KARJALOHJAA TONTINOSTAJILLE JA LOMAILIJOILLE. Länsi-Uusimaa 14.11.2014

Viikko sitten oli Isänpäivä, seurakuntavaalit ja Meidän Viikonlopun 

Messut Helsingin messu­hallissa. Kaikkiin piti ehtiä. Messujen ykkös-

kohde oli ELMA Elävä Maaseutu. Ruoka­osastot notkuivat lähiruokaa

ja maa­kuntien herkkuja: erilaisia juustoja, liha- ja kalasäilykkeitä, 

leivonnaisia. Saattoi jopa istahtaa pöytään runsaalle brunssille.

Kotieläinosasto oli lapsiperheiden suosiossa: pieniä porsaita kylki 

kyljessä, laamoja, vuohia, erirotuisia kanoja, kalkkunoita, hevosia, 

poneja ja lampaita. Lapset saivat lypsää pahvilehmiä ja ratsastaa 

mini­hevosilla. Lammasaitauksessa oli kymmenen lammasta ja kaksi 

lammaskoiraa. Kun hoitaja antoi koirille käskyn ”jaa lauma”, koirat 

juoksentelivat jakaen lauman kahteen yhtä suureen osaan. Sitten 

ne vahtivat tarkasti, että lauma pysyi koossa. Pientä karkailua toki 

tapahtui. Kun hoitaja käski ”vaihtakaa laumaa”, koirat vaihtoivat. 

Hauskaa! Komein eläin messuilla oli valtava, 1300 kiloinen Hereford 

sonni.

Hallin toisessa päässä oli Muuta maalle –osasto ja ainakin Inkoon ja 

Lohjan ständit. Näytti jo kaukaa vähän aneemiselta, pelkkiä pahvi-

seiniä isoin fotostaattimaisemin ja kaksi esittelijää esitepinot käsis-

sään. Telineessä oli lisää esitteitä.

Lohjalla on yli 150 myytävää tai vuokrattavaa omakotitonttia. Ne on 

tarkoitettu etupäässä omatoimi­seen rakentamiseen. Erinomaisessa 

esitteessä oli tonttien koot, hinnat, tiedot muista maksuista sekä os-

ton ja rakentamisen menettelyistä ym. Karjalohjalla Kotipellon alu-

eella oli 29 myytävää tai vuorattavaa tonttia. Pienin niistä oli kool-

taan 973 m² ja suurin 2013 m². Sammatin tontit olivat lähes kaikki 

yli 2000 ja Roution tontit alle 1000 m².

Kaupungin myytävistä tonteista halvimpia olivat Kotipellon tontit, 

varmaan syrjäisestä sijainnista johtuen, mutta Karjalohjalla ne ovat 

aivan kylän keskustassa. Mahdollisen ostajan olisi hyvä saada tietoa 

myös muista tontin hankintaan vaikuttavista asioista, kuten puhtaas-

ta luonnosta, järvistä, kouluista ja muista palveluista. Tonttikauppa 

käy nyt nihkeästi taloustilanteesta johtuen, mutta rakennusvaihees­sa 

toivoisi suosittavan väljyyttä. Jokin aika sitten TV:ssä esitettiin doku-

mentti Suomeen saapuneista espan­jalaisista sairaanhoitajista. Tutus-

tuessaan majoitustiloihinsa yhdeltä lipsahti ”Oi, miten pieni kylpy-

huone!”, vaikka he muuten olivat hyvin kohteliaita. Totta, suomalai-

sessa kylpyhuoneessa on WC ja amme tai suihku, mutta tilaa niin vä-

hän, että juuri ja juuri pääsee kääntymään.

Lomailijoille tarkoitettu esite LOHJA. Asiat kohdallaan. Lomalla Loh-

jalla oli niukka Karjalohjan osalta. Kartassakin näkyi vain Lohjan kes-

kusta. Lohjan kirkot kohdassa ei esitelty Karjalohjan kivikirkkoa lain-

kaan, eikä Tapahtumat kohdassa muistettu Elokuun kirkkokonserttia, 

joka sentään on maankuulu, ei myöskään lapsimatkailijoiden Hupi-

kumpua Päiväkum­mun kupeessa. Luonto-sivuilla ei ollut sanaakaan 

Tammiston Arboretumista. Näiden puuttuminen ei voinut selittyä yk-

sityisomistuksella, koska moni Lohjan kahvila ja ostopaikka oli esitelty. 

