Luin kirjan

2019

3.  Teemu Keskisarja: Viipuri 1918

tulossa

2. Anne Mattsson: Tellervo Koiviston elämäkerta. 

Siltala, 2017. 424 s,

Tähän alkuun on merkittävä muistiin faktat, jotka olen kerännyt Wikipediasta, lehtileikekokoelmistani jne.

Tellervo Koivisto syntyi 2.1.1929 Punkalaitumella, pääsi ylioppilaaksi Lautta-kylän yhteiskoulusta 1949, ja valmistui ekonomiksi Turun kauppakorkeakou-lusta 1953.  

Hän kohtasi tulevan puolisonsa Mauno Koiviston itsenäisyyspäivän aattona 1950 Turussa, kun molemmat olivat menossa ylioppilaskunnan tiloissa järjetettäviin 

tansseihin, jotka kuitenkin oli peruutettu, ja päättivät jatkaa illan viettoa muualla. Tuohon aikaan Koivisto työskenteli Turun satamatyökonttorin hoita-jana ja opiskeli sosiologiaa Turun yliopistossa.  Pari kihlautui maaliskuussa 1951. He menivät naimisiin 22. kesäkuuta 1952 Punkalaitumen kirkossa. Koi-vistojen ainoa lapsi, Assi, syntyi 1957, ja samana vuonna perhe muutti Hel-sinkin Mauno Koivisto oli väitellyt so­siologian tohtoriksi ja päätyi Helsingin Työväen Säästö- pankin toiseksi johtajaksi ja pari vuotta myöhemmin toimi-tusjohtajaksi

Tellervo Koivisto oli kansanedustajana yhden kauden 1972-75, päästyään edus-

kuntaan  valtavalla ääni­saaliilla, ja oli kaupunginvaltuutettuna 1977-82. Työ 

piti jättää kun Mauno Koivistosta tuli presidentti 1982.

Varsinaisesti ensimmäinen yhteiskunnallisen osallistuminen alkoi pakinoinnilla 

Suomen Kuvalehteen 1968–1972 ”Rouva Koiviston päiväkirja”, joissa hän käsit-teli humoristisesti elämäänsä pääministerin puolisona sekä esitteli ajatuksiaan naisen asemasta. 1960–1970-luvun taitteessa hän osallistui sukupuolten tasa-arvoa ajaneen Yhdistys 9:n toimintaan.  1990-luvun lopulla Koivisto oli ensim-mäisiä julkisuuden henkilöitä, joka puhui avoimesti masennuksesta ja myö-hemminkoulukiusaamisesta.

Harrastuksena Koivistoilla oli puutarhanhoito Tähtelässä, jonka he alun perin 

hankkivat kesäpaikakseen, mutta joka myöhemmin remontoitiin ympärivuoti-

seen käyttöön spivaksi ja josta tuli Koivistoille koti.

-----------------

Tellervo Koivisto on ollut runsaasti esillä viime aikoina: Mauno Koiviston hauta-muistomerkin paljastus oli 25.11.2018 hänen 95. v-syntymäpäivänään. Muisto-

merkin ”Kartta” on suunnitellut kuvataitelija, valo­kuvaaja Perttu Saksa.  Ih-

mettelin, miten Tellervo jaksoi seistä koko ajan, vaikka ohjelma oli pitkä pu-

heineen ja kuoroesityksineen. Tellervo osallistui myöskin muistoiltaan Työ-väen-talolla. Tellervo Koiviston oma 90-vuotissyntymäpäivä oli  2.1.2019. Sen kun'niaksi Jari Tervo haastatteli häntä edellisenä päivänä TV:ssä,  oli myöskin Perjantai-ohjelma 15.2., jossa TK oli yhtenä vieraana. Kaksi viikkoa sitten, 12.2. olin TKn Poliittisen historian klubilla, missä Jaakko Iloniemi esitelmöi aiheenaan UHKAKUVIA, suurvaltojen kilpailu kiristyy – vaikutukset EU:ssa ja Suomessa. 

Tellervolla oli siellä seuranaan Pirkko Lahti ja Jaakko Kalela, ja hän näytti niin 

pienelä ja hauraalta kuten TV-ohjelmissakin.  Koko syksyn ja alkutalven olen 

lukenut Anne Mattsonin kirjaa Tellervo Koivistosta, välillä vain pari sivua ker-

rallaan. Ei silti, etteikö kirja kiinnostanut, mutta kun aloitin lukemisen vasta 

illalla sängyssä, kirja putosi jo parin  sivun jälkeen nenälleni tai lattialle. Lop-

puosan kirjasta luin nojatuolissa, ja se on parempi menetelmä.  Mattsonin 

kirja ilmestyi talvella 2017.

Mattsonin kirja oli oiva muistiinpalautus 1970-luvulta lähtien.  Olinhan töissä valtiooneuvoston kansliassa jo Koiviston pääministerikaudella  Tulee mieleen semmoinenkin tapaus, kun kanslian henkilökunta sai kydä maanantaiaisin Ke-

särannassa pelaamassa lentopalloa. Ainakin kerran Mauno Koivisto osallistui 

meidän peliimme samalla puolella kuin minä ja pelin päätyttyä saniin minulle 

”Ei pidä olla liian khtelias!" Mutta kun hän ulottui pitkine käsineen joka puo-

lella, niin pakkohan siinä oli väistellä. Tellervoa en Kesärannassa koskaan näh-

nyt.  

Presidentti Kekkosen sairastuttua poliittinen ilmapiiri kuumeni kun tais-

telu presidentin seuraajasta alkoi. Muistan varsinkin Väyrysen epätoivoiset 

yritykset kaataa Koiviston hallitus, koska pääministerillä on etulyöntiasema 

muihin nähden.  Näitä vaiheita ei Mattssonin kirjassa käsitellä, mutta ne on perusteellisesti ja moneen kertaan kuvattu muualla. Suomessa syntyi ennen 

näkemätön Manu-ilmiö ja siihen osaltaan vaikutti vaimo Tellervo. Koivistojen 

elämää seurattiin innolla ja varsinkin ennen ja jälkeen presidentienvaalien. 

Asiat tietysti kuvataan kirjassa presidentin vaimon näkökulmasta. Tellervo 

omaksui tehtäväkseen miehensä tukemisen, vaikka oli ollut edistämässä nais-

ten aseman kohentamista naisten työssäkäynnin ja päivähoidon kehittämisen 

kautta. Tellervo oli edustava, tyylitietoinen ja erinomainen presidentinvaimo. Henkilökuntaa linnassa ei ollut aikaisemmin huomioitu ja arvostettu, niin kuin 

Koivistojen aikaan.  

Mattson on tehnyt valtavan työn taustojen selvittämisessä ja asioiden tarkas-

telussa useammasta suunnasta. Yhdistettynä tuoreisiin haastatteluohjelmiin 

TV:ssä kirja muodostaa mahtavan paketin lähihistoriaa, joka on usein hyvin henkilökohtaista ja intiimiä. Tellervo on rohkeasti kertonut lapsuuden koke-

muksistaan koulussa uskonnonpettajan taholta ja kuinka ne tapahtumat nyt 

vasta vanhoilla päivillä aiheuttivat syvän masennuksen syntymisen. Hän kier-

si Sumea luennoimassa masennuksesta  ja päätti llopulta  lopettaa luennot 

aiheesta. Mattsonin teksti on paikoin kankeaa. Usein hän myös aprikoi, mistä

 mikin johtui, vaikka hänellä oli kaikki mahdollisuudet selvittää motiivit. 

Mutta summa summarum:  tärkeä, erinomainen kirja

1.  HS TEEMA 6/18:  Ensimmäinen nainen Tarja Halonen

Sain joululahjaksi HS:n TEEMA-lehden no 6/18. Se on julkaistu Tarja Halosen 75-päivän lähestyessä. Siinä on paljon kuvia ja 100 sivua. Eri toimittajien kirjoittamissa artikkeleissa ystävät, opiskelu- ja työtoverit muistelevat Tarja Halosta. Ensimmäiset viisi puheenvuoroa käyttävät Tellervo Koivisto, Rafael Wardi, Paula Lehtomäki, Alexander Stubb ja Pentti Arajärvi. Seuraavaksi on Tarja Halosen haastattelu elämän keskivaiheilta, ajasta ulkoministeriössä ja presidenttiehdokkuudesta. Myös 1960-luvun opiskelutoverit muistelevat opiskeluaikoja ja Vanhan valtausta. Unto Hämäläinen kertaa ulkoministerinimityksen ja presiden-tinvaalien taustat vuonna 2000.  Oman artikkelin on saanut Miina Sillanpää, Suomen ensimmäinen naisministeri. Kummastelen feminismin historian mukaan ottoa ainakin noin laajana (12 sivua). Artikkeli liittyi Haloseen sikäli, että hän osallistui 1960-luvulla Sexpon ja Setan toimintaan ja onhan yksi hänen tär-keimmistä arvoistaan aina ollut tasa-arvo. Artikkeli Tarja Halosen lapsuudesta, nuoruudesta ja "tavallisesta elämästä" on sijoitettu loppuun ja se oli kirjasen parasta antia.  Haastattelun lisäksi lähteenä oli käytetty Hannu Lehtilän kirjaa Tarja-Halonen - paremman elämän puolesta. Lopussa vielä kunnon kuvapläjäys. esim. kuva Tarja Halosesta oikomassa Yhdysvalain presidentin George W. Bushin kravattia! 

Kevyehkö julkaisu, mutta odotellaan kunnon elämäkertaa.

2018

5.   Eeva Joenpelto: Elämän rouva, rouva Glad. WSOY 1982

Takaliepeen kuvaus:

Muutamassa kolmekymmenluvun taajamassa asuu keski-ikäinen, verevä, hieman rauhaton rouva Glad. Rouva Gladilla on suhteita, valtaa, rahaa. Takanaan kolme avioliittoa, kolme kohtaloa, kaikki hyvin erilaisia. Tuorein näistä on Ketonen, sisarustensa hemmottelema, rahasta ymmärtämätön mies, keskimmäinen rivakka urakoitsija Viljami Glad, kolmas – ja unohdettavin – kartanonpoika Åke.

Tuntijan ja taitajan ottein Joenpelto kuorii esiin ihmisen rooliensa takaa, luotaa nöyryytysten, koston, arimpien tunteiden ja toiveiden pohjavirtoihin. Syntyy upean dramaattista, uutta luovaa elämänkuvaa.

Olinko lukenut tämän kirjan jo aikaisemmin?  Jos olin, niin perin pintapuolisesti, koska nyt se vaikutti niin syvälliseltä ja monikerroksi-selta, että lukemisessa ei sopinut fuskata yhtään. Tämän kirjan voi lukea uudestaan ja uudestaan. Lukijan ikä, omat kokemukset ja elämäntilanne vaikuttavat. mitkä asiat kolahtavat.

Olin nähnyt juuri tästä kirjasta tehdyn TV-teatteri- tai elokuvaversion. Miten tutulta tuntuikaan kassatiskin takana istuva Saara, mitätön tyttö, joka kuitenkin hallitsi hommansa oli osaava, luotettava ja asiallinen. Yiskin takaa Saaran nappasi urakoitsija Viljami Glad, jonka elämä päättyi yhtäkkiä työmaalla. Mutta hän oli ehtinyt kouluttaa Saarasta osaavan liikenaisen.  Myöhemmin Saarasta tuli touhukas rouva sisartensa paapoman Ketosen, huonekalukauppiaan rouvana. Ja vasta lopussa mukaan otettiin Saaran ensimmäinen mies, kartanon poika Åke, joka ongelmia välttääkseen vain häippäsi kummallisesti maisemasta. Ja 

näin tuli tilaa sähkömiehelle, jolle yksinäinen ja väheksytty pikkurouva oli helppo viekoiteltava. Rouvaparka ei edes ymmärtänyt tulleensa raskaaksi ja lähtö kartanosta oli selvä. Kartanon navettaa remontoinut sähkömies oli saanut lähteä jo aikaisemmin. 

Alun perinkään en ymmärtänyt, mitä kiinnostavaa olisi nimismiehessä, jonka koko olemus ei vaikuttanut kiehtovalta. Hänen pakkomielteinen kiinnostuksensa isoon taloon adoptoituun nuoreen tyttöön oli outoa, samoin hänen nuorten poikien isänmaallisen koulutuksen harrastaminen.  Oliko adoptoitu tyttö Saaran tytär?

Mutta elämä koulutti.  Saarasta, mitättömästä tytöstä tuli kokemus-tensa myötä osaava liikenainen, jonka tekemisiä ohjasivat paljolti suorastaan ahneus, ja joka tiesi mitä halusi.  Romaanin käänteistä jäi vielä paljon mietittävää.

                                    ******

4.   Aino Kallas:  Päiväkirja 1922-1926,  Otava 1956 

Tämä oli se päiväkirja, joka minulta puuttui. Oli pakko vähän ottaa vauhtia edellisestä:  Oskari Kallaksen pesti Suomen  Viron suurlähet-ti-läänä oli päättymässä ja siirto Lontooseen vireillä. Aino Kallasen suhde Luigan ja Rosenthalisin kanssa oli päättynyt ja taakse oli myös jäänyt kiihkeä suhde  Eino Leinon kanssa. Leino oli ratkennut re-muamaan ja Aino Kallas yritti auttaa kirjoittamalla kirjeen, jossa kovin sanoin kehotti Eino Leinoa muuttamaan maalle päästäkseen eroon siipijengistä. Eino Leino ei vastannut, mutta ähti Elisenvaa-raan hoitolaan joksikin aikaa. Sitten olikin lehdessä ilmoitus Eino Leinon ja neiti Hanna Laitisen vihkimimisestä Munkkiniemen pensionaatissa.

Aika Lontoossa alkaa helmikuusssa 1922. Kallas aloittaa seikkaperäi-sellä kuvauksella heidän talostaan. Lontoon seurapiirien tavoista ja suurlähettiläsperheen niukasta taloudellisesta asemasta. Jo rouvan garderobin on oltava kallis ja näyttävä: yhteen kunnon iltapukuun ei riitä miehen kuukauden palkka ja pukuja on oltava paljon. Joka penniä on venytettävä. 

Seuraelämä hovin ja maailman suurlähettiläiden ym. kanssa on kallista ja noudattelee etikettiä ja peribrittiläisiä tapoja. On lounaita, päi-vällisiä, illallisia, At Home-kutsuja jne. ja ylellisimpänä kaikista Court, vastaanotto Buckinghamin palatsissa, johon osallistuu koko hovi ja koko diplomaattikunta, Kallas kuvaa tarkasti tilaisuuden kulun, upeat salit, vieraat, rouvien puvut ja korut. Kaikki säteili, loisti ja häikäisi!

Kevät kuluu tutustumisessa Lontooseen, kulttuuritapahtumissa ja kutsuilla käynteihin sekä tuttavuuksien solmimiseen. AK on kirjannut tarkkaan ylös vieraiden nimet ja arvot ja keiden seurassa hän istui päivällis- ja illallispöydissä. Mukana on lyhyitä, herkullisia mainintoja keskusteluista. Tulee mieleen, onko Oskari Kallas mukana lainkaan, niin vähälle huomiolle hän jää kirjan alkupuolella.

Aino Kallas alkaa myös kirjoittaa ja tarjota novellejaan kustantajille. Usein vastaus on kielteinen: ei uppoa englantilaisiin lukijoihin.  Hyvät suhteet kirjojen maailmalle saattamisessa ovat tarpeen, valitettavasti useat välikädet ovat kalliita ja kirjoittajalle jää ropoja. Suomikin suhtautuu nihkeästi apurahahakemuksiin: Kordelinin Säätiön  prof. Laurila torppaa hakemukset lauseella että "oman maan lapset en-sin" (AK:lla on Viron kansalaisuus).  Kallasen teoksiakaan ei Suomessa oikein noteerata ja Kallas päättää val-
loittaa Suomen Lontoon ja Amerikan kautta.

Menestys tulee, Lontoon ja muidenkin kaupunkien klubeilla on hänen esitel-mätilaisuuksiaan täysille saleille. Hän tekee jopa laajan Kanadan ja Amerikan kiertueen, kaikkialla on salit täynnä sadoista kuulijoista. Aino Kallas sairastelee paljon, on loputtoman väsynyt ja viettää kokonaisia päiviä vuoteessa, mutta hoippuu sitten yleisön eteen, esitelmöi Suomesta,Virosta ja kirjoistaan, puhuu erinomaista kieltä ja jopa ilman paperia. (Hän hallitsi viisi eri kieltä). Menestys  kasvaa, kasvaa,  mutta rahaa ei tule paljoakaan. Työtä, työtä....

Oskar Kallasta vastaan alkaa useita kertoja vehkeily Virossa, hänet on kutsuttava kotiin. Yhtenä syynä suurlähettilään rouva. Aino ei erittele, millä tavoin tai mistä syystä, mutta ainahan kateellisia riittää.  Vaba Maa -lehden kirjoittelusta Viron UM lähetti oikein tiedustelun New Yorkin konsulaatille, mutta AK sai useilta tahoilta tukea. Mutta tahra Oskarin maineeseen oli syntynyt. - Amerikankiertuneen aikana tulee tieto Eino Leinon kuolemasta (10.1.1926) . 

Aino Kallas kertoo myös kirjan loppupuolella suhteestaan Oskariin. Heidän suhteensa oli  perusteellisesti särkynyt Eino Leinon vuoksi. AK:n sydäntä  särkee Oskarin vuoksi. Minun sydämeni särkyi, kun luin Oskarin sitaatin: "Rakastin sinua niin kauniisti. Sinä olit elämäni mutta sinä olet koko ajan elänyt kahta elämää ja elät vieläkin. Olet sielussasi hänen leskensä."  

Aino ei Helsingissä käydessään käy Eino Leinon haudalla. Suuri osa hänestä on Leinon myötä kuollut, "Herään joskus yöllä ja kuulem hänen ikäänkuin huutavan minua haudastaan."

Jollain tapaa Aino rakastaa Oskaria ja on käsittänyt tämän arvon kunnon miehenä. Hänen luonaan on lämmin ja turvallinen olo. Riitojakin on, mutta Aino ei ymmärrä, miksi he Oskarin kanssa eivät voisi elää kauniisti ja rauhassa edelleen.  
--------------
Kirja on tavattoman mielenkiintoinen. Vaikka yksityiskohtaiset selostukset seurapiireistä välillä kyllästyttävät, ne luovat mahdol-lisuuden kurkistaa täysin eri maailmaan, jonka arvo ensi huuman jälkeen tuntuu tyhjältä  ja kepeältä.  Aino Kallaskin saa lopulta arvoa Suomessa, Reigin Papin täydellisen menestyksen myötä (Kotimaa, Suomen Sosialidemokraatti, Helsingin Sanomat ja Uusi Suomi). 

Elokuun 2. pnä 1926 Aino Kallas täytti 48 vuotta. Lontoon kaudella hän "eli  ulkonaisilta mitoiltaan avarimmat ja uljaimmat vuotensa".  Lontoossa häestä tuli suuri maailmannainen, raudanluja taistelija ja merkittävä kirjailija.

3.  Anssi Keränen: LOSSI-LASSI ETELÄ-MANTEREELLA. Tammi 2018

Kyllä tätä kirjaa ootettiinkin!  Luin sen melkein oitis ja tarina, vaikka olikin melko pienille lapsille suunnattu, sisälsi tiedonjyväsiä itse kullekin taitavasti sekaan sirotettuna. Tykkäsin väreistä,  Sivunumeroita ei ole, mutta parhaat sivut olivat mielestäni  se koko aukeama, kun  Lossi-Lassi tulee vierailulle laiskiaisten (Laten) talolle. Ja lumisadesivua ei voi olla katselematta pitkään.

Olen antanut kertoa itselleni, että neljäs kirja on jo työn alla...

2.  Aino Kallas: SUDENMORSIAN. Otava 1928

Piti lukea Sudenmorsian uudestaan, kun olemme  Anitan kanssa menossa Avoimiin Oviin, jossa teatteriversio esitetään. Varsinainen Kallas-vaihe minulla oli ehkä 1980-luvulla, jolloin aloitin Aino Kallaksen päiväkirjoista, ja luin ne ja monet hänen romaaneistaankin. Reigin pappi, Vieras Veri, Tähdenlento (Koidulan elämäkerta), Ants Raudjalg, Pyhän joen kosto ja erityisesti Katinka Rabe kiehtoivat.  Nyt piti siis Sudenmorsian lukea uudestaan. 

Aikaa oli kulunut ainakin  30 vuotta. Heti ensimmäinen kappale tyrmis-
tytti minut, niin omituista kiä se oli. Yksi lause ja kokonainen kappale!  
Vanhahtavaa kieltä ja heti kaksi kertaa siinä käytettiin tekijästä passiivista ilmaisua ..."joka Saatanalta sudenhahmoon saatettiin...",  .." ja sen tautta maarahvaalta Sudenmorsiameksi kutsuttu". Kun  sivuuttaa em. kielelliset jutut, tarina kyllä tempaa mukaansa. Se on kiihkeä, intohimoinen ja kuvaa mielestäni taitelijan / naisen tasapainoilua taiteentekemisen ja arjen pyörittämisen välillä. Olin jo unohtanut 1600-luvun noitavainot ja ihmisten taikauskon. Olen myöskin aina vieroksu-nut ihmisen joutumista diamonien / demonien valtaan, mutta se kai 

ilmentää aikaisempaa, torjuvaa sennettani mielenterveyden ongelmiin. 
Ainakaan en pidä sanasta demoni. 

No nyt sitten teatteriin. Esitys on saanut erinomaiset arvostelut.  
(22.2.2018)

1.  Eeva Tammi: LÄÄKINTÄHUOLTOA SISÄLLISSODASSA, Tampere 1918.           Grano 2018

Tämän kirjan voin sanoa lukeneeni ainakin 8 kertaa, niin monta taittoversiota siitä tehtiin. Minä siis taitoin sen. Kyseessä on tietokirja, jonka Eeva Tammi julkaisi viiden vuoden tutkimustyön tuloksena. Eeva Tammi on koulutukseltaan sairaanhoitaja ja toimii nykyään historia- tutkijana ja matkaoppaana. Nyt työn alla on kirja sisällissodan sota-orvoista.

