja sillä katsotaan muutenkin, kuinka paljon

Finnair voi hyödyntää sitä poissaolojen ja ruuhkahuippujen paikkaamiseen.

Vuokratyövoiman käyttö Suomessa on vielä suhteellisen pientä, vain parisen

prosenttia koko työvoimasta. Nyt käyttö on kasvamaan päin. Henkilövuok-

rausta harjoittavat yleensä isot yritykset, joissa on henkilöstöjohtaja, jopa henkilöstöosasto. Näiden palkka ei pienene, vaikka ulkoistaisi­vatkin työ-

voiman rekrytoinnin henkilöstöpalveluyritykselle. Vuokraus siis tulee kalliim-

maksi, koska vuokrafirma ei palvele ilmaiseksi ja vuokratyöntekijälle on mak-

settava samansuuruista palkkaa kuin muillekin.

Ihmisten vuokraaminen - onneksi ei myyminen – kuulostaa kammottavalta.

Ei ihminen saisi olla kauppatavaraa. Asioilla on usein kaksi puolta. Opiskeli-

joille sopii mainiosti tehdä silloin tällöin keikkaa opintojen rahoittamiseksi.

Ravintola-alalla on suuri vaihtuvuus sekä yrittäjien että työntekijöiden kes-

kuudessa. Uuden henkilön palkkaaminen on aina työlästä, kun hakemuksia

saattaa tulla kymmenittäin. Niiden läpikäynti, yhteenveto ja vertailu vie-

vät aikaa.

Vuokratyön käytössä on kuitenkin ongelmia, joita on yritetty ratkaista

vuosikausia. Valtaosa vuokratyöntekijöistä on määräaikaisia. Heidän työterveydenhuollostaan vastaa vuokrafirma. Kun työntekijä sairastuu

tai tulee vaikkapa raskaaksi, palvelun ostanut yritys voi ilmoittaa vuokra-

yri­tykselle, ettei työntekijää enää tarvita. Tai vuokrattu työntekijä on s

aattanut työskennellä samalla työpaikalla vuosia, mutta työsuhdetta ei

ole vakinaistettu. Työnantaja saattaisi palkatakin, mutta sopimus vuokra-

firman kanssa edellyttää rekrytointimaksua. Vuokratyöntekijän ja vuokra-

yrityksen välistä suhdetta koskee yleinen kilpailukieltosääntö, mikä se-

kään ei edistä uuden, pysyvän työpai­kan saantia. Työ- ja elinkeinominis-

teriön vuokratyöopas on välttämätön pätkätöihin joutuneelle.

Oma lukunsa on, kun esimerkiksi Tallinnassa sijaitseva vuokratyöyritys

toimittaa rakennus- ym. miehiä Suomeen, jopa Helsingin kaupungin työ-

maille. Kukaan ei tiedä millaista palkkaa tälle työvoimalle maksetaan.

Kuntien lääkäripulaa käytetään myös hyväksi. Terveydenhuollon palvelun-

tuottajat ry ylläpitää vuokralääkärijärjestelmää. Lääkärikunta voisi itse

ryhdistäytyä, luopua vuokratyöstä ja kääntää selkänsä välittäjille. Selvi-

tysten mukaan vuokratyö ei ole tuonut terveydenhuoltoomme tehokkuutta

eikä muutakaan hyvää.

Vuokratyövoiman välitys lienee varsin tuottoisaa. Suomen tunnetuimman henkilöstöyrityksen Eila­kaislan johtaja Tom Kaisla osti viime joulukuussa

useita miljoonia maksaneen Rysäkarin, joka on historiallisesti arvokas

sotilassaari Helsingin edustalla. Eikä mikään kari vaan lähes 10 ha:n saari.

Henkilöpalveluyritysten toiminta on toki laillista, mutta liikeidea eettisesti

epäilyttävä. Olisi parempi, jos yritykset työllistäisivät työntekijänsä suoraan

ilman välikäsiä tai julkisen työnväli­tyksen avulla. Kukin rikastukoon omalla

työllään.

KERTTU KERÄNEN

MAAILMAN VARANAPA JA MUITA OIVALLUKSIA. Länsi-Uusimaa 9.3.2012

MAAILMAN VARANAPA JA MUITA OIVALLUKSIA

Maailman varanapa sijaitsee Ylivieskasta Ouluun vievän tien varrella ja on

lähes 30 metriä korkea. Jos se olisi korkeampi, siinä pitäisi olla huipulla

valo lentoliikennettä varten. Monumentti on tehty graniitista ja runkona

on Rautaruukin kierresaumaputki. Monumentin on tehnyt taiteilija Ilkka-

Juhani Takalo-Eskola (s. 5.9.1937 Keminmaalla).