Majoitus­palveluista mukaan oli kelpuutettu vain Päiväkumpu, vaikka 

mökkimajoi­tustakin tarjotaan lomailijoille useammalta taholta. Hepo-

niemi, Hiljaisuuden keskuskin kannattaisi mainita.

Seuraava lomailuesite on varmaan entistä ehompi.

KERTTU KERÄNEN

KYLÄYHDISTYS JA ME. Länsi-Uusimaa 22.8.2014

Kuntaliitosten myötä tuli tarpeelliseksi kehittää lähidemokratiaa kuntalais-

ten vaikutusmahdollisuuksien li­säämiseksi varsinkin uusien kuntien reuna-

alueilla. Näin myös Lohjalla. Tavoitteena on muun muassa kunnan toimin­nan 

ja palvelujen edistäminen, kotiseutuhengen ja identiteetin vahvistaminen 

ja kuntalaisten edunval­vonta.

Pienin lähidemokratian yksikkö on kyläyhdistys. Se on avoin kaikille alueen-

sa ihmisille. Karjalohjalla yhdistyksiä on neljä. Kyläyhdistyksen tehtävä on 

valvoa kylän ja sen asukkaiden yhteistä hyvää ja tarvit­taessa herättää alue-

toimikunta asialle.

Aluetoimikunta on alueen kylä- tai asukasyhdistysten ja järjestöjen muodos-

tama elin. Sen toimikausi on valtuusto­kauden mittainen. Aluetoimikunnat -

ovat vapaata kansalais­toimintaa, ovat puolueettomia  eivätkä kuulu kaupun-

gin viralliseen organisaatioon, mutta tekevät ehdotuksia ja antavat lausun-
toja. Niillä ei yleensä ole pää­tösvaltaa, mutta pelkkiä keskustelufooru­mei-
takaan ne eivät ole. Ne järjes­tävät ko­kouksia ja asukas­iltoja, jotka on tar-
koitettu myös kesäasuk­kaille. Aluetoimikunnan mah­dollisesti tulossa olevaan 
asukaskyselyyn vapaa-ajan asukkaiden kannattaa myös ottaa kantaa.

Aluetoimikuntien yläpuolella toimii kaksi kertaa vuodessa kokoontuva aluei-

den johtokunta, johon alue­toimikunnat nimeävät kukin kaksi edustajaa. Se 

on osa kaupungin virallista organisaatiota ja sen tehtävänä on viedä aluetoi-

mikuntien esittämiä asioita eteenpäin ja ottaa kantaa talousarvion valmis­te-

luun.

Lohjan kylät ry puolestaan hallinnoi Läntistä lähidemokratiaa –hanketta, 
joka tukee ja edistää lähidemok­ratian toteutumista mm. Lohjan alueella
sekä kannustaa asukkaita oman alueensa kehittämiseen, esim. kyläsuunni-
telmien tekoon. Tässä yhteistyössä kyläyhdistykset ovat tiiviisti mukana.

Kehittämisehdotuksia tulee myös yksityistahoilta. Poliisiylijohtaja Mikko 
Paatero ehdotti äskettäin kylä­poliisien palkkaamista. Hyvä ehdotus, vaikka 
sisäministeri sen oitis tyrmäsikin. Oma kylä­poliisi olisi vähän kuin koulu ja 
kirkko keskellä kylää, luomassa turvallisuutta, me-henkeä ja identiteettiä. 
Ideaa voisi laajentaa vaikkapa kylien ympäristövastaavien suuntaan. Nythän 
kylien ja jopa kirkonkylän tienvarret ovat yhtä pusik­koa. Istutetaan pensas-
aitoja ja jätetään ne hoidotta. Tai että yksi kylän jäteasemista on aivan 
historiallisen kirkko­näkymän edessä. Tie­laitoskin olisi tarvinnut tienvar­ren 
pientareen niittokäskyn edes kunnan 400-vuotisjuhlien kunniaksi. Ihmisiä 
pitäisi opastaa luopumaan tupakkansa tumppaamisesta ranta­hiekkaan tai 
kieltää kesäasukasta kippaamasta ruohon­leikkurinsa koppaa järveen, josta 
jäteruohoa päiväkausia ajautuu hiekkarannalle.

