VIRKANIMITYKSIÄ. Länsi-Uusimaa 6.2.2015

Työ- ja elinkeinoministeriön ministeri ja kansliapäällikkö jättävät 

molemmat laivan tänä vuonna. Kansliapäällikkö Erkki Virtanen lähtee 

eläkkeelle 1.10., ja ministeri Jan Vapaavuorenkin lähtö Euroopan In-

vestointipankkiin on melko varma. Suomen hallitus saa tänä vuonna 

nimittää pankille johta­jan. Vapaavuoren mahdollinen lähtö ei ole 

herättänyt ollenkaan niin myrkyllisiä kannan­ottoja kuin Kataisen 

lähtö EU:n parlament­tiin. Eikä kannata olla huolissaan TEM:istä, 

hallitus vaihtuu joka tapauksessa ja sijaiset ja erinomai­set virka-

miehet hoitavat asiat.

Kansliapäällikön paikan hakijoita on kaikkiaan 22. mm. Taina Susi-

luoto TEM:stä, vahva hakija on valtioneuvoston kanslian valtiosih-

teeri Olli-Pekka Heinonen, pääministerien Jyrki Kataisen ja Alexan-

der Stubbin valtio­sihteeri, entinen kansanedustaja, opetusministeri 

ja viestintäministeri ja olisi nyt jäämässä ilman virkaa. Sonera teki 

hänen ministerikaudellaan Suomen taloushistorian suurimman tap-

pion, yli 4.3 miljardia euroa maksaneella matkapuhelinverkko- eli 

umts-hankkeella. Jos ne rahat olisivat 50 euron seteleinä sadan kap-

paleen nipuissa, pino yltäisi melkein Mount Everestin huipulle. 

- Sonera-kohun johdosta Heinonen kantoi poliittisen vastuun, erosi 

ja siirtyi Yleisradioon suomenkielisten TV-ohjelmien johtajaksi.

Oikeuskansleri Paavo Nikulan Sonera-selvityksestä kävi ilmi, ettei 

Lipposen II hallitus eivätkä virkamiehet olleet rikkoneet lakia. Veron-

maksajien rahaa ehti silti palaa 25-30 miljardia markkaa. Nikulan 

mukaan Soneran hallituksella oli päätösvalta ja valtion edustaja 

Soneran hallituksessa oli vastuussa vain kaikille osakkeenomistajille 

eikä valtiolle. Sonera-kohu osoitti, miten vaikeaa on omistajaohjaus 

pörssinoteeratussa valtionyhtiössä.

Jotkut uskovat, että Vapaavuoren nimittämisestä seuraa sosialidemo-

kraattien vuoro saada korkea virka. Se olisi kauppa ja mahdollisesti 

poliittinen nimitys. Eero Murto, Helsingin ja Turun yliopis­tojen yleisen 

valtio-opin dosentti ja TEM:n budjettineuvos julkaisi loppuvuodesta 

kirjan Virkamies­valtaa, jossa hän pitää mah­dollisena, että poliittisis-

sa nimityksissä rikotaan perustuslakia. Perustus­lain mukaan hakijoita 

on kohdeltava yhdenvertaisesti. Poliittisista nimityksistä tuskin pääs-

tään, koska jokainen hallitus vuorollaan on luvannut, ettei niitä enää 

tehdä ja sitten käytäntö on muuta.

Mari Kiviniemi sai syksyllä parin vuoden varapääsihteerin pestin OECD:

ssä. On ihan hyvä, että meillä on korkeita virkamiehiä Euroopassa ai-

nakin muistuttamassa olemassa olostamme. Olen silti aina ihmetellyt 

OECD:n tarpeellisuutta ja kuinka välttämätöntä Suomen on kuulua sii-

hen. Se kun on sellai­nen rikkaiden maiden herrakerho. Meillä on useita 

hyviä tutkimus­laitoksia, tarvitsee vain tilata muiden maiden aineistot, 

jos halutaan tehdä maiden välisiä vertailuja. Nykyään OECD on laajen-

tunut lähes kaikille talouden ja yhteiskunnan aloille.

Vierastin OECD:tä alun perin siksi, että sitä kautta voitiin kierrättää 

jokin asia, joka haluttiin Suo­messa muuttaa; asia meni paremmin 

OECD:n suosituksena läpi. Maaraportitkin tehtiin ennen itse ja lähe-

tettiin OECD:hen. Raportti palasi vähän ajan kuluttua OECD:n kansissa 

tekijöilleen lausunnol­le. Jos pää­tös­­­vallan siirtymistä EU:lle pelätään, 

kannattaisikohan pitää silmällä myös OECD:tä?

