KAIKENLAISIA KALIFAATTEJA. Länsi-Uusimaa 25.7.2014

Facebook-ystäväni suositteli prof. Martti Koskenniemen kolumnia Val-
tioiden jälkeen jää vain kalifaatit Helsingin Sanomissa 15.7.  Kosken-
niemi on kansainvälisen oikeuden akatemiaprofessori Helsingin yliopis-
tossa. Luin ja suosittelen edelleen.

Kalifaatti on kuin kaiku menneisyydestä. Kalifit olivat vaikutusvaltaisia 
hallitsijoita kuten Harun al Rašid rakastamissani Tuhannen ja yhden 
yön tarinoissa. Ne merkitsivät rikkauk­sien, jän­nityksen ja seikkailujen 
kiehtovaa maailmaa. Koskaan en yhdis­tänyt tarinoita uskontoon, vaik-
ka Allah olisi mainittukin. Muista uskonnoista kuin kris­tinuskosta ei 
lapsuudessani juuri ollut tietoa, paitsi että opettajamme Faina Pyyk-
kö ei saanut opettaa uskon­toa, koska hän oli kreikkalais­kato­linen.

Tuhannen ja yhden yön tarinat vat peräisin eri aikakausilta ja eri alu-
eilta. On intialais-persialainen, bagdadilainen ja egyptiläis-juutalai-
nen kerrostuma. Iso osa saduista kuuluu bagdadilaiseen kerros­tumaan 
abbasidien dynastian kalifin Harun al Rašidin ajalta, ja ne ovat lähin-
nä rakkaus­novelleja. Intialais-persialaisissa saduissa taas on yliluon-
nollisia juttuja. (pois L-U:n paperiversiosta)

Irakissa ja Syyriassa sotivat Isis-äärimuslimit ilmoittivat kesäkuussa 
kalifaatistaan julistaen, että ”kaikkien emiraattien, ryh­mien, valtioi-
den ja organisaatioiden laillisuus katoaa, kun kalifin johto ja hänen 
joukkonsa leviää niiden alueille”. Isis-ryhmän kalifi on nimeltään 
Abu Bakr al Bagadi, eli kalifi Ibrahim. Voiko noin vain ilmoitella naa-
pureille, että nyt kuulutaan kalifaat­tiin?

Kalifi on arvonimi, jota käytetään Mohammadin seuraajista islaminus-
koisten yhteisöjen johtajina, moni kalifi on ollut myös poliittinen joh-
taja. Myös emiiri on arvonimi, joka ilmaisee aatelisuutta tai muuta kor-
keaa asemaa. He ovat sheikkejä ja eräät monarkkeja, jolloin heidän 
valtakuntaansa kutsu­taan emiraatiksi. Kalifaatti on nimitys kalifin dy-
nastialle ja sen hallitsemalle alueelle, jota kalifi hallitsee sharian 
avulla. Merkittäviä kalifaatteja ovat olleet Umaijadien kali­faatti Da-
maskoksessa (661-750), Cordoban kalifaatti Espanjassa (929-1031), 
Abbasidien kalifaatti Bagdadissa ja myö­hemmin Kairossa (750-1258), 
Shiialaisten fatimidien dynastia Pohjois-Afrikassa ja Egyptissä (909-
1171) ja Osmanien valtakunta (1453-1924). Osmanien sulttaanit käyt-
tivät kalifin arvonimeä vuoteen 1924, jolloin Atatürk luopui siitä.

Muslimiyhteisöt reagoivat heti Isis-ryhmän julistukseen. ”Julistus on 
merkityksetön ja se rikkoo sharia-lakia”, sanoi Yusef al-Qaradawi, ar-
vostettu sunnilainen uskonoppinut. "Yksit­täinen ryhmä ei voi julistaa 
johtajaansa kalifiksi. Kalifin on oltava kaikkien muslimien johtaja." 
Egyptiläi­nen al-Azhar yliopisto pitää Isis-joukkoja ter-roristeina: kali-
faattia ei voi perustaa väkivalloin, ihmisiä tappamalla. Uusi sisäinen 
hajaannus on siis tiedossa.

Koskenniemi vertaa kolumnissaan valtion ja kalitaatin piirteitä mm. 
hyvinvoinnin luomisessa. "Valtiot elävät jäsentensä yhteistyöllä ja yh-
teisistä päätöksistä. Mus-limiyhteisö hylkää valtion, joka on osa länsi-
maiden maallista perintöä. Kansalaisuus ja kansanvalta eivät kuulu 
kalifaatin ideaan."

Koskenniemi kirjoittaa: ”Ääri-islamilaisen Isis-liikkeen julistama kali-
faatti on globalisaa-tiota, niin kuin ovat markkinatalous, ilmaston-
muutos ja NSA:n salakuuntelu. Sen lisäksi, että ne ylittävät valtioiden 
rajat, ne myös hylkäävät valtion idean.”  Esim. Qatar ja Saudi-Arabia 
sijoittuvat erittäin hyvin globaaleilla markkinoilla, ”rahan kalifaatissa”.