Kerrotaan, ettei Karjalohjan ja Lohjan kuntaliitoksen seurantaryhmä ei ole 
vieläkään kokoontunut, vaikka siltä voisi odottaa jo vuosikatsausta. Yhtä 
ja toista alasajoa Karjalohjalla on jo nyt tapahtunut (Tupalan keittiö, Pik-
ku Karhu, Saaren koulu) viiden vuoden säilyttämislupauksesta huolimatta.

Edelleen on huolehdittava, ettei kuntalaisten arvoympäristöä, Pukkilanhar-
jua, tuhota kaupungin lyhyt­näköisen rahantarpeen paikkaa­miseen, eikä an-
neta onnettomien rakennusprojektien tuhota ympä­ristöä ja maisemaa, vaik-
ka kysymys olisikin yksityisestä maanomistajasta. Tai että Tupalan palvelu-
keskuk­sen ja erityisesti sen keittiön toiminta saadaan nopeasti ennalleen. 
Ei kehitystä pitäisi tietoisesti kuljettaa huonom­paan suuntaan. Saatiinhan 
kaksi taksilupaakin palautettua Karjalohjalle.

Kyläyhdistykset järjestävät myös vähän hauskanpitoakin, kulttuuritapah-
tumia ym. Tässä kohtaa niiden tehtävät risteävät iloisesti kotiseutuyhdis-
tyksen ja mahdollisen kulttuuri­yhdistyksenkin kanssa, mutta so what?  On 
tärkeää, ettei yhteiseen tekemiseen ja viihtyvyyteen liittyvä toiminta jää 
strategisen suunnittelun ja hankkeitten jalkoihin. Jo pienikin yhteinen te-
keminen ja kokeminen lisää paikallista yhteisöllisyyttä ja kyläläisten mo-
tivaatiota.

KERTTU KERÄNEN

LOHJAN MIELIPIDEKYSELY, LÄHIDEMOKRATIAA? Länsi-Uusimaa 8.8.2014

Lohjan kaupunki valmistelee asukkailleen kyselyä palvelujen järjestä-

misestä. Halutaan selvittää, mitä palveluja asukkaat pitävät tärkeim-

pinä. Kysely koskee erityisesti terveydenhoito­palveluja, kouluja ja 

päiväkoteja, mutta varmaan siinä otetaan huomioon myös kirjastot 

ja asumis­palvelut ym., teidenhoito ja liikennekin sikäli kuin kaupunki 

voi niihin vaikut­taa. Selvitys tehdään Laurean ammattikorkeakoulun 

kanssa yhteistyössä. Kyselysivut avataan netissä 18.8. ja paperisena 

kyselyä saa neuvoloista, terveyskeskuk­sista ja muista kaupungin toimi-

pisteistä.

Kysely on varmaan hyvä. Silti tuntuu siltä, että kaupunkilaiset joutuvat 

itse noutamaan vitsan, niin kuin tuhmat lapset ennen vanhaan, eli pane-

maan harvennukset järjestykseen. Uudistukset ovat ajankohtaisia vuo-

desta 2016 eteenpäin. Silloin on Karjalohjan kuntaliitoksesta kulunut 
vasta kolme vuotta, ja palvelujen luvattiin pysyvän ennallaan viisi vuot-
ta ksen jälkeen ja toivottavasti siitäkin eteenpäin. Tavoitteena on ni-
menomaan säästöt. Kaupunki voisi säästää konsulttien käytössä ja sel-

laisten tukien ja menojen poistamisella, jotka eivät kuulu kunnan toi-
mialaan.

Kaupunki myöntää, että kyselyn tekoon ovat vaikuttaneet mm. kunta-

liitokset, ja tarkoitus on nimenomaan harventaa palveluverkkoa. Karja-

lohjalla tuskin on mitään harventamista. Täällä on palveluja vain yksin 

kappalein, olivat ne sitten kaupungin tai yksityisen palveluja, ja Lohjan 

keskustaan on matkaa 30 kilometriä!

