HÄRJÄNVATSA MAAILMANKARTALLE. Länsi-Uusimaa 18.6.2011

Uudenmaan maakuntakaavan luonnos on saatu näytille. Sen on valmistanut Uudenmaan liitto, jolla on aluelainsäädäntöön perustuva viranomaisen asema. Maakunnan liitot syntyivät, kun väliportaan­hallintoa muutettiin 1993 lopettamalla lääninhallitusten suunnitteluosastot, ja maakunta- ja seutu­kaavaliitot yhdistettiin. Maakunnan liitoilla on kaksi päätehtävää, lakisääteinen aluekehitysvastuu ja maakuntakaavan laatiminen. Se on perintöä seutukaavaliittojen ajoilta rakennuslakiin perustuneesta seutukaavoituksesta. Aikaisemmin liitot olivat kansan mielestä turhanaikaisia isäntien herraseuroja. Esimerkiksi Joni Skiftesvik on kirjoittanut riemastuttavan novellin seutukaavaliiton miesten matkasta Brysseliin.

Ympäristöministeriö vahvistaa maakuntakaavat. Maankäytön suunnittelujärjestelmässä kaavojen arvojärjestys on maakuntakaava - yleiskaava – asemakaava. Maakuntakaava on kaavoista yleis­piirteisin. Tärkeä merkitys maakuntakaavalla on yhdyskuntarakenteen periaatteiden määrittelyssä, yli kuntarajojen menevien suurien liikenneväylien ym. linjaamisessa ja suurten kauppakeskusten aluevarauksissa.

Koska maakuntakaavasta tulee lainvoimainen ja sitä tullaan käyttämään muun päätöksenteon mm. rakennuslupien pohjana, sen merkintöihin kannattaa suhtautua vakavasti. Suurten linjausten lisäksi kaavassa on myös merkinnät kylistä. Kyliä on kahdenlaisia, maakunnallisesti merkittäviä kyliä ja paikallisesti merkittäviä (eroa karttamerkinnässä ei näkynyt). Paikallisesti merkittäviin kyliinkin voi kunnan kaavoituksessa ja lupahallinnossa suunnata hajarakentamista, mutta määrältään sen tulee olla merkittävästi vähäisempää kuin maakunnallisesti merkittävissä kylissä. Tämähän merkitsee asutuksen ohjaamista keskuksiin haja-asutusalueiden asemesta. Jos kylämerkintää ei ole lainkaan, rakennus- ym. luvat on helppo torjua kokonaan.

 Karjalohjalla poistettavia kylämerkintöjä on kaksi, Härjänvatsa ja Särkiä. Karttaa katsoen asia ei selity, eikä väkimääräkään antane aihetta, kun maakuntien raja-alueilla alle 300 asukasta riittää. Joukkoliikennekin toimii. Härjänvatsa oli talojen lukumäärän mukaan Karjalohjan suurin kylä jo 1800-luvulla. Kiertoajelulla kylällä saattoi havaita pitkiä postilaatikkorivistöjä ja uusia komeita omakotitaloja, kasvua siis näytti olevan.

Asutuksen keskittämisen taustalla on pyrkimys kustannustehokkuuteen. Palvelujen ja infrastruk­tuurin rakentaminen haja-asutusalueelle tulee kalliiksi. Kaupunki – maaseutu -kustannuslaskelmia on tehty aikaisemminkin. Tekn.tri Paavo Littow teki 1980-luvulla selvityksen, jonka päätulema oli, että yhdyskuntakustannukset haja-asutusalueella ovat edullisemmat kuin kaupungeissa. Ajat olivat silloin toiset, pitihän siihen aikaan vielä rakentaa teitä ja vetää puhelin- ja sähköjohtoja parin kolmen talon takia vaikka kauas korpeen, ja aluepoliittisista syistä vedettiinkin. Kaupungissa tonttimaa oli ja on arvokasta ja se varmaan kallisti laskelmat maaseudun hyväksi.

