TAVIS VERSUS JULKKIS. Länsi-Uusimaa 27.7.2012

Tavis on luuseri! Lenita sohaisi ampiaispesään Suomi-Areenan Onko Suomella

pallo hallussa –talouspaneelissa ja sai päälleen myös monen naiskatsojan
kiukun. Miehethän inhoavat häntä jo ennestään. No, eivät sentään kaikki.
Lenita uskaltaa sanoa mitä aattelee, mutta niinhän tekee myös Nalle ja
Hjallis. Lenita osaa provosoida ja se on usein tarkoituskin 

         Kirsi Piha Iltasanomien kolumnissaan ymmärtää ja selittää mitä Lenita

tavis-provokaatiolla tarkoitti. Jos ei pyri olemaan ykkönen ja paras, ei ehkä

pääse edes kakkoseksi. Pyrkimällä kakko­seksi päätyy ehkä 15.lle sijalle, arve-

lee myös Sixten Korkman. Keskinkertaisuus ei riitä globaaleilla markkinoilla.

Iloitsemme villisti Angry Birds menestyksestä, mutta emme laita itse tikkua

ristiin. Olemmeko laiskoja? Pitää kuitenkin muistaa, että tavikset sentään

 pitävät tuotannon rattaat käyn­nissä. Mutta ensin pitää olla idea, innovaatio

ja riskinottajia. Tällä hetkellä rattaat natisevat ikävästi, mutta talous on

yhtä aaltoliikettä, nousua seuraa taantuma ja taantumaa nousu.

   
         Missinleima otsasta ei häivy ikinä ja se oikeuttaa jotkut nollaamaan

Lenitan mittavia saavu­tuksia. Sotainvalidien Veljesliitto valitsi aikoinaan

Suomen Neidot, jotka sitten keräsivät varoja sotainvalideille. Mallintöillä

saamillaan rahoilla Lenita opiskeli koti- ja ulkomailla. Joku väheksyy sitäkin,

että hänellä on vain yksi tutkinto, kun maassa on kolmenkin tutkinnon suorit-

taneita. Mitä tekee papereilla, jos ei saa suutaan auki, ole rohkea ja persoo-

nallinen? Lenitan puheet ulkomailla ovat todennäköisesti aivan korrekteja. 

         Jo 60-luvulla Lenita oli mukana Suomen vientiteollisuuden kampanjois-

sa, oli sitten kysymys paperiteollisuuden, jäänmurtajien ja öljynporauslaut-

tojen viennin edistämisestä ja muodin, designin ym. viemisestä ympäri maa-

ilmaa. Kuka muu on pitänyt suuren vientishown Kiinan Kansojen hallissa? Le-

nitan koko ura on ollut Suomibrändin ja suomalaisten tuotteiden viennin edis-

tämistä maailmalla. Lisäksi hän toimi 30 vuotta TV-toimittajana, perusti Le-

nita Airisto Oy:n ja ryhtyi vielä kirjailijaksikin.

         Lenita on myös tehnyt niin paljon naisten ja tasa-arvon hyväksi kuin

lakipykälät yhteensä. Esimerkiksi kerran Lenita kajautti, ettei kaikkien nais-

ten tarvitse osata tehdä lihapullia! Eikä ollut pikaruokaloita eikä toisten äi-

tien valmistamia eineksiä. En pidä pahana edes moitetta valkoisten sukkien

pitämisestä mustien kenkien kanssa. Kaikilla ei ole luontaista tyylitajua ei-
vätkä kaikki saa sitä koti- eikä koulukasvatuksessa. Farkut ja lenkkarit ovat
täällä in, samoin kammotuksen kauhis­tus: maastopuvut jopa lapsilla! Eikä
ole välttämättä rahasta kiinni.

         Ikärasismi auttaa nollamaan ansioituneenkin henkilön saavutukset tyy-

liin; kuka toi harakka on? Tämä koskee Lenitan ohella myös Aira Samulinia

ja Kirsti Paakkasta, jotka eivät älyä häipyä pois nuorempien silmistä. Kuiten-

kin Lenita Airisto on ”tietokirjailija, luennoitsija, TV-persoona, kansainväli-

sessä liike-elämässä menestynyt yrittäjä, aikoinaan myös Suomen Neito ja

tähtimalli, joka ”tekee työtä ja elää kuin mies”. Suomen teollisuuden ja kul-

ttuurin vienninedistäjä, älykkäiden miesten nainen ja aito feministi. Pesun-

kestävä porvari. Ja paljon muuta.”

         Tavis on luuseri -lausuma oli huono valinta ja väärä käännös Friedma¨

nin average-ilmaisusta (keskinkertainen). Taviksen vastakohta on julkkis ja

niitäkin on kahta sorttia, turhia ja tärkeitä. Julkisuus on monien asioiden

edistämisessä välttämätöntä, ja moni ansioitunut julkkis on julkkis vastoin

tahtoaan, paitsi Lenita.