OECD:n viime vuoden budjetti oli 350 milj.euroa. Suomen jäsenmaksu 

2013 oli noin kolme milj.­euroa, lisäksi erillisen OECD-edustuston kulut 

Pariisissa. Eikö filiaali Suomen Ranskan lähetystön yhtey­dessä riittäisi?  

Koko ajanhan tässä säästetään ja leikataan muutenkin.

OLEN TÄNÄÄN KIITOLLINEN. Länsi-Uusimaa 23.1.2015

On aamuja, jolloin kaikki lähtee menemään päin prinkkalaa. Huomaa 

nukkuneensa liian pitkään ja uimakaveri joutuu odottamaan, ja sitten 

on ruuhka vesijuoksuradalla. Muut radat ovat tyhjillään.

Sitten tuli postiluukusta lappu, että ikkunaremontti viivästyy kolmella 

päivällä. Kaikki sopimukset ja suunnitelmat oli peruttava.

Uutisissa kerrottiin, että tapaturma-asemilla oli viikonloppuna ollut kol-

minkertainen määrä itsensä liukastumalla teloneita, nilkka, ranne tai 

lonkka murtuneena. Useimmilla kaatumiseen oli ollut syynä alkoholi. 

Olen itse aikoinani mennyt nurin juuri siinä, missä kuvittelin olevan kaik-

kein turvallisinta. Talon seinustalla, missä asvaltti näytti sulalta, olikin 

mustaa, liukasta liukkaampaa jäätä. Räpiköin hetken kuin varis, mutta 

kellelleen menin. En edes satuttanut päätäni!

Kun miettii, mistä kannattaa olla kiitollinen, ensimmäiseksi tulee mie-

leen yli 60 vuotta jatkunut rauhantila Suomessa. Se on harvinaista maail-

massa, jossa soditaan kymmenissä kohteissa koko ajan.

Jo Bosnian sota 1992-95 tuntui epäuskottavalta, eihän Euroopassa pitä-

nyt enää koskaan sotia. EU oli perustettu ikuiseksi rauhan takeeksi. Nyt 

aseet paukkuvat ja pommit lentelevät vielä lähempänä, jopa kahden 

tunnin lentomatkan päässä: Ukrainassa. Ihmisiä tapetaan sekä yksitellen 

käsityönä että pommituksilla isompina määrinä. Syyriassa muslimit ovat 

sotineet pian viisi vuotta, eikä ole väliä, ovatko kohteena naiset, lapset, 

vanhukset tai sotilaat. Maailman kulttuuriperintökohteita on pom­mitettu 

maan tasalle. Viikko sitten järkytti Pariisissa tapahtunut terrori-isku satii-

rilehden Charlie Hebdon toimi­tukseen. Pariisi muuttui hetkessä maailman 

pääkaupungiksi, kun pääministerit ja presidentit marssivat eturivissä ter-

roria vastustavien mielenosoituksessa. Kukaan ei marssinut Nigerian-Ka-

merunin sisällissodan tuhansien uhrien ja panttivankien vuoksi.

Koko maailman asioiden murehtijaksi ei kannata ruveta. Niihin suhteu-

tettuna omat vastoinkäymiset tuntuvat mitättömiltä, vaikka ovatkin saa-

neet hetkeksi jättimäiset mittasuhteet.

Jos vielä nukkumaan mennessäkin on tyytymätön päivän kulkuun, voi miet-

tiä esimerkiksi kymme­nen hyvää asiaa, joista kannattaa olla kiitollinen. 

Isoin asia tietysti on rauha, ei tarvitse pelätä. On katto pään päällä ja ter-

veydentilakin on kohtuullinen. En liukastunut ja loukannut itseäni. Uinti-

mat­kalla tapasin pitkästä aikaa vanhan työtoverin, mutta ennen kaikkea 

kannattaa olla kiitollinen ystä­vistä. On ihmisiä, joilla ei ole yhtään ystä-

vää. Illalla saatoin istua Miehen valmistaman ilta-aterian ääreen. Maail-

massa on miljoonia nälkää näkeviä, erityisesti lapsia, joita äiti ei tänään-

kään huutanut syömään.

Pohjois-Amerikassa vietetään erityistä Kiitospäivää marraskuun neljäntenä 

torstaina. Se on palkal­linen vapaapäivä ja amerikkalaisille joulua tärkeäm-

pi juhla. Silloin kokoonnu­taan yleensä suvun kesken ja nautitaan ateria, 

tavallisesti paahdettua kalkkunaa, karpalohyytelöä ja bataatti- tai peruna-

 muusia sekä kurpitsapiirakkaa. Ennen ateriaa luetaan kiitosteksti.