Karjalohjan sijainti maakunnan rajalla ja kolmenkymmenen kilometrin päässä järven takana olevasta Lohjan keskustasta on hankala, joten kaikkia huononnuksia kannattaa torjua kaksin käsin, vaikka allekirjoittamalla adressi: Härjänvatsan eikä Särkiän kylämerkintöjä ei saa poistaa.

Maakuntakaavassa voidaan antaa myös suojelumääräyksiä. Pukkilanharjun suojelu olisi tärkeä, vaikka sitä jo nyt koskisikin yleinen harjujensuojeluohjelma. Muutenhan se tontti tontilta nakerre­taan kuntalaisten ulottumattomiin. Toivottavasti harjusta on merkintä jo vanhassa kaavassa.

KERTTU KERÄNEN
-------------------
Seuraava kommentti siirretty L-U:n verkkoversiosta  (5.5.2012):

Kommentoisin Härjänvatsan nimen alkuperästä: ollessani lapsi kuuntelin tarkkaan vanhojen taattojen pirttipuheita ja sivuttiin siellä "härjänvatsaakin". Sanan alkuperä oli vanhojen mukaan ärja, joka ei tarkoita härkää vaan tarkoittaa hiekkaista maata ja niillä seuduin oli ollut samanniminen talokin jonka pellot hiekkamaata ja talon nimi olisi vääntynyt myös muotoon Härja? Vatta ei tarkoittanut ollenkaan minkään eläimen vatsaa vaan vettä, kirkasvetistä lähdettä. Vanhojen mukaan nimi siis tarkoitti suurinpiirtein hiekkaisesta maasta nousevaa vettä, ehkä pohjavettä? Taatat ovat viruneet maanraossa jo liki kuusikymmentä vuotta, mutta tällaisen jutustelun muistan kuulleeni ja olisi mukava tietää onkokellään muulla samanlaista kansantietoa?

pienipata (nimimerkki)

Helatorstaina

Rakkaat lukijat!

Kävin vilkaIsemassa lukijatilastojani, viime kuussa kävijöitä oli 152 eli alusta lähtien 570. Hauskaa. Olisi vain kiva tietää keitä lukijat ovat, olenhan loppujen lopuksi antanut blogini osoitteen melko harvoille.

Huomisen perjantain Länsi-Uusimaassa ei ole kolumniani, eikä siis täälläkään. Lehti ei ilmesty Helatorstain vuoksi. Aiheita muhii mielessäni kuitenkin, esimerkiksi valtion tuottavuus-ohjelma, valtion alueellistamistouhut ym.

HAUSKAA HELATORSTAITA!

