MUISTUIPA MIELEEN. Länsi-Uusimaa 3.5.2013

Kun olin lapsi, koko nykyinen nurmikkomme Karjalohjan kirkonkylän tontilla 

oli perunamaata. Isä käänsi maan keväisin hartiavoimin lapiolla ja talikolla ja 

me lapset keräsimme kiviä ämpäreihin, joka vuosi. Mistä niitä riittikin? Isän 

maankääntöurakka oli hengästyttävä näin kun ajattelee jälkeenpäin. Peruna-

vakojen tekoon toki lainattiin naapurista sahrat, kunnes myöhemmin hankit-

tiin oma. Ja aina joku meistä isommista lapsista joutui hevoseksi, kun isä oh-

jasi vaon suuntaa ja syvyyttä sahran sarvista.

Toisella naapurillamme, Axel Myhrbergillä eli Kotikonnulla ja vielä lyhyemmin 

Konnulla, oli jo 1950-luvulla kylän ensimmäinen puutarhatraktori. Sillä hän 

käänsi perunamaan ja omenapuiden aluset helpommin. Kontu oli kookas, 

komeaviiksinen mies, vaimo pieni ja hiljainen. Harjun päälle rakennetussa 

talossaan heillä oli myös kirkonkylän ensimmäinen televisio.  Pikkuveljeni 

Pentti ja Antti R kävivät sitä siellä katsomassa. Kotikontu suhtautui asiaan 

suopeasti, mutta ei malttanut olla hiukan kiusaamatta poikia ja viivytteli 
television avaamisessa. Ja pojat istua nakottivat penkillä ja odottivat Piilo-
kameran tai Tauno Rautiaisen Tupla tai kuitti –ohjelman alkua. - Netistä 
löytyi tieto, että Erkki Tuomioja voitti vuonna 1963, vain 16-vuotiaana, 
Tupla tai Kuitin pääpotin 1000 markkaa aiheenaan kansainvälinen politiikka
toisen maailmansodan jälkeen. Markku Kivekäs voitti potin kahdesti, vuo-
sina 1962 ja 1965. Ensin hänen aiheenaan oli Aku Ankka ja toisella kertaa 
Disneyn piirretyt elokuvat.

Kotikontu oli traktorin ja television lisäksi muutenkin konemiehen maineessa. 

Hänen komeimmat koneensa olivat moottoripyörät. Ensin hän ajoi amerikka-

laisella Indian Big Chiefillä, 4sylinterisellä sivuvaunullisella moottoripyörällä. 
Myöhemmin hän osti vähän käytettynä niinikään amerikkalaisen Royal Enfield 
-merkkisen moottoripyörän. Säännöstelyn aikana hankintaa auttoi varmaan 
se, että Kotikontu oli Karjalohjan palopäällikkö. Konemiehenä hän oli tarkka, 
esimerkiksi kun ajettu kilo­metri­määrä edellytti öljynvaihtoa, hän vaihtoi öljyt 
pakkasessa Lohjanjärven jäällä. Kaasutel­lessaan pyörällä kotiinsa jyrkkään 
ylämäkeen meidän ikkunan alta jylinä kuulosti maailman lopun pauhulta. Ker-
rotaan myös, että kerran kun hänen piti kääntyä Tallaaseen, pyörä syöksyikin 
suoraan Niemisen aidasta läpi. Nieminen totesi, että ”saa meille tulla portis-
takin!”

Kotikonnut olivat alkujaan Lohjansaaren Ristisalmesta. Ammatikseen Kontu 

teki muurarin ja kirvesmiehen töitä. 1920-luvulla hänellä oli Lohjanjärven 
rannassa höyrykäyttöinen raamisaha ja myöhemmin sirkkeli. Myytyään Risti-

salmen Edvin Linkomiehelle perhe muutti Karjalohjan kirkon­kylään. Kontu 
ryhtyi valmistamaan uusmaalaisia tasaperäisiä soutuveneitä, toimi palopääl-
likkönä ja viljeli vaimonsa kanssa tomaatteja kasvihuoneessa.

