20. lokakuuta 2011

KAKSIKASVOINEN GEORGE SOROS. Länsi-Uusimaa 21.10.2011


Tarkka lukija on varmaan huomannut, että luuppini alla ovat muun muassa
sellaiset herrat kuin Raimo Sailas (valtion säästölistojen isä, valtiovarainminis-
teriön valtiosihteeri, kansliapäällikkö), Björn Wahlroos (köyhien kepittäjä,
Nordean ja Sammon hallitusten puheen­johtaja), Janne Gallen-Kallela-Siren
(Helsingin Guggenheim-museon johtaja in spe, fil.tri, Helsingin kaupungin
taide­museon johtaja), mutta näitäkin kauemmin olen seurannut suursijoit-
taja, valuuttakeinottelija ja hyväntekeväisyysmies George Sorosin tekemisiä.
Hänessä jos kenessä on kaksi puolta. Lehtileike­kokoelmani hänestä on tuhti.

Soros on syntyjään unkarinjuutalainen (s. 1930), joka pääsi livahtamaan
isänsä kanssa saksalaisilta 1940-luvulla, opiskeli Lontoossa ja loi sitten mit-
tavan omaisuuden Yhdysvalloissa pörssikeinotte­lulla. Hän perusti oman sijoi-
tusrahaston jo 1969, johon oli saanut viisi miljoonaa dollaria varak­kailta
eurooppalaisilta.
Sopimuksen mukaan Soros sai 20 prosenttia voitosta. Pääoma oli kasvanut
1980-l uvun puoliväliin mennessä jo muutamaan sataan miljoonaan dollariin.
Sittemmin Soros on toiminut myös hyväntekeväisyydessä, lahjoittajana ja
tukenut muun muassa Puolan Solidaarisuus-liikettä ja Andrei Saharovia ja
muita toisinajattelijoita, tukenut ihmisoikeuksia ja demokratiaa, arvostellut
kapitalismia. Ja toisaalta: vuonna 2004 hän antoi 15 miljoonaa dollaria es-
tääkseen George Bushin uudelleen­valinnan presidentiksi ja vuonna 2010
miljoona dollaria kannabiksen laillistamishank­keeseen Kaliforniassa.

1980-luvulla Soros oli ystävystynyt New Yorkissa Pentti Kourin kanssa ja
herrat päättivät panna tuulemaan Suomessa, jossa silloin vielä oli kehitty-
mättömät rahamarkkinat. Ensimmäiset neuvot­telut osakeannista käytiin
vakuutusyhtiö Pohjolan kanssa, seuraavaksi Suomen Sokerin, Yhdys­pankin
ja Amerin kanssa. Viides yritys oli itse Nokia. Kaiken kaikkiaan näillä vii-
dellä osakeannilla sijoitettiin suomalaisiin yrityksiin yhteensä 1,13 miljar-
dia markkaa. Sekä Sorosin että Kourin varallisuus karttuivat tietysti huo-
mattavasti.
 
1990-luvulla Soros keikutteli, suorastaan rommautti Englannin punnan
kurssin myymällä 10 miljardin dollarin arvosta puntia. Punta vedettiin
pois Euroopan vaihtokurssijärjestelmästä ja devalvoitiin. Myös Venäjän,
Malesian ja monien muidenkin maiden valuutat ovat joutuneet Soroksen
pelinappulaksi.

Runsas viikko sitten vaikutusvaltaisten yritysjohtajien ja poliitikkojen
joukko Soros keulakuvanaan ehdotti avoimessa kirjeessä ratkaisuksi Eu-
roopan talousongelmiin yhteisen budjettiviranomaisen perustamista.
Itse asiassa euroalueen talousministeriötä, jolla olisi verotusoikeus ja
joka säätelisi ja valvoisi tiukasti valtioiden taloudenpitoa. Talouskasvun
ylläpitämiseksi pitäisi kehittää suunnitel­ma; velkaongelmaa ei hoideta
ilman talouskasvua. Samalla voitaisiin tiivistää puolustuksellista ja ulko-
poliittista integraatiota.
 
Vetoomuksen ovat allekirjoittaneet 97 EU:n kohtalosta ”huolestunutta eu-
roop­palaista”, muun muassa Joschka Fisher, Emma Bonino, Javier Solana,
Martti Ahtisaari jne. Allekirjoittajien joukossa todettiin olevan vähän-
laisesti talousosaajia.

Tarkemmin ajateltuna vaatimuksessa on liittovaltion siemen, ellei suoras-
taan hedelmä! Moni kohta siinä on EU:n perussopimuksen vastainen, joita
ei noin vain muuteta. Päätarkoituksena lieneekin velkasaneerausten estä-
minen. Siitähän tulisi menetyksiä EKP:lle, pankeille ja sijoittajille! Paljon­-
kohan suursijoittaja George Soroksen rahoja onkaan uhattuna vai onko hän
aidosti huolissaan EU:sta?

KERTTU KERÄNEN

6. lokakuuta 2011

KUNTAVAAKUNOISTA. Länsi-Uusimaa 7.10.2011

Vaakuna-asiat ovat varmaan asialistalla loppupäässä, kun kuntaliitoksista
päätetään. Sammatti joutui jo luopumaan vaakunastaan ja samoin käy
Karjalohjalle. Toisinkin on tapahtunut: kun Lohjan maalaiskunta 1997
yhdistyi Lohjan kaupunkiin, maalaiskunnan vaakuna otettiin yhdistyneen
kaupungin vaakunaksi.

