KYLÄYHDISTYS JA ME. Länsi-Uusimaa 22.8.2014

Kuntaliitosten myötä tuli tarpeelliseksi kehittää lähidemokratiaa kuntalais-

ten vaikutusmahdollisuuksien li­säämiseksi varsinkin uusien kuntien reuna-

alueilla. Näin myös Lohjalla. Tavoitteena on muun muassa kunnan toimin­nan 

ja palvelujen edistäminen, kotiseutuhengen ja identiteetin vahvistaminen 

ja kuntalaisten edunval­vonta.

Pienin lähidemokratian yksikkö on kyläyhdistys. Se on avoin kaikille alueen-

sa ihmisille. Karjalohjalla yhdistyksiä on neljä. Kyläyhdistyksen tehtävä on 

valvoa kylän ja sen asukkaiden yhteistä hyvää ja tarvit­taessa herättää alue-

toimikunta asialle.

Aluetoimikunta on alueen kylä- tai asukasyhdistysten ja järjestöjen muodos-

tama elin. Sen toimikausi on valtuusto­kauden mittainen. Aluetoimikunnat -

ovat vapaata kansalais­toimintaa, ovat puolueettomia  eivätkä kuulu kaupun-

gin viralliseen organisaatioon, mutta tekevät ehdotuksia ja antavat lausun-
toja. Niillä ei yleensä ole pää­tösvaltaa, mutta pelkkiä keskustelufooru­mei-
takaan ne eivät ole. Ne järjes­tävät ko­kouksia ja asukas­iltoja, jotka on tar-
koitettu myös kesäasuk­kaille. Aluetoimikunnan mah­dollisesti tulossa olevaan 
asukaskyselyyn vapaa-ajan asukkaiden kannattaa myös ottaa kantaa.

Aluetoimikuntien yläpuolella toimii kaksi kertaa vuodessa kokoontuva aluei-

den johtokunta, johon alue­toimikunnat nimeävät kukin kaksi edustajaa. Se 

on osa kaupungin virallista organisaatiota ja sen tehtävänä on viedä aluetoi-

mikuntien esittämiä asioita eteenpäin ja ottaa kantaa talousarvion valmis­te-

luun.

Lohjan kylät ry puolestaan hallinnoi Läntistä lähidemokratiaa –hanketta, 
joka tukee ja edistää lähidemok­ratian toteutumista mm. Lohjan alueella
sekä kannustaa asukkaita oman alueensa kehittämiseen, esim. kyläsuunni-
telmien tekoon. Tässä yhteistyössä kyläyhdistykset ovat tiiviisti mukana.

Kehittämisehdotuksia tulee myös yksityistahoilta. Poliisiylijohtaja Mikko 
Paatero ehdotti äskettäin kylä­poliisien palkkaamista. Hyvä ehdotus, vaikka 
sisäministeri sen oitis tyrmäsikin. Oma kylä­poliisi olisi vähän kuin koulu ja 
kirkko keskellä kylää, luomassa turvallisuutta, me-henkeä ja identiteettiä. 
Ideaa voisi laajentaa vaikkapa kylien ympäristövastaavien suuntaan. Nythän 
kylien ja jopa kirkonkylän tienvarret ovat yhtä pusik­koa. Istutetaan pensas-
aitoja ja jätetään ne hoidotta. Tai että yksi kylän jäteasemista on aivan 
historiallisen kirkko­näkymän edessä. Tie­laitoskin olisi tarvinnut tienvar­ren 
pientareen niittokäskyn edes kunnan 400-vuotisjuhlien kunniaksi. Ihmisiä 
pitäisi opastaa luopumaan tupakkansa tumppaamisesta ranta­hiekkaan tai 
kieltää kesäasukasta kippaamasta ruohon­leikkurinsa koppaa järveen, josta 
jäteruohoa päiväkausia ajautuu hiekkarannalle.

Kerrotaan, ettei Karjalohjan ja Lohjan kuntaliitoksen seurantaryhmä ei ole 
vieläkään kokoontunut, vaikka siltä voisi odottaa jo vuosikatsausta. Yhtä 
ja toista alasajoa Karjalohjalla on jo nyt tapahtunut (Tupalan keittiö, Pik-
ku Karhu, Saaren koulu) viiden vuoden säilyttämislupauksesta huolimatta.

Edelleen on huolehdittava, ettei kuntalaisten arvoympäristöä, Pukkilanhar-
jua, tuhota kaupungin lyhyt­näköisen rahantarpeen paikkaa­miseen, eikä an-
neta onnettomien rakennusprojektien tuhota ympä­ristöä ja maisemaa, vaik-
ka kysymys olisikin yksityisestä maanomistajasta. Tai että Tupalan palvelu-
keskuk­sen ja erityisesti sen keittiön toiminta saadaan nopeasti ennalleen. 
Ei kehitystä pitäisi tietoisesti kuljettaa huonom­paan suuntaan. Saatiinhan 
kaksi taksilupaakin palautettua Karjalohjalle.

Kyläyhdistykset järjestävät myös vähän hauskanpitoakin, kulttuuritapah-
tumia ym. Tässä kohtaa niiden tehtävät risteävät iloisesti kotiseutuyhdis-
tyksen ja mahdollisen kulttuuri­yhdistyksenkin kanssa, mutta so what?  On 
tärkeää, ettei yhteiseen tekemiseen ja viihtyvyyteen liittyvä toiminta jää 
strategisen suunnittelun ja hankkeitten jalkoihin. Jo pienikin yhteinen te-
keminen ja kokeminen lisää paikallista yhteisöllisyyttä ja kyläläisten mo-
tivaatiota.