POPULISTISTA PEKULAATIOTA. Länsi-Uusimaa 20.5.2011

Luulin, että vaalien jälkeen voi rauhassa palata arkeen ja tietysti voikin, mutta säpinä politiikassa sen kun jatkuu! Suomeen piti saada hallitus, mutta sitten Soini heitti uuden jytkyn: Mää en leiki teidän kanssa! Siis etukäteen. Hiekkalaatikollakin lapsi yrittää aikansa ja vasta kun sukset menevät kokonaan ristiin, hävinnyt luopuu leikistä. ”Mää en enää leiki sun kanssa!
      Moni (mies) lyö kantansa kaksikymppisenä lukkoon joka asiaan ja pysyy kannassaan maailman tappiin saakka. Ja jos se ei muille kelpaa, niin tuosta poikki ja pinoon. Meillä on kaksi jäärää, toinen puhuu ”vaikka Kiinan keisarin kanssa” ja toinen ”Minä teen juuri niin kuin teen”. Nykymaailmassa pitäisi olla tuntosarvet herkkänä joka suuntaan ja olla valmiina arvioimaan mielipiteensä uudestaan, aina kun uutta faktaa tulee.
      Moni äänestäjä halusi edellisen hallituksen talouspolitiikkaan muutosta: nyt jätetään neljäksi vuodeksi kehitysapu maksamatta, rajoilla pannaan portit kiinni elintasopako-laisilta, romaneille laitetaan postimerkki takapuoleen ja lähetetään sinne missä pippuri kasvaa. Kreikalle ja Portugalille lainata ropoakaan. Jos Soini olisi ruvennut 800-päisen työ- ja elinkeinoministeriön päälliköksi, hän olisi työministerin avulla järjestänyt työttömille töitä, pannut ruotuun käsittämättömän yritys- ja aluetukien viidakon ja lopettanut aikoinaan väliaikaiseksi tarkoitetun lähialueyhteistyön. Hän olisi myös oikonut verotukseen epäoikeudenmukaisuutta ja parantanut toimeentuloturvaa. Ja mitä kaikkea muuta hän lupasikaan. Yli puoli miljoonaa ihmistä perusti toivonsa häneen. – Oppositiosta voi tietysti huudella ja voihan se vaikuttaakin, mene tiedä.
     Vai katsoiko Soini sittenkin uusia kansanedustajiaan ja päätti peruuttaa ajoissa. Vai murskasiko oma ryhmä Soinin ministeriunelman? Alkoiko vastuu hirvittää? Perussuoma-laisten ryhmässä on vain viisi eduskuntakokemusta jo omaavaa, eivätkä loputkaan ehkä ihan pystymetsästä tulleet. Monenlaista pallontallaajaa joukkoon silti mahtuu. On korkeasti oppineita, on loikkareita, joilla on toinen tai jopa kolmas puolue menossa, moni on käynyt raastuvassa ja tuomioita on tullut monenmoisista tekosista. Nyt se vasta paimennus alkaa. Ja pysyykö puolue Soinin hyppysissä?
     Soini piti liikuttavan, tunteisiin vetoavan puheen, miksi ei lähtenyt hallitusneuvot-teluihin. Saattoi suorastaan luulla, että siinäpä suoraselkäinen mies, pitää kiinni arvoistaan ja periaatteistaan. Onko semmoisia vielä? Politiikassa on neuvoteltava, soviteltava, tehtävä lehmänkauppoja ja tarvittaessa takinkääntöjä. On osattava asettua toisen asemaan ja varsinkin vähäosaisen.
      560 075 suomalaista äänesti perussuomalaisia. Se on kumminkin vain 20 prosenttia äänistä, eli perussuomalaiset paransivat 15 prosenttia edellistä tulostaan, ja olivat siinä mielessä suurvoittajia. Urheilumaailmassa tällä laskutavalla ei välttämättä ”voiteta”. Elon laskuopin mukaan kokoomus voitti vaalit, sosialidemokraatit tulivat toiseksi ja perus-suomalaiset kolmanneksi.
      Olen ja en ole koskaan ymmärtänyt EU:ta vastustavien ja EU -kriittisten henkilöiden tunkua EU:n parlamenttiin. Jos vastustaa niin vastustaa. Meneekö semmoinen ihminen naimisiin, joka vastustaa avioliittoa? Pyrkiikö papiksi jos on ateisti? Jos oli juutalainen, liittyikö Gestapoon? Suoraselkäinen 2009 Soini pyrki EU:n parlamenttiin ja pääsi. Kotipesä löytyi EU-vastaisten ryhmästä. Miksi? Voidakseen vaikuttaa asioihin. Kotimaassa Soini piti parempana vaikuttaa oppositiosta.

KERTTU KERÄNEN

KUULES OSKU PAJAMÄKI. Länsi-Uusimaa 6.5.2011

Olet taas kirjoittanut kirjan ahneista eläkeläisistä. Edellisessä kirjassasi olit huolissasi, kun suuret ikäluokat tuhlaavat perintönsä etukäteen. Tämä ei ole kritiikki kummastakaan, tuonpahan esiin ajatuksia, joita niistä virisi. Eiväthän suuret ikäluokat noin keskimäärin peri paljoa­kaan, isiltä meni parhaat vuodet sodassa ja maan jälleenrakentamiseen. Siinä sivussa syntyivät suuret ikäluokat. joiden elättämisessä oli kova työ. Lapsethan oikeastaan estävät vanhempiaan vaurastumasta. Eikö jokaisen sukupolven pitäisi haalia itse omai­suutensa, jos se tuntuu tarpeelliselta?