Sisällissota (veljessota, vapaussota, punakapina) alkoi tammikuun lopulla ja päättyi toukokuussa 1918. Punakaarti kaappasi vallan Tampereella 26.1. alkaen liikekannallepanolla 26.1., aseiden taka-varikoinnilla ja pidätysten aloittamisella, käytännössä ilman väkivaltaa. Mutta viikkojen kuluessa sodasta muodostui kaikkien aikojen suurin pohjoismainen kaupunkisota, jossa kuoli tuhansia ihmisiä.

Tämän kirjan näkökulma on lääkintähuollon toiminnassa nimenomaan Tampereella, missä sisällissodan kovimmat taistelut käytiin. Kaupun-
gissa oli sekä Punaisen Ristin sairaaloita ja sidonta-asemia sekä pu-naisten sairaaloita. Varustetaso ja ammattitaito olivat näissä aivan eri luokkaa, mutta lääkintähenkilökunta teki voitavansa.

Punaisen Ristin lääkäreiden kertomaa -osuus on mielenkiintoinen. Lääkärithän olivat käytännössä vankeina - he eivät päässeet poistumaan Tampereelta. Punaisella puolella oli alui venäläisiä lääkäreitä ja pika-koulutettuja - jos sitäkään - sanitäärejä. 

Kirjan kuvitus tukee sodan julmuuksien kuvausta. Eeva Tammi sanookin, että sisällissota on kansallista itsemurhaa ja että sodassa paljastui ehkä sen perimmäisin syy: suuri sosiaalinen eriarvoisuus.

2017

2.  Karjalohjan Kotiseutuyhdistys: MUISTOJEN KARJA-LOHJA 2    Picaset Oy. 2017

Luinhan minä sentään kaksi kirjaa viime vuonna! Vuosi olikin monin tavoin poikkeuksellinen. 

MUISTOJEN KARJALOHJA 2   on Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden innoittamana, useiden eri kirjoittajien voimin valmistunut juhlavuoden julkaisu. Sitäpaitsi taidan olla jäävi, koska kirjassa on omakin artikkelini Karjalohjan kirkkotalleista (yhdessä Tuomo Tukkisen kanssa) ja toiseksi olin muutoinkin tekemässä kirjaa ja mm. taitoin sen. Voin toki sanoa, että ensimmöinen painos on lähes loppu, se on herättänyt suurta mielenkiintoa paikkakunnalla. 

1.  Jung Chang:  KIINAN VIIMEINEN KEISARINNA.  Otava 2013

Jung Chang on kiinalainen kirjailija, s. 1952. Hän nousi maailman-maineeseen oma-elämäkerrallisella teoksellaan Villijoutsenet (1993).  Hän on kirjoittanut myös MAO-elämäkerran.  CIXI-kirja perustuu vastikään saataville tulleisiin lähteisiin, kuten hovin arkistoihin,  viralliseen ja epäviralliseen kirjeenvaihtoon, päiväkirjoihin ja silminnäkijöiden lausuntoihin.

Keisarinna Cixi eli 1835-1908. Hän oli merkittävimpiä Quing-dynastian naisia. Hän nousi jalkavaimon asemasta johtamaan itsevaltiaana Kiinaa, yli kolmannesta maailman väestöstä.  Hän teki palatsivallankumouksen miehensä kuoltua 1861 (uusi keisari,  heidän poikansa, oli silloin 5-vuotias).  Cixi hallitsi neljän vuosikymmenen ajan, kuolemaansa saakka. Hän oli harras buddhalainen.

Cixi ylitti valtavia esteitä uudistaessaan Kiinaa. Hänen hallitessaan ikivanha maa saavutti  likimain kaikki modernin valtion tunnusmerkit: teollisuuden, rautatiet, sähkön, lennättimen ja ajanmukaisesti varus-tetun armeijan ja laivaston. Hän lakkautti julmimmat rangaistukset, kuten tuhannen sivalluksen kuoleman ja naisten jalkojensitomis-perinteen. Hän itse oli manzukansaa, jotka asuivat Kiinan muurin koillispuolella Mantsuriassa.  Manzuilla ei ollut tapana sitoa jalkoja.  Kiinan keisarilla oli lupa yhteen viralliseen vaimoon ja niin moneen jalkavaimoon kuin hän halusi. Vuoden 1852 jalka-vaimokatselmuksessa Cixi valittiin jalkavaimoksi. Tapana ei ollut edes kirjata tytön nimeä hovin asiakirjoihin, niin vähäpätöisiä naiset olivat.

Cixi tarkoittaa hyväntahtoinen ja iloinen.

Cixin ansioksi kuitenkin luettava äänioikeuden saanti Kiinaan, ja mo- net muut länsimaisen yhteiskunnan viitoittamat uudistukset, kuten koululaitoksen ja hallinnon uu-distaminen, teollisuuden, rautateiden, sähkön, lennättimen ja ajanmukaisesti varustetun armeijan ja laivas- ton luonti tai kehittäminen. Hän lakkautti julmimmat rangaistuk-set, kuten tuhannen sivalluksen kuoleman ja naisten jalkojensitomis-perinteen. 

Monet Cixin uudistuksista menivät tietysti miespuolisten virkamiesten  ja lapsikei-sarien piikkiin, nainen kun ei omissa nimissään saanut hallita. Cixin aikana sananvapaus ym. olivat huipussaan. Mutta mustamaalaus  ja Cixin maineen tärvely olimonelle tärkeää.

Kirja oli valtavan asiapitoisuutensa vuoksi työläs lukea. Ainakin minulta meni monta kuukautta sen lukemiseen. 

2016

12. Sakari Virkkunen:  STÅHLBERG Suomen ensimmäinen presidentti  Otava 1978  

Suomen itsenäisen valtion tulevaa 100-vuotisjuhlaa vietetään ensi vuonna. Käsiini osui Sakari Virkkusen Suomen ensimmäisestä presi-dentistä K J Ståhlbergista kirjoittama kirja. Kirja ei ole elämäkerta, vaan se käsittelee vain presidentti Ståhlbergin presidenttikautta 
1919-25. 

Ståhlberg syntyi Suomussalmella 28.1.1865 ja kuoli 22.9.1952 Hel-singissä. Hän oli molempain oikeuksien tohtori, jolla oli komea ura valtiopäivä­miehenä, senaattorina ja presidenttinä ja virkamiehenä.
Kirjan etuliepeen mukaan kirja on inhimillisintä poliittista historiaa, mitä meillä on kirjoitettu. Siinä kerrotaan, millainen oli Ståhlbergin persoona, miten hän suhtautui kaunokirjallisuuteen, jazziin, uskon-toon, fasismiin. Miten hän puhui, mistä piti ja miten tuli toimeen ihmisten kanssa?  Se kertoo perheen tyttäristä, näiden suhtautu-misesta isään ja tämän uuteen vaimoon, presidentin linnan remon-teista ja arkielämästä yleensä.ihän kouluaikoina näitä käsitelty kovinkaan syvällisesti, ja kukapa myöhemminkään on tullut ajatel-leeksi, miten raskas työ oli luoda nuoreen valtioon presidentti-instituutio käytännössä, vaikka se olikin perustus- ja muissa laeissa määritelty.

Oman vaikeutensa toi opposition, kuningas­mielisten (mm. Manner-heim), jääkärien ja IKL:n miesten puuhastelut tahoillaan. Sekä ennen vuoden 1918 tapahtumia että niiden jälkeen Ståhlberg oli henki-lö, joka jakoi mielipiteet. Hän oli moniin muihin verrattuna varo-vainen, ja hänen väitettiin suhtautuneen jääkäriliikkeeseen epäillen – olihan kysymys oikeastaan liittymisestä sotaa käytäessä vihollisen armeijaan. Presidenttikaudellaan hän joutui toistuvasti koviinkin yhteenottoihin armeijan jääkäripäällystön ja suojeluskuntien kanssa.
Ståhlberg ei tehnyt valtiovierailuja. Ruotsiin menemättömyyden syynä oli mm. ruotsalaisten ylemmyyden­tuntoinen asenne Suomea kohtaan eikä Ståhlberg oikein pitänyt Kuningas Kustaa V:stä, tämä oli liian brodeerattu ja juhlivaa ihmislajia. Kuningatar Louisa sen sijaan oli oikein viehättävä ja ystävällinen. Prinssi Kustaa VI oli myös. Vierailun esteeksi tuli myös Ståhlbergin vesipolvi, joka piti hänet sisätiloissa kuukausia. Viron  riigivanem Konstantin Päts sentään kävi Suomessa toukokuussa 1922. Ståhlberg olisi varmasti valittu uudelle kaudelle, mutta hän kieltäytyi ehdottomasti.K.J. Ståhlbergin ensimmäinen vaimo Hedvig oli kuollut 1917 veren- myrkytykseen. 

Vuonna 1920 Ståhlberg avioitui kirjailija Ester Elfvingin kanssa (k. 1950). Kuvaukset uuden vaimon sopeutumisessa perheeseen olivat kuin tätä päivää, eiväthän lapset useinkaan hyväksy isänsä tai äitinsä uutta puolisoa. Myös kirjan kuvaukset tyttärien ja isän suhteesta olivat mainioita. Metka episodi oli Ståhlbergin pakeneminen synty-mäpäiväjuhlallisuuksiaan erään sukulaisen maalaiskartanoon.

Kun Relander valittiin Suomen seuraavaksi presidentiksi, Ståhlberg pettyi kovasti. Hän piti Relanderia häälyvänä.  Kun vaalin tulos saatiin tietää, Ståhlbergin kuultiin kiroavan, vaikka se ei hänen tapoihinsa yleensä kuulunut. 
– Olen erittäin hyvilläni tästä kirjasta.  Se pysyy hyllyssäni poliittisen historian muiden teosten joukossa.                            

11.  Anne Tyler: AIKAA SITTEN AIKUISINA. SSKK Oy  Hki 2002

Nyt olen lukenut itselleni täysin tuntemattoman kirjailijan kirjan hakematta etukäteistietoja hänestä. Paitsi mitä päällyspaperin etu- 
ja takaliepeessä lukee. Tyler on siis amerikkalainen kirjailija, joka 
on erittäin suosittu, kirjoittanut 15 kirjaa ja saanut Pulizer-palkin-
non. Häneltä on suomennettu jo aikaisemminkin ainakin 7 teosta.

Sinänsä kirja oli mielenkiintoinen, ja kertoo keski-ikäisestä naisesta, joka on jo vuosia ollut leskenä, hoitanut talon, yrityksensä, perheensä, miehensä lapset tämän edellisestä avioliitosta, yhden yhteisen lapsen, ja lapsenlapsetkin, ja lähes satavuotiaan sukulaismiehen. Henkilö-
kokoelma on runsas, edellisten lisäksi vielä oma äiti ja täti sekä nuoruudenrakastettu.

Liepeessä sanotaan, että Rebecca oli viidenkymmenkolmen vuoden ikäinen  - ja alkaa miettiä, mitä hänestä on tullut: iloista ja hyvän-tahtoisuutta teeskentelevä keski-ikäinen nainen. Siinä iässä ei kuulem-ma voi enää muuttaa elämänsä suuntaa, mutta Rebekka haluaa kokeilla.

No mitä se tarkoittaa? Rebecca etsii nuoruudenrakastettunsa puhelin-numeron ja soittaa tälle. He tapaavatkin ja selvittelevät, miksi aikoinaan kävi niin kuin kävi. Ei siitä mitään elämänmuutosta synny! Rebecca huomaa, että aika on kulunut, ja molempien kokemukset muuttaneet heitä ihmisinä. Käsittääkseni kaikki jatkuu entisellään.

No tulipahan luettua.

10.  Henning Mankell:  RUOTSALAISET SAAPPAAT.  Otava 2015

 "Henning Mankell kirjoittaa mestarillisesti rakkaudesta, petoksesta ja vanhenemisesta. Ruotsalaiset saappaat ovat  itsenäinen jatko-osa romaanille Italia-
laiset kengät". Hän on yksi rakastetuimmista ruotsalaisista kirjailijoista. Hä-
nen kirjojaan on käännetty 40 kielelle ja myyty maailmalla yli 30 miljoonaa kappaletta.  

Henning Mankell s 1948 kuoli 5.10.2015   67-vuotiaana. Hän oli saanut syöpädiagnoosin vuoden 2014 alussa.

Kirjan teemoina ovat rakkaus, petos ja vanhuus. Kirja alkaa päähen-kilön, epäonnistuneen leikkauksen jälkeen virastaan luopuneen kirurgin kertomuksella talonsa palamisesta. (Näin heti seuraavana yönä unta taloni palamisesta, se tosin ei ollut yks-yhteen kesäpaikkamme). Kirja jatkuu uusien varusteiden hankinnalla, muutolla asuntovaunuun ja kyläläisten yhteisellä huolella: kuka palon sytytti. Tutkijat olivat havainneet, että talo oli sytytetty neljästä nurkasta. Päähenkilökin on epäiltyjen listalla. Ja jonkin ajan kuluttua palaa toinen talo.

Toinen teema on vanheneminen ja uuden naissuhteen väkinäinen rakentaminen. Epäselväksi jäi, etenikö suhde lopulta ja mikä sitä jarrutti. Suhde etäiseen tyttäreen on aluksi olematon ja tyttären salamyhkäinen elämä Pariisissa alkaa saada valaistusta. Vauvan 
odotus ja uuden talon suunnittelu lähentävät isää ja tytärtä.

Tekstiin oli sekoitettu muutama kummallinen sattumus tai tilanne, ja seurasin tarkkaan, muistaako Henning kertoa niiden tarkoituksen. Aika hyvin kertoi, vain Oslowskin, rannikolla eläneen antiikkiautoja korjailleen naisen todellinen kuolinsyy jäi arvailtavaksi, eikä auto-varkauttakaan selvitetty loppuun saakka. 
Ne jäivät lukijan vastuulle kuin savolaisten tarinat kuulijalle.

Lukiessani seurailin tietysti kirjan rakennetta. Tarina eteni krono-logisesti eikä siinä ollut useampaa tarinaa limittäin. Takaumia pää-
henkilön lapsuuteen ja päättyneeseen avioliittoon toki oli, paljonkin.  Se oli vanhenevan miehen pohdintaa elämästään taidokkain sanan-kääntein. Kirjan sävy oli kauttaaltaan ankea, jollei apea, ei edes ta-hattoman huumorin häivääkään. Eihän aiheissa mitään aihetta iloon ollutkaan. 

Mutta kiinnostava kirja oli.

9.  Antoine Laurain:  Punaisen muistikirjan nainen.  Wsoy  2014

Kirja ei ole suuren suuri, sivujakin on vain 190. Kappaleet ovat joskus vain parisivuisia, ja parillinen sivu jää usein tyhjäksi, kun uusi kappale alkaa aina parittomalta sivulta. Kieli oli kaunista, eleganttia, kevyttä vain parissa kohtaa käytet'tiin sanaa ”jätkät” kun repliikit tulivat nuoren tyttären suusta. Kirjan toimintaympäristö ei ole kovin vanhaa, on tietokoneet, kännykät ym, mutta Pariisi on entisensä. 

Yhdessä kaupunginosassa on jopa 19 kirjakauppaa. Miettikääpä sitä! Kissojen ih-mistuntemus on huomattu, mutta muutama filosofinen heitto on vähän päälle liimatun tuntuista. Tarina kestää kyllä tarkas­telun, ei mokia eikä epäjohdonmuköhän minunkin kaataa käsilaukkuni ylösalaisin ja tutkia, voisiko joku löytää minut tavaroiden perusteella? Kun lompakko ja luottokortit on pantu sivuun?

Olen samaa mieltä kirjan etuliepeen arvion kanssa  ”Onnellistavaa luettavaa”.

8. Elizabert Adler:  HOTELLI RIVIERA. Gummerus, 2004, Loistopokkarit

En ollut kuullutkaan kirjailijasta Elizabeth Adler mitään aikaisemmin.  Se että hänen kirjansa nimi oli sama kuin hotellimme Alanyassa, Riviera, oli hauska sattuma. Adlerin hotelli Riviera sijaitsi lähellä St. Tropezia Ranskassa.

Adler on kotoisin Yorkshirestä Isosta-Britanniasta, ja hän on asunut mm. Rio de Janeirossa ja Hollywoodissa. Nykyään hän asuu osan vuodesta Los Angelesissa ja osan Irlannissa. Adler alkoi kirjoittaa tyttärensä Annabellen aloitettua koulun ja on Wikipedian mukaan kirjoittnut yli kaksikymmentä kirjaa, Ne ovat luultavasti yhtä ro-manttisia rakkaustarinoita kuin tämäkin.

Adlerin kirjoissa paikat ovat merkittäviä. Hän on itse matkustellut paljon, ja pitää tapahtumapaikkaa tärkeänä osana kertomusta. Päähenkilö Lola Laforet on kotoisin Californiasta, mutta avioitunut ranskalaisen Patrick Laforetin kanssa. Hän on armoitettu keittiö-mestari, ja hoitaa pikku hotelliaan ja asiakkaitaan rakkaudella. Tarina  lähtee käyntiin, kun Lola havaitsee että Patrick on hylännyt hänet.  Poliisit etsivät aikansa, mutta tapaus joutuu lopulta mappiin ”kadon-neet aviomiehet”:

Pian Lola rakastuu merimieheen  nimeltä Jack, joka on ankkuroinut sluuppinsa Lolan rantaan. Kolmas päähenkilö on neiti Nightingale, vakioasiakas, eläkkeellä oleva opettaja Englannista.

Kirja on täynnään ökyrikkaiden elämän puitteita, kauniita naisia, hienoja autoja, veneitä, viinejä, shampanjaa ja roseeta. Vähitellen aviomiehen arvoitus alkaa paljastua ennalta arvattavaa loppua kohden. Siksikin tuntuu lopun venyttäminen keinotekoiselta. Myös monet yksi-tyiskohtien (ruon valmistus, vaatteiden materiaalit ym.ym.) kuvailut tuntuvat päälleliimatuilta.  

Noin puolet kappaleista on otsikoitu pelkällä numerolla, toisen puolen otsikkona on myös nimi. Kappaleet ovat usein vain puolitoista sivua ja ikään kuin kirjailija olisi rakentanut kirjan katsomalla, mikä pätkä laitetaan mihinkin väliin.  Kieli oli välillä kankeata ja epätasaista, jokin rahvaanomainen ilmaisu yllätti.

Kyllästyttää, lyhennelmä olisi riittänyt.

7.  Jaakko Iloniemi:  VALLAN KÄYTÄVILLÄ. WSOY 1999

Mainio kirja jossa Iloniemi on luonnehtinut uransa varrrella tapaamiaan koti- ja 
ulkomaisia korkeita virkamiehiä, poliitikkoja, kuninkaita jne.  alkaen Harri  Holkerista Yhdysvaltain presidentteihin. Erityisen kiinnostavia olivat luonnehdinnat Helvi Sipilästä ja Lillanista eli Elisabet Rehnistä, ensimmäisestä naispuolisesta puolustusministeristämme.

6.  Karl May: ORJAKARAVAANI.  WSOY 1986, 454 s.

HAA - nyt tiedän mistä ennakkoluuloni islamia ia ja arabeja kohtaan johtuu: jo ahmimisiässä muistelen lukeneenieeni jonkin saksalaisen Karl Mayn  (1842-1912)  arabia-romaaneista. Nyt lomahotellimme kirja-hyllystä löytyi hänen kirjansa Orjakaravaani.

WIKIPEDIA:  Karl Friedrich May oli tunnettu villiin länteen ja Lähi-itään sijoittuvista seikkailuromaaneis­taan. Hän kirjoitti myös Saksaan sijoittuneita tarinoita, runoutta, omaelämäkerran ja näytelmän. Hän yritti myös säveltäjän uraa ja sävelsi mm. pari 
kuuluisaa saksalaista laulua, "Vergiss mich nicht" ja "Ave Maria" –version.

May syntyi köyhään perheeseen ja oli 4-vuotiaaksi saakka sokea, todennäköisesti aliravitsemuksen takia. Näkö saatiin pelastettua leikkauksella. Hän luki itsensä lopulta kansakoulunopettajaksi. Taloudellisten vaikeuksien takia hän sortui rikoksiin ja joutui 
7 vuodeksi vankilaan. Siellä hän luki suuren määrän kirjoja, jotka antoivat pohjan 
myöhemmälle kirjailijan uralle.

May kirjoitti aluksi paikalliskuvauksia ja pakinoita aikakauslehtiin. Läpimurtonsa hän 
teki eksoottisilla ja paljon huumoria sisältävillä seikkailuromaaneillaan. Voiakkaim-
millaan orientalismi oli Euroopassa 1800-luvun puolivälissä varsinkin maalaustaiteessa, 
mutta seikkailukirjoissa orientin lumo ja eksoottiset aiheet pysyivät hyvin suosittuina 
pitkälle seuraavalle vuosisadalle. Mayn kirjoja on käännetty ~30 kielelle ja myyty 200 
milj. kappaletta. Englanninkielisessä maailmassa hän on kuitenkin lähes tuntematon, vaikka tilanne onkin muuttumassa.. May käytti useita kirjailijanimiä: Capitain Ramon Diaz de la Escosura,  M. Gisela, Hobble-Frank, Karl Hohenthal, D. Jam, Prinz Muhamel Lautréamont, Ernst von Linden, P. van der Löwen, Emma Pollmer, Richard Plöhn ja Franz Langer.

Villissä lännessä sankareina olivat valkoiset lännenmiehet Old Shatter-hand (Mayn alter ego)  ja Old Fire- hand. Intiaani ja apaššipäällikkö Winne-tou on kuitenkin näiden romaanien tunnetuin hahmo, jalo villi. Arabiaan sijoittuvien romaanien pääsankareina 
olivat saksalainen kirjailija, Kara ben Nemsi, ja hänen arabialainen palvelijansa Halef.