KERTTU KERÄNEN

VIIKON NUMEROT. Länsi-Uusimaa 8.3.2013

Viikon numerot

Taas on luvassa jättipotti lotossa. Lottoan harvoin, ja vaikka nume-

roilla ei ole mitään väliä, valitsen ne huolellisesti. Toiset kyhäävät

rivit omista ja omaistensa syntymäajoista. Tällä kertaa napsin nume-

rot alkuviikon lehdistä.

Ensimmäiseksi osuu silmiin numero 23. Sen verran me suomalaiset 

heitämme vuodessa ruokaa roskiin henkeä kohti, jotkut vielä enem-

män, koska toisissa perheissä ollaan tarkkoja ja koira auttaa syömällä 

ruuantähteet. Luku 23 esiintyy myös valtion tutkimuskeskuksen johta-

jan Juhana Vartiai­sen ja kansanedustaja Osmo Soininvaaran nuorten 

työllistämiskeinojen lukumäärässä. He esittivät 23 ideaa kirjassa Lisää 

matalapalkkatyötä. Pääidea on, että nuorille maksettaisiin alhaisem-

paa palk­kaa, mutta samalla kevennettäisiin heidän verotustaan. Kaik-

kia heidän ehdotuksiaan ei kannata ohittaa, vaikka palkka-ale iän 

perusteella onkin väärin, suorastaan laiton. – Miksi muuten hallituk­sen 

tulevaisuusselvitystä ei tilattu Pekka Himasen sijasta valtion taloudel-

liselta tutkimuskeskuk­selta? Sehän tutkii myös tulevaisuuteen liittyviä 

asioita, esim. vientiteollisuuden kehitystä, globaalin kauppapolitiikan

ja ilmastopolitiikan skenaarioita jne. Vatt:n julkaisuluettelot ovat kun-

nioitusta herättäviä.  (23)

Toinen numero on liian suuri, 130, mutta jaetaan se kymmenellä. Ni-

mittäin 2011 syntyi 130 vauvaa synnytyssairaaloiden ulkopuolella, niistä 

lähes puolet matkalla. Synnytyssairaaloita on joko suljettu tai ne ovat 

jo alunperinkin sijainneet kaukana, pohjoisin on Rovaniemellä. Sairaa-

loiden ulkopuolel­la syntyneiden lasten kuolleisuus on kuusinkertainen. 

Yleensä kansalaisten turvallisuutta pyritään lisäämään monin tavoin, 

mutta äitien ja vauvojen turvallisuutta ei synnytysosastojen tai –sairaa-

loi­den lopettaminen lisää. Matka sairaalaan voi olla jopa 500 kilomet-

riä. Osa utsjokelaisista äideistä on keksinyt käydä synnyttämässä Nor-

jan puolella, eikä Norja edes laskuta siitä.  (13)

Uusin metropoliselvitys on esitelty kaksine vaihtoehtoineen. Suositum-

man vaihtoehdon mukaan metropoliin tulisi neljä kaupunkia: Helsinkiin 

liitettäisiin Sipoo, Espooseen Kirkkonummi ja Kau­niainen, Vantaa saisi 

Keravan ja puoli Tuusulaa, sekä pohjoispuolella yhdistetään Nurmijärvi, 

Hy­vinkää, Mäntsälä, Järvenpää, Pornainen ja puoli Tuusulaa. Metropoli-

hanke on Suomen mittakaavas­sa vähän outo: väkiluku riittäisi kyllä kes-

kikokoiseen metropoliin, mutta laskeuduttaessa Helsinki-Vantaan lento-

kentälle näyttää kuin laskeuduttaisiin metsään. Helsinki saa edelleen 

huolehtiakseen suurimman osan maahanmuuttajista, opiskelijoista, asun-

nottomista, työttömistä ja yksinhuoltajista. Jopa Helsingin parhaisiin lu-

kioihin voi tulla naapurikoulun asemesta. Myös työssäkäynti suuntautuu 

Helsinkiin, mutta verot kiikutetaan muualle. Ja onko Kauniaisten ole-

massaolon perusteena vain olo suurituloisimpien veroparatiisina? (4)

Uusi Lohja on jaettu kahdeksaan alueeseen ja aluetoimikunnat valittu. 

Karjalohjan aluetoimi­kuntaan valittiin 15 jäsentä. Toimikausi on valtuus-

tokauden mittainen. Toimikunnat järjestävät asukasiltoja ym. tilaisuuksia, 

joista asukkaiden kannanotot toimitetaan alueiden johtokuntaan. Koska 

lähidemokratia on tärkeä asia, lottoriviin otetaan numerot 8 ja 15.

Tällä viikolla tuli kuluneeksi 25 vuotta siitä, kun eri puolilla maata vihit-

tiin samanaikaisesti 94 nais­teologia papiksi. Vuosi oli 1988 ja nyt pappei-

na toimii jo 850 naista.  (25)

Ja sitten puolen sivun mainos Robin Hood-oopperasta: Liput alkaen 14 

euroa.

Lottorivini on val­mis: 4, 8, 13, 14, 15, 23, 25, ja koska se on nyt julkaistu, 

se on vietävä kioskille. Sen verran olen taikauskoinen

KERTTU KERÄNEN