LOHJAN MIELIPIDEKYSELY, LÄHIDEMOKRATIAA? Länsi-Uusimaa 8.8.2014

Lohjan kaupunki valmistelee asukkailleen kyselyä palvelujen järjestä-

misestä. Halutaan selvittää, mitä palveluja asukkaat pitävät tärkeim-

pinä. Kysely koskee erityisesti terveydenhoito­palveluja, kouluja ja 

päiväkoteja, mutta varmaan siinä otetaan huomioon myös kirjastot 

ja asumis­palvelut ym., teidenhoito ja liikennekin sikäli kuin kaupunki 

voi niihin vaikut­taa. Selvitys tehdään Laurean ammattikorkeakoulun 

kanssa yhteistyössä. Kyselysivut avataan netissä 18.8. ja paperisena 

kyselyä saa neuvoloista, terveyskeskuk­sista ja muista kaupungin toimi-

pisteistä.

Kysely on varmaan hyvä. Silti tuntuu siltä, että kaupunkilaiset joutuvat 

itse noutamaan vitsan, niin kuin tuhmat lapset ennen vanhaan, eli pane-

maan harvennukset järjestykseen. Uudistukset ovat ajankohtaisia vuo-

desta 2016 eteenpäin. Silloin on Karjalohjan kuntaliitoksesta kulunut 
vasta kolme vuotta, ja palvelujen luvattiin pysyvän ennallaan viisi vuot-
ta ksen jälkeen ja toivottavasti siitäkin eteenpäin. Tavoitteena on ni-
menomaan säästöt. Kaupunki voisi säästää konsulttien käytössä ja sel-

laisten tukien ja menojen poistamisella, jotka eivät kuulu kunnan toi-
mialaan.

Kaupunki myöntää, että kyselyn tekoon ovat vaikuttaneet mm. kunta-

liitokset, ja tarkoitus on nimenomaan harventaa palveluverkkoa. Karja-

lohjalla tuskin on mitään harventamista. Täällä on palveluja vain yksin 

kappalein, olivat ne sitten kaupungin tai yksityisen palveluja, ja Lohjan 

keskustaan on matkaa 30 kilometriä!

Kirjasto on ehdottomasti säilytettävä. Karjalohjan palvelupiste on säi-

lytettävä ja yhden päiväkodin (Pikku Karhu) lopettaminen riittäköön. 

Vanhuspalveluja on päinvastoin lisättävä eikä karsittava olemattomiksi.

Koulujen vähentämisessä on nurinkurista se, että oppilaiden kuljetus 

kauas järven toiselle puolelle on jotenkin edullisempaa kuin opettajan 

pendelöinti koululta toiselle.

Palveluverkon karsiminen merkitsee henkilötyövuosien ja yleensä suo-

rittavien työntekijöiden vähentämistä. Johtajien paikkoja saatetaan 

jopa lisätä. Nytkin Lohjan kaupungin henkilöstöjohtajan paikka juliste-

taan avoimeksi ja koska virka on vakinainen, sitä ei voida täyttää sisäi-

senä siirtona. Mikään ei estä jonkun nykyisistä johtajista hakemasta vir-

kaa, ja sitten jättää hänen virkansa täyttämättä.

Valtiolla tuottavuusohjelma käynnistettiin vuonna 2003. Sitä tarkennet-

tiin 2005 siten, että vain puo­let vapautuvista viroista jätettiin täyttä-

mättä. Ohjelma muuttui henkilöstön vähentämis­ohjelmaksi ja työpaik-

kojen ilmapiirin pilaajaksi. Väkeä saatiin vähennettyä yli 8000:lla. Oh-
jelmaa vaadittiin aina vain isommin äänenpainoin lopetettavaksi, kos-
ka se ei lisännyt tuot­tavuutta. Valtion tarkastus­virastokin totesi ettei 
se lisännyt tuottavuutta. Ohjelma lopetettiin 2012, mutta sitä jatket-
tiin saman tien uudella nimellä ”Vaikuttavuus- ja tuloksellisuusohjel-
ma”.

On hyvä, että kaupunki kyselee asukkaittensa, myös kesäasukkaiden 
mielipiteitä suoraan. Vastauk­sista ehkä voisi arvioida, monessako ta-
loudessa on nettiyhteys. Tiedottaminen ja kyselyt netin ja Face­bookin 
avulla tuskin tavoittavat montaa ihmistä. Kyläyhdistysten ja aluetoimi-
kuntien kannan­otot voitaisiin myös pyytää.

KERTTU KERÄNEN

TURBULENSSIA HALLINNOSSA. Länsi-Uusimaa 13.1.2012

Turbulenssia hallinnossa

Kirjailija Pekka Hiltunen (Vilpittömästi sinun) lomaili äskettäin Filippiineillä.