Kirjasto on ehdottomasti säilytettävä. Karjalohjan palvelupiste on säi-

lytettävä ja yhden päiväkodin (Pikku Karhu) lopettaminen riittäköön. 

Vanhuspalveluja on päinvastoin lisättävä eikä karsittava olemattomiksi.

Koulujen vähentämisessä on nurinkurista se, että oppilaiden kuljetus 

kauas järven toiselle puolelle on jotenkin edullisempaa kuin opettajan 

pendelöinti koululta toiselle.

Palveluverkon karsiminen merkitsee henkilötyövuosien ja yleensä suo-

rittavien työntekijöiden vähentämistä. Johtajien paikkoja saatetaan 

jopa lisätä. Nytkin Lohjan kaupungin henkilöstöjohtajan paikka juliste-

taan avoimeksi ja koska virka on vakinainen, sitä ei voida täyttää sisäi-

senä siirtona. Mikään ei estä jonkun nykyisistä johtajista hakemasta vir-

kaa, ja sitten jättää hänen virkansa täyttämättä.

Valtiolla tuottavuusohjelma käynnistettiin vuonna 2003. Sitä tarkennet-

tiin 2005 siten, että vain puo­let vapautuvista viroista jätettiin täyttä-

mättä. Ohjelma muuttui henkilöstön vähentämis­ohjelmaksi ja työpaik-

kojen ilmapiirin pilaajaksi. Väkeä saatiin vähennettyä yli 8000:lla. Oh-
jelmaa vaadittiin aina vain isommin äänenpainoin lopetettavaksi, kos-
ka se ei lisännyt tuot­tavuutta. Valtion tarkastus­virastokin totesi ettei 
se lisännyt tuottavuutta. Ohjelma lopetettiin 2012, mutta sitä jatket-
tiin saman tien uudella nimellä ”Vaikuttavuus- ja tuloksellisuusohjel-
ma”.

On hyvä, että kaupunki kyselee asukkaittensa, myös kesäasukkaiden 
mielipiteitä suoraan. Vastauk­sista ehkä voisi arvioida, monessako ta-
loudessa on nettiyhteys. Tiedottaminen ja kyselyt netin ja Face­bookin 
avulla tuskin tavoittavat montaa ihmistä. Kyläyhdistysten ja aluetoimi-
kuntien kannan­otot voitaisiin myös pyytää.

KERTTU KERÄNEN

KOTISEUDULLENI. Länsi-Uusimaa 27.12.2012

Karjalohjan kunnalta tuli viimeinen vesilasku. Ensi vuonna se tulee Lohjan kaupungilta,

kuten kiinteistöverolippukin. Valtuusto kokoontui viimeiseen istuntoonsa 11.12. ja kunnan-

toimisto oli avoinna viimeistä kertaa 14.12. Vielä ei kunnan kotisivuja ole poistettu netistä,

mutta eiköhän sekin tapahdu ennen pitkää. Ollako murheellinen vai iloinen? Aineksia on

molempiin; jotain vanhaa meni, ja uutta tulee tilalle.

Mikä sitoo ihmisiä johonkin paikkaan? Itse olen usein vitsaillut, etten ole mistään kotoisin.

Tai että olen nelijalkainen, minulla kun on yksi jalka syntymäkunnassani Eräjärvellä, toinen

lapsuuteni ja nuoruuteni Karjalohjalla, kolmas kesämökkikunnassa Muhoksella ja neljäs

perheen, opiskelun ja työn vuoksi Helsingissä. Viime vuosina painopiste on taas enempi

Karjalohjan puolessa. Moni muuttaa elämässään kymmeniä kertoja opiskelun tai työpaik-

kojen vuoksi. Minun neljä kotipaik­kaani eivät ole mitenkään tavatonta.

Jotkut ihmiset eivät tunne olevansa mistään kotoisin. He eivät ole ehtineet kiintyä tai

kotiutua mi­hinkään. Koulukaverit, lapsuudenkoti ja monet ympäristön paikat sitovat ja

leimaavat minut iki­karjalohjalaiseksi. Vaikka teini-ikäisenä halusin lähteä mahdollisimman

äkkiä maailmalle ja lähdin­kin, minun ei tarvitse miettiä sekuntiakaan kun kysytään, mistä

olen kotoisin. Kotipaikka on kuin sipuli, jossa uloin kuori on koko maailma, sisempänä

Eurooppa, Suomi ja ytimessä Karjalohja.