Ehkä meille riittää kiittäminen ilman erityistä päivääkin. Aiheita kyllä on.

KERTTU KERÄNEN

YRITYSTUET JA MARKKINATALOUS. Länsi-Uusimaa 9.1.2015

 

Äskettäin tapahtui Eduskunnassa jotain ennen kokematonta: se hyväksyi ensimmäisen kansalais­aloitteen, sukupuolineutraalin avioliittolain äänin 102-96. Kaksi edustajaa oli poissa. Kansalais­aloitteiden tekemisestä oli tehty perustuslain muutos jo maaliskuussa 2012. Edellytys aloitteelle on 50 000 kansalaisen allekirjoitus. Aloitteessa voi olla valmis lakiehdotus perusteluineen tai esitys lainvalmistelun aloittamiseksi. Parhaillaan on vireillä 25 kansalaisaloitetta, 265 on päättynyt ja vain viisi on edennyt eduskuntaan saakka.

Runsas vuosi sitten oli pantu vireille toinen aloite, aiheena yritystukien lopettaminen.

Sen nimien­keruu päättyi syyskuussa 2013, ja sitä kannatti vain 965 henkilöä. Nyt yritys-tuet ovat taas esillä. Yritystukia jaettiin 2013 YLEn selvitysten mukaan jo yli miljardi. Kun yritystukia piti hallituksen kehysriihessä pienentää, tuet vain kasvoivat, ja kasvavat toisen miljardin 2017 mennessä. Suurimmat tuet sai Viking-linja (50 milj.euroa), STX Fin-land, Tallink-Silja, Nokia, UPM, Kemira, Neste jne., useimmat yli 10 milj.euroa. Samoja yritystukien kanta-asiakkaita vuodesta toiseen.

Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan yritysten tuet, avustukset ja lainat olivat tuiksi muunnettuna 1,2 mrd euroa. Summa on kasvanut kymmenes-sä vuodessa 50 %. Lisäksi verotukien määrä oli 3,7 ja maatalouden kansallinen tuki 4 mrd. euroa.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen 2003-2010 aineiston mukaan Tekesin, Finnveran ja muiden julkisten rahoittajien myöntämät yritystuet eivät pa-rantaneet tuottavuutta, vaan jopa huononsivat sitä. Laitoksen tutkimusjohtaja Mika Maliranta sanoo, että ”yritystukien takana on yleensä ajatus työpaikkojen pelastamisesta. Mutta työpaikkojen pelastaminen epäonnis-tuu aika usein. Tuetaan ja tuetaan ja loppujen lopuksi autettu yritys kum-minkin katoaa.” Palkanmaksuunkaan tarkoitettu tuki ei aina estä YT-neuvot-teluja ja irtisanomisia. ”Kannattava bisnes ei tarvitse julkista tukea”, sanoi Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkija Elias Einiö 4.7.2012. Jorma Ollila oli valtion suo-rien yritystukien lopettamien kannalla jo vuonna 2010. ”Ne sopivat huonosti markkina-talouteen. Joskus valtion on otettava riskejä, mutta tukemi­sessa on oltava kurinalai-nen.” Koko tukiasetelma on outo: veronmaksajilta kerä-tään ikään kuin palkkoja takaisin ja jaetaan yrityksille, jotka tuottavat sel-laistakin, millä ei ole kysyntää. 

”Yritysten tukeminen on tulonsiirtoa kaikilta kansalaisilta tuettujen yritysten osak-keenomistajille, eli käytännössä köyhiltä rikkaille. Poliitikkojen ja virkamiesten tehtävä on huolehtia yhteiskunnan perustoiminnoista, eikä jakaa kansalaisten rahoja heitä miellyttäville yrityksille.” sanotaan Yritystukien lopettamis-aloitteen perusteluissa. Jaon edellyttämä byrokratiakin on melkoinen. Virkamie­hen työpaikkahan on turvassa, jos on onnistunut saamaan rahanjako-osion tehtäväkuvaan­sa. Onko­han tukea myöntävien tahojen lukumääräkään tiedossa? Kun rahat ovat kotoisin valtion budjetista, pitäisi tietää. Eniten tukea jakaa TEKES. Finnvera tukee lähinnä pkt-yrityksiä ja Sitralla, minis­te­riöillä ja Ely-keskuksilla ym. on omat rahanjakokanavansa.