Karl Mayn maine on kärsinyt siitä, että Adolf Hitler oli Mayn kirjojen suuri ihailija. Hitlerin mielestä jo'kaisen SS-miehen repussa piti olla Mayn intiaaniromaani. Mayn kirjoja ovat ihailleet myös Albert Einstein, iHermann Hesse ja Bertha von Suttner. Kirjallisuudentutkimus ei ole nostanut hänen kirjojaan klassikoiksi, vaan niitä on pidetty pikemmin-kin poikakirjoina. Viimeksi Mayn keskeisimmät kymmenen kirjaa jul-
kaistiin Suomessa sarjana vielä 1980-luvun puolivälissä.

Monista hänen romaaneistaan on tehty elokuvia. Länsi-Saksan elokuvateollisuus toi markkinoille useita Karl Mayn kirjoihin perustuvia seikkailuelokuvia. Nämä elokuvat, esim. Harald Reinlin ohjaamat   Hopeajärven aarre (Der Schatz im Silbersee, 1962) ja Winnetou (1963) jatko-osineen, kuvattiin  Jugoslaviassa alhaisilla kustannuksilla. 
Niiden suosio toi muitakin yrittäjiä alalle. Elokuvia kutsuttiin ”hapan-kaali-westerneiksi”. Hopeajärven pääosaan palkattiin Shatterhandin osaan amerikkalainen Lex Barker (1919–1973), joka oli tunnettu Tarzan-näyttelija. Myös Mario Girotti, joka myöhemmin tunnettiin nimellä Terence Hill, näytteli näissä elokuvissa. Hapankaali-westernit olivat-kin spaghettiwesterneille (italowesterneille) sukua. Tosin Euroopassa 
oli tehty lännenelokuvia Espanjassa 1950-luvulla sekä Ranskassa ja Tanskassa  jo ennen I maailmansotaa. Vielä aikaisemmin elokuvan isäksi usein mainittu Georges Méliès ajautui konkurssiin tuottaessaan Ranskan Tyynellämerellä omistamillaan saarilla kuvattuja länkkäreitä.

Wikipedia:     Mayn teoksia

Villin lännen romaaneja

·           Hopeajärven aarre (Der Schatz im Silbersee, 1894)

·           Inkan testamentti (Das Vermächtnis des Inka, 1895)

·           Öljyprinssi

·           Winnetou, apaššien päällikkö

·           Winnetoun kosto. Winnetoun seikkailuja on julk. suomeksi myös sarjakuva-albumeina 
            (1974–76).

·           Aave autiomaassa

·           Erämaan kostaja

Arabia-romaaneja

"Itämaasarja" (Orientzyklus) ilmestyi alun perin Deutscher Hausschatz in Wort 
und Bild - lehdessä 1881-1888 ja koottiin myöhemmin romaaneiksi.

·         Aavikon halki (Durch die Wüste, 1892)

·         Linnoituksen vanki (Durchs wilde Kurdistan, 1892)

·         Viimeinen karavaani (koottu teoksista Durchs wilde Kurdistan ja Von Bagdad nach 
          Stambul 1892)

·         Afarahin jalokivet (Von Bagdad nach Stambul, 1892)

·         Balkanin rotkoissa (In den Schluchten des Balkan, 1892
·            Skipetaarien maassa (Durch das Land der Skipetaren, 1892)

·         Keltainen rosvopäällikkö (Der Schut, 1892)

·         Orjakaravaani (Die Sklavenkarawane, 1889/90.

Jouduin ensi kertaa tekemisiin Karl Mayn kirjojen kanssa jo ahmimis-iässä, kun naapurimme, kanttorinrouva Liisa Malmivirta toi minulle lainaksi Inkan testamentin. Sen innoittamana ehkä luin jonkun arabia-romaaninkin, mahdollisesti kirjan Aavikon halki.

Orjakaravaani se ei ollut, koska en ole tiennyt mitään orjakaupasta Itä-Afrikassa.  Kirjan päähenkilöinä oli kaksi saksalaista tiedemiestä, jotka Sudanissa joutuivat taistelemaan elämästä ja kuolemasta Niilin rannoilla. Kirja oli paikoin hauska, paikoin mielettömän väkivaltainen ja nykyihmisen mielestä hyvin rasistinen ("Berberit ovat synnynnäisiä rosvoja."), mutta jännittävä. Mayn asiantuntemus kansa- ja maan-tieteeseen, eläin- ja kasvitieteeseen, Afrikan historiaan ja kieliin
on huimaava, Dialogi on hyvin äijämäistä ja naisorjat korkeintaan leipoivat leipää miesten retkiä varten. Ja lopuksi orjarosvot saatiin kiinni ja tuomittiin kammottaviin rangaistuksiin ja hyvä voitti.

5.   Katja Kallio: SOOLOILUA. OTAVA 2003. nid. 4 painos, 312 s.

Hauskaa, kevyttä lukemista hotellin hyllystä,  (omat luettavat jo luettu.)  Juoni lyhykäisesti: Emma, ihmissuhdepalstan toimittaja törmää kokkareilla kapellimestariin (Joel), rakastuu hillittömästi ja suhdehan siitä syntyy.  Vaikeuksia syntyy, kun Joel matkustaa ympäri maailmaa, viipyy välillä pitkäänkin, ja erään tällaisen 
jakson ajaksi Emma joutuu hoitelemaan Joelin muistisairasta/mielenterveys­ongel-
maista äitiä. Hiukan myös epäilyttää musiikista mitään tietämättömän ja musiikin 
ammattilaisen suhde, mutta olkoon tämän kerran.

HS:n Suvi Aholan mielestä ”Kallion irtonainen kerronta saa tutut jutut näyttä-
mään tuoreilta. Hän on todella hauska kirjoittaja!” 

4.   Enni Mustonen: LAPSENPIIKA. OTAVA 2014. 1p,  368 s.

Enni Mustonen perusti kirjasarjan Syrjästäkatsojan tarinoita 2013.  Ensimmäinen kirja oli nimeltään Paimentyttö, joka kertoi päähenkilön tehtävistä Topeliusten perheessä. 

Nyt Ida Eriksson on päässyt Helsinkiin Jean Sibeliuksen perheeseen lastenhoitajaksi. Viime vuonna ilmestynyt kirja kertoo Idan elämästä Albert Edelfeltin emännöitsijänä, työssä, jonka Sibelius hänelle hankki lähtiessään perheineen Italiaan.

Kirjasarja on saanut valtavan suosion, enkä ihmettele.  HS:ssä on muistaakseni ollut puhettakin ja kiitelty kerrankin suurmiesten arkielämän/historian kuvausta perheen ja palvelusväen näkökulmasta. Ihan viileästi on kuvattu rahahuolet Sibeliuksen huikentelevasta elämästä ottamatta siihen kantaa. Esimerkiksi avoimeksi jää, maksa-vatko Sibeliukset koskaan Idalle takaisin jouduttuaan lainaamaan Idan säästöt, kokonaisen vuoden palkan. Myös perheet tyttären kuolema koskettaa, Aino varsinkin on murheenmurtama. Ja siinä sivussa voi seurata Idan oman elämän vaiheita. Tuleeko Elias takaisin Amerikasta noutamaan Idan?

Kerronta etenee kronologisesti, ei mitään konstailua. Enni Mustonen on tehnyt valtavan työn perehtyessään aikalaiselämään, Sibeliuksen ym. kirjeenvaihtoon, etenemiseen sävellystyössä koti-maassa ja ulkomailla. Kiehtova, täydellinen lukukokemus, ylistävät kirjablogistit. Yhdyn siihen täydellisesti. Suorastaan janoan seuraavan kirjan saamista käsiini.

3.  Herman Hesse: AROSUSI. WSOY 1984. 8. painos. 248 s.

Erityisesti juuri tämän kirjan otin mukaan Alanyaan matkalukemiseksi. Olen lukenut sen joskus 1970 - 80 luvulla. Nyt luin sitä kuitenkin kuin uutena, siksi harvat olivat muistikuvani. Yksi muistikuvista oli, kun herra Harry Haller käveli himmeiden pitkän välimatkan päässä toisistaan olevien katulamppujen valossa öisessä kaupungissa, hän tuli rakennus-työmaan lauta-aidan kohdalle. Sen portissa luki ”Ainoastaan hulluille” …  
ja herra Haller avasi portin ja astui sisään. 
Toinen muistikuva oli herra Hallerista menossa vuokrahuoneeseensa yläkertaan portaiden alapäässä olevan araukaarian alta. (Tämän vuoksi olen jo monena vuonna antanut araukaariamme toimittaa joulukuusen virkaa).

Kumpikaan muistikuva ei ollut täysin oikea. Ainoastaan hulluille oli kyllä kyltti, mutta sen takaa löytyi hurjat bakkanaalit, naamiohuvit, syöksy oman sielun syvyyksiin, 
Maagiseen teatteriin. Araukaaria taas oli jossain kerrostalon käytävässä, mutta mainittiin toki usein. Rakenteeltaan kirja on kolmiosainen. Ensin on Julkaisijan esipuhe (26 s), sitten  Harry Hallerin muistiinpanot (20 s.) , joka  oli ohut kirjanen, jonka Haller sai kadulla Maagisen teatterin tuntemattomalta myyjältä, siis itsensä kirjoittaman kirjasen itses-tään???  Kolmas osa oli Kirja Arosudesta, joka sisälsi tämän ominai- suuksien ja sielunelämän pitkäpiimäistä pohdintaa kunnes tarinaan löytyi juonenpoikanenkin.  

Herman Hesse (1877-1962) kirjoitti Arosuden 1927. Takaliepeessä mainitaan sen olevan Hessen ”rohkein teos, sisäisen kamppailun merkkipaalu, nerokas analyysi ihmisestä kriisissä. Sen ytimenä on ihmisen luonteessa ilmenevä kaksinaisuus, vietin ja hengen ristiriita”. (Arosusi edusti viettien maailmaa). Hessen elämänkatsomus voitiin 
kiteyttää lauseeseen ”Ihmisen tie on tie oman olemuksen syvyyk-siin”.  ”Tämä ja intialainen mystiikka tekivät Hessestä mielikirjailijan ja profeetan kaikille, jotka asettavat etusijalle mietiskelyn eikä niinkään porvarillisen yhteiskunnan vaatimuksia.”

No, eEn oikein pitänyt ”porvarillisen yhteiskunnan vaatimuksien” ylenkatsomisesta. Täytyyhän joidenkin ponnistella arkielämän rutiinien ja elannon saamiseksi, jotta toiset voivat ”mietiskellä”.  Ei työnteko estä ajattelua eikä ole henkisyydestä pois. 
Minun mielestäni.

Kirjan on suomentanut Eeva-Liisa Manner. Käännöksen on täytynyt olla valtava työ, kun ottaa huomioon sekä Hessen että saksankielisen tekstin konstikkuuden.  En aio lukea kirjaa kolmatta kertaa, vaikka ehkä pitäisi.  

2.  Heli Laaksonen:  TULISIKS FÖLI?  OTAVA 2015

Tutustuin Heli Laaksoseen hänen Sulavoi -runoillassaan SAVOY:ssä muistaaakseni 2013, Irma oli hankkinut liput ja minä vähän vastahankaisesti lähdin mukaan. 
Minulla ei ollut minkäänlaista ennakkokäsitystä Laaksosesta. Savoyn koko näyttämö on musta, seinät, lattia, katto ja esirippukin. Siihen sitten sipsuttelee paljasjalkainen piikatytöksi pukeutunut tyttönen,  joka alkaa suoltaa lounais-suomalaisella murteella juttujansa.

Oli melkein heti myyty. Siitä lähtien olen seurannut hänen tekemisiään, mm. kymmenosaisen sarjan TV:stä  Helil kyläs, jossa hän keskusteli kotonaan vanhassa perinnetalossa ja –maisemassa tunnettujen henkilöiden kanssa jostakin teemasta. 
Oli Raimo Sailas, Tuula Varis, Lauri Tähkä ym.  Ei se nyt niin painava ollut, mutta raikas ja sitä katseli mielellään. Arvostelijat olivat myös liikkeellä, jotkut eivät kestä kuulla murteita, ei Turun, Savon tai Lounais-Suomen murretta. Ehkä ei mitään. Laaksosella on vankka suomen kielen koulutus (suomen kielen maisteri) ta-

kanaan mutta LounaisSuomen murteella hän runoilee ja tienaa leipänsä. Minulle 
Laaksosen sanankäyttö on tuttua kauraa lapsuudestani saakka, vaik-ka Karjalohjan murre onkin oma lukunsa lounaismurteiden joukossa.

Jouluna (2015) sain joululahjaksi hänen kirjansa Lähtisiks föli?    
mutta meni maaliskuulle, ennen kuin ehdin ottaa sen yöpöydälle ja käteen, seurauksena monta hauskaa oivallusta ja naurunpyrskäystä ja hyvää mieltä.

Lähtisiks föli on monissa lehdissä julkaistuja kolumneja jossain määrin uudistet-
tuna. Useimmat tarinat ovat suomalaisista paikkakunnista, joissa runoilija on 
käynyt keikoillaan. Juttujen otsikot ovat tyyliin Mitä mää tierän Hämeest? Mitä 
mää tiärän Rymättyläst? tai Mitä mää tiärän perunast? Eikä jutussa ole mitään tavanomaista tilastopläjäystä vaan jokin erikoinen, kertaluontoinen tapahtuma. 

Ja hauskoja oivalluksia.  Laaksonen on avoin, laittaa itsensä likoon ja nauraa itselleen, kertoo nolotkin sattumat kiertueiltaan rohkeesti.

Ja mitä mää tiäsin naisrunoilijan keikka-elämäst ja ongelmist etukätte – en yhtikäs mittä!

1. Riikka Pelo: JOKAPÄIVÄINEN ELÄMÄMME. 

    Teos, 2013,   526 s.

Helsingin kaupunginteatterin johtaja Asko Sarkola valitsi Riikka Pelon teoksen Jokapäiväinen elämämme vuoden Finlandia-palkinnon saajaksi. KirjAkertoo tunnetusta venäläisestä runoilijasta ja tämän tyttärestä ja kiertyy kahden ajan ja paikallisuuden ympärille, Tšekkoslovakiaan 1923 ja Neu­vostoliittoon  1939 -  1941. Keskeiset henkilöt ovat runoilija Marina Tsvetajeva ja hänen tyttärensä Alja.

Marina Ivanovna Tsvetajeva (s. 8.10,1892 Moskovassa, Venäjän keisarikunnassa – k. 31.10.1941 Jelabugassa, Neuvostoliitto) oli venäläinen runoilija. Vanhemmat olivat taidehistorioitsija Ivan Tsvetajev ja pianisti Marija Meyn. Isä perusti Mosko-van Puškin-museon.

Tsvetajeva aloitti kirjoittamisen lapsena ja julkaisi ensim-mäisen kokoelmansa vuonna 1910. Hän meni 1912 naimisiin Sergei Efronin kanssa. Parille syntyivät lapset Alja (1912) ja Irina (1917). Irina kuoli nälänhädän uhrina 1920, ja runoilija  lähti  Berliiniin miehensä luo. Jäljellä ollut perhe muutti sieltä ensin Prahaan ja lopulta vuonna 1925 Pariisiin. Vuonna 1925 syntyi poika Georgi.

Pariisissa Sergei Efron, ent valkokaartilainen, ryhtyi NKVD:n vakoojaksi, kuten myös tytär Alja. Efron ja Alja-tytär pa-lasivat Neuvosto­liittoon 1937; Marina lähti poikansa kanssa vasta 1939. Tytär Alja pidä­tettiin sulhasensa Muljan ilmi-antamana ja hänestä kiskottiin kiduttamalla ilmianto isästä. 
Isä teloitettiin pian sen jälkeen. Runoilija itse päätyi poi-kansa Georgin kanssa evakuoiduksi Jelabugaan, Tatarstaniin. Siellä hän teki pian itsemurhan hirttäytymällä 31. elokuuta 1941.

Tytär Alja oli saanut 8 vuoden tuomion. Vorkutan vankilei-
rillä Komin tasavallassa näännytetty Alja vapautui viisi '
vuotta myöhemmin ja eli vuoteen 1975, omistautuen äi-
tinsä arkiston hoitoon.

Lukukokemus oli minulle vaikea. Luin kirjaa silloin tällöin 
ja kuka-kukin-on problematiikka vaikeutti lisää. Kirjan palmikko-rakenne: vuoron perään kappaleet vuoden 1923 
ja vuoden 1939 elokuun tapahtumista ärsyttivät. 
Äidin ja tyttären vaikea suhde leimasi kanssakäymistä ja Marinan muutkin ihmissuhteet olivat epätavallisia.

Romaanissa näkyy ilmiantojen ja terrorin rinnalla myös häivähdys yhteiskunnallista optimismia. Osa ihmisistä uskoo idealistisesti luovansa uutta yhteiskuntaa, uuden neuvosto-kansalaisen koulimista. Myöhemmin kuulustelut kidutus-kammioissa kammottavine menetelmineen ja kuvaukset 
Vorkutan työleirin olosuhteista ja menetelmistä järkyttivät, vaikka onhan niistä saatu tietoa jo muun muassa  Soltsenytsinin  Ensimmäinen piiri ja Vankileirien saaristo kirjoista. Myös viime kesäisen Moskova – Pietari risteilymme luennoitsija Aimo Ahto selosti uusien neuvostokansalaisten koulimista nälän, pakkasen ja työn avulla.  

Vaikka Alja havaitsikin tulleensa sulhasensa ilmiantamaksi, hän sulki asialta silmänsä ja odotti vankileirillä tätä saapu-vaksi. Mies kirjoitti ja lupasi muttei tullut. Tapasivatko enää koskaan jäi hämärän peittoon.

Kirja on saanut huikeat arvostelut lyyrisyydestään, maisema- ja miljöö-kuvauksissaan Pelo on mestari. Prahan maaseutu ja venäläinen maaseutuhuvila nousevat elävinä lukijan katseen eteen. Kaiken kuohun keskellä romaanissa on myös hyviä hetkiä, sekä arkea että juhlaa.

Hyvän kirjan tietää siitä, että haluaa lukea sen uudestaan. Jos aikaa olisi, tämä olisi todella sen väärtti.

                              *****

2015

7.  Jayne Anne Phillips:  SUOJELUS.  TAMMI. Keltainen kirjasto 1995, Nid. 2008

Olen tykästynyt Phillipsin kirjoihin, vaikka niissä on sietämätöntä jännitystä ja kauhuakin. Aikasemmin olen lukenut hän teoksensa  Koneunia ja  Mustat kuviot. Heti alussa on havaittavissa kaamean tragedian kehittyminen, samalla kun huikaisevan kauniit kielikuvat 
ja luonnonkuvaukset lähes tajunnanvirtamaisena vyörynä valtaavat mielen. Eletään vuotta 1965 ja tuntuu ihmeelliseltä, että sellaista elämää on voinut esiintyä vauraassa Amerikassa. Paikoin tulee mieleen Erskine Caldwellin Tupakkatien kuuma kuiva aavikkomainen maisema, jossa tuuli pyörittää hahtuvapalloja, aurinko paistaa kuu-
mana ja ihmiset istuksivat jouten talojen varjoissa. Tässä kirjassa maisema on erilainen, mutta uskonnollisuus ja paikoin raakuuskin leimaavat arkea. Lasten vinkkelistä elämä on tosi kolkkoa, hellyy-detöntä ja tuntuu että aikuiset koheltelevat elämäänsä heistä
välittämättä. Pikku Buddyn elämä varsinkin on semmoista, että se 
ei lapselle sovi.
Olin itsekin lapsena, ensikertaa varmaan 7-vuotiaana lasten kesä-
leirillä saaressa. Varmaan siinä ajatellaan lasten parasta, mutta kun ohjaajat usein ovat nuoria itsekin, he eivät välttämättä edes huomaa, että joku pieni on yksin. 
Toisen kerran olin noin 12-vuotiaana. ja kyllä ikävä kotiin tai mum-
mun luo oli huutava. Pappa kävi kerran katsomassa minua miten 
sujuu ja kaivoi pari sokeripalaa taskustaan lohdutukseksi. Ikimuis-
toisia olivat kylläkin iltojen lauluhetket viltti harteilla ringissä kallionkolossa, samoin tekivät kirjan leiriläiset.

No, kirjassa on valtavasti hyviäkin, en voi sanoa iloisia, kohtia, mutta pahuus ja kohta tapahtuvat kauheudet  vallitsevat lukemista jo ikäänkuin etukäteen, uni ja todellisuus sekoittuvat, ja kun kauheista kauhein tapahtuu, se pitkitettynäkin tuntuu oikealta ratkaisulta. Kirjailijakin on varmaan tyytyävinen  ratkaisuun, mutta ei pukahtanut mitään syyllisyydestä, joka tulee vainoamaan leiriläisiä lopun ikää, vaikka teko olisi kuinka oikeutettu.

Tätä kirjaa voisi miettiä ja analysoida loputtomiin, ja niin teenkin - mielessäni.

6.  Anssi Keränen: LOSSI-LASSI JA MERTEN SALAISUUDET.  Tammi 2015

Jo toissa päivänä minun piti kirjoittaa Facebookiin Mitä mietit kohtaan  Luin kirjan. Se on viesti lukijoilleni  siirtyä blogin puolelle, ko. sivulle. Nyt vielä HS ehti lausumaan kirjasta erinomaisen arvostelun. Mielonen oli löytänyt kirjasta just ne kohdat, joita minäkin aioin painottaa. Mitäpä niitä toistamaan, kopioin tähän arvion sellaisenaan. 

Mutta ennen kaikkea äiti ylpeänä esittää:

Matti Mielonen  HELSINGIN SANOMAT  KULTTUURI  10.9.2015  

Kuvittajana tunnettu Anssi Keränen 
kertoo Nepan ja Ekun merentutkimusmatkasta, joka opettaa pienelle 
lukijalle isoja asioita. Kaverukset hyppäävät napakan kipparin Lossi-
Lassen alukseen ja lähtevät tapaamaan rohkeaa tiedenaista Nelliä 
kaukaiselle saarelle.