      Suurten ikäluokkien väitetään maksattavan eläkkeensä seuraavilla sukupolvilla. Veroja ja työ­eläkemaksuja koko ikäni maksaneena katson kuitenkin maksaneeni eläkkeeni itse.  Ihmettelin, kun Jan Erolakin lausahti viime perjantain Jälkiviisaissa, että se (että olisi itse maksettu) on vale! Suuret ikäluokat aloittivat työnteon heti kansakoulusta, keskikoulusta, lukiosta tai opistosta pääs­tyään. Työeläkemaksua alettiin kerätä palkasta vasta 22 vuotiaana, eli jos jaksaa olla työssä 62 vuotiaaksi, on maksanut työeläkemaksuja yli 40 vuotta. Toivottavasti vain eläkerahastojen isopalkkaiset johta­jat huolehtivat varojemme sijoittamisesta kunnolla. 
     Nykynuorista yhä useampi pääsee opiskelemaan ja aloittaa säännöllisen työnteon yli kolmikymp­pisenä. Jos on aloittanut työelämän kymmenen vuotta myöhemmin, kai sitä voi jatkaakin myöhem­pään. Siis jos on terve. Kertyisi heilläkin sitä eläkettä.
     1990-luvun lopulla puhuttiin aina vaan isommalla äänellä lähestyvästä eläkepommista. TV:n eräässä suuressa eläkekeskustelussa Kirsi Piha käänsi kasvonsa kameraan päin ja sanoi: ”Äiti, ethän nyt suutu, mutta mielestäni sinun ikäluokkasi pitäisi viimeinkin ruveta säästämään.”
     Siis sen sukupolven, joka joutui sotakorvauksien takia elämään lapsuutensa nuukasti ellei suoras­taan puutteessa! Samainen sukupolvi opiskeli ilman opintolainoja ja työhön päästyään ryhtyi asuntosäästäjäksi ja jos lopulta sai asuntolainaa, korot olivat 9-12%. Inflaatio toki tuli avuksi. Tehtiin 6 päiväistä työviikkoa, vasta 1970 lähes kaikilla aloilla oli siirrytty 40-tuntiseen ja sen sivutuotteena 5-päiväiseen työviikkoon. Lasten päivähoito-paikkoja oli vähän eikä subjektiivisesta oikeudesta päivähoitoon ollut vihiäkään.
      Kaikesta huolimatta tämä sukupolvi teki omille lapsilleen  kaiken niin helpoksi kuin kykeni, maksoi kalliit lukukausi­maksut ja huvit, uuden nuorisokulttuurin jne. Näistä lapsista kasvoi pullamössö­sukupolvi, joka sai kaiken ilmaiseksi, muttei tiennyt minkään arvoa. Paitsi oman arvonsa, joka esti ottamasta vastaan paskaduunia. Ja vaati, että vanhempien pitäisi ryhtyä säästämään. Sitähän nämä vanhemmat, monesti yksinhuoltajat olivat tehneet koko ikänsä!
      Osa tästä oikeesti ahneesta sukupolvesta odottaa perintöä ja elelee opiskelijastatuk­sella erilaisten tukien ja etujen varassa niin pitkään kuin mahdollista. Säästääkö kukaan edes asuntoa nykyään, otetaan vaan pika­vippejä tai suorastaan valtavia lainoja, jos perintöä ei ala kuulua. 
      Osku Pajamäen käsitys on, että hänen sukupolvensa maksaa edellisen ikäpolven eläkkeet, hirmuisen valtionvelan ja vanhusten hoivapommin. Pienellä lisäponnistuksella hän saisi aiheesta gradun ja toivottavasti päätyisi toisiin aatoksiin. Aihe on kyllä kiinnostava. Etenkin se, miten koko ikänsä työtä tehneet, veroja ja eläkemaksuja maksa­neet pärjäävät pikkuriikkisillä eläkkeillään. Sillä ei juhlita eikä matkustella, hyvä kun saa lääkkeet maksetuksi. Vanhus voi lopulta joutua myymään työllään hankkimansa asunnonkin hoitomaksujen vuoksi.
      Kyllähän siinä perintö hupenee, valitettavasti.