KERTTU KERÄNEN

NAISPIISPA INNOITTAA SITTENKIN. Länsi-Uusimaa 11.6.2010

Kävin viikko sitten terveyskeskuksessa, ajattelin tutkituttaa kolesteroli- ja veriarvot, varmuuden vuoksi. En kuitenkaan kovin kepeesti aio ryhtyä syömään mitään kolesteroli-lääkkeitä, vaikka tiedän, että niitä kovin helposti määrätäänkin. Raja-arvojahan on muutettu alaspäin, ja olen ymmärtänyt, että kyseessä oli lähinnä lääketeollisuuden kikka-merkkinen konsti lisätä menekkiä.

      Laborantti oli nainen, jolla oli hiukset peitetty kokonaan joustavalla valkoisella päähineellä, semmoisella joita pidetään pikkulapsilla talvella varsinaisen lakin tai hupun alla. Tulin siihen tulokseen, että kyseessä on suomalainen muslimi (puhui suomea). Kotimatkalla juolahti mieleeni hänen kenties loukanneen päänsä.

      Oli miten oli, jos ihminen kääntyy aikuisiällään toiseen uskoon, se varmaan tapahtuu melkoisten pohdiskelujen ja vertailujen jälkeen. Suomessa on yli 20000 muslimia ja  suurin osa heistä on sunneja. Suomalaisia käännynnäisiä on muutama sata.

      Onko kristinuskossa ja islamissa sitten merkittäviä eroja? Kumpikin uskonto on saanut pyhän kirjansa Koraanin ja Raamatun Jumalan ilmoituksella. Kumpikin perustuu kreikka-laiseen filosofiaan ja yksijumalisuuteen, tosin kristityillä pyhä kolminaisuus eli Poika ja Pyhä Henki lisäksi. Sekä muslimit että erityisesti kristityt joutuvat tuonpuoleisessa tilille teoistaan. Muslimien velvollisuudet ovat usko, rukous, almut, paasto ja pyhiinvaellus. Kunnon muslimi rukoilee viisi kertaa päivässä. Sana islam merkitsee alistumista, toisen selityksen mukaan rauhaa, ja sitä moni suomalainen käännyn­näinen sanoo etsineensä ja löytäneensä. Rukous tuo ryhtiä arkielämään ja jo oluen ylenmääräisen läträämisen lopetus tuo laatua elämään. Sianlihan syönnin lopetuksen vaikutuksista ei ole tietoa.

       Kristityillä on kymmenen käskyä. Markku Pölönen tosin on sanonut, että jos Jumala olisi savolainen, hän olisi antanut 15 ehotusta. Käskyt opetellaan viimeistään rippikoulussa ulkoa selityksineen. Parikymmentä vuotta sitten Terho Pursiainen laati uudet käskyt, moraalia arjen tarpeisiin. Kuten muun muassa: Älä pure ruokkivaa kättä. Älä koske toisen omaan. Älä juorua. Älä ole loinen. Älä saastuta perussuhteita. Älä vedä välistä. Älä sorra erilaista. Älä pane vahinkoa kiertämään.

      Kaikista hienoin asia kristinuskossa on armo. Armahda itseäsi ja toista.

Uutisissa islam on esillä lähinnä äärimmäisten terroritekojen ja sotien vuoksi. Uskonto ja valtio ovat yhtä. Katukuvassa islam näkyy naisten pukeutumisessa. Hunnuilla ja huiveilla naiset korostavat uskoaan ja niistä on tullut sanomista länsimaissa. Suomessakaan ei oikeastaan saisi esiintyä naamioituneena ja mitä muuta täysmittainen burkha on. Naisten asema on islamissa hyvin alisteinen ja imaamien ja muiden tulkitsijoiden tulkinnoista riippuvainen. Missään tapauksessa nainen ei kelpaisi uskonnolliseksi toimijaksi.

      Me täällä Suomessa sentään saimme naispiispan. Kumma kyllä uutinen ei enää paljoa hetkauttanut, ehkä olin jo kyllästynyt odottamaan sitä. Olihan nainen ollut ehdolla jo yhdeksän kertaa. Kun naispappeudesta äänestettiin 80-luvulla, sekä arkkipiispa että minä (!) itkimme kielteistä vaalitulosta. Ja erosin kirkosta luvaten, että vasta kun omaan seura-kuntaani tulee naispappi, palaan kirkon helmaan. Nainen tuli kymmenen vuotta myöhem-min, mutta vain apupapiksi. Sittemmin entinen seurakuntani liitettiin naapuriseurakuntaan. Vaikka kirkossa organisaationa on vielä paljon kohentamista, aion pitää lupaukseni liittyä kirkkoon. Naispiispa korvatkoon ehdon.