Suomessa on yli 300 yrityspuistoa, teknologiakeskusta, kehitysyhtiötä tai yritys-hautomoa. Sepä hyvä, mutta tuki­viidakko on yhtä paha kuin Kelassa. Jo näillä faktoilla olisin valmis allekirjoitta­maan uuden yritystukien perusteellisen karsimisaloitteen.

KERTTU KERÄNEN

ARKIELÄMÄN JA TAITEEN RISTIRIITA. Länsi-Uusimaa 27.12.2014

Olen keräilijä. Keräilijät keräävät tavallisesti joitain esineitä, mita-

leita, kortteja, pinssejä, posti­merkkejä, rahoja, kirjoja tai jopa au-

toja. Minä kerään lehtileikkeitä yhteiskunnallisista asioista, historias-

ta, kirjalli­suudesta, taiteesta ym. Psykologit voivat tulkita tätä tai-

pumusta ihan miten haluavat, ja kyllä haluavatkin: keräilijä etsii 

turvaa tavaramäärästä. Keräilijä pönkittää itsetuntoaan. Keräilijä 

korvaa ihmissuhteet joko osittain tai kokonaan harrastuksellaan. 

Yleensä keräilijä on onnellinen ja aika käy harvoin pitkäksi.

Joskus näkee artikkeleita keräilijöistä. Esimerkiksi opetusministeriön 

entinen kansliapäällikkö Jaakko Num­minen on ”miljoonan leikkeen mies”. 

Hänkin kerää lehtileikkeitä yhteiskunnallisista asioista. Äskettäin oli 

HS:ssä artikkeli Soile Holstikon Aino Kallas kokoelmasta. Holstikon koh-

teena on Aino Kallaksen kirjat, niistä kaikki painokset ja kaikki mahdol-

liset käännökset. Kirjoja onkin jo kertynyt 500 kpl ja lisäksi muuta Kal-

lak­seen liittyvää aineistoa, kuten teatteri- ja oopperaesitteitä, kort-

teja, valokuvia, tauluja ja lehtileikkeitä.

Minulle oli käynyt samoin, olin löytänyt Aino Kallaksen kirjan Katinka 

Raben jostain divarista ja lukukoke­muk­sesta seurasi tarve saada lukea 

lisää. Ja eipä aikaakaan, niin hyllyssäni olivat Aino Kallaksen päiväkir-

jat ja useim­mat romaanit Sudenmorsiamesta ja Reigin papista lähtien.

Minulla ei kuitenkaan ole tarvetta kerätä ensipainoksia eikä käännöksiä.

Aino Kallas oli Krohnien kulttuurisukua, isänsä oli tunnettu suomalaisuus-

mies, kansanrunouden tutkija, suomen kielen ja kirjallisuuden professori,

runoilija ja toimittaja Julius Krohn, kirjailjanimeltään Suonio.  Tytär Aino 

tunsi jo nuorena intohimoa kirjoittamiseen. Mentyään naimisiin virolaisen 

Oskari Kallaksen (myöhem­min fil.tri, ministeri ja diplomaatti) kanssa per-

he asui aluksi Suomessa, sitten Saarenmaalla, Tallinnassa ja Lontoossa. 

He saivat viisi lasta. Aino Kallas pystyi asemansa ja varalli­suuden avulla 

järjestä­mään elämänsä kirjoittamisen, kodin ja edustus­velvol­lisuuksien 

välillä. Kirjoittamisrauhaa ei kotona ollut, joten Aino Kallas vuokrasi työ­-

huoneen muualta.

Toinen lehtileikkeiden keräilykohteeni on kuvanveistäjä Eeva Ryynänen. 

Hän valmistui Taideakatemiasta 1940, muutti Pielisen takamaille pien-

tilan emännäksi saaden jopa mestarilypsäjämerkin. Hän teki kolmen­-

kymmenen vuoden ajan tilan- ja karjanhoidon ohella veistoksia etupääs-

sä puusta. 1970-luvulta lähtien Ryynänen saattoi ryhtyä koko­päivä­toimi-

seksi taitei­li­jaksi. Meillä oli onni käydä hänen ateljeessaan silloin, kun 

hän oli veistämässä tilaustyötä, yli kymmen­metristä reliefiä yksityishen-

kilölle Kanarian saarille. Viiti­senkymmentä hänen veistoksistaan on ulko-

mailla. Vuonna 2001 valmistui pihapiiriin Itä-Karjalasta tuoduis­ta ikike-

loista oma kirkko, Paaterin kirkko. Mies teki isommat puutyöt ja Eeva 

veisti. 