Siellä joulukuun ensimmäinen viikko on omistettu virkamiehille tarkoituksena

luoda näille arvostusta Viikko on perustettu 90-luvulla ja sitä vietetään koko

maassa. Ohjelmaan kuuluu usein jumalanpalvelus, kilpailuja ja kulkueita.

Riemastuttava ajatus! Vaikka tuskin se paljoakaan huvittaisi suomalaisia

virkamiehiä, joita viimei­set kymmenen vuotta on riepoteltu niin, että se

tuntuu jo kiusaamiselta. Ensin vain säästettiin, leikattiin juustohöylällä

vähän sieltä ja täältä, sitten aloitettiin alueellistaminen ja tuottavuus-

oh­jelma, aluehallinnon uudelleenorganisointi, alettiin ulkoistaa ja kilpai-

luttaa.

Valtion ja kuntien sanotaan aina toteuttaneen humaanimpaa henkilöstö-

politiikkaa kuin yksityinen sektori. ”Henkilöstö on avainasemassa” ja

”Valtion henkilöstö tekee oivallista työtä ja on osaltaan ollut vaikutta-

massa siihen, että Suomen julkinen sektori on arvioitu korkealle useissa

kansain­välisissä kilpailukykyarvioinneissa”, lausutaan valtiovarainminis-

teriön nettisivuilla. Kunkin viras­ton ja virkamiehen vastuulla on toimia

puolueettomasti, riippumattomasti ja tasapuolisesti. Virka­miehen käsi-

kirjassa ”Arvot ja etiikka” on suomalaisen virkamiehen lahjomattomuus

todettu yhdeksi tärkeimmistä arvoista.

Nykyään myös valtio voi irtisanoa. Ensin virkamies yritetään sijoittaa
vastaavaan työhön ja omalle työssä­käyntialueelle. Tämä on kirjattu
lakiin nykyisten alueellistamistoimien vuoksi.
 

Alueellistaminen alkoi 2000-luvun alussa. Aluepolitiikankaan nimissä ei

yksityisiä yrityksiä voida siirtää maakuntiin, joten siirretään sitten val-

tion laitoksia. Tavoitteena on siirtää 4000-8000 työ­paikkaa pääkaupunki-

seudun ulkopuolelle. Siirtymishaluja on harvalla ja perusteena on useim-

miten perheellisyys; puoliso jäisi todennäköisesti työttömäksi ja lasten

pitäisi sopeutua uuteen kou­luun. Ystävät ja harrastukset jäisivät. Niinpä siirtopaikkakunnalla on pitänyt palkata ja kouluttaa uutta henkilökuntaa

samalla kun muuttoon suostumattomille on pitänyt osoittaa uusi työ,

tai heidät on irtisanottu.

Esimerkiksi Poliisin tietohallintokeskus siirrettiin Rovaniemelle 2006.

Lähes koko henkilökunta vaihtui. Puolet uuden Maa­seutukeskuksen hen.

kilökunnasta kieltäytyi muuttamasta Seinäjoelle. Vastustus on ollut

kovaa Kuopioon siirrettävien Eviran (Elintarviketurvallisuusvirasto) ja

Fimean (Lääkealan turval­lisuus- ja kehittämiskeskus) tapauksissa.

Fimean siirrolle on annettu lisäaikaa vuoteen 2018.

Alueellistamisen tuloksia ei ole seurattu kunnolla. Moniko on siirtynyt

työnsä  perässä ja montako sijoitettu uudelleen? Tiedetään, että valtion

toimintamenot ja matkustaminen ovat lisään­tyneet. Kalleinta varmaan

on vuosikausien kaksoismiehitys.

Myös tuottavuusohjelma kuritti valtion henkilöstöä. Henkilökuntaa ei

saanut lisätä, vaikka tehtävät olisivat kasvaneet. Konsultteihin kyllä

riitti rahaa satoja tuhansia euroja. Ohjelman tuloksia arvioi­taessa

todettiin viideksi parhaaksi keinoksi: lisätään toimia, joiden avulla

henkilöstötarve pienenee. Ulkoistetaan tai yhtiöitetään toimintoja.

Pyritään vähentämään palvelutarvetta. Vähennetään hen­kilö­kuntaa

sieltä, missä tinkimisvaraa on. Ja paras viimeiseksi: vähennetään hen-

kilökuntaa, koska henkilökuntaa pitää vähentää! –Väki vähentyikin

5600:lla vuosina 2005-10 niin, että palvelutaso heikkeni. Ohjelma

lopetettiin ja perustettiin uudella nimellä tämän vuoden alusta.

Valtion aluehallintoa on murjottu pitkään: kihlakuntauudistus, hätä-

keskusuudistus, poliisipiirien supistaminen, ely-keskusten perusta-

minen jne. Uusin muutos on jo vireillä; ministeriöiden yhdistä­minen

yhdeksi virastoksi Ruotsin malliin. Välillä tarvittaisiin työrauhaa,

pieni breikki työpaikoille.

KERTTU KERÄNEN