Tein netin Ellit.fi -sivustoilla suomalaisuustestin. Se oli ihan huuhaata, eikä osunut koh-

dalleen sen paremmin kuin kuntavaalien vaalikonekaan. Testin mukaan pidän omista

juuristani, mutta valmis avartumaan. Luen eurooppalaisia lehtiä ja matkustan mielelläni.

Miellän itseni mieluummin suureen eurokansaan kuin pieneen Suomeen, vaikka kerron-

kin mieluusti olevani the Nokia-maasta. Kelpo eurokansalainen siis!

Ehkä eurokansalaisuus ja maailmankansalaisuuskin merkitsevät sitä, että ihminen on

kotonaan joka paikassa. Yhden määritelmän mukaan maailmankansalaiset eli kosmo-

poliitit eivät tunne itseään minkään kansallisvaltion kansalaiseksi, eikä rotu, uskonto

ja kotiseutu ole kovin tärkeitä. Jokin tuossa määritelmässä mättää. Kosmopoliitti voi

olla hyvinkin kiintynyt kotiseutuunsa ja tietää, missä hänen juurensa ovat, mutta olo

muualla ei ole vaikeata.

Äitini tunsi jatkuvaa koti-ikävää lapsuutensa Hämeeseen. Muutto kotiseudulta ei ollut

täysin vapaa­ehtoinen, mutta ei samalla tavalla pakollinenkaan niin kuin karjalaisten 

siirrot sodan jälkeen. Sadat tuhannet suomalaiset lähtivät 60-luvun lopulla työn peräs-

sä Ruotsiin ja kaipasivat kotosuomeen. Maailman miljoonat pakolaiset tälläkin hetkellä 

toivovat rauhaa ja pääsyä takaisin kotiseudulle.

Karjalohjan kuntaliitoksessa ei ole kysymys siirtolaisuudesta, pakolaisuudesta eikä

muuttoliik­keestä. Silti siinä on kysymys kotiseuturakkaudesta ja kouraistaan ihmisen

identiteettiä. Talot ja tiet ovat paikallaan, naapurit ovat samat kuin ennenkin. Mutta

kunnantalo on pimeänä ja kunnan kyltti poistuu tien varresta. Asiakirjoissa ja kar-

toissa kunnan nimilappu on Lohja. Vielä ei lohjalaisuus tunnu luontevalta eikä kotoi-

selta.

Sitoutuminen johonkin paikkaan auttaa ihmisiä viemään asioita eteenpäin ja olemaan

henkisesti tasapainossa. Kiinnittyminen tuttuihin asioihin, kylänraittiin, baariin, kirjas-

toon, maisemaan on onnellisuuden ja mielenterveyden ydintä.

Sydän hypähti mielihyvästä ja ylpeydestä, kun karjalohjalaisen Kaari Martinin tanssi-

ryhmä voitti äskettäin kolme pääpalkintoa maailman merkittävimmässä flamencokilpai-

lussa! Hyvä me! Ensi vuoden Tenoripäivillä voimme sanoa samoin!

KERTTU KERÄNEN

TYTYRI - MAINIO KESÄKOHDE. Länsi-Uusimaa 13.7.2012

Mummin kullannuput olivat lomanvietossa maalla. Tarvittiin jotain

erilaista ajankulua uimisen ja pikkuhommailun muutteeksi. Niinpä

lähdimme Tytyrin kaivosmuseoon Lohjalla. Itse asiassa olimme päät-

täneet käydä siellä, satoi tai paistoi. Täkynä oli lounas hampurilais-

paikassa.

Museon infokopissa saimme kypärät päähän ja se jo nostatti tunnel-

maa. Jokainen kirjoitti nimensä kirjaan, turvallisuussyistä. Mainio

pikkubussin kuski kiidätti meidät maan alle, oli pari kertaa eksy­vi-

nään pimeässä, kaahasikin vähän ja jätti sitten ison suljetun oven

eteen. Kun astuimme sisään, hulppea kaivoskäytävä avautui edes-

sämme ja kaivoksen viileä, kostea ja omanhajuisensa ilma syök­sähti

vastaan. Toisen ryhmän saavuttua kierros oppaan kanssa alkoi.