1977 hän sai Pro Fin­landia-mitalin ja pro­fessorin arvonimen vuonna 1998.

Näiden molempien taiteilijoiden kohdalla olen usein miettinyt, voiko tai-

teellisen into­himon ja luomispakon padota tietyksi ajaksi, elää sitkuelä-

mää ja hyväksyä, että tämä on nyt tätä. Riittääkö sivutoiminen luomis­työ? 

Useimmiten tämä ristiriita koskee naistaiteilijoita. Aino Kallas kärsi arki-

elämän vaatimusten ja kirjoittamisen ristipaineesta, Eeva Ryynänen il-

meisesti eli sovinnolla sitkuelämää. Emme tiedä. Aino Kallas vain kirjoitti 

tuntemuksensa julki.

KERTTU KERÄNEN

TYTYRIN KAIVOSMUSEOSTA. 19.12.2014

Aihe on "loppuunkaluttu" L-U:ssa ja koska kirjoitusvuoroni on vasta lauantaina
joulun jälkeen, palaan silloin uudella aiheella. Tytyri-juttu jääköön kuitenkin tähän,

Tytyrin elämysmuseo vaikutti aluksi käsittämättömältä hankkeelta:  jo 
nimi "elämysmuseo” tökki. Ollaanko siitä tekemässä jonkinlaista puuha-
maata  pellehyppyineen ja liukumäkineen? Pelkkä Tytyrin kaivosmuseo 
on hyvä. 

Jos nimi ei kuvaa sitä, mitä on odotettavissa, voi moni kiinnostava asia 
jäädä näkemättä. Esimerkiksi Lanzaroten eläintarha on nimeltään Texas´
Ranch! Jostain sain tietää, että se on eläintarha; sinne sutena! Niinpä 
näin Amerikan valkopääkotkan, kondorikotkan, vyötiäisen ym. harvinai-
suuksia, ennen kaikkea albiinon tiikerin, jonka nimi oli Marilyn.

Suomessa on muutama kaivosmuseo. Ne ovat avolouhosten yhteydessä, 

kuten esim. Paraisilla. Kun Outokummun kuparikaivoksen toiminta päät-
tyi 1989, satojen kilometrien käytävät täyttyivät vedellä. Nyt kaivostoi-
mintaa esitellään parinsadan metrin mittaisessa tunnelissa. Alueella on 
useita raken­nuksia, kaivosjuna, kivinäyttely ym.

Lohjalla sen sijaan on maamme ainoa maanalainen kaivosmuseo, Tytyri. 

Kaivoksessa louhitaan yhä, mutta vanhin osa on museona. Museota hal-
linnoivat Lohjan kaupunki ja omistaja, kotimainen kaivosyhtiö Nordkalk 
Oy. Kone Oy testaa yhdessä kaivoskuilussa maailman moderneimpia pil-
venpiirtäjähissejä. Niihin ei yleisöllä ole pääsyä.

Tytyrin yleisöennätys on 28 000, mistä on pitkä matka 50 000:een. Kävi-
jöiden kulkua tulee helpottamaan pystyhissi, vaikka vinohissi ikään kuin 
kuuluisi paremmin aiheeseen. Piikkikorkokengät kannattaa jättää kotiin 
pitkien ja usein kuoppaisten käytävien vuoksi. Toinen ongelma on kyl-
myys: kun kesähelteellä liikkuu syvällä maan uumenissa, aika pian alkaa 
paleltaa. Miten vihjaista matkailijoille villatakista ilman, että se kään-
nyttää kävijät pois? - Kaivosmuseossa on jo nyt tilausravintola, jossa 
järjestetään häitä ja syntymäpäiväjuhlia, vaihtuvia taidenäyttelyitä, 
ja siellä on esitetty Ekku Peltomäen upeita valoesityksiä. Uusia ideoita 
tarvitaan.

Puolassa, noin 15 kilometrin päässä Krakovasta on Wieliczkan suolakai-
vosmuseo. Sen erikoisuus on suolasta louhitut taideteokset, kirkko ja 
kristallikruunut. Museossa käy vuosittain yli miljoona matkailijaa. Kai-
voksesta louhittiin suolaa yli 700 vuotta, vuoteen 2007 saakka. Se kuu-
luu Unescon maailmanperintö­luetteloon ja on upea, suositeltava kohde 
siellä päin liikkuville.