Meidän viljelypuuhamme ovat lähinnä hupia ja vain murto-osa entisestä. 
Entinen pelto on lähes kokonaan nurmikkoa ja nykyinen kasvimaa niin 
pieni, että sen jaksaa kääntää talikolla ja kylvää perunat kuokkaa apuna 
käyttäen. Mies istutti Vapunaattona kymmenkunta perunaa, jotka olimme 
esikasvattaneet vanhoissa maitopurkeissa ja loput olivat tavallisia siemen-
perunoita komein iduin. Juhannuksena meillä on tiedossa ensimmäiset
uudet perunat. Sitten istutamme uudet ja odotamme saavamme syyskuus.
sa kakkossadon. Lähes puolet alasta on mansikkamaata ja loput siis peru-
naa, porkkanaa, sipulia, tilliä, papuja ja herneitä. Tänä vuonna kokeilem-
me ensimmäistä kertaa myös kasvilaatikkoa, johon tulee matalampia yrt-
tejä, salaattia, retiisiä, persiljaa ym.

TIETOA JA IDEOITA KEVÄTMESSUILTA. Länsi-Uusimaa 19.4.2013

Kevät saapui viime viikonloppuna Messukeskukseen piittaamatta melko 

talvisesta säästä. Oma Koti-, Sisusta!, Oma Mökki- ja Puutarhamessuilla 

riitti ylenpalttisesti ideoita ja nähtävää.

Unelmoin tavallisesta, vanhasta kylpyammeesta omenapuun alla. Tosin 

messuilla oli esillä kuuden hengen pihaporeallas. Vaatimattomamman 

version saisi 6500 eurolla mutta prameampiakin oli. Siihen tietysti putki-

 ja sähkötyöt lisäksi. Eri valmistajien tynnyrisaunoja ja grillikatoksia oli 

näy­tillä ja olipa kokonainen huussikortteli. Piharakentamisratkaisuja 

valmisnurmikon, tiilien, kivien ja laattojen avulla ja ohjelmalavalla neu-

vottiin kompostointi-, energia-, remontointi- ym. ongelmissa.

Oli monenmoisia koneita ja työkaluja: esimerkiksi pensasaitaleikkuri 

ja kevyt, akkukäyttöinen ruohotrimmeri 45 minuutin latauksella. Kiin-

teistönomistajien ja asukkaiden tehtävähän on huolehtia pensasaidas-

taan ja tonttinsa kauneudesta. Väite, että Suomen romuraja myötäi-

lee Pähkinäsaaren rajaa, on nykyään kumottu, mutta parantamisen 

varaa on.

Puutarhaosasto oli täynnään komeita kukkia, taimia, mukuloita, sie-

meniä; ole siinä sitten rohmua­matta yhtään enempää kuin on tarpeen. 

Tontillahan ei enää ole vapaata tilaa, ja entisilläkin peren­noilla on ole-

massa olon oikeus. Ensi kesän unelma on myös nelijalkaiset kasvilaatikot, 

joihin voi kylvää yrttejä tai kukkia. Niitä hoidellessa ei selkä rasitu ylen 

määrin eivätkä jänöt yletä salaatin kimppuun.

Monet kunnat esittelivät lomailumahdollisuuksiaan, uusia asuntoalueita 

ja tontteja, niin myös Lohja. Mukaan tarttui esitteitä, mm. ensi kesän 

kulttuuriohjelma.

Vapaa-ajan asuntoja on Suomessa noin 493 000. Lohja lienee kuntalii-

tosten jälkeen suurin mökki­kunta. Mökkeilyn talousvaikutus on melkoi-

nen: vuonna 2011 vapaa-ajan asumiseen käytettiin 7,4 miljardia euroa, 

josta päivittäistavarakaupan osuus oli 2 mrd, uudisrakentamisen 1,2 mrd 

ja mat­kojen 1,6 mrd. Lisäksi tulee verot, muut maksut ja palvelut. Työlli-

syysvaikutuskin on 90 000 hen­keä. Silti mökkiläiset ovat verottajan vapaa-

ta riistaa: vapaa-ajan asunnon kiinteistövero on Lohjalla ­huikea 1,05 %, 

siis yli maan keskiarvon ja kolminkertainen verrattuna ympärivuotisen asu-

tuksen 0,35 prosenttiin. Sitä paitsi mökkiläiset käyttävät kunnan palvelui-

ta vain osan vuotta ja maksavat niistä erikseen. Usein mökkiläiset ovat 

eläkeläisiä, joita jo muutenkin verotetaan muita enemmän.