Takalo-Eskolan taidenäyttely on parhaillaan Lohjalla Galleria Juha Wik-

holmissa. Takalo-Eskola on äärimmäisen kiin­nostava taiteilija. Ensimmäiset

havaintoni hänestä olivat Lohjan kauppaoppilai­toksen saksantun­neilta 60-

luvun alussa. Hän ei vielä silloin ollut löytänyt taitelijaa itsestään, mutta

kirjoitti runoja ja opiskeli saksaa. Hän toimi parikymmentä vuotta vienti-

miehenä ja monenmoisissa konttorihom­missa, oman ilmaisunsa mukaan

”konttorirottana”. Runojen kirjoittaminen vaihtui maalaamiseen; kuva oli

sanaa tärkeämpi ilmaisukeino. 1970-luvulla hän kuului Elonkorjaajat-ryh-

mään, joka piti näyttelyitään J.O.Mallanderin Halvat Huvit galleriassa.

Siellä Takalo-Eskola piti ensimmäisen näyttelynsä vuonna 1971. Hän oli

myös perustamassa 1980-luvulla Lohjan Taiteilija­seuraa ja osallistui vuo-

sittain sen näyttelyihin.

Takalo-Eskola on hyvin monipuolinen. Valokuvat, kollaasit ja performans-

sit alastomine ihmisineen ovat ravistelleet tabuja ja närkästyttäneet joi-

takin, mutta ei hän tahallaan pyri ärsyttämään. Hän filosofoi ja luennoi

taiteestaan ja teostensa synnystä, ja on pitänyt satoja taidenäyttelyä ym-

päri maailmaa: Euroopassa, Japanissa, Australiassa, Uudessa Seelannissa,

puhumattakaan  näyttelyistä kotimaassa.

Hänen maalauksensa ovat rohkeita, värikkäitä, joskus primitiivisiä, mys-

tisiä, naiveja, rajua tajun­nanvirtaa puhtaine väreineen. Useissa varhai-

semmissa ja uudemmissakin töissä on varmuuden vuoksi tekstiä, kuten

esimerkiksi ”SANON TALOUSELÄMÄN IRTI TODELLISUUDESTA. SYY: RAHAN

SYMBOLIARVON VÄÄRINKÄYTTÖ TAJUNTAA SUPISTAVANA VALLAN VÄLINEE-

NÄ”, tai ”HENGEN ASEVARUSTELUA IHMISARVON TUHOAMISKONEISTOJA

VASTAAN KIIHDYTETTÄVÄ”. Ja signeerauksena joskus pelkkä ”Juhani”.

Takalo-Eskolalla ei varsinaisesti ole taiteellista koulutusta. Hän opiskeli

saksaa yliopistossa, toimi opettajana ja muutaman vuoden Retretin joh-

tajana ja Hämeen läänin läänintaiteilijana. Tultuaan valituksi Outi Heiska-

selta kesken jääneeseen Kuvataideakatemian rehtorin virkaan, hän piti

virkaanastujais­esitelmänsä suoraan iholle maalatussa frakissa. Takalo-

Eskola on sekä Suomen Taidemaalariliiton että Kirjailijaliiton jäsen ja

saanut elämäntyöstään Ars Fennica palkinnon.

Luettelin yllä muutaman adjektiivin korvaamaan syvällisempiä ajatuksia

hänen töistään. Parasta kuitenkin siteerata tanskalaista Bent Peterseniä:

”…paradoksi, jonka olin kokenut olevan hänen omassa elämässään älyllis-

en taiteilijan, kuntourheilijan ja liikemiehen välillä …haihtui - olen ym-

märtänyt että hänen taiteensa ja kaikki mitä hän tekee on täysin sopu-

soinnussa hänen elämän­asenteensa ja elämänfilosofiansa kanssa”...

 ”Hänen elämäänsä kuuluu syvä yhteenkuuluvuuden tunne niin luonnon

kuin ympäröivän yhteiskunnan kanssa.” ..”Juhani on taiteilija, joka suo-

malaisen kulttuurinsa pohjalta on maailmankansalainen”.

Tavallinen katsoja tuntee itsensä taidenäyttelyssä monesti avuttomaksi.

Tulee ehkä pelko siitä, ettei ymmärrä, mitä taitelija on halunnut sanoa

pantuaan ilmiselvästi sielunsa näytille. Tulee tarve luokitella eikä osaa.

– Huoli on turha, riittää kun menee katsomaan avoimin mielin, ja antaa

mielleyhtymien ja intuitioiden tulla.