KERTTU KERÄNEN

KEPPIÄ KINTUILLE. Länsi-Uusimaa 18.9.2009

Ilmassa on syksyn hajua. Rakastan sienimetsiä, syksyn kukkaloistoa ja lämpöisiä iltoja. Mutta ilkeä arktinen tuuli, piiskaava sade ja lopulta loska ja kolkko pimeys saavat aikaan pakot-tavan tarpeen päästä lämpimämmille leveyspiireille. Marokossa aurinko paistaa, voi uida meressä ja uima-altaissa mielin määrin; basaarien kuhina ja viileät kahvilat kutsuvat. Sinne sutena!

       Hotellin televisiosta saattoi katsoa BBC:n ja CNN:n uutisia ja muita ohjelmia, pai-kalliset niitä tuskin näkivät. Eräänä iltana CNN:n uutisnauhassa luki, että Saudeissa oli vanhemmalle naishenkilölle määrätty 40 raipaniskua. En mistään saanut tietää, mitä se raukka oli tehnyt. Toivottavasti hän saattoi laittaa 3-4 burkhaa päällekkäin, ettei raipan-iskut sattuneet! Muistui mieleen kuulemani tapaus Iranista - eräs nainen joutui torilla huutamaan ostoksensa kuurolle kauppiaalle. Oitis oli siveyspolliisi lyömässä kepillä kintuille ilman oikeudenkäyntiä. Eikä korkokengillä kopistelu kaduilla käy; naisten on oltava äänet-tömiä! Aviorikoksen tehnyt nainen voidaan yhä kivittää kuoliaaksi. Jos tyttö Saudeissa tavataan väärän miehen kanssa niin suku kokoon! Iskä itse hukuttaa tytön perheen upeaan uima-altaaseen ja suvun kunnia on pelastettu! Sitten hävitetään tytön tavarat, revitään valokuvat eikä häntä enää ole. Näitä kotiteloituksia tapahtuu satoja vuodessa.

       Äskettäin sudanilainen toimittaja sai 40 raipan tuomion, joka tosin vaihdettiin sa-koiksi. Hän oli tehnyt siveellisyysrikoksen pukeutumalla pitkiin housuihin. Tarkkoja pukeu-tumissääntöjä ei edes ole. Seurueen muut housunaiset saivat 10 raipaniskua. Malesiassa eräs nainen saa raippoja oluen juonnista, kunhan ramadan päättyy. Gazassa vaalit voittanut Hamas-puolue on pannut vastoin lupaustaan siveyspoliisit valvomaan palestiinalaisten pukeutumista. Tilanne Afganistanissa on niin murheellinen, etteivät sanat riitä. Ja niin edelleen loputtomiin. Kaikki tämä miesten mielivaltaa uskonnon varjolla.

       Paljon muslimimaissa matkustellut nainen sanoi, että vaikka kehitys kehittyy kuinka, naisten asema ei parane Marokossa(eikä missään). Saattaa taantuakin, sehän on kullois-tenkin miesten aivoituksista kiinni. Feministeillä ja naisjärjestöillä riittää työsarkaa.

       Minulle feminismi tarkoittaa lähinnä heikommassa asemassa olevien puolustamista. Matkoilla tuen naisia aina kun voin. Vien vaikka lukulaseja vanhoille mummoille. Monissa hotelleissa turistin lähdettyä joku joutilas äijä kerää tipit huoneista. Siispä annan ennen lähtöä siivoojalle pari seteliä käteen ja jätän huoneeseen vain killinkejä. Supatan vielä siivoojan korvaan esimerkiksi ”naiset ovat kultaa, miehet hopeeta”. Lukutaidotonkin tajuaa sen verran englantia ja sisaruuden lämmin aalto hulmahtaa välillämme!

       Meillä eräs saarnaaja ja jopa oppineet kirkonmiehet nimittelevät seurakuntalaisiaan ämmiksi tai akoiksi, syyttävät yleisestä akkamaisuudesta ja feminismistä ym. Se on pientä verrattuna käytäntöihin muslimimaissa. Isompaa naisvastaisuutta meillä ilmenee siinä, etteivät kaikki miespapit halua työskennellä naiskollegan kanssa. Kiittävät varmaan Jumalaa etteivät ole kuin tuo Nainen. Ketkä muut voivat valita työtoverinsa? Ja suuressa sielun hädässä tuntuisi luontevammalta hakeutua naispapin hoiviin kuin lähestyä etäistä, kenties ankaraakin miespappia, josta armo on kaukana.

       Demarien uusista MEPeistä 50 % vastustaa naispappeutta. Miten on, Isä Mitro? Ortodokseillahan on tässä asiassa erittäin tiukka kanta! - Saa nähdä, joko kohta saamme arkkipiispaksi naisen. Silloin tämä muija liittyy kirkkoon oitis.

KERTTU KERÄNEN