Kiinnostavia kohteita messuilla oli myös jätevesien puhdistusmenetelmät 

ja laitteet. Asetus jäte­vesien käsittelystä haja-asutusalueella tuli voimaan 

2004. Sen mukaan jäteveden orgaanisesta aineesta on puhdistettava vähin-

tään 80%, fosforista 70% ja typestä 30%. Vuonna 2011 vaatimukset uudistui-

vat. Tavoitteena on jätevesien asiallinen puhdistaminen kaikkialla lähiym

päristön tilan paranemiseksi ja järvien rehevöitymisen hidastamiseksi. Jos 

kiinteistö sijaitsee vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella, sen on liityttävä 

laitoksen vesijohtoon ja viemäriin, ellei liittymisestä ole myön­netty vapau-

tusta.

Määräysten mukaan 1.1.2004 jälkeen rakennetuissa kiinteistöissä ja uusissa 

alusta lähtien on oltava puhdistussysteemi. Ennen 2004 rakennetuilla kiin-

teistöillä on siirtymäaikaa 15.3.2016 saakka. Va­pautuksen tästä saavat kiin-

teistössään vakituisesti asuvat ja ennen 9.3.2011 68 vuotta täyttäneet ilman 

hakemusta. Kohtuuttomissa tapauksissa kunta voi hakemuksesta myöntää 

poikkeuksen sen­kin jälkeen. - Monen yksin asuvan keskinkertainenkaan 

eläke ei riitä kalliin jätevesisysteemin han­kintaan. Kuivakäymälä, komposti 

ja erillinen harmaan veden käsittely esimerkiksi suodattamalla ovat silloin 

edullisempi ratkaisu.

MYÖTÄHÄPEÄÄ. Länsi-Uusimaa 5.4.2013

Olen NIIN samaa mieltä! Minullakin on monesti ollut myötähäpeän 

tunne, kun olen katsonut jotain tv-ohjelmaa. Toimittaja Anna-Kaisa 

Hermunen puki sanoiksi tämän tuntemukseni Arto Nybergin ohjel-

massa arvostellessaan rankasti nykytoimittajia yleissivistyksen ja 

tiedon puutteesta. Hermunen tunsi myötähäpeää katsoessaan hömp-

päjuontajia muun muassa Vappu Pimiää tämän höpö-höpö-höttöi-

sestä juontamisesta ja hihityksestä. Samalla saivat kyytiä pari muu-

takin toimittajaa, vaikka eiväthän ne kaikki mitään oikeita toimit-

tajia olekaan. Olenkin sitä mieltä, että toimittajaksi ei saisi titulee-

rata ihan ketä tahansa. Mikko Leppilampi esimerkiksi on näyttelijä

ja Tuomas Enbuske netin mukaan ylioppilas ja radiotoimittaja Laaja-

salon opistosta. Viivi Avellan on esiintynyt toimittajana jo kauan, 

mutta hänen tutkinnoistaan ei ole tietoa. Ei ekonomiksikaan saa 

kuka tahansa ruveta.

Jos Hermunen ei olisi maininnut nimiä, asia olisi varmasti laimen-

tunut itsestään, mutta nyt oli mihin tarttua. FaceBookiin tuli muu-

tamassa tunnissa 600 kommenttia ja ylivoimaisesti suurin osa oli 

samaa mieltä kuin Hermunen. Viimeinkin joku  sanoo, missä men-

nään. Minua ei suuresti häiritse nämä television pintaliitäjät, joi-

den ponnahduslautana ovat chat-juonnot ja ehkä hauska ulkonäkö. 

Tietysti jos Yleisradion ohjelmatoiminta alittaa rimaa koko ajan, 

siitä kannattaa tavalli­senkin katsojan huolestua. Verovarojahan 

siinä palaa. Myös alko- tai jokin muu mittari voisi olla hyvä ottaa 

käyttöön ennen studioon tai ohjelmaan pääsyä. Näytti siltä, että 

Nybergin ohjelmassa esiintynyt punkkari oli pilvessä, puhe oli epä-

selvää puuroa paitsi v-välimerkkien kohdalla.

Hermunen toi myös esiin viikonlopun ohjelmat. Silloin tulee joka 

kanavalta ohjelmaa nuorille. Eikö Yleisradio tiedä, että nuoriso 

bailaa viikonloppuna ja TV:n äärellä ovat aikuisemmat, keski-ikäi-

set ja vanhat ihmiset? Onneksi Ranskan TV:stä tulee ilmaiseksi 

lauantai-iltaisin upea musiikkishow, jota on ilo katsoa, vaikkei 

puhetta täysin ymmärräkään.