KERTTU KERÄNEN

SANOISTA TEKOIHIN JA ÄKKIÄ. Länsi-Uusimaa 10.2.2012

Uusi presidenttimme aikoo ottaa ykkösasiakseen nuorten syrjäytymisen
torjumisen. Hän on luvannut perustaa työryhmän selvittämään asiaa ja
keksimään ratkaisuja. Myös Tukikummit ry:n puheenjohtajana hän on
luvannut jatkaa. Säätiö tekee työtä lasten ja nuorten syrjäytymisen
ehkäise­miseksi. Suomessa on noin 50 000 syrjäytynyttä nuorta, joista
32 500 on sellaisia, jotka eivät ole töissä, työttöminä työnhakijoina,

opiskelemassa, armeijassa eivätkä edes eläkkeellä. Nuorten syrjäyty-
neisyyttä on tutkinut Pekka Myrskylä Tilastokeskuksesta (HS 2.2.).

 Syrjäytynyt henkilö ei osallistu täysipainoisesti yhteiskunnan toimintoi-
hin. Syrjäytyminen voi alkaa esimerkiksi jo koulussa kiusaamisesta tai
elämän muutosvaiheissa, koulun, työ- tai parisuhteen päättyessä. Se
voi alkaa koulutuspaikan puuttumisesta tai opintojen keskeytyessä.
Syrjäytymistä pahentaa alkoholisoituminen, mielen-terveysongelmat,
huumeiden käyttö. Pahimmassa tapauksessa syrjäytynyt on kaikin

tavoin huono-osainen, ja jos kavereita on, ne ovat toisia syrjäytyneitä.

Yksi tärkeimmistä syistä on työelämän ulkopuolisuus eli työttömyys ja
erityisesti pitkäaikais­työttömyys. Parikymmentä vuotta sitten oli vielä
tarjolla pelkän peruskoulun käyneille 800 000 työpaikkaa, nyt vain
340 000. Niissä ei kysytä koulutusta eikä ammattitaitoa, ja niistä
käydään kaikkein kovin kisa. Jotta pärjäisi paremmin, pitäisi olla am-
matti- tai korkea-asteen koulutus suoritettuna. Korkeakouluopintoja
edellyttävien työpaikkojenkin määrä on kaksinkertaistunut parissa
vuosikymmenessä.

Koulutuksellisen ulkopuolisuuden syntyyn vaikuttaa myös vanhempien
heikko koulutustaso ja kyky opastaa nuortaan. Se, että nuorella on
perhe, ja vaikka vain yksi vanhempi, torjuu syrjäytymistä. Oma-aloit-
teisuus ja asiakkaaksi hakeutuminen ovat tärkeitä nekin. Muissa pohjois-
maissa nuorilla on subjektiivinen oikeus toisen asteen koulutukseen.

 

Kannattaisi käydä koulut nuorena. Opiskelun uudelleen aloittaminen on
iso juttu myöhemmällä iällä. Sitä, että äskeisten presidentinvaaliehdok-
kaiden joukossa oli kaksikin opintonsa kesken jättänyttä, ei kannata
ottaa esimerkiksi. Hyväpalkkaisia virkoja ei politiikankaan piiristä löydy
kovin monelle.

Maahanmuuttajista tulee helposti syrjäytyneitä, sosiaalisesti ulkopuo-
lisia. Taloudellista ulkopuoli­suutta synnyttää tulojen pienuus, köyhyys.
Oikeudellinen ulkopuolisuus tarkoittaa tietämättömyyttä omista oikeuk-
sista ja velvollisuuksista ja siitä, mistä apua voi saada.

HS:ssa oli äskettäin lifestyle-juttu nuorukaisesta, joka eleli kotona, ei
opiskellut eikä ollut työ­elämässä. Hän teki vähän vapaaehtoistöitä ja
hoiti mummoaan. Hänen tulonsa olivat noin 700 euroa kuukaudessa ja
hän sanoi sen riittävän, oli tyytyväinen elämäänsä. Siltikään ei vastik-
keeton kansalaispalkka ole oikein. Ällistyttävää kehitystä on myös,
ettei vaimona oloa oikein arvosteta, mutta sosiaalitukien varassa elä-
minen on OK.
 

Syrjäytyminen on yhteiskunnallinen ongelma. Syrjäytynyt nuori ei ole
tuottava jäsen yhteis­kunnassa vaan kuluttaa palveluja, erilaisia sosi-
aalitukia, terveydenhuoltoa, jopa poliisia ja vankeinhoitoa. Yhden
syrjäytyneen nuoren elinaikanaan aiheuttamien ylimääräisten sosi-
aalikus­tannusten arvioidaan nousevan jo yli miljoonaan euroon.

 

Syrjäytymistä on jo tutkittu ja monia keinoja kokeiltu. Mm. sosiaali-
ja terveysministeriössä on meneillään viisi hanketta. Niinistön kaa-
vailema uusi työryhmä voi jättää selvitykset sikseen ja ryhtyä suo-
raan miettimään uusia keinoja syrjäytymisen estämiseksi.

KERTTU KERÄNEN