KERTTU KERÄNEN

Ohjeita Vapun viettoon 2011

Sovitak näi: Tän wappun ei sit ryypät. Juttuha o simmone, ettei juhlatunnelma ain tartte ryyppämist. Voi pittä muutenki hauska: juara simaa ja kaffet ja muistella mennei simmotte muute vaa, vai kui?

Jos KUITENKI ryypätä, niin ryypätä iha vähä vaa. Oteta korkentas yhre tai kahre ja maistella niit hittaste niinku herrasmiähe. Sit voira otta vaik jottai viini, ettei ain kossu tai votka kauhioi määri.

Jos KUITENKI ryypätän paljo, niin ei ainaka ruvet laulama. Se on simmost ku juavuksis oleva ihmine laula, nii ei sitä miälelläs kuuntel. Eli ei sit laulet, olla juavuksis vaa.

Jos KUITENKI ruveta laulama juavuksis, niin ei laulet mittä härskei värssyi. Ei se loppuje lopuks ol mittä hauska, et ain tartte olla nii härski, voi sitä juavuksis olla siivostenki.

Jos KUITENKI lauleta härskei värssyi, niin ei laulet niin kovi, et joku naapuri tai isäntä tule valittama.

Jos KUITENKI tulla valittama, niin pyyretä silt vaa iha kiltiste antteks, eikä ruvet tappelema.

Mut jos KUITENKI ruveta tappelema, nii tapella simmottis iha vähä vaa, ettei tul mittä yleist mellakka.

Mut jos KUITENKI tulee simmone yleismellakka, niin lähretä aikonas pakko, ettei koko viikoloppu men iham piäle.

Jos koko viikolopp KUITENKI menee iham piäle, niin ei sit ryypät ens wappuna yhtä!

VAI KUI?

Niinpä ... ja älkkä unohtako sit kevätgummi sinn piironki laatikko!

-------------------------

Edellinen oli roskapostin helmiä, ei minun eikä Heli Laaksosen päästä (tarkistettu henkilökohtaisesti). Joka tapauksessa: Klara Wappen med kranavatten!