Ylenmääräiset ruoka-, selviytymis- ja monet tosiTV-jutut saisivat 

jo vähentyä, niiden aika alkaa olla ohi. Hauskaa pitää olla mutta ei 

niin, että katsojaa hävettää. Duudsoneita olen tietoisesti vältellyt, 

mutta satuin näkemään juuri sen pätkän, jossa he kehuivat kehi-

tysapukeikkaansa Afrikassa. Polt­taessaan jalkapallokenttää pikku-

pojille, tuli karkasi mutta onneksi ei seuraava kylä palanut. Oi että

oli kivaa!

Nybergin ohjelmassa oli vielä sanaleikki, jossa pitää vastata yhdellä 
sanalla Nybergin sanoihin. Sanaan ”konsultti” Hermunen heitti ku-
vauksen ”huijari”, samoin sanaan ”idoli”. Olikohan Hermu­nen ko-
lumneissaan ottanut kantaa konsultteihin, kun sana oli valittu 
mukaan. Nimittäin Hanna Kuuselan ja Matti Ylösen tutkimus Kon- 
sulttidemokratia on juuri valmistunut. Sen mukaan konsultteja ei 
kilpailuteta ja bisnes sujuu. Valtiosta on tehty konsulttien avulla 
tyhmä ja tehoton verorahojen haas­kaaja, virkamiehiä on vähennet- 
ty rankasti ja palkattu tilalle konsultteja. 

Erityisen vapaa temmel lyskenttä ovat kunnat ja kuntaliitokset. 
Eräskin konsultti­firma lähetti samana vuonna kolmelle eri kunnalle 
samat paperit säästöarvioista ja ehdotti  kuudelle kunnalle kunta-
liitosta täsmälleen samalla virkkeellä.  Aikaisemmin konsultit ovat 
rahastaneet Yhdysvalloista tuoduilla johtamistaidon ja työhyvin-
voin­nin opeilla.  Jos on hienoja termejä ja näyttävä sabluuna niin 
täydestä menee?  Joskus tosin tarvitaan ulkopuolista näkökulmaa, 
mutta muutoin olisi parempi antaa virkamiesten tehdä työt.

Itsestäänselvyyksillä rahastaminen ainakin on myötähäpeän paikka.

KERTTU KERÄNEN

FRANCHISE-HOIVAA VANHUKSILLE. Länsi-Uusimaa 22.3.2013

Monilla on käsitys, että vanhukset hoidetaan kokonaan yhteisistä verovaroista.

Nykyään jokainen saa jo jonkinlaista eläkettä, on kenties säästöjäkin tai myytävää

omaisuutta, eli vanhus maksaa tarvitsemiaan palveluja niin pitkälle kuin omia

rahoja riittää.

Seniorikansalaiset osallistuvat monin tavoin yhteiskunnan toimintoihin. On harras-

tuksia ja vapaaeh­toistoimintaa, kunnon ylläpitoa ja muita rientoja. Monet hoitavat

lapsenlapsiaan, virkkaavat ja kuto­vat, auttavat taloudellisestikin jos voivat. Isovan-

hemmat ovat pikemminkin auttajia kuin autettavia ja auttamistaakka omaisille

heistä tulee vasta vuosikymmenien päästä.

Avun tarve iän karttuessa kuitenkin kasvaa. Useimmat haluavat asua kotona niin

pitkään kuin mah­dollista. Sitä voidaan jatkaa omaishoitajan turvin, mutta omais-

hoidon tuestakin jo säästetään. Laki­sääteisiä vapaapäiviä ei aina toteuteta, vaikka

moni omaishoitaja olisi itsekin hoidon tarpeessa. Kar­mea esimerkki oli, kun puolisoaan

hoitanut ei huomannut oman tautinsa etenemistä ennen kuin oli myöhäistä.

Kotona asumista edistävät myös erilaiset kotipalvelut. Kaikki palvelut ja toimen-

piteet on hinnoiteltu erikseen, oli sitten kysymys kunnan tai yksityisestä kotiavusta.

Jos kaadut, ylösnostaminen maksaa, apteekissa, pankissa ja kaupassa käynti maksaa,

saunaan haku ja saunottaminen maksavat. Ja hin­noittelu on melko vapaata, palvelu-

asunnoissa tai kodissaan asuvan vanhuksen koko eläke kuluu eri­laisiin palvelumak-

suihin. Silti laadukkaan palvelun toteuttaminen vähenevillä resursseilla on vai­keaa.

Kunnat ovat yrittäneet säästää jopa ulkoistamalla kotiavun henkilökuntaa, tuloksena

pakkoyrittä­jyys, joka ei kunnolla elätä tekijäänsä. Suo siellä, vetelä täällä…

Lopulta edessä on muutto palvelutaloon tai vanhainkotiin. Kunta on demokraattisin

tapa järjestää palvelut, se on lähellä ihmistä ja ottaa paikalliset tarpeen huomioon.