Heraldiikan historia alkaa jo antiikin Rooman asevoimista. Sotajoukoille
tarvittiin kuvallisia tunnuksia, lippuja ja vaakunoita. Sittemmin sodankäynti
ja turnajaiset olivat ritarien puuhaa, ja heraldiikka saavutti huippunsa
lipuissa mutta myöskin ritarivaakunoissa. Sodassa lippujen ja vaakunoi-
den piti näkyä kauas, ainakin nuolen-kantaman päähän ja ilmoittaa täten
omille ja vieraille, keiden joukoista oli kysymys. Varsinainen kulta-aika
alkoi 1200-luvuilla kestäen kolmisen sataa vuotta. Tuliaseiden yleistyttyä 
heraldiikan rappiokausi alkoi ja jatkui 1900-luvulle saakka.

Kansallisvaltioiden syntyminen Euroopassa nosti heraldiikan uuteen arvoon.
Ruotsin kuninkaat palkitsivat sodissa ja viroissa ansioituneita aatelisarvoilla.
Aatelissukuja Suomessa on 148 ja niiden vaakunat ovat esillä Ritarihuoneella
Helsingissä, missä niitä on kolme seinällistä, joukossa myös sammuneiden
sukujen vaakunat. Suomen valtiolla ja maakunnilla on vaakunat.

Vaakuntataiteen varsinainen nousu alkoi, kun kunnille annettiin oikeus
omaan vaakunaan. Aikaisemmin vain kaupungeilla sai olla vaakuna. Laki
kuntien vaakunoista annettiin 1949. Sen määräykset siirrettiin uuteen
kunnallislakiin 1976 ja edelleen kuntalakiin vuonna 1995. Kolmessa­kym-
menessä vuodessa joka kuntaan saatiin oma vaakuna. Sisäasiainministeriö
vahvisti kaikkiaan 466 kuntavaakunaa. Kuntaliitosten myötä niitä on sit-
ten poistettu käytöstä ja poistuminen kiihtyy. Jos kuntia lopulta olisi esi-
merkiksi 140, yli 300 vaakunaa poistuisi virallisesta käytöstä.

Suomalaiset kuntavaakunat ovat maailman parhaita. Näin on sanonut edes-
mennyt tanskalainen heraldikko Sven Tito Achen. Heraldikkojemme kolmen
kärki on Gustaf von Numers, Olof Eriksson ja Ahti Hammar. Näistä Ahti Ham-
mar on suunnitellut entisen Lohjan kaupungin vaakunan ja Olof Eriksson ny-
kyisen Lohjan ja Sammatin vaakunat. Karjalohjan vaakuna taas on Toivo Vuo-
relan käsialaa. Nummi-Pusula otti Nummen vaakunan käyttöönsä kuntien yh-
distyessä 1981. Sekä Nummen että Pusulan vaakunat ovat Gustaf von Numersin suunnittelemia. Valinta oli varmaan vaikea.

Vaakunoita koskevat tarkat säännökset ja ohjeet. Käytetään vain heraldisia
värejä, mieluiten vain kahta väriä, ei numeroita, kirjaimia eikä tekstiä, esi-
neiden muodot tyylitellään. Eläimet ja kasvit ovat suosittuja. Pinnan jaka-
misesta on omat ohjeensa.Karjalohjan vaakunassa on kuusisakarainen tähti
ja haaruristin muotoinen koivunoksa, kaikki kultaa sinisellä pohjalla. Vaa-
kuna pohjaa tietysti Topeliuksen Koivu ja tähti tarinaan. Olin aina pitänyt
vaakunassa olevia lehtiä pähkinäpuun lehtinä, kun Karjalohjalla on runsaasti pähkinälehtoja. Tammenlehdet olisivat olleet vielä paremmat, mutta Tope-
lius nyt puhui koivusta. Sammatin vaakunassa on vaahteran lehtiä, mikä muis-
tuttaa meitä paitsi Elias Lönnrotista että luonnon vehmaudesta. Jo kouluai-
kana opin, että koko Lohjan seutu on muinoin ollut ilmastoltaan ja kasvillis-
uudeltaan lauhkeaa lehtimetsävyöhykettä ja on osaksi vieläkin.

Kuntavaakuna on kunnan symboli. Sitä käytetään viireissä, virallisissa pape-
reissa ja kirjekuorissa, edustusastioissa, käyntikorteissa, liikelahjoissa jne.
Suomen Kuntaliitto ja Suomen Kotiseutuliitto ovat esittäneet, että yhdistyk-
set ja seurat voisivat käyttää lakkautettujen kuntien vaakunoita epävirallisi-
na kotiseutuvaakunoina. Hyvä näin. Vaakunat ovat kulttuurihistoriaa.

KERTTU KERÄNEN

__
Risto Piekan kirjoitus L-U:ssa 11.10.2011:

Vielä kunnan vaakunoista
Kerttu Keränen kirjoitti 7.10.2011 kuntien vaakunosita. Siinä oli mainittu myös Sammatti
ja sen vaakuna.
   Vaakunaan liittyen on välttämätöntä todeta seuraavaa: Lohjan ja Sammatin yhdentymis-
neuvotteluissa sovittiin yksimielisesti syksyllä 2008, että Sammatin vaakuna säilyy kotiseutu-
vaakunana.
   Kotiseutuvaakunan hallinnan ja sen käyttöoikeuden myöntäminen annettiin yksimielisesti
Sammatin kunnanvaltuuston päätöksellä Sammattiseuralle.
   Vuonna 2009 Sammattiseura päätti hyväksyä kunnallisvaakunalle erityisen käyttösäännön.
Tietääkseni se oli ensimmäinen Suomessa. Käyttösääntö löytyy Sammattiseuran kotisivuilta.
                                                                                                 
                                                                                                                    Risto Piekka
                                                                                      Sammattiseuran puheenjohtaja