Eloisaan tarinaan on sisällytetty ajankohtaisia ympäristöuhkia ja 
viittaus ilmastonmuutokseen. Raju myrsky rikkoo trooppisella saarella 
asuvan kaverin kodin. Onneksi Nepa ja Ekku lupaavat Tautoulle 
uuden!

Kaverukset siivoavat muoviroskia uuvuksiin asti kauniin saaren 
rannassa. He myös puhdistavat öljyturmassa likaantuneita meri-
lintuja. Synkänmusta öljyläikkä leviää sivulla ja jää mieleen. 

Kuvakirjassa pohditaan, mikä meriä uhkaa.

Piirrokset ovat värikylläisiä, ja ne on sommiteltu ilmavasti. Kave-
rukset sukeltele- vat syvän sinisissä vesissä. Majesteetillisen sini-
valaan olisi voinut levittää vielä isommaksi, mutta näyttää hyväl-
tä näinkin. Delfiinien kuunteleminen on kiva kohta tarinassa. Va-
laiden viestimisestä on meidän isojen maailmassa kiehtovia tutki-
muksia.

 5   Sinikka Nopola:  EI TEHDÄ TÄSTÄ NY NUMEROO.  WSOY 2003

Kirja ilmestyi vuonna 2003 ja vuonna 2006 jo 11 painos! Ei mikään ihme. 

Pokkari on totisen hauska, juuri niin kuin hämäläiset itse. He ovat tun-
nollisia, perusteellisia, säästäväisiä ja vaatimattomia, niin kuin kirjan ni-

mikin sanoo.

Tämä hauska, mainio kirjanen riemastutti minua vallan tavattomasti. 

Tekstit olivat Tampereen seudun murteella. Eräjärveläiset sukulaiseni 

puhuvat sitä tänäkin päivänä,  ja se on minunkin ensimmänen ”kieleni”. 

Kouluaikani vietin lounaismurteiden vaikutuspiirissä, ja mieheni kautta 
on Oulun murre päällisin puolin tuttua. 

Äiti sanoi usein, että Hämeessä puhutaan lähes kirjakieltä, mutta on sii-

näkin oma aksenttinsa ja runsaasti omia sanoja. Turun, Savon ja Karja-

lan murteet eroavat paljon enemmän jo sanastonsa vuoksi Suomen kirja- 

tai puhekielestä. 

Osan ”Se on myähäistä ny” jutut on julkaistu Helsingin Sanomien kuukau-

siliitteessä, enkä niitä tietenkään aikanaan lukenut. Muut ovat uusia. Mo-

ni tietää Eilan ja Rampen, jotka ovat Nopolan teatteriinkin saakka ehti-

neet hahmot. Kaikki on niin hämäläistä, niin hämäläistä, hidasta ja pe-

rusteellista. Hitaudesta tulee vaikutelma, että väki sielläpäin olisi vähän 

yksinkertaista. Sille laitan tiukan vastalauseen.

Minä käytin pitkään sujuvasti sanoja ”kuuppa”.  Kuuppa on vesikauha, 

jota käytettiin saunassa veden kauhomiseen ja sisällä pirtissä sen avulla 

hörpättiin vettä vesiämpäristä.  Pyykit taas ”virutettiin” eli huuhdeltiin 

virtaavassa, kirkkaassa jokivedessä. Pari esimerkkiä mainitakseni.

                                                 *****

4.  Natasa Dragnic: KANSSASI AINA.  Otava 2012

Koetin muistella, milloin olen viimeksi lukenut rakkausromaanin. '
Ensin tuli mieleeni Tolstoin Anna Karenina, mutta olenhan minä
ukenut vuonna 2013 Päivi Tapolan KUILUn (ks 2013:5). Takakannessa mainostetaan kirjaa: "Suuri rakkaustarina vie Kroatian pinjantuok-suisilta rannoilta Pariisin taitelijapiireihin, hurmiosta epätoivon 
alhoon ja takaisin." 

Ei voi sanoa, että kirja olisi sortunut imelyyteen. Luin sen pitkästymättä, 
Ja koska tarinan loppu on kirjan alussa, alku oli luettava uudelleen.

mutta henkilöiden ratkaisut välillä kummastuttivat. Minä olisin menetel-
lyt toisin. Mutta niinhän se menee, olemme yksilöitä, teemme omia rat-
kaisujamme ja ne joko osoittautuvat huonoiksi tai hyviksi ratkaisuiksi. 
Jotain epäuskottavaakin kirjassa oli mielestäni: kroatiankielinen tyttö 
saa heti Pariisissa huomattavan pääroolin, ohan siinä kieli asettaisi mel-
koiset vaatimukset. Samoin pitkistä eroista ja varsinkin tästä viimeisestä 
17 vuoden erosta normaalisti luulisi pariskunnan etääntyneen toisistaan
niin, ettei kaikkinielevä rakkaus roihahtaisi taas täydesti. 

                                     *****

3.  Emma Donoghue: HUONE.  Tammi 2010

BON-pokkari, joiksi kelpuutetaan vain alansa parhaat. "HUONE on 
riipaiseva kertomus viisivuotiaasta Jackista, joka asuu lukitusssa huoneessa äitinsä kanssa. Jack ei tiedä, että huone on vankila ja 
hänen äitinsä on siellä vastoin tahtoaan. Jackille se on koti."
-
Tälle Marokonmatkalleni (maaliskuussa 2015) valitsemani kirjat unohtuivat kotiin. Mutta onneksi hotellin kirjahyllyssä oli tämä BON-pokkari. Aluksi luulin, että äiti ja poika ovat tavallisessa vankilassa, mutta osoittautui aika pian, että kyseessä oli Vanhan Kehnon, erak-kovanhanpojan huolellisesti rakentama erillinen rakennus, jossa hän pitää kappaamaansa naista ja josta huuto ei kuulu.  Siellä on sentän kylpyhuone ja keittomahdollisuus sekä televisio. Lapsikin syntyy siellä  ja on hänen 5-vuotisyntymäpäivänsä. 

Äiti selittää pojalle, että se mikä näkyy TV:stä ei ole "todellista" (kunnes tulee valheiden peruuttamisvaihe). Äiti opettaa pojan luke-maan, laskemaan, piirtämään, pelaamaan erilaisia pelejä, askarte-lemaan. He juoksevat kilpaa huoneessa ja pitävät päivittäin kiljunta-kisan kattoikkunaan päin. Sunnuntaisin saa yhden asian, jota on toivonut. Vanha Kehno tuo sen ja ruokatarvikkeet vieraillessaan öisin. Vierailujen- ajan Jack on nukkumassa vaatehuoneessa, eikä nuku ihan aina.

Kun Vanha Kehno kytkee muutamaksi päiväksi sähköt pois, äiti on yhä vakuuttuneempi, että paaupalla, kunnes toteuttamisen aika tulee.  Oven koodilukko napsahtaa... Pakokuvaus on huikea kaameudessaan. 

VanhaKehno päätyy vankilaan ja äiti ja poika psykiatrisselle klinikalle, jossa toipuminen, ulkomaailmaan sopeutuminen ja haaskalintujen (media) pakoilu alkavat. Tärkeässä rooleinsa ovat konstapeli Oh, tohtor Clay ja hoitaja Noreen, joiden kanssa äidistä irtautuminen alkaa. Toki isovanhemmat ja muita sukulaisia on löytynyt myöskin. Äidin henkinen romahdus nopeuttaa asioita, kun poika joutuu Mummin hoiviin.

Kirjassa on valtavasti asioita, joiden eteen eristyksissä koko ikänsä elänyt lapsi joutuu. Pitää käyttää naamaria,, aurinkolaseja ja suoja-voiteita. Jo raitis ilma, jumala aurinko, nurmikko ja portaat ovat opettelemisen paikka. Tulee ensimmäinen nuha ja on opeteltava niistämään.

Näyttää siltä, että toipuminen kestää kauan. Äiti ja poika pääsevät   
täyden palvelun tukiasuntoon, muut omaiset ovat lähellä.

Vaikka kirjassa ei sanotakaan, tarinassa on todennäköisesti aineksia 
tositapahtumista. Onhan näistä kerrottu uutisissa aina silloin tällöin, kun vuosikausia kellarikopperoihin teljetyt ihmiset, yleensä tytöt, 
ovat jollain tapaa onnistuneet vapautumaan. 

Paikoin järkyttävä kirja, mutta muuttuu loppua kohti toiveikkaam-maksi. 
Elämä voittaa. 


                                 ***** 

2.  Ian McEwan:  LAUANTAI.  Otava, 2006 

Ystäväni Ritva ketoi lainanneensa Vuosaaren  kirjastosta kirjan 1001 books 
you must read before you die, ja totesi lukeneensa niistä yli sata. Lista on 
englan-ninkielinen ja pätee parhaiten englantilais-amerikkalaisella kielialu-
eella ja vähän Suomessakin. Ja hän antoi minulle lainaksi listalla olevan kir-
jan Lauantai, joka oli onneksi jo suomennettu.

"Loistava romaani Britanniasta syyskuun yhdennentoista terrori-iskujen jälkeen demokraattisen saaremme lisääntyvästä haavoittuvuudesta." sanoo Daily Mail.

On tunnustettava, että lukeminen on ollut tuskaa - pari sivua kerrallaan ja tauko. On sinällään hämmästyttävää, että kirjailija saa kehitettyä tekstiänoin 400 sivua yhden päivän tapahtumista. McEwan  on hoitanut  sen tajunnanvirtatekniikalla - kertoo kaiken edellisvuosien tapahtu-matkin sitä mukaa kun ne tulevat lauantaipäivän kuluessa mieleen. Silti tarina pysyy koossa ja se etenee tunti tunnilta. Lukijalle selviää kyllä pian, että odotettavissa on jokin kauhea katastrofi lopulta, mutta kauan sitä saa odottaa. Vasta puolivälissä tapahtuu siihen viittaava esinäytös, väkivaltainen kohtaaminen pikkurikollisen kanssa tapahtuu mielen-osoituksen aiheuttamassa ruuhkassa ...

Teksti sinällään on luistavaa ja loistavaa kynänkäyttöä, esimerkiksi squash-ottelun pikkutarkka selostus pallon ja pelaajien liikkeistä on huikea -jos malttaa lukea hitaasti jokaisesta sanasta ja lauseesta nauttien. Hämmästyttävä tarkka on myös kuvaus tapaamisesta pää-ministeri Blairin kanssa, kun kirjailija kuvaa pääministerin kasvojen ja silmien hienonhienoja liikkeitä keskustelun kuluessa, kun pääministeri havaitsee erehtyneensä henkiöstä ja yrittää pelastaa kasvonsa. Kuvaukset pojan muusikonurasta tihkuvat musiikinalojen ja teorian tuntemusta. Lopun kiitoksissa selviää mistä kirjailija on ammenta-
nut huikean aivokirurgian tietonsa: hän on kaksi vuotta seuraillut ystävänsä toimia leikkaussalissa ja tämä on tarkistanut ko. tekstit.

Tunnelma tiivistyy kaiken aikaa, eikä voi edes arvailla, millainen katastrofi on tulossa. Odotin jotain liittyen venäläiskoneen laskeutu-miseen palavana Heathrown kentälle, mutta se oli vain yksi tapahtuma josta draama ei puhjennut. Juuri kun lukija oddottaa, että nyt tapah-tuu jotian kauheaa, kirjailija alkaakin selostaa esimerkiksi tyttärensa runoilianuraa ja suhdetta iso-isään ja tai kiistelee tyttärensä kanssa pitäisikö Britannian lähteä sotimaan Irakiin. Draama alkaa viimeisillä 100 sivulla, kun sekopäät tulevat sisään samalla oven avauksella vaimon kanssa. Ihan hirveitä ei tapahdu, isoisää vain pläjäytetään nenään ja tyttären käsketään riisua vaatteensa. Ja rouvan kurkul-
la pidetään veistä. Raggarien taltuttaminen tapahtuu siinä-ja-siinä uskottavalla´tavalla.

Jotenkin avoimeksi jäi, luikkiko toinen raggari ulos ovesta poliisiauton ja ambulanssin saapuessa. Laimea huipennus tai loppuratkaisu on, kun päähenkilö hälytetään sairaalaan leikkaamaan raggarin kallovamma. Hetken odotin että siinä olisi loistava  koston paikka, mutta lääkärin-etiikka, kunnianhimo ja ammattimaisuus voittavat.

                                ******

1. MINNE HÄVISIVÄT SONERAN RAHAT?  Moniste

Luin uudestaan lähes 10 v vanhan kirjan "Minne hävisivät Soneran rahat?"  

Hallitus päätti jo 1997 Posti-Telen jakamisesta ja yksityistää telepuolen. Heti alkuun Sonera kohahdutti kun yksityistämien alkoi leväperäisesti. Johdon oikeus ostaa Soneran osakkeita oli määrittelemättä ja esim. Vennamo hankki hyvän potin ja sijoitusyhtiönsä osti toisen mokoman. Tästä hallitus Lipponen, Niinistö ei tiennyt mitään, ei myöskään ministeri Aura. Kansan oikeustaju ei hyväksynyt Vennamon hankintoja. Ministeri Teuvo Aura erosi. 
Kun Soneran myynti  aloitettiin, osakkeet myytiin liian halvalla. Relanderin johtajakaudella. Moniste ilmeisesti on sensuroimaton. Art house kustansi sen osittain sensuroituna, enkä tiedä, missä kohtaa moniste eroaa kirjasta. Kirjoittajan Pekka Pelottoman henkilöllisyys lienee vieläkin arvoitus, vaikka nimestä tarjottiin1000 €:n palkkio. Ainoa epäilty on Soneran palkkalistoilla hetken ollut konsultti, valt.tri  ja ja fil.maist. Timo-Pekka Silén, oikeudessa Silén kiisti kirjoitta-neensa. Syyttäjä harkitsi, loukkasiko kirja relanderin kunniaa. Kyllä varmaan loukkasi, mutta kirjoittajaa ei oikeudessa saatu selville, koska kahta kirjettä, päätodisteita ei lähdesuojan vuoksi saanut käyttää. Tutkimukset lopetettiin.

Kirjan monisteversio on kirjoitettu ulkomaisella näppikselllä, jossa ei ole ruåtsalaista å:ta eikä ääkkösiä ja ´heittomerkki´ aiheuttaa 5 cm siansaksaa eteen ja taakse. Muuten teksti on virheetöntä suomea, muttakovasti on toistoa. 

Nyt joku on pyytänyt kirjan poistoa Googlesta. Kuka? Mahdollisia so-
neralaisia itse Relanderista alkaen on parikymmentä ja silloinen liikenne- ja viestintäministeri O-P Heinonen tietty myös.

Kirja kertoo aluksi Soneran hienon historian, siirtyy sitten vuosiin 
2000-01, jolloin Kaj-Erik Relander oli toimitusjohtajana. Hän käytti vallan välineenä pelkoa. Kukaan ei uskaltanut nousta häntä vastaan. Oikeudessa puitiin myös Relanderin viestintäsalaisuuden rikkomista,  hän salakuunteli henkilökuntaansa. Useaan otteeseen väitetään myös Relanderin siirtäneen omille tileilleen Lontooseen konsulttisopimusten avulla miljoonia ja taas miljoonia.   

Sonera hankki "Saksan ja Italian ilmatilaa" miljardeilla, ja kerrotaan, että kyseessä on Suomen taloushistorian suurin moka. Relander pääsi kuin pääsikin kuin koira veräjästä, asuu Lontoossa, josta hän suurella vaivalla sai hankituksi itselleen kohtuullisen työpaikan kun Suomessa alkoi maa polttaa jalkojen alla. Hänen annettiin jopa irtisanoa itse itsensä, silti kyseessä oli potkut. Harri Koponen valittiin uudeksi toimitusjohtajaksi, mutta muutoin Sonerassa huseerasi entinen sisäpiiri.

Sonera hoippui konkurssin partaallaa, mutta saatiin pelastettua kon-kurssilta, Teleurkintajutun yhteydessä vangittiin useita soneralaisia ja lopulta Relander  itsekin istui sellissä. 1000 ihmistä irtisanottiin. Uusanti vähensi velkasummaa muutaman miljardin. Viestintäministeri Olli-Pekka Heinosta vaadittiin eroamaan yhä äänekkäämmin ja hän siirtyikin Yleisradioon. Tilalle tuli Kimmo Sasi. Soneralle tehtiin uusi strategia, ja Sonera yrittää toimia normaalin yrityksen tapaan. Soneran velka oli painunut 15 miljardiin vuoden 2002 alkuun mennessä.

26.3.2002 ruotsalainen Telia ja suomalainen Sonera kertoivat yhdisty-
vänsä.   

Ja Sonera-piina jatkuu. Olisiko jo jonkun taas aika kirjoittaa Soneran 
hankkeista esim. Uzbekistanissa?  Ja Turkissa.

Joka tapauksessa minun luottamukseni mihinkään valtion omisteiseen 
pörssiyhtiöön, yhtiöiden hallituksiin ja hallintoneuvostoihin on mennyt. 

                                   ******

2014

13.  Laila Hirvisaari: MINÄ KATARIINA. Otava, 
           Keuruu 2011. 

Olin vuosia sitten lukenut Kausin kirjan Katariinasta ja onhan niitä useita muitakin elämäkertoja hänestä. Tässä vain oli lähtökohtana tunteet ja osin arkisetkin asiat ja tavat ja tapahtumat naisten ja Katarinakin elämässä. Monesti historiallisissa romaaneissa ei kuvata lapsuutta, suhdetta vanhempiin eikä sisaruksiin, vaan "oleellista" ovat sotaretket ja politiikka. Tässä kirjassa 1700-luvun pukeutuminen, arki  ja tavat kuvataan tärkeänä taustatietona Katariinan erotessan rak-kaasta isästä lapsuuden ja varttumisen edetessä maailman tärkeim-mäksi hallitsijaksi. 

Katariina, saksalainen prinsessa, toimitettiin jo 14-vuotiaana toimitet-

tiin Moskovaan valmistautumaan puolisoksi kruununperijälle, keisarinna 

Elisabetinn sisarenpojalle, suuriruhtinas Pietarille. Parin vuoden päästä 

juhlittiin kihlajaisia. Elämä tulevan anopin, keisarinna Elisabetin silmän 

alla muuttui ahdistavaksi ja vihamieliseksi, kun häiden jälkeen kruunun-

perillistä ei suuriruhtinas Pietari kanssa alkanut kuulua. Mutta miten 

olisikaan, kun mies vain leikki tina- ja puusotilailla.Tässä kohtaa Roma-

novien hallitsijasuku katkesi, kun keisarinna Elizabet lopulta komensi 

etsimään Katariinalle rakastajan. Ja niitähän tuli sitten vuosien saa-

tossa useampia, muttei Katariina Elisabethin hurjasteluihin saakka sen-

tään yltänyt, uskoisin.

Erityisen jännittäväksi kirja muuttui, kun oli keisarinna Elizabet kuoli 

ja tuli aika ryhtyä kankeamaan aviomiestä valtaistuimelta. Sovinto Eli-

sabetin ja Katariinan välillä oli tehty ja itse asiassa Elisabet oli neuvo-

nut Katariinalle "miten se tehdään", tarkoittaen hallitsijan syrjäyttä-

mistä.

Vallankaappauksen tapahtuessa Katariina oli vasta 33-vuotias. Hänen

elämäänsä keisarinnana verettömän vallankaappauksen jälkeen on
kuvattu jatko-osassa.

Hirvisaari on varmistanut selustansa todetessaan loppukirjoituksessa, 

ettei kirja ole tutkimus eikä elämäkerta vaan romaani. 

Ohut paperi ja 607 sivua hankaloittivat lukemista, mutta tulipa 
luetuksi!

                                        ******

12.  Outi Pakkanen:  MUSTA AURINKO.

Helppo, nopea lukukokemus. Ei takautumia, kerroksisuuksia ym. hienouksia, juoni eteni kuin juna kronologisesti. Ovelaa pientä jännitystä pitämässä uteliaisuutta yllä: mitä seuraavaksi tapah-
tuukaan. Pakkanen oli käynyt tutkimassa tapahtumapaikat. Ja 
loppu ei-ennalta arvattavissa. Ihan kelpo ajankulu.

                                          ******

11.  Alice Munro:  VIHA, YSTÄVYYS, RAKKAUS.                        Tammi, Keltainen pokkari, Helsinki 2002

Hankkimalla hankittu novellikokoelma Lanzaroten matkaa varten. Kertomuksia oli yhdeksän, Ponttonisilta oli ehkä kaikkein kiehtovin. Nykyään kun vanhusten ja nimenomaan muistisairaiden laitoshoito on esillä päivittäin, vaimon laitto vanhainkotiin kävi kirjassa yllättävän helposti. Ja mitä siitä seurasi, oli suorastaan jännittävää. Ja tulihan siinäkin lopulta vastaan varojen riittämättömyys ja miten se vaikutti ratkaisuihin. 

Kertomukset tuntuvat "kotoisilta". Juuri niin.

                                            ******

10. Lauantaiseura:  TAMMINIEMEN PESÄN-JAKAJAT.  Kustannus-Vaihe Ky.  Tampere 1981 

Aamutelevisiossa oli suunnilleen kolme viikkoa sitten puhetta tietokirjoista. 

Helsingin Sanomien toimittaja kertoi lukeneensa juuri uudelleen Tamminiemen pesänjakajat, joka oli aikoinaan sensaatio ja valtava muutos siihenastiseen poliitikkojen käsittelyyn lehdistössä ja missään. Oli asioita, joista ei puhuttu. Kirjassa tuotiin esiin mahdollisten Kekkosen jälkeisen presidenttiyden tavoittelijat ja luonnehdittiin heidän ominaisuuksiaan. Ja mikä oli aivan ennen kuulumatonta, hei-
dän paheensa kerrottiin siekailematta. Myös Kekkosen loppuaikojen sattumukset selostettiin. Vain yksi nainen – Helvi Sipilä – oli otettu mukaan ja hänet mollattiin täysin. Loppupuolella arvioitiin 

myös mahdolliset presidentinrouvat. Lyhyesti oli myös kuvattu Keskustapuolueen (Väyrysen) paniikki, kun oli käynyt selväksi, ettei Kekkonen jatka enää 1984  jälkeen, ja Virolainen ja erityisesti Koi-
visto piti pelata ulos presidenttikisasta.