KIRJOISTA JA KIRJASTOISTA. Länsi-Uusimaa 21.4.2011

Vaalit ovat ohi. Ei vaalikeskusteluja ilta illan perään joka kanavalta. On aika palata arkeen, käydä käsiksi lukemattomien kirjojen pinoon pöydän kulmalla.
     Kirjojen ja kirjastojen merkitys kansaa sivistävänä laitoksena on ollut valtava. 1600-luvulla oli jo lukupiirejä ja joissakin kaupungeissa maksullisia kirjastoja. Varhaisimmat suomalaiset kirjastot olivat luostarikirjastoja ja kirkkojen kirjakokoelmia. Muun muassa Turun tuomiokirkolla oli jo keski-ajalla merkittävä kirjasto, ja vuonna 1640 perustettiin Turun Akatemian kirjasto. Nykymuotoi­set yleisölle avoimet kirjastot syntyivät 1800-luvulla.
      Kirjastolain mukaan jokaisessa Suomen kunnassa täytyy olla tietyt normit täyttävä kirjasto. Ensim­mäinen kirjastolaki säädettiin vuonna 1928, toinen 1961. Voimassa oleva laki on vuodelta 1998.
     Nykyään kuntien päättäjät tähyilevät säästö- eli lopetusaikeissa myös sivukirjastoja. Niinkin kulturelli paikka kuin Tampereen Pispala menetti kirjastonsa lamavuosina 1990-luvun alussa. Pispalalaiset protestoivat isosti ja perustivat oitis kirjastoyhdistyksen. Sen tavoitteena on edelleenkin kunnallisen lähikirjaston palautus. Sen toteutumista odo-tellessa kirjasto toimii lahjoitusten varassa. Se on laajentanut toimintaansa lainaus- ja tietopalvelutoiminnasta moni­puoliseksi kulttuurikeskukseksi, jossa on mm. tietotupa nettiyhteyksineen.
       Kirjastot olivat todellinen henkireikä erityisesti lapsille ennen television ja internetin aikaa. Meidänkin perheessä Karjalohjalla kaikki lastenkirjat ja osa aikuistenkin kirjoista oli luettu jo ahmimisiässä, parhaat moneen kertaan. Kun kirjastoon tuli uusia kirjoja, niistä syntyi tietysti kova kilpailu. Kerrankin, kun kirjastonhoitaja Puputti toi pinon uusia kirjoja, tyttöjen joukossa kävi kohahdus: ainakin kaksi Netta Muskettia! Kesti iäisyyden, ennen kuin Puputti sai kirjat lainaus­kuntoon, merkittyä luetteloihin, liimattua lainausohjeet ja lainalapputaskun takakannen sisäsivulle. Kun hän vihdoin siirsi valmiit kirjat sivummalle, hyökkäsimme sisareni kanssa niiden kimppuun. Hävisin, mutta iskin raivoissani kynnet sisareni kädenselkämykseen. Se varmaan sattui, mutta inahdustakaan ei kuulunut. Kirjastossa piti olla hiljaa eikä ainakaan saanut tapella.
      Elektroninen kirja on vahvasti tulossa tai oikeastaan tullut jo. Kaikki kirjakaupat myyvät e-kirjoja, niitä saa ostaa verkosta tai lainata ilmaiseksi kirjastoista. E-kirjaa voi lukea tietokoneelta, mutta markkinoilla on jo useita lukulaitemalleja. Lukulaite on kännykän näköinen ruutu, jolta digimuo­toon saatettu kirjan teksti luetaan. Laitteiden etu on, että ne ovat pieniä ja niihin voi olla tallen­nettuna satoja kirjoja. Lukulaite on kätevä esimerkiksi matkoilla, se kuluttaa vähän sähköä eikä tarvitse erillistä valonlähdettä.
      Varoituksen sanojakin on kuultu. Nyt ostetut sähkökirjat voivat kymmenen vuoden kuluttua olla yhtä vanhentuneita kuin VHS-kasetit. Kirjojen säilyvyyttäkään ei voi taata. Tekniikka on vielä kehittymätöntä, on eri formaatteja. Suomalaiset kirjakaupat ovat sopineet käyttävänsä ilmaista ja avointa Epub-formaattia, joka toimii useimmissa lukulaitteissa paitsi Amazonin Kindlessä. Kopiointisuojaus sallii kirjan kopioinnin korkeintaan kuudelle laitteelle. Suojaus merkitsee myös, että e-kirja on ikään kuin lainassa myyjältä. Myyjä voi koska tahansa poistaa myymänsä kirjan lukulaitteelta. Samoin käy, jos myyjä lopettaa toimintansa. E-kirja ei myöskään ole oikeaa kirjaa halvempi.
     E-kirja tulee, mutta oikea kirja ei häviä vielä pitkään aikaan. Ja millä saisimme päättäjät ymmär­tämään sivukirjastojen tarpeellisuuden?

KERTTU KERÄNEN

OMA KIMINKINEN KARJALOHJALLE. Länsi-Uusimaa 9.4.2011

”Karjalohjalle ja Sammattiin ei saada lääkäriä rahallakaan. Leveäharteinen Lost toi jonot Karja­lohjalle” otsikoi L-U  15.3. Eikös kuntien yhteistyöstä ja kuntaliitoksista pitäisi olla jotain hyötyä? Nyt, armon vuonna 2011 joutuu Karjalohjalla jonottamaan lääkäriin pääsyä 4-5 viikkoa, vaikka maassa on lääkäreitä enemmän kuin koskaan. Tiedetään, että syrjäseuduilla on kuntia, jonne ei saa lääkäriä millään, mutta Karjalohja ja Sammatti eivät ole mitään syrjäseutua verrattuna Kainuun korpiin. Tilanne on sietämätön. Asiat eivät olleet hyvin 50-luvullakaan, jolloin pilailtiin, että on hyvä, jos sattuu lääkäripäivänä sairastumaan.