Kuntien palvelutuotannosta 80% tehdään kuntien omana työnä. Myös yksityisiä hoiva-

palveluja on ollut jo pitkään. Jos yhden vanhuksen hoitaminen palvelutalossa maksaa

50 000 euroa vuodessa talosta ja laskutavasta riip­puen, ongelma onkin suuri. Miesten

keskieläke 2011 lopussa oli 1 610 euroa ja naisten 1 258 euroa. Vaikka kunta veisi

eläkkeen viimeistä senttiä myöten, kaikkia kustannuksia ei saada katetuksi. Aina silloin

tällöin kuulee tarinoita, joissa vanhusta on kehotettu myymään kotinsa hoitokustan-

nusten kattamiseksi.

Tuntuukin merkilliseltä, että ulkomaiset sijoittajat ovat tekemässä maihinnousua Suo-

meen. Suuret voitot hoiva-alalta tulevat vain kuorimalla kerma päältä, eli rajaamalla

asiakaspiiri kaikkein maksu­kykyisimpään asiakaskuntaan. Joukossa on varmaan vero-

paratiisiyhtiöitäkin. Esimerkiksi amerikka­laisella franchise-ketjulla Home Instead´illa on

toimintaa jo 15 eri maassa. Suomessa sillä on toi­mintaa Vantaalla ja Tampereella.

On varmistettava, että hoivayrittäjät ovat rehellisiä. Moni vanhus ei pysty pitämään

puoliaan eikä kaikilla ole omaisia. Sosiaalipalvelujen järjestäminen on luvanvaraista toi-

mintaa ja hoivalaissa tarkkaan määriteltyä. Yksityisen sosiaalipalvelujen tuottajan on

haettava lupa alueelliselta hallin­tovirastolta, joka arvioi, täyttääkö hakija lain edellyttä-

mät vaatimukset. Lisäksi kunnalla on ensi­sijainen vastuu valvonnasta. Uuden sosiaali-

ja terveydenhuollon järjestämislain on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2015 ja kuntien

asema palvelujen järjestäjänä vahvistuu.

Mutta ennen kaikkea meillä jokaisella on vastuu vanhustemme hyvinvoinnista; välittä-

mistä ei saa jättää yhteiskunnalle.

KERTTU KERÄNEN

VIIKON NUMEROT. Länsi-Uusimaa 8.3.2013

Viikon numerot

Taas on luvassa jättipotti lotossa. Lottoan harvoin, ja vaikka nume-

roilla ei ole mitään väliä, valitsen ne huolellisesti. Toiset kyhäävät

rivit omista ja omaistensa syntymäajoista. Tällä kertaa napsin nume-

rot alkuviikon lehdistä.

Ensimmäiseksi osuu silmiin numero 23. Sen verran me suomalaiset 

heitämme vuodessa ruokaa roskiin henkeä kohti, jotkut vielä enem-

män, koska toisissa perheissä ollaan tarkkoja ja koira auttaa syömällä 

ruuantähteet. Luku 23 esiintyy myös valtion tutkimuskeskuksen johta-

jan Juhana Vartiai­sen ja kansanedustaja Osmo Soininvaaran nuorten 

työllistämiskeinojen lukumäärässä. He esittivät 23 ideaa kirjassa Lisää 

matalapalkkatyötä. Pääidea on, että nuorille maksettaisiin alhaisem-

paa palk­kaa, mutta samalla kevennettäisiin heidän verotustaan. Kaik-

kia heidän ehdotuksiaan ei kannata ohittaa, vaikka palkka-ale iän 

perusteella onkin väärin, suorastaan laiton. – Miksi muuten hallituk­sen 

tulevaisuusselvitystä ei tilattu Pekka Himasen sijasta valtion taloudel-

liselta tutkimuskeskuk­selta? Sehän tutkii myös tulevaisuuteen liittyviä 

asioita, esim. vientiteollisuuden kehitystä, globaalin kauppapolitiikan

ja ilmastopolitiikan skenaarioita jne. Vatt:n julkaisuluettelot ovat kun-

nioitusta herättäviä.  (23)

Toinen numero on liian suuri, 130, mutta jaetaan se kymmenellä. Ni-

mittäin 2011 syntyi 130 vauvaa synnytyssairaaloiden ulkopuolella, niistä 

lähes puolet matkalla. Synnytyssairaaloita on joko suljettu tai ne ovat 

jo alunperinkin sijainneet kaukana, pohjoisin on Rovaniemellä. Sairaa-

loiden ulkopuolel­la syntyneiden lasten kuolleisuus on kuusinkertainen. 