Kirjanen oli kertausta lähihistoriaan, jota itsellänikin oli tilaisuus seurata.  Enää se ei tuntunut niin rohkealta kuin 1980-luvulla. Nyt-
hän selostetaan kaikki, erityisesti naisjutut. Ja Amerikan malliin (Kennedy) rakastajattaret tai ystävät kirjoittelevat muistelmiaan yksi toisensa perään (Hallama, Tyrkkö). Kun toinen osapuoli ei enää ole kertomassa omaa näkemystään asioista.

15.9.2014

                                                 ******


Nyt luin runon:

HARAKANPESÄ

Piti harakka puhetta vierailleen:

”Tilapäinen ihan on pesä,

- älä putoa, varis! – tein kiireiseen…

mut annas, kun on kesä,

niin, vannon, kartano korskehin,


hyvät herrat, tässä löytään,

ei metsässä moista, sen näättekin!

Hoi muori, pötyä pöytään!”

Mut ennenkuin harakka huomaskaan,
jo putos syksyn lehti,

ja kesken hurskaita aikeitaan

se itse kuolla ehti.

Älä hymyile! Tarina totta on!

Pian ohi on päivät kesän.

Moni aikoi ja aikoi kartanon -

sai valmiiksi harakanpesän.

                 Lauri Pohjanpää

                           ******

9.  Kate Harrison:  5-2 DIEETTI.  OTAVA. 2013.  Sid., 219 s.

Suomessakin on kohuttu koko kevät, mahdollisesti jo aikaisemmin uudesta, käänteentekevästä dieetistä. Sen on alunperin kehittänyt brittiläinen lääkäri, dokumenttitoimittaja, Michael Mosley. Ohjelman mukaan viitenä päivänä viikossa saa syödä samalla tavall kuin ennenkin. Kahtena päivänä viikossa pidetään "paastopäivä", jolloin syödään vain neljäsosa normaalista. Naisilla se tarkoittaa noin 500 Kcal ja miehillä 600 Kcal päivässä. "Paastopäivät" eivät saa olla peräkkäisiä päiviä. Paastopäivinä saa syödä, mitä itse haluaa ja joko monessa osassa tai kaiken kerralla. Mosley itse söi aamiaiseksi kaksi munaa ja kinkku-
viipaleen. Illalla hän söi grillattua lihaa tai kalaa ja paljon kasviksia.

Sain käsiini dieetistä kertovan toimittaja Kate Harrisonin kirjan. Kir-jassa selostetaan dieettiä kuin jotain tuotetta amerikkalaisissa verkkokaupoissa,runsaasti toistaen dieetin hyviä puolia. Seuraavassa luvussa on tosikertomuksia dieetin erinomaisuudesta ja helppoudesta. Helppoahan se onkin. Eri ruokaaineiden energiapitoisuuksista on kuitenkin hankittava tietoa. Punnitakin pitäisi, digivaa´alla, sillä paastopäivien annokset ovat tosi pieniä, esim. 23 gr jugurttia.

Neljännessä luvussa on ehdotuksia paastopäivien ruokailuksi. Niissä ei ole mitään ylivaikeata, mutta valmisruoka-annoksia kannattaisi viime tietojen mukaan vältellä.

Idea on toki järkeenkäyvä, joten miksen kokeilisi?  Vaikka aina löytyy 
epäilijöitä.

                                      ******

8. Alice Munro. KALLIS ELÄMÄ. Tammi, Keltainen                                       kirjasto, 2012. Sid. 319 s.

Juuri tästä novellikokoelmasta Alice Munro (os. Laidlaw) sai vuoden 2013 Nobelin kirjallisuus-palkinnon 82 vuotiaana. Kirjassa on 14 pitkähköä novellia, niminovelli Kallis elämä viimeisenä. Heti aluksi kiinnitin huomiota siihen, että junat ja asemat ovat tärkeässä asemassa useammankin novellin ympäristönä, aivan kuin japanilaisen Yasunari Kawabatan kirjassa Lumen maa (keltainen kirjasto), jota en ole saanut luetuksi. En pidä siitä, niin maailmankirjallisuutta kuin se onkin. Alice Munro syntyi 31.10.1931 Ontariossa Kanadassa. Kaikki hänen teoksensa ovat novellikokoelmia.

Nobel-juhlassa hän sanoikin “I would really hope that this would make 
people see the short story as an important art, not just something that you played around with until you'd got a novel written”,  ja  “I knew I was in the running, yes, but I never thought I would win."

Lueskelin Munroa novelli kerrallaan. Ovat jotenkin niin arkisia, että joskus on aloitettava alusta, kun en muista mitä on meneillään. Ja sit-ten tulee yllätys ja loppu. Novellin Juna tarkoitusta ja loppukohtausta 
en ymmärtänyt ollenkaan. Olisiko siinä hienovaraisesti kerrottu sekä Bellen että Jacksonin lapsuudenkokemusten vaikutus tunne-elämän vaurioihin ja Irrallisuuteen aikuisiällä.  Luin toiseen kertaan, niin kyllä syöpäleikattu mutta toipuva Belle jäi sairaalaan, ja Jackson pakkasi tavaransa ja lähti hyvästiä sanomatta. 
Monen vuoden jälkeen!  

Kertokaa joku minulle, miten te ymmärsitte novellin?

Toinen yhtä mysteerinen oli novelli Järvi näköetäisyydellä. Ihan kuin 
loppupuolelta olisi puuttunut pari sivua siitä, mitä lopuksi tapahtui. Menettikö Nancy järkensä paniikkihäiriön  päätteeksi?  Mistä tämä 
Sandy  tupsahti ja milloin?  Merkillistä. Kirjan lopussa on neljä tarinaa, jotka ovat elämäkerrallisia. ”Uskoakseni ne ovat ensimmäiset ja viimeiset – ja kaikkein tärkeimmät – asiat, joita minulla on elämästäni sanottavana.” - Varmasti joku muu tekee Munrosta ja hänen tuotan-nostaan tutkimuksen. 

Mutta tarvitseeko kaikkien mysteerien koskaan edes selvitä lukijalle?

                              ******

7.  Mauno Saari: JACKE: JACOB SÖDERMANIN ELÄMÄ.  Siltala 2014, sid.  348 s.

Olipa myötäsukainen kirja, mutta niinhän elämäkerroilla on tapana olla. Kirja 
oli erittäin mielenkiintoinen siksi, että olin itse ”parhaat vuoteni” valtion-hallinnossa ja moni asia oli  siltä pohjalta tuttu. Mutta muistinvirkistystä ja lisävalaistusta tuli tuutin täydeltä.

Kirja alkaa tietysti Södermanin lapsuudesta Oulunkylässä. Liikuttava oli tarina 
kapteeni-isästä, jonka laivan, Suomen ainoan öljytankkerin, Josefina Thordénin, 
saksalaiset aseveljet pommittivat Fär-saarten luona. Isä nähtiin viimeksi pyrki-
mässä palavan meren läpi selvemmille vesille, mutta katosi. Kun sota loppui, isiä 
saapui rintamalta, mutta Södermanin veljesten isä ei palannut. Elämä jatkui kui-
tenkin, mutta talvella tuli tenkapo, kun ei ollut ketään, joka olisi rasvannut sukset. 
Pojat marssivat äidin luo ja vaativat, että nyt on hankittava uusi isä. Kun asia tuli 
tuon tuostakin puheeksi, äiti sanoi, että Mannerheim on kaikkien Suomen lasten isä, voittehan te kirjoittaa hänelle. Tuumasta toimeen. Pojat eivät pyytäneet Mannerheimia sentään isäksi, mutta toivoivat, että tämä jatkaisi president­tinä, jos sopii.  Vastauskin tuli parin viikon kuluttua.

Söderman syntyi 1938 ja on koulutukseltaan oikeustieteen lisensiaatti. Hänen 
cv:nsä on mittava. Kansan­edustajana hän oli 1972-82 ja  2007-11. Oikeus-
-ministerinä 1971, sosiaali- ja terveysministerinä 1981, Uudenmaan läänin maaherrana 1982-89, Eduskunnan oikeusasiamiehenä 1980-95, Euroopan oikeusasia­miehenä 1995-2003 (ensimmäinen laatuaan!)., ja julkisen sanan neuvoston  puheenjohtajana, Hgin yliopiston konsistorissa 2004-06 ja Euroo-pan  neuvoston viisaiden  ryhmässä 2005-06.

1960-luvulla Söderman kuului SDP:n nuoreen radikaaliälymystöön. Jalkapallo ja 
Jazz olivat mieluisia, jopa nyrkkeilyä tuli harjoiteltua.

Kekkosen kanssa ei yhteistyö ensin oikein sujunut. Söderman antoi oikeusminis-
terinä ollessaan lausunnon, josta Kekkonen suuttui. Söderman joutui tästä syystä 
olemaan kymmenisen vuotta rivikansanedustajana. Koiviston tultua presidentiksi 
Sorsa tarjosi Uudenmaan läänin maaherran paikkaa. Ehkä, mutta ministeri­tuolin 
kautta.

Vuonna 1993 Söderman toimi valtakunnan oikeudessa syyttäjänä Juhantalon 
koplausjutussa. Vuoden 2010 oli syntyä skandaali, kun Niinistö sai eduskunnan 
puhemiesvaalissa vain 89 ääntä, Söderman

Söderman joutui 2000-luvun alussa riitaan komission puheenjohtaja Romano 
Prodin kanssa. Ensin oli kysymys asetuksesta avoimuudesta EUn toimielimissä. 
Riita kasvoi isoksi, kun Södermanin artikkeli julkaistiin Wall Street Journalissa. 
Sopu syntyi lopulta sovintoaamiaisella, kun Söderman näytti valokuvaa Prodin 
omin käsin istuttamasta oliivi­puusta.

Vuonna 2010 oli syntyä skandaali, kun Niinistö sai eduskunnan puhemiesvaa-
lissa vain 89 ääntä. Moni kansanedustaja teki näin jäynää kamreeriotteista 
tunnetulle Niinistölle, toisistaan tietämättä. Niinistö oli sydänjuuriaan myö-
ten loukkaantunut ja ilmoitti, ettei suostu jatkamaan puhemiehenä. Söder-
man ja Tiitinen saivat Niinistön rauhoittumaan tulkitsemalla vanhoja ennakko-
tapauksia. Söderman sanoi, että kyllä sinun tulisi ryhtyä siihen tehtävään, kun 
minäkin sinua äänestin. Lopulta Niinistö suostui ja vannoi valansa kireällä ää-
nellä.

Lopusta jäi mieleeni 2008 luvulla käynnistetty uusi perustuslakiuudistus, joka 

Södermanin mielestä oli turhaa. Uudistus kohdistui niihin tapauksiin, joissa 
”Halonen oli käyttänyt omaa päätään”. HS:n toimittaja Unto Hämäläinen oli 
lausunut 20.2.2010 kolumnissaan Taxellin komitean lopputuloksesta, että ”jos 
mietintöä lukiessaan silmäilee lähihistorian tapahtumakalenteria, huomaa, 
että mietintö on kuin Halosen syntilista vuodesta 2000 alkaen”. Presidentin 
vallan riisuminen oli kiusantekoa Tarja Haloselle. Teija Tiilikainen ja Alexander 
Stubb olivat myös kovasti vaatineet presidentin vallan riisumista, koska presi-
dentti oli esteenä ulkopolitiikan siirtämisestä EU:lle tai turvallisuuspolitiikan 
siirtämisessä Natolle. Presidentin vallan suurimpia riisujia olivat Erkki Tuomi-
oja ja Liisa Jaakonsaari. Mm. Söderman vaikutti siihen, että presidentin ulko-
poliittinen valta säilyi.

Toinen asia oli, että Söderman asettui Himasen tulevaisuusselvityksen ”Kestä-
vä kehityksen malli” kannalle. En ole sitä lukenut, monet artikkelit siihen liittyen 
kyllä useimmat tosin olivat jättipalkkion ja tilausmenet­telyn arvostelua.

Ensin tietysti huomiotiin Pekka Kuusen 60-luvun sosiaalipolitiikka, jossa luotiin 
perusta hyvinvointivaltiolle. Ferdinand von Wright puolestaan oli ensimmäinen 
suomalainen filosofi, joka puhui teknologian vaaroista. Hän osallistui mielen-
osoitusmarssille ydinvoimaa ja Chilen sotilasjunttaa vastaan.  Wrightin mielestä 
ihminen on osa luontoa eikä luomakunnan herra.

Himasen perusperiaatteet: oikeus arvokkaaseen elämään (myös vanhuksilla), 
myötäelämisen kykyä, Nalle Wahlroosin ja teekutsuliikkeen arvostaman Ayn 
Randin ajatukset saavat kyytiä.  Johtamisen hyvää laatua kaivataan sekä yksityi-
sellä että julkisella puolella. Johtamisen pitää tukea luovuutta ja arvostaa työn-
tekijöitä. Pomoportaita tulisi vähentää. Kaiken pitää myös olla ekologisesti kes-
tävää.

Hyvinvointivaltion asemesta Himanen puhuu hyvinvointiyhteiskunnasta. Söder-
man kannattaa ajatusta. Pitäisikö minunkin?

Söderman – älykäs, kärkevä, viisas, sivistynyt, humaani gentleman. Kirja joutuu 
kunniapaikalle hyllyssäni, kunhan se palaa lainakierrokselta.

                           ******

6.  Mimi Alford:  SALAISUUS SYDÄMESSÄNI. Presidentti Kennedy 
ja minä.  OTAVA. Hki/Keuruu 2012,  sid. 206 s.

"Mun täytyy antaa tää kirja sulle, Sulla riittää varmaan huumorintajua… "
Soila oli saanut Mimi Ahlfordin kirjan Salaisuus sydämessäni pojantyttä-
reltään. Olimme viimeksi keskustelleet kirjoista, kun havaitsin, että hä-
nellä oli paljon samoja kirjoja kuin minulla, naishistoriaa, poliitikkojen
ja taiteilijoiden elämäkertoja. Kummallakin on mm. yhtä vaille täysi sar-
ja Anais Nin´n päiväkirjoja. Ajattelin, ettei naapuri arvosta Mimin kirjaa
säilyttämisen arvoiseksi. Mimi Alfordista en ollut kuullutkaan, vaikka mi-
nulla on melkoinen JFK-leikekokoelma. Rakastajattarien muistelmia on
Jackien kuoleman jälkeen ilmestynyt muitakin.

Mimi pääsi Valkoiseen taloon lehdistöosastolle harjoittelijaksi 1962  19-
vuotiaana, eli olemme syntyneet samana vuonna. Mimi oli tavannut JFK:n
ensimmäisen kerran ohimennen, kun hänen piti haastatella Jacqueline
Kennedyä koulun lehteen (mikä ei sitten onnistunut). Presidentti pani
nimen muistiin ja  pian tuli kutsu Valkoiseen taloon harjoittelijaksi. Nel-
jäntenä työpäivänä tuli kutsu Valkoisen talon uima-altaalle, jonne JFK:kin
ilmestyi. Iltapäivälla tuli jo kutsu henkilökunnan ter-vetuliaisjuhliin. Pa-
rin daiquirin jälkeen presidentti halusi esitellä huoneistoa Mimille, ja
rouvan makuuhuoneessa päästiin jo tositoimiin. Suhde kesti puolitoista

vuotta: juhlia, matkoja, lyhyitä tapaamisia. Tarkoitus oli, että Mimi mat-
kustaa myös Dallasiin, mutta suunnitelma peruuntui, koska Jaqueline ha-
lusi lähteä mie-hensä mukaan. Mimi ei tietenkään olisi ollut presidentin
vierellä murha-autossa, mutta tarina päättyi presidentin kuolemaan 22.11.
1963.

Presidentti oli hurmaava. huomaavainen, kiinnostunut Mimin asioista. He
eivät koskaan suudelleet suulle. Muutamia inhottava puolia JFK:sta tuli
kyllä esiin, mutta Mimi oli niin hurmaantunut, että suostui. Ja JFK oli sen-
tään presidentti. Mutta hän oli naimisissa, perheenisä ja 45-vuotias. Mat-
koilla Mimin aika meni odotteluun (Odotuspeli).  Myöhemmin Mini kyllä
ymmärsi olleensa presidentin elämässä vain alaviitteen alaviite, mutta
olihan hän silloin niin nuori ja naiivi. 

Salamurhan tapahtuessa Mimi oli sulhasensa kanssa vanhempiensa kotona
ja murtui täysin katsoessaan jatkuvaa uutisvirtaa TV:stä. Hänen oli pakko
kertoa sulhaselleen. Häät eivät peruuntuneet, mutta Mimi ei saisi koskaan,
koskaan kertoa kenellekään asiasta. He olivat ajoittain onnellisiakin, mut-
ta vaiettava asia, salaisuus, esti puhumasta muustakaan. Avioerohan siitä
lopulta tuli runsaan 30 vuoden jälkeen.

Vuonna 2000 Daily News sai vihiä Mimin ja JFK:n suhteesta ja jahti alkoi.
Mimi löytyi ja hän myönsi kyllä tapahtuneen, mutta ei antanut haastatte-
luja. Viikon päivät juorutoimittajat partioivat Mimin asunnon ympärillä,
mutta sitten  kohu  laantui.

 

Kirja oli vähän puiseva, jankkaava, selittelevä ja jälkiviisas. Alford oli teh-
nyt paljon taustayötä, ei kukaan voi muistaa yli 40 vuoden takaisia nimiä
ja asioita niin tarkkaan. Valkoisen talon ja senaikaisten työskentelytapojen
kuvaukset olivat kiinnostavia. Työtoverien kuvaus jäi ohueksi, Mimistä ei-
vät kaikki pitäneet ja presidenttisuhteen alettua hän ei oikein voinut kenen-
kään kanssa ystävystyäkään. Salaisuuden säilyttäminen esti myös itsetun-
non kehittymistä ja kasvu omista tarpeista tietoiseksi ja itsetuntoiseksi nai-
seksi kesti kauan. Hieman yli 60 vuotiaana Mimi löysi elämänsä miehen ja
sai lopulta oikeaa rakkautta osakseen.

KK 12.4.2012

                            ******

5.  Aleksi Purmonen.  LUDEMIES.  Nid.

Hertsileijaa, mikä tarina. Ikäänkuin jatkoa Rimmisen Pussikaljaromaanille,
muttei täysin. Tehokeinona shift-namiskuukkelin puuttuminen, piste sen-
tään löytyi. Tarkoittaa sitä, että lauseet alkoivat pienellä kirjaimella. Teks-
ti kuin jonkinlaista tajunnanvirtaa. Loppu jotenkin hauska. Jonkin sortin
selviämistarina. Tuli mieleen palomies, joka kävi sytyttelemässä tulipaloja,
jotta palokunta pääsi hommiin. Tai oma kokemus Porin Jazz-juhlilla, kun
autostamme rikottiin tuulilasi. Paikkakunnan polliisin  silmä välähti, kun
hän neuvoi lasiliikkeeseen. Ja kun tuulilaseja on satoja erilaisia, niin kas -
juuri meidän autoon sopiva löytyi!
Oisko Ludemies avainromaani?
                                                   

                           ******

4.  Päivi Istala: RISTIVETOA.   Siltala 2012. 1. painos, 538 s.

Muistelmat lapsuudesta, koulu- ja opiskeluajoilta, työstä teattereissa
ja yleisradiossa. Mukana isovanhempien, vanhempien ja oman elämän
traagisetkin vaiheet. Alkoholismi ja yleisradion jatkuva muutostila.

Ristivetoa ilmestyi 2012 ilmestynyt on kerta kaikkiaan mahtava tieto-

paketti 1960-luvulle, yleisradion lähihistoriaan, kurkistus radiotoimit-

tajan työhön sekä Istalan yksityiselämään, väkivaltaiseen lapsuuteen

ja alkoholismiin.

Istala valmistui dramaturgiksi ja toimi useammassakin teatterissa, mm.
Kemin teatterin johta­jana. Elämäntyö oli kuitenkin yleisradiossa ja

siihen hän suhtautui intohimoisesti ja teki työnsä tunteja laskematta.

Yleisradion jatkuvassa muutoksessa Istala ja muutkin toimittajat olivat

voimat­tomia, kun suurista kuuntelijamääristä huolimatta ohjelma toi-

sensa jälkeen lopetettiin: Ristivetoa, Naisten tunti, Tänään iltapäivällä.

Radion millään kanavalla ei ole enää yhtään naisille suunnat­tua puhe­-

ohjelmaa.

Tunsin isoa sympatiaa yleläisten joutumisesta jatkuvaan organisaatio-
rumbaan. Olin luullut itse olleeni aikoinaan ainutlaatuisessa uudistus-
myllyssä, mutta yleisradion vastaava vie kyllä voiton. Eivätkö organi-
saatiouudistajat lainkaan ymmärrä, milloin haitat ovat hyötyjä suurem-
mat? Loput­tomat uudet järjestelyt ja muutokset syövät luovuutta,
energiaa ja aikaa varsinaiselta työltä. Mitä ongelmia seuraa esimerkik-
si atk-tuen ulkoistamisesta, kun uudet sovellukset eivät vielä toimi?
Uusi tilaaja - tuottaja mallikin edellytti 7-portaista johtajistoa (TV:n
puolella 11) ja merkitsi siirtymistä pelkkään suorittamiseen. 700 työn-
tekijän lopputiliä 2003 ei edes uutisoitu.