Seinillä oli tippukiviä ja käytävillä isoja, vanhoja työkoneita. Niihin

sai kiipeillä ja myös kiven­murskausta sai kokeilla. Kalkkikivi on sedi-

menttikivilaji, joka on kristallimaisen kirkasta, vaikka odottaisi sen

olevan himmeää kuin kalkki. Tytyrin kalkkikivi on lähes sataprosent-

tisen puhdasta. Voi vain ihmetellä sen monia käyttömahdollisuuksia:

jauhettuna tai murskattuna, sammutettuna tai poltettuna paperi-,

rakennus- ja terästeollisuuden raaka-aineena, maanparannusaineena

tai happa­moituneiden vesien puhdistukseen. Jopa hienoimpiin aika-

kauslehtipapereihin sekoitetaan kalkkia ja niinpä Me Naiset ja Image

eivät ole ollenkaan hyviä saunanpesän sytykkeenä. Suurin osa Tytyrin

tuotannosta menee ulkomaille, jopa Aasian maihin. Kaivoksen omis-

taa nykyään Pohjois-Euroopan johtava kalkkikiven valmistaja Nord-

kalk Oyj, joka toimii kahdeksassa maassa.

Saimme kuulla Suomen ensimmäisen rautakaivoksen syntyneen, kun

Ruotsin kuningas Kustaa Adolf antoi 1542 laamanni Eerik Flemingille

luvan louhia rautamalmia Ojamon alueella. Louhinta jatkui 1862 saak-

ka. Merikapteeni Karl Forsström perusti 1897 pienen kalkkipolttimon

Virkkalaan. 1919 perustettiin sementtitehdas. Petter Forsström, Kalk-

kiPetteri, johti alusta lähtien Lohjan Kalkkitehdasta ja yritys laajeni

Suomen suurimmaksi. Kalkkikiveä louhittiin aluksi avolouhoksessa, maan

alle siirryttiin osittain 1947 ja kokonaan kekkosvuonna 1956. Esiintymä

on kaksi miljardia vuotta vanha. Kaivoskäytäviä on yli 60 kilometriä ja

ne ovat osin Lohjanjärven alla. Kaivosmiesten tekemä filmi kertoi lou-

himisen nykymenetelmistä 350 metrin syvyydessä. – Kaivok­sessa on

myös Kone Oy:n hissilaboratorio, maailman korkein. Sen ovea oli tur-

ha kolkutella.

Petter Forsström oli oikea vanhanajan patruuna. Hän panosti työväken-

sä asuntoihin ja yleensä hyvinvointiin, perusti koulun ja sairaalan. Roh-

kenisiko verrata nykypatruunoihin, joilla on omat bonukset etusijalla?

Hän tuki Lapuan liikettä 1930-luvulla ja osallistui sota-aikana saksalais-

mielisen vastarintaliikkeen toimintaan, ja sai maanpetostuomion. Van-

kila-aikanaan hän keräsi varat nuorten vankien ammattikoulua varten.

Koulu aloitti toimintansa Riihimäellä 1949. Muita hankkeita olivat Loh-

jan Sähkö Oy:n ja Lohjan konepajakoulun perustaminen. Poliittisista

toimistaan huolimatta hän oli hyvin pidetty johtaja. Oltuaan 65 vuotta

Lohjan Kalkkitehdas Oy:n toimitusjohtajana Forsström jäi eläkkeelle

1962, mutta osallistui senkin jälkeen moniin hankkeisiin.

Kierroksen lopulla, jolloin jo olimme järven alla, avautui suuri, yli 100

metriä leveä ja syvä louhos eteemme. Opas sammutti valot ja alun täys-

pimeyden jälkeen saimme nähdä hienon valoteoksen ja Sibeliuksen Karelia

sarjan musiikki ryöppysi täysillä. Vielä vilkaisu Tytyri-saliin, jossa voi jär-

jestää kaikenlaisia tilaisuuksia. Ja sitten paluu häikäisevään auringonpais-

teeseen. Mikä kontrasti!

KERTTU KERÄNEN