Yleensä kansalaisten turvallisuutta pyritään lisäämään monin tavoin, 

mutta äitien ja vauvojen turvallisuutta ei synnytysosastojen tai –sairaa-

loi­den lopettaminen lisää. Matka sairaalaan voi olla jopa 500 kilomet-

riä. Osa utsjokelaisista äideistä on keksinyt käydä synnyttämässä Nor-

jan puolella, eikä Norja edes laskuta siitä.  (13)

Uusin metropoliselvitys on esitelty kaksine vaihtoehtoineen. Suositum-

man vaihtoehdon mukaan metropoliin tulisi neljä kaupunkia: Helsinkiin 

liitettäisiin Sipoo, Espooseen Kirkkonummi ja Kau­niainen, Vantaa saisi 

Keravan ja puoli Tuusulaa, sekä pohjoispuolella yhdistetään Nurmijärvi, 

Hy­vinkää, Mäntsälä, Järvenpää, Pornainen ja puoli Tuusulaa. Metropoli-

hanke on Suomen mittakaavas­sa vähän outo: väkiluku riittäisi kyllä kes-

kikokoiseen metropoliin, mutta laskeuduttaessa Helsinki-Vantaan lento-

kentälle näyttää kuin laskeuduttaisiin metsään. Helsinki saa edelleen 

huolehtiakseen suurimman osan maahanmuuttajista, opiskelijoista, asun-

nottomista, työttömistä ja yksinhuoltajista. Jopa Helsingin parhaisiin lu-

kioihin voi tulla naapurikoulun asemesta. Myös työssäkäynti suuntautuu 

Helsinkiin, mutta verot kiikutetaan muualle. Ja onko Kauniaisten ole-

massaolon perusteena vain olo suurituloisimpien veroparatiisina? (4)

Uusi Lohja on jaettu kahdeksaan alueeseen ja aluetoimikunnat valittu. 

Karjalohjan aluetoimi­kuntaan valittiin 15 jäsentä. Toimikausi on valtuus-

tokauden mittainen. Toimikunnat järjestävät asukasiltoja ym. tilaisuuksia, 

joista asukkaiden kannanotot toimitetaan alueiden johtokuntaan. Koska 

lähidemokratia on tärkeä asia, lottoriviin otetaan numerot 8 ja 15.

Tällä viikolla tuli kuluneeksi 25 vuotta siitä, kun eri puolilla maata vihit-

tiin samanaikaisesti 94 nais­teologia papiksi. Vuosi oli 1988 ja nyt pappei-

na toimii jo 850 naista.  (25)

Ja sitten puolen sivun mainos Robin Hood-oopperasta: Liput alkaen 14 

euroa.

Lottorivini on val­mis: 4, 8, 13, 14, 15, 23, 25, ja koska se on nyt julkaistu, 

se on vietävä kioskille. Sen verran olen taikauskoinen

KERTTU KERÄNEN

AJOKORTTIUUDISTUS. Länsi-Uusimaa 22.2.2013

Kolme vuotta sitten kirjoitin Länsi-Uusimaahan autokatsastuksen uudistamisesta.

Kat­sastus oli yksityistetty jo 1994 ja olin huolissani katsastusoikeuden myöntämis-

aikeista myös autokor­jaa­moille, jotka sillä tavoin voisivat mielivaltaisesti hankkia

itselleen töitä. Loppuun lisäsin vielä mieli­piteeni autolla ajotaidon kuulu­misesta

yläasteella hankittavien kansalaistaitojen joukkoon. - No, ei ehkä vielä yläkou-

lussa, mutta lukioissa ja ammattikouluissa ajo-opetus olisi varsin luontevaa.