Kerttu Keränen

TYTYRI - MAINIO KESÄKOHDE. Länsi-Uusimaa 13.7.2012

Mummin kullannuput olivat lomanvietossa maalla. Tarvittiin jotain

erilaista ajankulua uimisen ja pikkuhommailun muutteeksi. Niinpä

lähdimme Tytyrin kaivosmuseoon Lohjalla. Itse asiassa olimme päät-

täneet käydä siellä, satoi tai paistoi. Täkynä oli lounas hampurilais-

paikassa.

Museon infokopissa saimme kypärät päähän ja se jo nostatti tunnel-

maa. Jokainen kirjoitti nimensä kirjaan, turvallisuussyistä. Mainio

pikkubussin kuski kiidätti meidät maan alle, oli pari kertaa eksy­vi-

nään pimeässä, kaahasikin vähän ja jätti sitten ison suljetun oven

eteen. Kun astuimme sisään, hulppea kaivoskäytävä avautui edes-

sämme ja kaivoksen viileä, kostea ja omanhajuisensa ilma syök­sähti

vastaan. Toisen ryhmän saavuttua kierros oppaan kanssa alkoi.

Seinillä oli tippukiviä ja käytävillä isoja, vanhoja työkoneita. Niihin

sai kiipeillä ja myös kiven­murskausta sai kokeilla. Kalkkikivi on sedi-

menttikivilaji, joka on kristallimaisen kirkasta, vaikka odottaisi sen

olevan himmeää kuin kalkki. Tytyrin kalkkikivi on lähes sataprosent-

tisen puhdasta. Voi vain ihmetellä sen monia käyttömahdollisuuksia:

jauhettuna tai murskattuna, sammutettuna tai poltettuna paperi-,

rakennus- ja terästeollisuuden raaka-aineena, maanparannusaineena

tai happa­moituneiden vesien puhdistukseen. Jopa hienoimpiin aika-

kauslehtipapereihin sekoitetaan kalkkia ja niinpä Me Naiset ja Image

eivät ole ollenkaan hyviä saunanpesän sytykkeenä. Suurin osa Tytyrin

tuotannosta menee ulkomaille, jopa Aasian maihin. Kaivoksen omis-

taa nykyään Pohjois-Euroopan johtava kalkkikiven valmistaja Nord-

kalk Oyj, joka toimii kahdeksassa maassa.

Saimme kuulla Suomen ensimmäisen rautakaivoksen syntyneen, kun

Ruotsin kuningas Kustaa Adolf antoi 1542 laamanni Eerik Flemingille

luvan louhia rautamalmia Ojamon alueella. Louhinta jatkui 1862 saak-

ka. Merikapteeni Karl Forsström perusti 1897 pienen kalkkipolttimon

Virkkalaan. 1919 perustettiin sementtitehdas. Petter Forsström, Kalk-

kiPetteri, johti alusta lähtien Lohjan Kalkkitehdasta ja yritys laajeni

Suomen suurimmaksi. Kalkkikiveä louhittiin aluksi avolouhoksessa, maan

alle siirryttiin osittain 1947 ja kokonaan kekkosvuonna 1956. Esiintymä

on kaksi miljardia vuotta vanha. Kaivoskäytäviä on yli 60 kilometriä ja

ne ovat osin Lohjanjärven alla. Kaivosmiesten tekemä filmi kertoi lou-

himisen nykymenetelmistä 350 metrin syvyydessä. – Kaivok­sessa on

myös Kone Oy:n hissilaboratorio, maailman korkein. Sen ovea oli tur-

ha kolkutella.

Petter Forsström oli oikea vanhanajan patruuna. Hän panosti työväken-

sä asuntoihin ja yleensä hyvinvointiin, perusti koulun ja sairaalan. Roh-

kenisiko verrata nykypatruunoihin, joilla on omat bonukset etusijalla?

Hän tuki Lapuan liikettä 1930-luvulla ja osallistui sota-aikana saksalais-

mielisen vastarintaliikkeen toimintaan, ja sai maanpetostuomion. Van-

kila-aikanaan hän keräsi varat nuorten vankien ammattikoulua varten.

Koulu aloitti toimintansa Riihimäellä 1949. Muita hankkeita olivat Loh-

jan Sähkö Oy:n ja Lohjan konepajakoulun perustaminen. Poliittisista

toimistaan huolimatta hän oli hyvin pidetty johtaja. Oltuaan 65 vuotta

Lohjan Kalkkitehdas Oy:n toimitusjohtajana Forsström jäi eläkkeelle

1962, mutta osallistui senkin jälkeen moniin hankkeisiin.

Kierroksen lopulla, jolloin jo olimme järven alla, avautui suuri, yli 100

metriä leveä ja syvä louhos eteemme. Opas sammutti valot ja alun täys-

pimeyden jälkeen saimme nähdä hienon valoteoksen ja Sibeliuksen Karelia

sarjan musiikki ryöppysi täysillä. Vielä vilkaisu Tytyri-saliin, jossa voi jär-

jestää kaikenlaisia tilaisuuksia. Ja sitten paluu häikäisevään auringonpais-

teeseen. Mikä kontrasti!

KERTTU KERÄNEN