Guggenheim Säätiö tuo Helsinkiin väkisin taidemuseotaan. Rakennus-
kustannuksiksi on arvioitu 130 milj.euroa ilman arvonlisäveroa. Sen mak-
saisivat Helsingin kaupunki ja valtio yhdessä, samoin kuin käyttökustan-
nukset. Kolmas menoerä, lisenssimaksu arvioidaan 1,3 milj. euroksi vuo-
dessa ja se makse­taan yksityisistä varoista, samoin arkkitehtuurikilpai-
lun kustannukset. 

Säätiö on myös arvioinut, että kävijöistä 40 % maksaisi pääsylipuista 
täyden hinnan, 40 % alennetun hinnan ja 20 % olisi ilmaiskävi­jöitä. Yksi-
tyisiä sijoittajia ei ole ylen määrin ilmoittautunut, mikä on paras osoi-
tus hankkeen riskeistä.

Tytyrissä kaivosmuseolla on jo puitteet. Valtuuston torjumia kustannuk-
sia syntyisi lähinnä uudesta maanpäällisestä museorakennuksesta. Onko 
sillä kiire? Kaivosmuseo on kotimaisuutensa ja ainutlaa­tuisuutensa vuoksi 
erinomaisen kannatettava, kunhan se ei kaadu veronmaksajien niskaan. 
Kaupunki voisi aluksi toimia organisaattorina, perustaa yhtiön ja myydä 
sen osakkeet kansalaisille. Olen täysin samaa mieltä Taina Lackmanin 
kanssa, että kaupungin ei itse pitäisi ryhtyä yrittäjäksi. Riittää kun hoi-
taa lakisääteiset velvoitteensa.

KERTTU KERÄNEN

KIRJE JOULUPUKILLE. Länsi-Uusimaa 12.12.2014

Rakas Joulupukki! Minulla on jo niin paljon kaikkea, että hiukan nolot-

taa vielä pyytää lisää. Kiltti minä kyllä olen ollut, ainakin omasta mie-

lestäni.

Ensinnäkin, kiltti Joulupukki, voisitko lähettää joulutontut tänne Kar-

jalohjalle töihin, sitten kun joulukiireet ovat ohi. Pääväylämme, Kes-

kustie on niin kauheassa kun­nossa, että uudella asvaltilla olisi jo kiire. 

Nimittäin ihmiset voivat katkaista kaularankansa pahimpien kuoppien 

kohdalla. Sitä paitsi olen antanut kertoa itsel­leni, että polliisi oli viime

vapunaattona puhalluttanut entisen hyvämaineisen seurakuntamme 

merkittävää kirkon­miestä, hautausurakoitsijaa, kun luuli että tämä oli

juovuksissa. Mies oli tullut Sammatista päin ja väistellyt Päiväkummun 

Kylpylän kohdalla kuoppia ja siksi ajo oli ”epävakaan näköistä”. Polliisi 

oli ensin ajellut perässä vilkut päällä ja lopulta pannut pillit soimaan. 

Vesiperän vetivät.

Toinen toivomus olisi saada nuoret yhdistystoimintaan mukaan. Karja-

lohjalla on nelisen­kym­mentä yhdis­tystä, ja näyttää vähän siltä, että 

nuoria ei oikein kiinnosta yhteisten asioiden hoito. Rakas Joulupukki, 

kävisitkö vähän innostamassa nuoria. Niitä löytyy Katulampusta ja ne 

räppäävät kyllä tosi komeesti, mutta niiden kannattaisi jo olla harjoit-

telemassa myös yhdistysten toimintatapoja, kokous­tekniikkaa ja sen 

sel­laista. Eivät nykyjäsenet elä ikuisesti. Karjalohjan aluetoimikunta-

kin on toiminut jo pari vuotta, mutta nuorison edustajaa ei ole ilmaan-

tunut. Palokunnassa taitaa tulevaisuus olla turvattu, ainakin renkai-

denvaihtopäivänä oli useita reippaita nuoru­kaisia toimessa mukana.