Katsastusuudistus meni läpi ja nyt 13.1. astui voimaan ajokorttiuudistus. Siinä

autokoulujen asema vahvistui entisestään. Uudistus pohjautuu EU:n direktiiviin

ja huoleen liikenneturvallisuudesta ja sen käsittely alkoi eduskunnan liikenne- ja

vies­tintä­valiokunnassa syksyllä. Valiokunta kuuli asiantuntijoina kymmen­kuntaa

henkilöä lähinnä julkisesta hallinnosta, mutta myös Autokoululiitos­ta. Val­mistelua

on kritisoitu maksajien edustuksen puuttumisesta ja toisaalta asianomis­tajan eli

Auto­koululiiton mukanaolosta; liiketoimien edistämistä lainsäädännöllä eivät kaik-

ki pidä hyvänä. Lausuntokierros ei myöskään ollut kovin laaja, vaikka halli­tus­neu-

vos Eija Maunu niin toteaa 12.2. Helsingin Sano­missa. Kirjallisen lausunnon an-

toivat sisäasiainminis­teriö, pääesikunta ja neljä yhdistystä. Pohjoi­sin kuultavana

ollut henkilö oli Hämeen ammattikorkea­koulun lehtori. Jotkut yhdistyksistä ovat

todennäköisesti valta­kunnallisia, mutta edustukset todella pitkien väli­matkojen

alueilta puuttuivat.

Uudistuksen tarkoituksena on parantaa ajokortin turvatasoa ja liikenneturvalli-

suutta sekä edistää liikkumisen vapautta. Uusi opetus on kolmivaiheinen; perus-

vaihe, harjoitteluvaihe ja syventävä vaihe. Opetus voidaan aloittaa, kun oppilas

on täyttänyt 17 vuotta, mutta ajokortin voi suorittaa vasta 18 vuotta täytet-

tyään. Opetusluvalla harjoittelu on ollut autokoulua edullisempaa. Nyt lupa edel­-

lyttää opettajaltakin lisätunteja autokoulussa ja opetusautolta monen­moisia va-

rus­teita katsas­tuksineen. Nyt opetuslupaa voi käyttää vain perusvai­heessa, muut

vaiheet suoritetaan autokoulussa. Käytäntö hankaloitui niin paljon, että autokou-

luilla ei enää ole todellista kilpailijaa. Keskenään ne eivät juurikaan kilpaile.

Kuningaskuluttaja-ohjelma käsitteli ajokorttiuudistusta 14.2. Siinä haastateltiin

vanhempia  ja Autoliiton toimitusjohtajaa. Autoliitto pitää uudistusta epäonnistu-

neena. Ajo-opetuksen määrä on joka vaiheessa lisääntynyt ja opetuslupaopet-

taja joutuu myös koulunpenkille. Olisi parempi kiristää tutkintoa ja määrätä lisä-

tunteja niille, jotka sitä tarvitsevat. Asenteitakaan ei laeilla muuteta, olem­mehan

rallikansaa.

Ikävää uudistuksessa on ajokortin hinnan kohtuuton nousu. Ikiaikainen ystäväni

muisteli ajokortin maksaneen viitisenkymmentä vuotta siten sata markkaa leima-

veroineen. Oman korttini hintaa en muista, mutta muistan, että 70-luvulla auto-

koulut paransivat tulostaan määräämällä naisille lisä­tunteja.

Aikaisemmin oli tapana, että nuori hankki ajokortin omilla tuloillaan. Nyt siihen

on har­voin mah­dollisuuksia, jos ei ole työtäkään. Kun ajokortin hinta nousee

useita satoja euroja, jopa 2400 euroon, monen nuoren unelma on taas kauem-

pana, kenties tuhottu.

Suomi on pitkien etäisyyksien maa eikä jatkuvasti harveneva julkinen liikenne osu

joka portin­pieleen. Kuntaliitostenkin myötä asiointimatkat pidentyvät. Auto on

välttämätön monille työssä käynnin, asioiden hoidon ja harrastusten ehto.

Koska lakien muuttaminen kestää useita vuosia, pitäisi seuraava ajokorttiuudistus

käynnistää heti. Sen pääsisällön tulisi olla ajokortin suorittaminen lukiossa tai am-

mattikoulussa vapaaehtoisena; ajotaito on kansalaistaito.

KERTTU KERÄNEN

DONNER, MUUAN TYÖNARKOMAANI. Länsi-Uusimaa 8.2.2013

Tarkka lukija huomasi lipsahduksen viimekertaisessa Ahneus-kolum-

nissani. Olin kirjoittanut Osmo Apusen olevan sitä mieltä, että ahneus

on oikeastaan hyve. Eihän isä Osmo, professorismies semmoista miel-

tä liene, vaan poikansa Matti, EVA:n johtaja. Tuli vielä sotketuksi Etla

ja EVA, vaikka tiedän hyvin, kumpi on kumpi.