Pidän hiukan liian suorasukaisina kuvauksia entisistä työtovereista ja
jokaisesta pääjohtajasta. Varmaan vihamiesten määrä lisääntyi, mut-
ta Istala nyt vaan on niin avoin ja rehellinen. Hänhän on sekä hyvin
pidetty että inhottu persoona. Eikä omien vanhempien riitoja ja avio-
eroa kuuluisi levi­tellä, ei ehkä sitäkään, että isä saatuaan itse lapse-
na ratsupiiskasta, löi omien lastensa selät juomuille vyöremelillä.
Toisaalta isä oli viisas ja laittoi tytön luke­maan pitkän saksan, kun
”englantia oppii joka tuutista muutenkin”. Kun yliopistossa jokin suo-
ritus edellytti latinan opiskelua, Istala opiskeli sitä ja sai näin pohjan
romaanisiin kieliin, ruotsin­kielen taito oli Kokkolan ajan peruja. Kotoa
versoi kiihkeä rakkaus runouteen, kirjallisuuteen ja historiaan. Risti-
vetoa pääsee listalleni ”hyvä että luin”. Rohkea likka.

tulossa...

3.  Mikko Rimminen: NENÄPÄIVÄ.

Finlandia-voittaja 2013.

                                      
                        ******
2.  Mikko Rimminen: PUSSIKALJAROMAANI.  
        Teos 2004, nid. 9.painos,  328 s.

Marsalkan, Lihin ja Hennisen pitkä päivä alkaen kahvituokiolla jossakin 
Kallion lippakioskilla. Mielenkiintoista seurata juuri näitä tunnistettavia 
paikkoja, kolmikon reittejä päivän mittaan. Kirja on onneksi kronologi-
nen, mutta rönsyilee kovasti ja jaaritteleekin välillä. Joukkio on enem-
män tai vähemmän jo syrjäytyneitä, mutta ystävyys sitoo. Herrojen taus-
toista ei kerrota, ei myöskään tulolähteistä, ovat ilmeisesti eläkkeellä, 
joten luukulla ei ainakaaan käydä. Tarkoituksena on ryhtyä pitkästä ai-
ka pelaamaan noppaa, mutta yksi noppa on hukassa. No hankitaan se. 
Pelaamaan ei silti päästä ja kirja päättyykin murheelliseen retkeen jal-
kapatikassa läpi öisen kaupungin Marian sairaalaan. Lämmin, humoris-
tinen tarina. Finlandia-ehdokas 2004.

                                                   ******

1.  Raija Oranen: MILJONÄÄRI.   Gummerus 2000. 2. painos

Miljonääri on Raija Orasen 25s romaani. Ensimmäinen oli  Nainen joka söi 
junassa appelsiinin (1977). En muista  lukeneeni yhtään Orasen kirjaa ai-
kaisemmin, mutta voin olla väärässäkin. Orasen TV-sarjat (ja kirjat) Ruu-
sun aika ja Puhtaat valkeat lakanat tekivät hänestä tunnetun.

Miljonääri on dokumentteihin perustuva tarina rikkaasta pietarilaisesta 
Zhukovin perheestä. Zhukovin veljekset olivat luoneet omaisuutensa saip-
pua- ja kynttilätehtaalla sekä vuokrataloilla. Grigori Zhukovilla oli palatsi 
Pietarissaja Nizzassa. Kirja näyttää olevan ensimmäinen Palladium-sarjas-
ta, joten on varmaan hankittava jatko-osatkin, niin mielenkiintoiseen paik-
kaan ensimmäinen kirja päättyi.

 
Miljonääri alkaa kun suomalainen Siiri (10 v) tapaa ensi kerran Zhukovit, 
jotka ovat Savonlinnassa lomaiselmassa. Antonina on Miljonäärin suoma-
laistaustainen vaimo, ja Sirin silmissä upea, pelottava ja vaativa.  Anto-
nina haluaa Suomesta jonkun sukulaistytön lastensa seuraksi ja orpo Siri 
pääsee Pietariin.


Elämä Pietarissa suistuu pian raiteiltaan vallankumouksen alkaessa. Kun
meno muuttuu yhä vaarallisemmaksi,  Grigori lähettää perheensä ja osan
palvelijoistaan Savonlinnaan ja jää itse Pietariin tekemään omaisuusjär-
jestelyjä, sijoittaa kaiken mitä irti saa Suomen, Pariisin ja Lontoon pank¨-
keihin. 

Ennen lähtöä Suomeen perheessä on paljastunut skandaali, kun Antoni-
nalla on suhde näyttelijä ja laulaja Jura Seremetjevin kanssa. Jura tulee
myös Savonlinnaan ja yrittää lopettaa suhteen. Lähtee Helsinkiin ja Anto-
nina perässä perheineen. Perhe asuu Kämpissä pitkiä aikoja, kunnes Jura,
jolla on suhteita Helsingin sosialidemokraatteihin, neuvoo Antoninaa läh-
temään heti takaisin Savonlinnaan. Helsingissäkin on ollut levottomuuksia
ja nyt punaiset aikovat vallata Helsingin. Perhe pääsi juuri ja juuri hengis-
sä perille. Alkaa pitkäveteinen sodan loppumisen odotus. Tulee syksy, tu-
lee talvi ja toinen syksy. Vasta marraskuussa juuri ennen Itämeren jääty-
mistä Zhukovit pääsevät lähtemään laivalla Kööpenhaminaan ja edelleen
Eurooppaan. Juuri ennen lähtöä Antonina oli yllättänyt Sirin suutelemassa
poikaansa ja hankituttanut tytölle junalipun Savonlinnaan. Siri etsi Miljo-
nääriä pankista ja löysi hänet lopulta Kämpistä lähtögrogin ääreltä. Kirja
päättyy laivan irtoamiseen satamasta ja Siri on Miljonäärin avustuksella
päässyt mukaan.

Oranen on tehnyt melkoisen työn historiallisten tausta-aineistojen tutki-
misessa. Kirja on oiva kertaus Suomen ja Venäjän yhteiselon ja Romano-
vien vallan päättymisestä julmaan teurastukseen sekä Suomen sisällisso-
dan vaiheista ja itsenäistymisestä. On mieletöntä ylellisyyttä ja äärim-
mäistä kurjuutta.

Henkilöt ovat hyvin todentuntuisia, on venäläistä tunteen paloa, intohi-
moa ja toisaalla ovelaa kieroilua. Grigori on  sympaattinen tehtailija,
joka on aina tehtaalla ja konttorissa ja rouva kärsii. Kirjassa on myös
loppupuolella muutama mielenkiintoinen keskustelu, minne valtion kul-
tavaranto joutuu, kun se on vallankumouksellisten toimesta ensin taka-
varikoitu. Ja mitä seuraa, kun tehtailijat panevat tehtaansa ovet kiinni 
eikä kukaan sitten rauhan tultua tiedä, miten tehdas toimii. Siis käytän-
nön perustelu ihmisten eriarvoisuudelle.

                             ******

2013

8.  Sofi Oksanen: KUN KYYHKYSET KATOSIVAT.

Kiinnostava, jännittäväkin. Viron historiasta kannattaa olla ainakin hiu-
kan jyvällä. Silti vaikea kirja siinä mielessä, että päähenkilö vaihtaa
puolta kuin paitaa ja nimikin taisi vaihtua. Pitänee lukea ainakin alku 
uudestaan. Voi olla että teatteriesitys tammikuussa avaa teosta lisää. 

7. Tuomas Kyrö: KERJÄLÄINEN JA JÄNIS.  Siltala 
       2013. nid.  6. painos. 328 s.

 Aikamoinen seikkailu Romaniasta tuodulla Vatanesculla ja kanilla ym-

päri Suomenmaata. Teemoina ihmiskauppa, Venäjän mafia, köyhyys.
Taustalehdellä luvattiin, että kirja on ääneen naurattavan hauska kir-
jallinen ilotulitus, lämminhenkinen yhteiskuntasatiiri. Niinhän se oli-
kin, tosin ääneen naurattanut ei, mutta ajattelemista syntyi silti.

6.  Isaac B. Singer:  SHOSHA.  Tammi 1979.  sid. 293 s.

Isaac Bashevis Singer (1904), syntyi  Puolassa rabbin poikana, muutti
1934 New Yorkiin. Hän on kirjoittanut 30 teosta jiddishin kielellä, poh-
jautuen vankasti juutalaiseen perinteeseen, saanut  kirjallisuuden No-
belin vuonna 1978.

Kirja alkaa ”Sain kasvatukseni kolmella kuolleella kielellä – heprea, ara-
mea ja jiddish – ja kulttuuriin, joka kehittyi  Babyloniassa, Talmudiin.”

Minulle kirja oli huima loikkaus juutalaisuuteen, taiteilijaelämään 20-30-
luvun Varsovassa ja sen monivivahteisiin ihmissuhteisiin ja natsismin ete-
nemiseen. Taustalla oli kuitenkin suhde lapsuusvuosien naapurintyttöön
Shoshaan. Singer kuvaa tarkasti esimerkiksi reittejään kadulta toiselle,
kun hän liikkuu juutalaiskaupungin­osassa ja ghetossa ikään kuin haluten
dokumentoida juuta-laiskaupunginosan talo talolta ja perhe perheeltä.
Natsien hirveyksillä ei suunnattomasti elämöidä. Johtuisikohan se siitä,
että Singer itse pääsi pakenemaan ennen lopullista tuhoa.

– ”Jos et täysin ymmärrä kirjaa, lue se uudestaan”. Tämän kirjan kanssa
minulle kävi vähän niin.

Hyvä, että on Keltainen kirjasto. Siihen ei ole valittu turhia kirjoja.

5.   Päivi Tapola:  KUILU.  WSOY  1985, sid. 120 s.

Kirjailija (s. 1953)  on minulle aivan uusi tuttavuus. Ihmettelen, sillä hän 

on sentään julkaissut useita kirjoja, kirjoitellut kolumneja, tehnyt haas-

tatteluja, ollut toimittajana useassa naistenlehdessä ja jopa päätoimit-

tajana.

Kuilu on kirjailijan esikoisteos, ja se tempasi mukaansa heti ensimmäisel-

tä sivulta. Teksti oli pelkkää tämän yhden upean, erikoisen ja kaikkiniele-

vän rakkaustarinan syntyä, kehitystä ja pohdintaa alusta lähtien. Jossain 

vaiheessa oudoksuin sitä, että minän arkielämää yliopistolla ei kuvattu 

yhtään, vain ajatuksia tästä suhteesta naimisissa olevaan mieheen. Paitsi 

kerran oli maininta tentin jättämisestä väliin, kun miehelle sopi tapaami-

nen sillä viikolla vain tentin kanssa samaan aikaan. Miehellä ei ilmeisesti 

ollut lapsia, vain vaimo, joka kaiketi ranskalaisen tavan mukaan oli perillä 

miehensä elämäntavasta. Mies vietti viikonloput vaimonsa kanssa ja viikot 

rakastajattarensa kanssa.

Päähenkilölle alkaa pian selvitä asemansa, joka on kaikkein heikoin. Ensin 

on vaimo, sitten ystävät ja vasta sitten rakastajatar. Ja kaikki nämä mah-

dollistavat miehen työn ja rauhallisen elämän.

Mutta kun se rakkaus ohitti kaiken muun. Rakastumisen seurauksena on 

useimmiten toive perustaa perhe, saada lapsia jne., mutta tällaiset asiat 

eivät kuuluneet asiaan lainkaan.

Pikkuhiljaa suhde alkaa muuttua epätyydyttäväksi. Huumauksen 
läpi paljastuu naisen ja miehen  maailmojen ero, roolien ero, kult-
tuurien ero. Päähenkilö ahdistuu, alkaa esittää vaatimuksia, tulee 
riitoja ja katkeruutta. Tunnelma suorastaan hyytyy loppua kohti. 
Kun erokirje mieheltä saapuu, päähenkilön maailma romahtaa.  
Hyppääåkö hän Pont Neufin sillalta vai ei? 

                                                *****

4. Veikko Huovinen: YMPÄRISTÖMINISTERI. SSKK 1983, 
sid. 189 s.

Tartuin rohkeasti Huovisen kirjaan, vaikka ajattelin, ettei se ole minun 
juttuni lainkaan. Kirjassa oli 17 tarinaa ekologisista asioista, ekotarinaa. 
Erilliset jutut helpottivat lukemista, joka paikoin oli puuduttavaa. Pekka 
Tarkka on sanonut, että Huovisella on yliammunnan Suomen mestaruus. 
"Huovisesta on kehittynyt suuren luokan satiirikko. Hän laittaa kapuloita 
kaikkien tahojen rattaisiin. Taitaa tehdä se pelkkää hyväntahtoisuuttaan, 
opetustarkoituksessa," sanoo Helena Sormunen.

Eniten pidin Huovisen kertomuksesta Berta Tunkista, joka ehti tehdä 
kaikenlaisia töitä elämänsä aikana joutuen altiiksi kaikille mahdollisille 
myrkyille mitä herrat olivat laboratorioissaan keksineet. Lopulta Berta
oli niin täynnä myrkkyjä että sininen savu vain pöllähti takapuolesta.
Tuli sairaalareissu ja kuolema.

Liikuttava oli tarina yksinäismiehestä Ossi Vatasesta saaressa. Vatanen 
oli maidontuottaja joka siirtyi hoitamaan variksia ja kissoja. Mutta siitä-
kään ei kylillä eikä viranomaisissa tykätty. 

Juttu poikien kasvatuksesta sotia varten tai oikeammin näiden kohta-
losta sodissa oli kaamea, ihan hirveä. Ja naiset vain synnyttävät lisää 
poikia.... ja ne vakoilusatelliitit!  Ja mieskaksikon retki hirmupakkasessa
havujen syöntiin erämaahan ja yöpyminen lumikiepissä!

Nimikertomus kuvaa uuden vastanimitetyn ympäristöministerin ajatuk-
sista virkahuoneestaan, tehtävästään ja sen haasteista. 

Opettajamainen sävy oli usein liian näkyvää, mutta kellä ei olisi?

Loppukaneetti: Teollistunut yhteiskuntamme on kuin siivoamaton raken-
nustyömaa, roskakasoja, tiilenmurskaa, betonilautaa ja ruosteisia rauto-
ja. Tuleeko koskaan aika, jolloin kaikki on siistiä ja valmista?

Hyvä että luin.


3.  Françoise Giroud:  ALMA MAHLER. OTAVA 1988. sid. 188 s.

Kirja on maannut hyllyssäni jo vuosia. Luulin lukeneeni sen, mutta var-
maankin vain liepeitten selostukset. Vasta nyt tartuin siihen, aikomuk-
sella lukea pari sivua.  Havaitsin varsin pian, etten ollut lukenut kirjaa. 
Se tempasi minut mukaansa niin, että luin sen päivässä.

Alma Mahler (1879-1964) oli suurten miesten nainen. Hän oli itse lahja-
kas säveltäjä, säveltänyt jo 100 liediä mennessään naimisiin Gustav 
Mahlerin kanssa. Mahler vaatii häntä lopettamaan ehdottomasti sävel-
tämisen ja kaiken muun paitsi olemaan hänen vaimonsa. Jo kaksikymp-
pisenä Alma oli perillä Nietzschestä, Wagnerista ja Platonista, opiskeli 
myöhemmin kreikkaa ja käänsi kirkkoisien tekstejä. Mutta musiikki ja 
sävel­täminen olivat hänen todelliset into­himonsa.

Almasta tuli Gustav Mahlerin, säveltäjän ja oopperanjohtajan vaimo, 
taidemaalari Oskar Kokoschkan rakastajatar, Bauhausin perustajan, 
arkkitehti Walter Gropiuksen vaimo ja kirjailija Franz Werfelin vaimo, 
ja lopuksi hänellä oli suhde katolisen kirkon papin kanssa. Viimeiset 
vuodet hän oli kunnianarvoisa Mahlerin leski. Ja hän oli aina ollut se, 
joka hurmasi, petti ja otti avioeron. Mutta sitä ennen hän teki kulloi-
sestakin miehestään jumalan. Alma tunnisti lahjakkuuden siinä kuin 
joku toinen nainen rahan.

Beethoven, Schubert  ja Bruckner kuolivat pian sävellettyään  9. sinfo-
niansa, Mahler oli taika­uskoinen ja sävelsi kahdeksannen jälkeen pää-
teoksensa Das Lied von der Erde, sävelsi sitten kumminkin sinfonian nr 
9. Kymmenes sinfonia jäi kesken. Mahlerin sinfoniaa no 5 käytettiin Vis-
contin elokuvassa Kuolema Venetsiassa. Alma ei pitänyt Mahlerin musii-
kista.

Useammin kuin kerran lukemisen aikana mieleeni tuli Aino Kallas, jo- 
ka myös kamppaili kotitöiden ja luovuuden, kirjoittamisen välillä. Mie-
hensä uran merkityksenkin hän tajusi vasta tämän kuoleman jälkeen 
ja yritti jopa korvata välinpitämättömyytensä aloittamalla tämän elä-
mäkerran kirjoittamisen. Myös Aino Kallas kuikuili muiden miesten pe-
rään, esim. Janis Rosenthalisin ja Eino Leinon. Diplomaattipiireissä 
hän viihtyi mainiosti.

Keskustelin kerran ystäväni kanssa taiteilijan muusana olemisesta. Se-
hän tarkoittaa täysin toisen ehdoilla elämistä ja omien unelmien hau-
taamista. Tästä on muutamia onnistuneita (ainakin päällepäin) esimerk-
kejä, mm. Jorma Hynninen, Matti Salminen, politiikan puo­lelta Ahti-
saari jne. Tai vähemmän onnistuneita kuten Juice Leskisen avioliitto, 
jossa vaimo tunsi itsensä lähinnä  kalja- ja juoppokuskiksi. Myös huippu-
urheilijoiden ja upsee­rien perheet joutuvat siirtymään paikkakunnalta 
toiselle miehen mukana, mikä saattaa merkitä vaimolle lohdutonta yk-
sinäisyyttä vieraassa kulttuurissa. Monesti tämmöinen asetelma ei kes-
tä ja pariskunta eroaa. Toisille muusan rooli sopii mainiosti, mutta kuten
Alman tapauksessa uhkana on itsensä kadottaminen, masennus ja lo-
pulta fyysinen sairastuminen.

Kirjan teksti oli intohimoista, kiihkeää, paikoin hengästyttävää. Siitä kun-

niaa lankeaa myös kääntäjälle, mutta erityisesti kirjoittajalle, Francoise 

Giroudille. Wienin hurmaava taiteilijaelämä, suuret maailmantapahtumat 

ja pako viime hetkellä natsien valtaamasta Euroopasta Yhdysvaltoihin kun 

lähes kaikki pakoreitit on tukittu, ovat kuin mieletöntä seikkailua.  Alma

Mahler kuolee 1964 keuhkotautiin.

-----------------------

Kirjan kirjoittajan, toimittaja ja kirjailija Francoise Giroudin (1916 -
03) vanhemmat olivat turkkilais-juutalai­sia. Hän kirjoitti useita elä-
mäkertoja, novelleja etc.  Hän on esimerkki naisesta, joka käsit-
teli valtaa epä­tavallisen loistokkaasti, oli naisten oikeuksien puo-
lustaja. Hän edusti menestykselli­sesti uranaista aikana, jolloin se 
oli harvinaista Ranskassa. Hänellä oli paljon vastus­tajia, mutta hän oli 
taistelija. Sodan aikana hän ja sisarensa olivat vastarinta­liikkeen aktiive-
ja. Giroud joutui Gestapon vangiksi, mutta pääsi vapaaksi 1944, kun sak-
salai- set eivät tienneet, että hän oli juutalainen. Vanhempi sisar Douce 
oli vähemmän onnekas. Hän joutui Ravenbrückin keskitysleirille Berliinin 
pohjoispuolelle, jossa häntä pahoinpideltiin niin, että hän kuoli pian pääs-
tyään vapaaksi.  Myöhemmin Giroud kirjoitti: ”Sinä päivänä kun sisareni 
kuoli, minun lapsuuteni päättyi”. 

Giroud perusti yhdessä Jean-Jacques Servan-Schreiberin kanssa L´Ex-
pressin, ja vaikka tämä oli naimisissa, he aloittivat pikäaikaisen suhteen. 
Kun Giroud alkoi odottaa lasta, JJSS erosi vaimostaan, mutta hylkäsi Gi-
roudin ja meni naimisiin toisen kanssa. Giroudin sydän särkyi ja hän alkoi 
lähetellä nimettömiä kirjeitä JJSS:lle, mutta jäi käsialan perus­teella kiin-
ni ja sai/joutui psykiatriseen hoitoon. – Giroudin elämäkerta ilmestyi vas-
ta hänen kuolemansa jälkeen, enkä tiedä, onko sitä suomeksi tai onko 
hänestä mitään suomeksi missään. Hän oli olemukseltaan hoikka ja ele-
gantti, yksi kaikkein fiksuimpia viestintäalan naisia Ranskassa koskaan 
(Giroud was one of the most media-savvy French women who ever lived). 

Alma Mahler -kirjan avulla löysin nämä kaksi epätavallista naista 
ja heidän huikeat elämäntari­nansa. 

-------------------------------------------------

2.  Pekka Hiltunen:  SYSIPIMEÄ.   WSOY 2012,  362 s.

Lontoossa on Studio. Siellä työskentelee pieni kansainvälinen porukka,
 muun muassa kaksi suomalaista, Mari ja Lia. Jokaisella on joku huippu-
osaamisalue, tietokoneet, lavastaminen, näytteleminen tai turvajärjes-
telyt. Marilla, joka on Studion johtaja, on suunnattomasti rahaa käytet-
tävissään. Omasta toimeksiannosta autetaan vaikeuksiin joutuneita ih-
misiä. ja Sysipimeässä autetaan jopa poliisia.

Netissä alkaa pyöriä mustia videoita. Itse en osaisi niistä kauhistua. 

Panisin kiinni ja siirtyisin muihin hommiin. Sitten siellä alkaa pyöriä tie-

tynlaisia potkimisvideoita ja muutama ihminen katoaa. Potkimisen ku-

vaukset olivat aivan kauheita. Ajattelin äitiäni, joka aina muistutti, 

ettei hän tykkää Patricia Cornwellin kirjoista, kun niissä murhataan ja 

tehdään kauheuksia – minussa on hiukan samaa vikaa. En halua tietää

kaikkein kauheimpia yksityiskohtia koska mielikuvitukseni voi lähteä 

vallan hirmulaukkaan, alan pelätä ja menetän järkeni!