Kolmanneksi, Karjalohjalle pitäisi löytyä jostain uusia yrittäjiä ja in-

vestoitavaa. Lohjan kaupunki ei investoi tähän kaupunginosaan ensi 

vuonna yhtään mitään. Mistä löytyisi mesenaatti tai rahakasa, jolla 

saataisiin paikkakunnalle jos ei muuta niin oma Taidenavetta. Särki-

järvellä päin näyttää yksi kivinavetta olevan tyhjillään. Sammatissa 

on Lohilammen vanha kivinavetta kunnostettu Taidenavetaksi. Siellä 

oli kesällä kaikenlaista toimintaa: taidenäyttelyitä, KAEKUn iltamat, 

esitelmiä, viikon mittainen Sammatti Soikoon tapahtuma, jossa esiin-

tyi mm. mainio soitin- ja lauluyhtye Tuima ym. En ole Sammatille ka-

teellinen, mutta oma Taidenavetta täälläkin olisi komeeta. Kohde 

voisi olla Tiilitehdaskin, joka lienee myytävänä. Ymmärrän, ettei Loh-

jan kaupunki sitä tarvitse. Pientä pintaremonttia siellä on jo tehty, 

katto kunnossa, mutta sähköt ja vesi puuttuvat. Ostaja tai vuokra-

lainen voisi olla esimerkiksi joku kuuluisa oluenpanija. Calvadosteh-

tailija kaupungissa jo on.

Itselleni toivoisin vain uuden joogamaton joogaamista, venyttelyä ja 

pilatesjumppaa varten. Pärjään toki entiselläkin, mutta tässä olisi hy-

vä lahjaidea muillekin. Kun sitten joulun jälkeen kumminkin täytyy 

jumpata ym. että kinkku sulaa! Kiitos Joulupukille etukäteen ja koe-

ta jaksaa!

KERTTU KERÄNEN

EI KUULOSTA HYVÄLTÄ. Länsi-Uusimaa 28.11.2014

Anna Kontula kirjoittaa kolumneja Länsi-Uusimaan lisäksi myös Hel-

singin seurakuntien Kirkko ja Kaupunki -lehteen. Uusimmassa nume-

rossa 19.11. hän aloittaa arkisella otsikolla ”Kukas sitten siivoaa?”. 

Varsi­nainen teksti alkaa toteamuksella ”Raamatun ehdottomasti är-

syttävin kohta on tarina Martasta ja Mariasta. Mariahan lusmuili Jee-

suksen jalkojen juuressa opetuslasten kanssa ja Martta teki työt”. 

Ja Jeesus oli sitä mieltä, että se oli oikein, pelkkää huolehtimista ja 

hätäilyä turhasta! Kontula jatkaa: ”Jos minä olisin ollut Martta, olisin 

lyönyt hanskat tiskiin”.

Jeesus ei ollut reilu, empaattinen eikä oikeudenmukainen, ei edes 

tarjonnut apuaan, vaikka talossa oli vieraita, piti tehdä ruokaa ja 

valmistaa yöpymispaikat.  Jeesus oli ”kuin kulkurimies, joka viettää 

sinkku­elämää, ja jolla ei selvästi ole mitään käsitystä siitä, paljonko 

töitä kodin hoitamisessa on.”

Harvoin olen saanut noin vahvaa tukea jo alakoulussa syntyneille aja-

tuksilleni. Minä olin Martan puolella. Kertomuk­sessa oli jotain epäoi-

keu­den­­mukaista ja epäloogista. Olihan ahkeruus ja työnteko muutoin 

hyvin arvos­tettuja ainakin pikkutyttöjen kasva­tuksessa.  Sitä tähden-

nettiin aina, joka paikassa. Joutenolo oli kaiken pahan alku ja juuri.

Parikymppisenä sain ”Raamatusta päähäni” toisen kerran. Kirkkoherra 

Veikko H. antoi miehelleni ja minulle vihkiraamatun, johon hän oli mer-

kinnyt elämänohjeeksi Sanan­laskujen 31:10.31. En lukenut sitä heti hää-

päivänä, mutta aika pian häiden jälkeen. Ei naurattanut yhtään. Luku 

oli viitteineen lähes sivun mittainen lista hyvän vaimon ominaisuuksista, 

millainen hänen tulee olla ja mitä hänen tulee tehdä miehensä ja poi-

kiensa hyväksi.  ”Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravin­non perheel-

lensä, piioilleen heidän osansa… ei sammu hänen lamppunsa yöllä”. Hän 

perustaa viinitarhan, valmistaa pellava- ja puna­purppuravaatteet itsel-

leen ja perheelleen, tekee aivinapaidat ja vyöt ja myy ne kauppiaille, 

hän tarkkaa taloutta jne. jne. Vaimonsa ansioista miehestä tulee arvos-

tettu, kun hän istuskelee maanvanhinten seassa. Miehen tuli ylistää vai­-

moansa, mikäli oli saanut kelpo vaimon.