     Suomessa oli 1750-luvulla 1,4 miljoonaa asukasta ja kuutisenkymmentä lääkäriä, eli yksi lääkäri 23 000 asukasta kohti. Siitä on pitkä loikka nykypäivään. 1.1.2011 työikäisiä lääkäreitä oli 19353. Lääkäreistä 360:lla ei ole Suomen kansalaisuutta, ja 689:llä on äidinkielenä jokin muu kuin suomi tai ruotsi. Lääkäritiheys on 307 asukasta työikäistä lääkäriä kohti. Uusia lääkäreitä valmistuu vuosittain noin 500. Kuubassa, vaikka sitä nyt ei muuten kannata ihastella, lääkärit joutuvat valmistuttuaan työskentelemään valtion osoittamassa paikassa määrätyn ajan, onhan valtio kouluttanut heidät. Milloin meillä?

     Nykyään lääkäri on virkamies, jonka palkka, työajat ja muut ehdot on määritelty työehtosopimuk­sissa. Enää ei puhuta kutsumuksesta, eikä lääkäri lähde yönselkään sairaan luokse kymmenien kilometrien päähän niin kuin ennen; hevoskyydillä, veneellä tai suksilla. Nyt potilas tulee tai tuodaan vaikka pää kainalossa vastaanotolle. Lääkärin ammatin arvostus on laskenut, mutta yhä vielä kirurgi ja lääkäri ovat mielipidekyselyjen suosituin ammatti -kisan kärjessä.

      Jotkut lääkärit ovat lääkeyhtiöiden etuuksien piirissä ja samalla talutusnuorassa. Lääkärit juoksevat rahan perässä siinä missä muutkin. He perustavat yhtiöitä, joihin lääkäripalkkiot voidaan ohjata alhaisemman veroprosentin piiriin. Lääkärillä voi olla virka sekä sairaalassa tai terveyskeskuksessa että yksityisellä lääkäriasemalla, ja voi olla että hän tekee keikkaa vielä lähikaupunkeihinkin. Annetaanko sivutoimilupia liian kepeesti? Ovatpa lääkärit lakkoilleetkin, vuonna 2001. Lakko kesti viisi kuukautta.

      Terveydenhuollon kaksijakoisuus hajottaa resursseja. Painopistettä ei pitäisi enää yhtään siirtää yksityiseen terveydenhuoltoon, mikäli kuntalaisten eriarvoistuminen halutaan torjua. Viime vuonna yksityislääkärillä käyntejä oli 3 700 000 ja niistä myönnetyt KELA-korvaukset olisi pitänyt ohjata kuntien terveyspalveluihin. Kyseessä ovat yhteiset verovarat. Ja vakavien sairauksien hoidostahan vastaa edelleen julkinen terveydenhuolto.

      Televisiossa näytetään sarjaa saarijärveläisestä terveyskeskuslääkäristä Tapani Kiminki­sestä. Tohtori Kiminkinen on osaksi viihdettä, osaksi asiaa, ja siinä on paljon aineksia, jotka ympätään mukaan kameroiden vuoksi. Silti voi uskoa siihen, että tohtori Kiminkinen on semmoinen kuin hän TV:ssä on: empaat­tinen, ihmisten huoliin paneutuva, osaava. Käsi potilaan olkapäällä hän kuuntelee ja selittää. Ja on läsnä. Ohjelmasta tihkuu runsaasti tietoa terveydestä, sairauksien ennakkoehkäi­systä, sairauksien syistä ja hoidosta. Kiminkinen on osoittanut, että erinomaisia virkamies­lääkäreitä on olemassa.

      Karjalohjan luulisi olevan ihannepaikka tällaiselle lääkärille kauniin, puhtaan luonnon, koulujen ym. vuoksi. Lääkärille, joka tuntee ihmiset, jos ei ennestään, niin oppii ajan kanssa, ja ottaa paikkansa myöskin kuntalaisena. Kuin kunnanlääkäri ennen vanhaan.

KERTTU KERÄNEN