Studiossa aletaan selvitellä, liittyvätkö videot netisä ja ruumiit kadul-
la toisiinsa. Tietotekninen osaaminen on Studiossa ihan vertaansa vailla,
nerokasta. Varmaan nuo seulonnat ja ajot ohjelmilla ovat mahdollisia.
Lopputuloksen kannalta harmittaa, että täytyy pitää hakkerointia hyvä-
nä asiana, mutta Studion väkihän auttaa poliisia!

Kirjan juoni kesti hyvin tällaisen virheitä vaanivan lukijan. Siinä mieles-
sä se oli huolellisesti tehty. Joskus vain tuntui, että kun Lia kyseli jo-
tain, hänelle vain sanottiin, että asia on hoidettu. Vaikka Lia on kuulu-
nut Studion väkeen jo pari vuotta, hänelle ei vieläkään kerrota kaikkea.
Ja Lia ei loukkaannu siitä. Asia hoidettu -vastaus myös mahdollistaa sen,
ettei kirjailijan tarvitse miettiä, miten asia on hoidettu. Se vain on. 

Henki­vartijan ilmaantuminen oli yksi tällainen seikka.

On ihmisiä, jotka elävät hyvin vaarallista elämää, ihmisiä joita ajaa seik-
kailun, rakkauden tai jännityksen kaipuu. On asioita jotka tapahtuvat pi-
meillä kaduilla, hämärissä kapakoissa, yleensä yön pimeydessä. Onneksi
sarjamurhat kiedottuna johonkin systemaattiseen julkkistarinaan, tässä
maailmakuulun laulajatähden tuotantoon ja elämään, fanitukseen, ovat
kovin harvinaisia. Ja milloin fanitus muuttuu sairaalloiseksi?

Kirjailijalla täytyy olla valtava tietämys lähes kaikesta, tai vaihtoehtoi-
sesti käytettävissään liuta asian­tuntijoita. Tässä kirjassa tarvittiin me-
dian, psykologian, lääketieteen, kemistin, atk:n, poliisin ym. ym. asian-
tuntemusta, ja hyvin se tietämys oli tarinaan ympätty. Varmaan Pekka H
on harjoitellut ampumistakin! (Lia oppi kyllä liian nopeasti ammattimai-

sen taitavaksi ampujaksi). Sansibarin olojen, kujien, katujen, talojen ym. 

tuntemus varmaan oli hankittu omakohtai­sesti, PH:han näyttää olevan 

tuon tuostakin matkoilla juuri tuommoisissa eksoottisissa ja kaukaisissa 

paikoissa.

Oheistarinana kirjassa on myös tunnetun radiotoimittajan maineen mus-

taaminen koulukähmintäväitteellä. Maineen palauttamisidea oli hieno! 

Mielenkiinnolla odotin, miten PH yhdistää nämä kaksi juttua. Ei yhdistä-
nyt. Mutta omituista oli, ettei tätä tyttöä pantu tilille aikaisemmin, eikä 
kunnolla myöhemminkään, puhumattakaan, että hänen vanhempiaan 
olisi käyty haastattelemassa. Juttu jäi jotenkin auki, kun tyttö ei saanut
rangaistusta, oishan se pitänyt julistaa lehdistössä edes halveksittavaksi 
valehtelijaksi. - Vai menikö minulta jotain ohi?

Kieli oli luontevaa, helppoa, sujuvaa, jännitys paikoin henkeäsalpaavaa. 

Jossain kohdassa jopa itkeä tirautin – silloin kun kidutettavana olleet mie-

het oli pelastettu. Niin että kolmosta kehiin!

8.3.2013

1.  Kathryn Stockett: PIIAT,  WSOY, 620 s.

Sain Stockettin kirjan joululahjaksi, 620 sivuisen pokkarin, jonka lukemi-
nen oli fyysisesti työlästä. Koska yritän välttää istumista, luin kirjaa sän-
gyssä. Jos luin kyljelläni: olkapää tuli kipeäksi, jos selälläni: kirja oli liian 
painava. Usein sängyssä lukeminen loppuu äkkiä, kun kirja putoaa nenälle.

Piiat oli aluksi hiukan sekava tai en ymmärtänyt sen rakennetta, joten 
jouduin aloittamaan sen uudelleen. Kun olin kunnolla koukussa, luin sen 
kahdessa päivässä.

Kirja kertoo siis Amerikan etelävaltion Jackson-nimisen kaupungin valko-
ihoisista rouvista ja heidän mustista kotiapulaisistaan. Kotiapulaiset olivat
orjien jälkeläisiä; ja jos äiti oli kotiapulainen, niin  tyttärensä tulee myös
palvelija.

Valkoihoinen, parikymppinen miss Skeeter saa idean kirjoittaa kirjan val-
koisten rouvien ja mustien kotiapulaisten elämästä ja suhteista 60-luvun
Jacksonissa. Kirjaprojekti oli vaarallinen ja Skeeterin oli vaikea saada
siihen tarinoita.

Muutama ilkeä tapaus saa piiat suostumaan hankkeeseen henkensä tai 
ainakin työpaikkansa uhalla. Piiat kertovat tarinoitaan salaisissa tapaami-
sissa, ilmitulon uhka on läsnä koko ajan. Tarinat kertovat paitsi epäkoh-
dista myös hyvistä asioista, mm. rakkaudesta valkoisiin vauvoihin, joille 
nämä piiat korvaavat äitejä, rakastavat ja kasvattavat. Äidit eivät juuri
vietä aikaa lastensa kanssa, vaan harrastavat hyväntekeväisyyttä ja käy-
vät naisyhdistyksen kerhoissa ja shoppailemassa. Hauska yksityiskohta oli, 
kun pikku tytön piti oppia WC:ssä käyntiin, hänen olisi pitänyt nähdä äi-
tinsä käyvän pöntöllä, samoin kuin pikkupoikien pitää nähdä isin pissivän 
seisaaltaan. No, kun äiti ei suostunut, kotiapulainen näytti mallia. Koska 
värilliset eivät saaneet käyttää valkoisten kanssa samaa pyttyä, tyttö ha-
lusi käydä  piian vessassa takapihalla ja johan äiti tajusi asian!

Aina tuli vaihe, jolloin lapsi tajusi olevansa valkoinen. Eräskin apulainen 
katsoi siinä vaiheessa parhaaksi vaihtaa työpaikkaa, perheeseen, jossa oli 
vauvoja.

  

Kirjasta tuli menestys, ja Jacksonissa seuraa valtava kohu. Nimettömät kir-
joittajat halutaan paljastaa ja rangaista. Mutta ovela juoni pelastaa heidät.

”Piiat on ajaton, yleismaailmallinen ja koskettava kertomus rajat ylittäväs-
tä ystävyydestä ja siitä, että muutos on mahdollinen”,  sanoo kirjasta teh-
dyn elokuvan mainos. Minä kyllä epäilen, etteivät asiat ole niin kovasti 
muuttuneet. Emännillä on keinonsa.

Kirja on Kathryn Stockettin esikoiskirja. Stockett on itse syntynyt ja kas-
vanut Jacksonissa ja muuttanut sitten New Yorkiin, ihan kuin päähenki-
lönsäkin.

Kummallista on, että arvostelijat pitävät kirjaa viihdekirjana. ”Se on viihde-
kirja parhaimmillaan!” sanoo Mari Paalosalo-Jussinmäki Oliviassa. Helena 
Pesonen Cosmopolitanista sanoo: ”…imaisee lukijan tuntikausiksi  mukaansa 
ja on siten pahaksi silmäpusseille ja parisuhteelle mutta hyväksi mielelle.” 
Mitä - hyväksi mielelle?  Epäoikeudenmukaisuudet suututtavat minua aina, 
paitsi jos saa hyvää mieltä siitä, että omat asiat on paremmin kuin toisella. 

Emäntä saattoi syyttää piikaansa varkaaksi tai valehtelijaksi, jos halusi pääs-
tä tästä eroon, ja levittää juttua kaupungilla, niin piika ei saanut keneltä-
kään työtä. Kaiken lisäksi mieleen tulee Aasiasta ja Afrikasta arabimaihin 
tuotetut kotiapulaiset – oikeastaan orjat – joiden asiat taitavat olla vielä 
huonommin joka päivä, huomennakin.

Kyllä tieto loi tuskaa tässäkin. Olen entistä lujemmin mottoni takana: 
Nobody is good enough to be another man´s master.

28.2.2013
------------------------------------------------------------
2012

Vuonna 2012 lukemani 10 kirjaa  (tavoite oli 12):
(Punaisella= tärkeä, Sinisellä = hyvä että luin, Musta= ei muistijälkiä)

1. Hosseini: Leijapoika
2. Andersson: Jokainen sydämeni lyönti
3. Snellman: Safari Club
4. Paju: Suomenlahden sisaret
5. Orell-Reed: Vasenkätisyys elämän palapelin palana
6. Linna:  Tuntematon sotilas
7. Taipale:  Kaupunkeja myytävänä
8. Lehtinen: Fyrkanvaltaajan kuolema
9. Paju: Torjutut muistot
10. Hietamies: Äideistä parhain

                                      oooooo

10.  Heikki Hietamies:  ÄIDEISTÄ PARHAIN. 
Seven-pokkari, Otava 2005 (1.painos1992)

Kirja kertoo sotalapsen tarinan. Suomesta lähetettiin jatkosodan aikana 
kymmeniä tuhansia lapsia turvaan Ruotsiin, nimilappu kaulassa. Myös Hie-
tamies  on ollut sota-lapsena, kuten meidän Oskukin, mutta kirja tuskin 
on yksi yhteen omaelämäkerrallinen. Oli täysin sattumanvaraista, millai-
seen perheeseen lapsi joutui. Kirjan Eero, vaikka on 10-vuotias, joutuu
tekemään valtavat määrät raskaita talon töitä ennen kouluun lähtöä ja
emäntä varsinkin odottaa pojan varttumista oikeaksi rengiksi. Myös per-
heen omaa poikaa ja sotalasta kohdeltiin perheessä eri lailla.

Tarina ja muistot alkavat palata mieleen, kun Eero matkustaa Signe-tädin
hautajaisiin Ruotsiin ja saa sieltä nipun äitinsä kirjoittamia kirjeitä. Niistä
viimein hiukan valottuu, miksi äiti ei kutsu Eeroa takaisin kotiin. Suomalais-
lasten pohjaton ikävä kotiin särkee lukijan sydämen ja huono kohtelu saa
kiukun nousemaan... Myös si-jaisvanhempien oman pojan ja sotalapsen 
kohtelu perheessä on ilkeästi erilaista.

Tarina on paikoin vaikeaselkoinen - kertomuksessa polveilevat nykyaika
(matka hautajaisiin), elämä Suomessa ennen ja jälkeen sodan, aika Ruot-
sissa ja vielä äidin tarina kirjeiden valossa.

Äskettäin on aloitettu uusi tutkimus suomalaislasten kohtelusta Ruotsissa.


                                         oooooo

9.  Imbi Paju: Torjutut muistot

                                         oooooo

8.  Lasse Lehtinen: Fyrkanvaltaajan kuolema

                                          oooooo

7.  Kaarin Taipale: Kaupunkeja myytävänä

                                          oooooo

6.  Väinö Linna:  TUNTEMATON SOTILAS.  WSOY 1954, 477 s.

      Ks. kolumni 30.11.2012
                           
                                          oooooo

5.  Sirpa Orell-Leed:   VASENKÄTISYYS ELÄMÄN PALAPELIN PALANA

Kasvatustieteen pro gradu –tutkielma/Luokanopettajien aikuiskoulutus

Chydenius-instituutti - /  Kokkolan yliopistokeskus.  Jyväskylän yliopisto,  Syksy 2005

Kolumniani Bart Simpson, vasenkätinen  varten luin mm. Internetissä Sirpa
Orell-Leedin pro gradu -työn, osin pikalukuna. Samalla sain aavistuksen e-
kirjojen käytöstä. Oikeata kirjaa ei kyllä e-kirja voita, paitsi ehkä matkoilla.
Tietysti asiaan kuin asiaan voi harjaantua, ihan niinkuin vasenkätinen voi
tiukalla harjoittelulla treenata oikeaa kättään. Jos se on tarpeellista.

Seisoin eilen Tammisaaressa tovin musiikkiliikkeen näyteikkunan takana.
Ikkunassa oli kauniita, upeita sähkökitaroita, yksi tummanpunainen varsinkin
oli mieleeni. Erittäin moni rockin huippukitaristi on vasenkätinen (erityisesti
Jimi Hendrix, mutta myös Paul McCartney, Bob Dylan jne), ja siinä ikkunan
takana yritin hahmottaa, tarvitseeko vasenkätinen kitaristi peilikuvakitaran,
vai riittääkö, että heittää kitaran lonkalta toiselle. Tulin siihen tulokseen,
että tarvitsee. Entä muut soittimet ja monet muut välineet, onko niitä saa-
tavissa?

Mutta tämä gradu. Lukiessani tietysti vertailin sitä omaan lopputyöhöni,
rakenteeseen, teoreettiseen viitekehykseen, uskottavuuden arviointiin, jne.
Tekijällä itsellään oli vasenkätisenä omakohtaista kokemusta asiasta ja ai-
neiston kasvattamiseksi hän oli haastatellut useita koululaisia.  Aihe oli sen
verran suppea, että se "pysyi hanskassa" eikä myöskään räpiköinyt aivotut-
kimuksen ja psykologian hetteiköissä. Aivojen toiminnasta ja aivolohkojen
yhteistyöstä sai maallikkokin hyvän käsityksen.  Harmi, että gradun liitteena
ollut kyselylomake ja  arviointitaqulukko puuttuivat nettiversiosta. Itse kit-
ken, alustan taikinan ja poimin marjat vasemmalla kädellä ja muut toimet
hoituu oikealla. Ns. molempikätinen silti tuskin olen.

Tietoa kartuttava lukukokemus. Suasittelen!


                                   ********


4.  Imbi Paju: SUOMENLAHDEN SISARET - KUN 
KATSOO TOISEN TUSKAA. Like Kustannus Oy,  2011, 250 s.

     tulossa

3.   Anja Snellman:  SAFARI CLUB,  Otava 2001.  416 s.  

Olen varmaan koukussa Snellmanin kirjoihin, tää on kolmas tai neljäs suht.
lyhyen ajan sisällä.


Hatunnosto Snellmanille jälleen kerran! Taas hän on tehnyt valtaisan tausta-
työn perehtymällä biologiaan, genetiikkaan, eläinlääkintään, villi- ym. eläin-
ten tapoihin ja ruokintaan, eläinten konservointiin, Eläintieteellisen Museon
ja Korkeasaaren historiaan, talouteen ja organisaatioon jne. jne. Näen AINA
punaista, kun Utrion. Snellmanin, Hirvisaaren ja jopa Hämeen-Anttilan kir-
joja haukutaan rouvasväen pornoksi. Ihan samoin perustein voi Waltarin kir-
joja haukkua herrasväen (!) pornoksi. MW:kin perehtyi kovasti historiaan ja
Egyptologiaan ennen kuin kirjoitti esim. Sinuhen.


Safari Clubin keskiössä on hurja tarina nuoresta tytöstä, joka kerran erehtyy
ja millaiset ovatkaan seuraukset! Likat juhlivat polttarireissulla rohkeesti,
pukeutuvat prostituoiduksi ja ainakin päähenkilö Helena lähtee tuntematto-
man (Ukri) mukaan ja ottaa vielä yöstä maksun. Käy ilmi, että ko. mies on
yliopistolla opettamassa juuri niitä aineita joita Helenan pitäisi opiskella.
Tilanne hankaloituu heti ja hänen on vaihdettava hyvin alkaneet opinnot
toiseen tiedekuntaan. Hän valmistuu aikanaan ja pääsee unelmatyöhön:
Korkeasaaren eläinlääkäriksi. Vuosia on kulunut, Helenalla on perhe, pap-
pismies, joka lähtee kehitystyöhön Afrikkaan, ja kaksi tytärtä. Perheen mie-
hettömän arjen kuvaus luo suvantopaikkoja tihentyvälle jännitykselle ja suo-
rastaan kauhulle.


Nimittäin vanha ahdistelija palaa uudelleen kuvioihin ja alkaa tapahtua kai-
kenlaista. Ukrin tarkoituksena on epäonnistuttaa Helena työssään. Eläimiä
katoaa, tulee kummallisia soittoja, lääkekaapin ovet ovat aamulla selkosel-
laan, apinavauvoja juoksentelee käytävillä. Ukri perustaa äijäkerhon, jonka
tarkoituksena on turvata miesten asema yhteiskunnassa, ennen kuin naiset
valtaavat loputkin huippupaikat. Genetiikan ja darwinismin avulla todiste-
taan naisten alempiarvoisuus. Kerhoon valitaan epätieteellisiäkin jäseniä,
jotka suorittavat tihutöitä ”pääsykokeena”.


Juonesta ei sen enempää, varsinkaan yllätyksellisestä lopusta. Herää muu-
tama kysymys: Miksi Viiru, entinen kettutyttö, puuttuu asiaan? Monenko met-
korkeudesta sementtilattialle putoava kuolee varmasti? Oliko tihutöiden 
salaus medialta tarpeen? Miksi naisopiskelijat eivät paljastaneet Ukrin teko-
sia, olisivatko opinnot olleet vaarassa?

Vääryys tapahtuu siinä, että pääkonna pääsee vähällä. Hänen tekosensa
olisi pitänyt julkistaa kissankorkuisin kirjaimin. Aivan samoin kuin raiskaa-
jia suojellaan oikeudenkäynneissä – nimilistat nettiin ja asia julkiseksi kai-
kin keinoin.

Luettu Hurghadassa helmik. 2012    

                                                   ooooo  

2.  Claes Andersson: JOKAINEN SYDÄMENI LYÖNTI.  WSOY 2009.  175 s.

Helppolukuinen kirja, mutta silti täyttä asiaa. CA muistelee lapsuuden

ihania kesiä Emäsalossa, nuoruuttaan, kertoo opiskelustaan, terapioista 

ja avaa psykiatrian maailmaa tavalliselle lukijalle.  

Kun marraskuussa 1967 kuoli Helsingissä 44 asunnotonta alkoholistia

pakkaseen, CA oli perus­tamassa Marraskuun liikettä, jonka tavoitteena

oli alkoholistien ja muiden vähä­osaisten olojen parantaminen. Porkka­-

lan­kadun varrella ollut maalivarasto (myöhemmin Lepakko) muutettiin

alkoholistien ensisuojaksi. CA päivysti Lepakossa. Toimi nuorena psyki-

atrina Tammisaaren mielisairaalassa uudistaen mielen­terveyspotilaiden

sairaala­hoidon. Oli perustamassa Vasemmisto­liittoa 1990, ja toimi sen

puheenjohtajana kahdeksan vuotta, toimi kansanedustajana ja kolmisen

vuotta Lipposen I hallituksessa kulttuuriministerinä. Tulikohan kaikki

mainituksi?

Kyseessä ei pitäisi olla avainromaani, mutta tietysti tulee pohdituksi

nimiä. Ovathan kirjan henkilöt vähintäänkin aikalaisiani ja tutuissa

porukoissa pyörineitä. CA kertoo henkilöistä muutamaa poik­keusta

lukuun ottamatta etunimillä ja kahdesta vaimosta vain etukirjaimella.

Muutama henkilö mainitaan koko nimellään, esimerkiksi  Erkki Tuomi-

oja, joka anasti CA:lta Pohjoismaiden Neu­voston puheenjohtajuuden,

jossa tämä oli tuskin päässyt alkua pidemmälle. Toinen oli Suvi-Anne

Siimes, joka vei opetusministerin paikan tultuaan valituksi Vasemmisto-

liiton puheenjohta­jaksi . Lisäksi Siimes vahingoitti vakavasti Vasemmis-

toliittoa erottuaan puheen­joh­tajan paikalta ja siir­tyessään lääketeol-

lisuuteen toimitusjohtajaksi. ”Sen etäämmäs solidaarisesta vasem­mis­-

to­laisuudesta on vaikea mennä.” kirjoittaa CA. ”Ehkä hän oli alun

alkaenkin valinnut väärän puolueen luodak­seen uraa”.  Nimettömiin

vihollisiin kuuluu tyyppi, joka yritti tappaa hänet kotiovella heittä-

mällä puukolla kerroksista. Syyllistä ei ole löytynyt, mutta jos löytyy,

niin mars lähimmälle poliisi­asemalle!

CA kertoo intohimostaan jazziin, jalkapalloon ja kirjallisuuteen. Hän

itsekin kirjoittaa runoja, romaaneja ja näytelmiä (on saanut useita

palkintoja sekä Ruotsissa että Suomessa). CA kirjoittaa isäsuhteestaan,

rakkaudesta ja kuolemasta, jonka porteilla hän on käynyt (ohitusleik-

kaukset), kertoo paniikkikohtauksistaan ja ”kaiken” peliriippuvuudes-

taan, aidsin pelosta ja itsemurha-aikeestaan. Kaikkein ikävimmät asiat

takaliepeen kannen teksti kuitenkin väittää CA:n unohtaneen. Mitäpä

niistä, kun hänellä on elämässään kumminkin ollut ilo ja onni olla mu-

kana niin monessa, on hyviä ystäviä, sukulaisia, kolleegoita ja elämän-

kumppaneita.

Oikea renessanssi-ihminen.