Kolmas ajatuksia herättävä vaihe tuli 1980-luvulla. Silloin alkoi naispap-

peuskiista Suomessa. Naisen vähem­piarvoisuus kirkon piirissä tuli esille 

vahvana. Kirkolliskokous hyväksyi naispappeuden vasta toisella kertaa 

1986 ja se aiheuttaa kiistaa seurakunnissa vieläkin. Muutama prosentti 

miespapeista ei edelleenkään halua olla yhteistyössä naispappien kanssa. 

Päivi Räsäsen mielestä naispappeus on Raamatun opetuksen vas­taista. 

Naispappeuden hyväksyminen evankelisluterilaisessa kir­kossa oli se pe-

ruste, millä Timo Soini siirtyi katolilai­suuteen. Kreikkalais- ja roomalais-

katolisissa kirkoissa naispappeudesta ei edes keskustella.

Naiset ovat enemmistönä jumalanpalveluksissa. He ovat kuin Maria kuun-

telemassa passiivisesti. Martta taas vaikuttaa kelpo vaimon kaltaiselta,

joka ei lepää yölläkään. Piispa Eero Huovinen pohdiskeli taannoin saar-

nassaan Mar­tan ja Marian eroa. Martta rakasti, Maria uskoi.  Martta huo-

lehti, Maria kuunteli. Martta oli aktiivi­nen, Maria passiivinen. Rakkautta,

huolehtimista ja jopa hätäilyä tarvitaan suhteessa toisiin ihmisiin, mutta 

suhteessa Jumalaan se ei auta. Jumala huolehtii puolestamme. Maria oli 

valinnut hyvän osan, kuuntelun.

Parhaalla tahdollakaan ei kuulosta hyvältä. Jos kaikki ryhtyvät istuskele-

maan ja kuuntelemaan, minäkin kysyn, kuka tekee työt? 

KERTTU KERÄNEN
---------------------
Kommentti sähköpostilla luokkatoveriltani TT:ltä:

Kerttu hyvä,

tartuit tänään vaikeaan aiheeseen, johon ei lopullista totuutta
ihmisjärjellä löydy. Tosin ei tarvitse löytyäkään vaiko…? Asiaa ei auta edes
tiedeuskovaiset, tähtitiedekin vasta lapsenkengissä. Välineet puuttuvat.
Ihminen kun ei ole luomakunnan kuningas. Otsikkosi ”Ei kuulosta hyvältä” on
mainio. Sitä voi toki jatkaa ”mutta paremmalta kuin idän suunnalla”.
Ihmiskunnan keskeneräisyyteen näyttää vallitsevista yhteiskuntarakenteista
ja -käsityksistä riippumatta kuuluvan toisten alistaminen, valta, raha ja
joustamattomuus. Afrikassa hutut ja tutut. Jos elät kuten kunnon
lestadiolainen, niin pääset Taivaaseen! Jehovan todistajat muuttivat pari
vuotta sitten tulkintaansa 144 000 taivaspaikastaan, kun joku uusi tiputti
joukosta jonkun entisen. Tämä oli Pappilan Hyytiäisillekin kummallinen
juttu. Tunsitko Erkin? Hirvilahden pitämän rippikoulun jälkeen aloin
kannattaa humanistista vallankumousta. Oli Hitler, Stalin ja anekaupat…!

Tutkin edelleen menneisyyttä, joka on kirjoitetun historian aikana yhtä
sotaa ja tappamista. Yritäpä tavallinen ihmispoloinen elää siinä sitten
siivosti kaiken keskellä. Taidan kohta julkaista tarkkoja lisätietoja
isonvihanaikaisista kärsimyksistä Karjalohjalla, siitä ajasta kun on aikaa
300 vuotta seurakunnankin täyttäessä vasta 100 vuotta. Seuraahan lehteä! 

Painotan sitä, että Sinä olet kyllä nokkela ja taitava kynänkäyttäjä. Mistä
nämä kaikki kirjoitustesi aiheet mahtavat mieleesi oikein tulla, vaikka
elätkin selvästi ajan hermolla? 
-------------- Tekstari L-U:ssa 29.11.2014:
Olipa osuva kirjoitus Kerttu Keräseltä LU  28.pvä! Siinä selvisi naisten ase-
ma myös nykyyhteiskunnassa! Käyttäkää ihmiset järkeänne, jos sitä teillä on, 
ettekä ole "aivopestyjä", mitä kirkko harjoittaa! 
                  Rehelinen "pakana"
-------------------
SS sähköpostilla 11.12.:
Kepa,
todella hyvä juttu.....
--------
Heka ihmettelee blogissaan, mistä toiimittaja ja kolumnisti ovat sivistyksensä
hankkineet.