 

Jörn Donnerin uusi kirja, yli tuhatsivuinen Mammutti julkaistiin Rune-

berginpäivänä eli kirjailijan 80-vuotispäivänä. En ole lukenut kirjaa,

mutta joitakin näytteitä on saatu, lähinnä juoruja julkisuu­den henki-

löistä. Saattaa olla myyntikikkakin. Donner on etukäteen torpannut

lukijoiden mahdolliset oikaisuvaatimukset ainakin osittain, poltta-

malla 3000 kirjettään. Näin ei myöhemmin päästä näke­mään, missä

kohtaa Mammutti on fiktiota tai valhetta. Ja tutkijoita harmittaa.

Donner on sentään värikäs kulttuuripersoona ja älykkö, minäkeskei-

nen mutta kriittinen.

Donnerin ansiot kirjallisuuden, elokuvan ja politiikankin aloilla ovat

mittavat. Hän on ollut niin monessa mukana, että hitaampia heikot-

taa. Hän on myös herättänyt kiinnostusta tekemisiinsä provosoimalla,

käyttäytymällä epäsovinnaisesti ja muista välittämättä. Hän oli aikoi-

naan imitaat­torien kestohahmoja: raapi itseään ja röhnötti veltosti

sohvalla. Ensimmäinen muistikuvani hänestä oli juttu lomailusta Gam-

bian hiekkarannoilla, toinen taas elokuvasta Mustaa valkoisella. Krist-

iina Halkola oli siinä kapinallisen pimun roolissa ja Donner lausui hä-

nelle Pablo Nerudan runoa ”Päivät päästään leikit kaikkeuden valolla...

Haluan tehdä kanssasi saman minkä kevät ja kirsikkapuut tekevät

kes­kenään!” Runon käyttö tuossa yhteydessä oli mielestäni pyhäin-

häväistys.

Donner on ollut niin monessa mukana, että hitaampia heikottaa. Hän

on tuottanut noin 60 elokuvaa, ja ohjannut 24 elokuvaa, jotka hän on

myös käsikirjoittanut. TV1:ssä nähtiin juuri hänen 5-osainen dokument-

tinsa Mannerheimista. Hän tuotti myös ruotsalaisen Ingmar Bergmanin

ohjaaman elo­kuvan Fanny ja Alexander, joka sai Oscarin.

 

Kirjoittaminen on kuitenkin Donnerille ykkösasia. Finlandia-palkinnon

1985 hän sai kirjastaan Isä ja poika. Kirja oli kuudes 10-osaisesta An-

dersin sukutarinasta, joka käsittelee suomalaista suur­yritysmaailmaa

ja suomenruotsalaista yläluokkaa 1930-luvulta lähtien. Uusi Maamme

-kirja on Donnerin kirjoista ehkä tunnetuin.

 

Politiikkaan Donner osallistui milloin minkin puolueen edustajana. 70-vuotishaastattelussaan hän sanoi, että muut porukat käyvät paitsi Kes-

kustapuolue ja Kokoomus. Helsingin valtuustossa hän oli 1969 SKDL:n

ja 1985-92 RKP:n ja 2005 alkaen SDP:n edustajana. Tammisaaren kun-

nallispoli­tii­kassa hän toimi sitoutumattomana 2001-03. RKP:n kansan-

edustajana hän oli 1987-95 ja 2007, ja SDP:n meppinä EU:ssa 1996-99.

Keväällä 2012 hän pyrki RKP:n kansanedustajaksi, jotta perussuoma­-

laiille olisi vastavoimia. Äänet eivät riittäneet ja Donner sai sanoa hy-

västit ministeritoiveelleen.

 

Lähtiessään 1995 Suomen pääkonsuliksi Los Angelesiin Donner teki myön-

nytyksen poroporvaril­lisille tavoille ja avioitui Bitte Westerlundin kanssa.

Avioliitto oli kolmas, edelliset vaimot olivat Inga-Britt Wik ja Jeannette

Bonnier. Konsulin virka ei ollut tarpeeksi haasteellinen, hänellä ei ollut

mitään tekemistä, mutta ei aikaa kirjoittamiseenkaan. Donner pelastau-

tui politiikkaan ja valittiin siis demarina EU:n parlamenttiin 1996.

 

Donner sai professorin arvonimen 2003. Hän on kokenut kaksi syöpää ja

selvinnyt niistä. Nyt 80-vuotiaana hän on yksinäinen, mutta kirjoitta-

malla hän tietää olevansa elossa. Ja elokuvakin on vireillä. Todellinen

työnarkomaani!

 

KERTTU KERÄNEN