 (Luettu Hurghadassa helmikuussa 2012)

                                             OOOOOO


1.   Khaled Hosseini: LEIJAPOIKA

      Otava, Seven-pokkarit. Nid. laitoksen 10. painos  2010,  432 sivua

Huikea, mieleenpainuva tarina kahden pojan Amirin ja Hassanin ystä-
vyydestä. Hassan on hazara, palvelijan poika, ja Amirin uskollinen ys-
tävä. Amir käy koulua, mutta Hassan on palvelija pienestä pitäen. Va-
paa-aikansa pojat leikkivät yhdessä, ovat lähes erottamattomat. Kirja
kertoo myös ja isän ja pojan suhteesta, pojan yrittäessä - useimmiten
turhaan - saada hyväksyntää isänsä silmissä. Amir onnistuukin lopulta
voittaessaan Hassanin kanssa vuosittaisen leijakilpailun. Isä Baba on 
menestynyt mattokauppias ja kuuluu Kabulin hyvinvoivaan eliittiin (si-
vumennen mainittakoon, että isällä on auto Ford Torino!!!) ja komea
talo, pieni palatsi kirjastoineen kaikkineen. Kirjasto oli äidin ja Amir 
oli lukenut sen kaikki kirjat. Äiti on kuollut synnytyksessä.

Kirjasta huokuu perinteen, suvun ja perheen merkitys ja voima, ihmi-
sistä selvitetään aina ensin onko hän sukua ja minkä puun takaa, mutta
sitten hän onkin omaa väkeä. Etninen rasismi ilmenee hazara-heimon
kelvatessa ainoastaan palvelijoiksi ja saadessa sen vuoksi halveksuntaa
ja huonoa kohtelua. Islam on tärkeä myös, rukoukset opetellaan ulkoa
ja vaikkei kukaan ymmärrä Koraanin kieltä. Isä ei noudata islamin op-
peja, hän on luonut omat lakinsa ja äärimmäisen tiukkana periaatteen
miehenä joutuu kaikenlaisiin selkkauksiin, mutta on hyvin kunnioitettu
mies. Naisten asemaa ei juurikaan käsitellä. Kahdessa kohdassa on mai-
ninta ”naisten toisinaan huonosta asemasta”. Niistäkin kohdista sanan
toisinaan voisi poistaa.

 

Venäläisten miehitettyä maan Baba päättää poikansa kanssa paeta Pakis-
taniin niin kuin muutkin, joilla on siihen varaa. Pakomatka maksaa paljon
ja on vaarallinen kammottavine yksityiskohtineen.  Sota loppui 1996 tali-
banien vyöryyn Kabuliin, kansa riemuitsi hetken, mutta sitten alkoi tali-
banien mielivalta. Amir oli jo lähtenyt Amerikkaan isänsä kanssa, suoritti
siellä opintonsa, meni naimisiin perinteitä noudattaen ja ryhtyi toteutta-
maan nuoruuden unelmaansa, kirjoittamaan romaaneja. Isä työskenteli
huoltoasemalla öljyisissä haalareissa, mutta afgaani­yhteisössä hän oli
edelleenkin mahtimies. 

 

Aluksi olin sitä mieltä, että kirja olisi voinut päättyä onnistuneeseen pa-
koon Pakistaniin, mutta liian paljon asioita oli vielä selvittämättä. Tali-
banit olivat teurastaneet kaikki hazarat, myös Hassanin ja vaimonsa.
Hassanin poika oli jotenkin päätynyt kabulilaiseen lastenkotiin ja Amir
lähtee pelastamaan häntäMutta poika on jo myyty leluksi korkeaan ase-
maan päässeelle sosiopaatille (mikä on psykopaatin ja sosiopaatin ero?),
joka on Amirin lapsuudesta tuttu Hitleriä fanittava nyrkkirautasälli. Seu-
aa lisää kauhua ja mieletöntä väkivaltaa, Amir saa kuitenkin pojan mu-
aansa. Hän yrittää adoptoida pojan, mutta se ei onnistu. Niinpä hän vain
vie pojan Amerikkaan. Siellä kukaan ei luokittele tätä hazaraksi, mutta
kokemansa kauhut ja pettymykset ovat tehneet hänestä mykän. Pieni
hymynhäive karehtii kuitenkin hänen suupielessään, kun Amir vie hänet
lennättämään leijaa.

 

Leijapoika tekee mielen surulliseksi ja pitää ajatukset vallassaan pitkään.
En ole varma, pystyisinkö katsomaan kirjasta tehtyä elokuvaa.

(Luettu Hurghadassa helmikuussa 2012)
-----------------------------------------------------------------

2011

7.  Virpi Hämeen-Anttila:  RAILO

Virpi Hämeen-Anttila. Syntynyt 1958, Espoo. Valmistui Helsingin yliopistos-                     ta filosofian maisteriksi 1996. Tekee väitöskirjaa vanhan intialaisen kertoma­-
kirjallisuuden teoriasta. Hämeen-Anttila on toiminut opettajana Helsingin yli-
opistossa vuodesta 1987 opetusaloinaan sanskritin kieli sekä Intian kirjallisuus, 
historia, filosofia ja kulttuurihistoria.

Hän on kirjoittanut 9 varsinaista romaania, nuortenkirjoja, sekä 2 tietoteosta
miehensä kanssa.
(Romaanit:  Toisen taivaan alla, 2010, Päivänseisaus, 2009,  Muistan sinut 
Amanda, 2008, Sokkopeli, 2007,  Perijät, 2006,  Kolmastoista lapsi, 2005,  
Alastonkuvia, 2004,  Suden vuosi, 2003).
Tietoteokset:Tarujen kirja, yhdessä Jaakko Hämeen-Anttilan kanssa, 2007
Rakkauden atlas, yhdessä Jaakko Hämeen-Anttilan kanssa, 2005.)

Enpä ollut aikaisemmin lukenut yhtään VH-A:n kirjaa loppuun. Aloittanut kylläkin.
Tätä oli helppo lukea, kunhan vain malttoi asettua paikoilleen. Uuden lukulampun
asennus helpotti asiaa.

Asetelma oli seuraava: Aviopari Inka ja Tepa sekä tytär Kukka muuttavat Pohjois-
Karjalaan miehen suuruudenhullun lomakeskus-rakennusprojektin vuoksi. Tepa 
on joutunut työttömäksi, mutta Inkan on luovuttava omaehtoisesti työstään, kodis-
taan ja ystävistään miehen unelman vuoksi. Miehellä on liikekumppani Janne ja 
tällä täydellinen tytär Kia. Ja suhdehan siitä syntyy. Paikkakunnalla asuvat myös 
Tepan veli Tuukka ja sisar xx, joihin Inka miehen kiellosta huolimatta alkaa pitää 
yhteyttä. Ja saa selville mikä sisarusten väleissä kaihertaa.

Inka aloittaa opettajana kylän ala-asteella, asettuu muutenkin tyttärensa kanssa
taloksi ja mies sahaa Hgin ja tuppukylän väliä. VHA kuvaa ällistyttävän tarkasti 
rakentamiseen, sähkötöihin ja lupiin ym. liittyviä asioita. Vähitellen pariskunta
ajautuu erilleen, pientä säpinää syntyy Inkan ja Tuukan ja Inkan ja sähköinsinöö-
rin välille. 

Tepa huomaa kummallisen myöhään että rakennusprojekti menee pehvalleen,
aikataulut pettävät, toimitukset kangertelevat ja liikekumppani ei ymmärrä kirjan-
pidosta yhtään mitään. Hirveitähän siitä seuraa.

Eipä paljasteta juonta enempää. Onko kirja viihdettä (rouvasväen pornoa) vai
oikea romaani? Vaikea sanoa pelkkien fiiliksienkään perusteella. Monessa asias-
sa se oli kyllä naiivi, esimerkiksi veljesten tappelu oli liian sivistyneesti kerrottu,
Tepan reaktiot joissakin tilanteissa aivat liian olemattomat, bisnesten romahta-
minen oli kuin mikä tapahansa sattumus (minä jo ettisin rivollin käsiini). Eikä se
sukuriidan lähtökohtakaan niin vakuuttava ollut, mutta meittiä on joka lähtöön.

Asiat jäävät ilkeästi ratkaisutta, pitäisikö minun päättää? Avioero on kyllä vireillä,
mutta kallistuisiko Inka jommankumman uuden kandidaatin puoleen, kallistuisiko 
mihinkään? Tyttären mieltymys Tuukkaan on hellyttävä, ota Tuukka! Tärkeintä on
että Tepa saa lähdöt.

Kirjan juoni on selkeä, ei liikaa tempoilua eestaas, oli menneisyydessä sitten mitä
peikkoja hyvänsä. Murteen käyttö oli metkaa, olen pitänyt Karjalan murretta kevyem-
pänä ja sutjakkana, mutta tämä Joensuun takainen murre oli jotenkin paksumpaa.
Murteen oikeellisuudessa VHA kertoo saaneensa paikallisilta apua senkin jälkeen
kun oli itse ensin paneutunut asiaan. Yksi juttu pitäisi tarkistaa: kasvaako muka
Joensuun takana omenoita, varsinkin kanelia, welthyä, syysviirua, antonowkaa? 
Epäilen. Oulussa ei ainakaan.

Summa summarum: pitänee päättää, otanko esiin Kolmannetoista lapsen vai 
Perijät. Molemmat odottavat hyllyssäni.

Viimeiset sivut luettu  5.1.2012

                            ******

6.  Reijo Mäki:  SATAKIELI LAULOI YÖLLÄ.

Olen nyt kartuttanut yleissivistystäni lukemalla yhden Reijo Mäen dekkarin.
Lukiessani yritin sivuuttaa mielestäni jonkun kriitikon arvion, että Mäki kir-
joittaa hataria tarinoita. Juttu oli looginen, enkä huomannut lipsahduksia.
Pankki- ja pörssialaan Mäki oli perehtynyt hyvin, ja mainitsi myös Philip
Kotlerin, amerikkalaisen markkinointigurun. Lisäksi kirjassa oli kutkuttavia
viittauksia joihinkin tosielämän henkilöihin, sopivasti hämärtäen ja yhdis-
tellen.  Mutta tuskin sentään Turussakaan on noin kovaa meininkiä. Yletön
viinanjuonti sen sijaan oli kyllä uskottavaa.

Hurghada 28.11.2011
 
                           *******

5.  Nikolai Gogol:  PIETARILAISNOVELLEJA.

Olinko lukenut jo aikaisemmin novellit Nenän, Päällystakin ja Hullun päivä-
kirjan? Niin tai näin, kertaus on opintojen äiti. Gogol aloitti ja lopetti kirjai-
lijanuransa tuhoamalla käsikirjoituksiaan. Hän on Dostojevskin ja Tolstoin
ohella kolmas Venäjän köyhälistökirjailijoista.  jatkuu...

Hurghada 24.11.2011

                                *******

4.  Anja Kauranen:  ARABIAN LAURI.

Hauska oivallus kirjan nimeksi. Monella on muistissa David Leanen ohjaama
kolmituntinen spektaakkeli elokuva Arabian Lawrencesta, mikä on kokonaan
toinen juttu. Tämä Arabia on kaupunginosa Vantaan suulla kaikkine eksoot-
tisine kadunnimineen, joita meikäläinenkin kulki 1960-luvulla, Osku asui sii-
hen aikaan kolhoosissa Koreankadulla. Tarina alkaa Tsernobylin jälkeisestä
aamusta, kun Sauli tapaa Laurin, vähän vanhemman muotoilijan ja vähitel-
len tämän koko taitelijajengin. Kämppäkaveri on luontoihmisiä ja lintujen
bongaus, geologiset kaivaukset Vantaanjoen suulla, vihreiden tiivistyminen
puolueeksi ovat Saulin alkuperäinen ympäristö. Kirja on kuvaus Laurin ja
Saulin ystävyydestä, suhteesta, 1980-luvun Helsingistä, ja esimerkiksi 6 rati-
kan reittiä kuvataan usein.
Lukiessa syntyy valtavasti kysymyksiä, avainromaanin vikaakin on ja jotkut
todelliset henkilöthän sieltä paljastuvatkin vain vähän naamioituna. Uima-
allaskuvaus oli henkeäsalpaava, mieletön!
Laurille käy lopulta huonosti ja monelle muullekin kirjan henkilölle, Sauli
sentään on päätynyt valokuvaajaksi ja kuvaa luita Bosnian sotatantereilla.

Luin jälkeenpäin myös Suvi Aholan ammattitaitoisen arvion kirjasta. Se sel-
eytti ja sitoi omatkin ajatukseni. Kirja on upea, ja niin kiinnostava, ettei
sitä voisi laskea kädestään edes hetkeksi.

Hurghada  21.11.2011

                               *******

3. Pekka Hiltunen: VILPITTÖMÄSTI SINUN, Gummerus 2011,                                  424 sivua

Näin jossain lausuman, että kirjailijat ovat alkaneet kirjoittaa pitempiä
kirjoja. Näin on!  Alle 300 sivua ei ole nykyään mitään!

Lukeminen oli aluksi vähän hidasta, mutta se johtui muista kiireistä. Sit- 
ten alkoi vauhti kiihtyä. Heti alkuun olin hiukan epäileväinen ajatusten-
lukuun nähden, eikä se lopulta ollut mielestäni normaalia loogista ajatte-
lua kummempaa. Miehenikin sanoo, että kyllä konna konnan tuntee. Arve-
len myös, että ihmis­tuntemusta voi kehittää ihan kotikonstein. No, tun-
temattomien ihmisten ajatusten luku on hiukan eri asia. Vanhat kääkät, 
jotka ovat kauan asuneet yhdessä, osaavat myös lukea toistensa ajatukset.

Se, että Lia saa pakkomielteen jyrätystä naisesta, on todentuntuinen.
Minulla sellaisia asioita ovat naisten kepittäminen, kivittäminen ym. Af-
ganistanissa ja muuallakin, vastavihityn vaimon myyminen bordelliin hää-
matkalla, tai naisen kasvojen polttaminen hapolla. Tuntuu turhauttavalta
kun ei voi tehdä asioiden muuttamiseksi mitään.

Marin ja Lian suhteen kehittyminen on mielenkiintoinen. Oikeastaan odo-
tin, että siitä tulee jotain lesboilua lopulta, kun joka paikassa on nykyään
kiintiöneekerit ja –homot, jopa suomalaisissa TVsarjoissa. Ei tullut, syvää
ystävyyttä vain, johon lopuksi kumminkin tuli pieni särö. Kuinka paljon
toisen elämää saa ohjailla? Tai kuinka paljoon toinen suostuu?

Äskettäin itsekin Lontoossa käyneenä miljööt ja meininki tuntuivat tutuil-
ta. Ja mikä sattuma sekin, että hotellimme vastaanotossa oli latvialainen 
poika! Miljööt olivat yksityiskohdissaan tarkkoja: hylättyjen pystien puisto, 
Lian murju katutasossa. Mutta studio oli huippu. Tarkoituksenmukainen, 
ylellinen, kaikin tavoin salaperäisen kiehtova! Mari ei näyttäytynyt juuri-
kaan projekteissa, hän vain suunnitteli ja johti. Kun muut toteuttivat, jää 
kysymys, mitä Mari teki ja oliko hänellä jokin ”peite- tai siviilivirka”. Jos 
ulkopuolisia toimeksiantoja ei ollut, seuraa kysymysten kysymys, mistä ra-
hat?  Studiolla oli sentään neljä-viisi ihmistä töissä, satunnaisesti, mutta 
kumminkin. Ja rahaa meni ihan holvaamalla! Saattoi olla että alkupuolella 
oli siitä selvitys, mutta se meni ohi.

Tosi rohkea veto oli Friedin persoona ja puolue. Siinä oli niin paljon yhtäläi-
syyksiä perussuoma­laisiin, niiden arvoihin ja päämääriin että ihan hirvitti.
Kirjailijahan joutuu raastupaan! Toisaalta äärioikeistolaisuuden nousua on
ollut Euroopassa muuallakin, eikä se nyt ihan yks-yhteen ollut. Mutta talou-
den kiristyessä rasismi ja maahanmuuttokielteisyys kasvavat aina. Eikä Soi-
ni voi olla roisto. Sehän nauraakin välillä niin ettei naama riitä. Sen sijaan 
Fried on kireä, kolkko ja julma.

Yleensä varjelen itseäni kauhulta. Nyt se vei mukanaan ja jännitys oli ihan
kihelmöivää varsinkin lopussa. Jotenkin olin hyvilläni, että vaikka keinot oli-
vat omalupaisia ja lakien yli loikittiin mennen tullen, oikeus tuntui voitta-
van. Järjestäytyneessä rikollisuudessa, naiskaupassa ym. ei varmaan muu 
auta. Loppuniitti (valheellinen video) Friedin tuhoamiseksi oli nerokas!

Mutta mistä tulee kirjan nimi? En todellakaan keksi. Kirjan rakenne oli kons-
tailematon, tarina eteni suoraan kuin päiväkirja. Vaikka juoni ikään kuin 
jakaantui kahdeksi, kirjailija ei pelannut takautumilla ja sotkenut lukijan 
järkiparkaa, jännityksessä oli ihan kylliksi!

 
Esikoiskirjailijoiden esitteessä mainittiin että jatkoa tulee. Hyvä. 
Odotan sitä. 


                                        *******

2.  Outi Pakkanen: SEURALAINEN.  Otava 2011. 336 s.

Outi Pakkanen sanoi jossain lehtihaastattelussa, että ei luovu otsatukasta
eikä korkokengistä. En haluaisi olla mustamaalari, mutta minä ainakin olen
joutunut luopumaan korkokengistä. Eihän niillä pysy pystyssä! 

Mutta asiaan. Luin siis Seuralaisen. En ole aikaisemmin lukenut Pakkasen
dekkareita, joita hän näyttää kirjoittaneen tunnollisesti kirjan per vuosi.
Seuralainen on "tyylikäs kaupunkilaisdekkari", jossa on paljon kuvauksia
Hgin kaupunginosista ja ajankohtaisista tapahtuneista tapahtumista. Hän
ottaa ohimennen kantaa arkkitehtuuriin ja liikennesuunnitteluun.  Kirjan
henkilöt taustoineen on huolellisesti ja uskottavasti rakennettu. Usein ar-
vaa jo puolessa välissä, kuka on murhaaja. Tässä ei. Ei sen puoleen, tässä
itse murhakin tapahtui vasta loppupuolella eikä sen yksityiskohdilla elämöi-
ty. En havainnut koko tarinassa yhtään "vikaa", joita tarkka silmäni vaanii
herkeämättä. - Lukeminen ei tuottanut vaivaa tai siis tuntunut ylivoimai-
selta, mutta ... tulipahan luetuksi.
21.10.2011

                                             *****

1.  Yashar Kemal:  LINNUT OVAT LÄHTENEET

"Maailmankuulu turkkilaiskirjailija Yashar Kemal kirjoitti tämän runollisen
kauniin  ja haikean surumielisen romaanin maanpakolaisuuden vuosina 1978-
81 Tukholmassa. Teokseen sisältyy myös Jarl Hellemanin Tapaamisia -teok-
sessa julkaistu haastattelujen pohjalta syntynyt Yashar Kemalin muotokuva."

Itse asiassa pidin Hellemanin kirjoittamaa kirjailijakuvaa kiintoisampana. 
Kemal toimi lehtimiehenä, poliitikkona ja kirjailijana. Välillä vankilassa, vä-
lillä maanpaossa. Hankala lapsuus isän kuoltua. Hänen lukeneisuutensa häm-
mästyttää ja se miten paljon turkin kielelle on käännetty maailmankirjalli-
suutta. Suuret venäläiset ja ranskalaiset hän luki jo varhain, saksalaisista ja ranskalaisista hän ei niinkään pitänyt. Suomalaisista Kivi, Kalevala, Hurskas
kurjuus tuli mainituksi. Mielenkiintoinen näkökulma hänellä oli Hemingway-
hin: hän ei usko, että vanhuksella oli mitään isoa kalaa, joka kuljettaa van-
husta päiväkausia. Koukkuun jäänyt kala sukeltaa ja kun se pääsee tarpeek-
si
syvälle, se joko katkaisee siiman tai kaataa veneen. Kemal oli pyörinyt pari-
kymmentä vuotta kalastajien matkassa niin että saattoi väittää näin.

Asetelmana kirjassa oli vuosituhantinen perinne: lapset pyydystävät satamää-
rin lintuja ja vievät ne sitten Istanbulin toreille myytäväksi. Ostajat sitten
vapauttavat linnun tai linnut ja lähettävät niiden mukana rukouksen pääsys-
tä aikanaan paratiisin portille. Siis ostajat tekevät jalon, hyvän työn, kun
lapset ovat ensin tehneet pahan. Kemal kuvaa loistavasti aikojen muuttu-
mista huonoksi lintujen pyydystäjille, ihmiset syyttävät poikia julmuudesta
ja eivätkä ymmärrä saamaansa mahdollisuutta hyväntekoon. Siis juuri kukaan
ei ei enää osta. Lopputulos onkin, että linnut kuolevat häkkeihinsä. Kuvaukset
poikien välisistä suhteista ja oloista ovat vaikuttavia. On niin eri kulttuurista
kysymys että....

Luettu 7.10.2011
                                  *****
Tavoitteeni on jo kauan ollut lukea 12 kirjaa vuodessa. En ole lukenut  v i e -
l ä k ä ä n   loppuun saakka yhtään kirjaa tänä vuonna. Kun on niin paljon muuta...
Aloitettuna ovat Barrack Obaman muistelmat, Virginia Woolfin Oma huone,
Tuomiojan kirja Jaan Tönisson ja Viron itsenäisyys,  ja Eila Pennasen Esseitä. 
Odotan sadepäiviä, vaikka nekin päivät tuppaavat täyttymään siivoamisella
ym.


Vuonna 2010 lukemani 12 kirjaa:
  (Punaisella= tärkeä, Sinisellä = hyvä että luin, Musta= ei muistijälkiä)

1.  Kirsi Piha: Medicien naapurissa
2.  A.J.Cronin:  Juudaan puu
3.  Leena Lehtolainen:  Ensimmäinen murhani
4.  Kyllikki Villa:  Pakomatkalla
5.  Danielle Steel:  Salamanisku
6.  Anna-Leena Härkönen:  Avoimien ovien päivä
7.  Henning Mankell:  Kasvoton kuolema
8.  Anja Snellman:  Parvekejumalat
9.  Agatha Christie:  Hiirenloukku
10.  Seppo Lindblom:  Manun matkassa
11.  Anna Makkonen:  Sinulle  (Antti Tuura!!!)
12.  Risto Uimonen:  Median mahti