Mummin kullannuput olivat lomanvietossa maalla. Tarvittiin
jotain
erilaista ajankulua uimisen ja pikkuhommailun muutteeksi. Niinpä
lähdimme Tytyrin kaivosmuseoon Lohjalla. Itse asiassa olimme päät-
täneet käydä
siellä, satoi tai paistoi. Täkynä oli lounas hampurilais-
paikassa.
Museon infokopissa saimme kypärät päähän ja se jo nostatti
tunnel-
maa. Jokainen kirjoitti nimensä kirjaan, turvallisuussyistä. Mainio
pikkubussin kuski kiidätti meidät maan alle, oli pari kertaa eksyvi-
nään pimeässä,
kaahasikin vähän ja jätti sitten ison suljetun oven
eteen. Kun astuimme sisään,
hulppea kaivoskäytävä avautui edes-
sämme ja kaivoksen viileä, kostea ja
omanhajuisensa ilma syöksähti
vastaan. Toisen ryhmän saavuttua kierros oppaan
kanssa alkoi.
Seinillä oli tippukiviä ja käytävillä isoja, vanhoja
työkoneita. Niihin
sai kiipeillä ja myös kivenmurskausta sai kokeilla.
Kalkkikivi on sedi-
menttikivilaji, joka on kristallimaisen kirkasta, vaikka
odottaisi sen
olevan himmeää kuin kalkki. Tytyrin kalkkikivi on lähes
sataprosent-
tisen puhdasta. Voi vain ihmetellä sen monia käyttömahdollisuuksia:
jauhettuna tai murskattuna, sammutettuna tai poltettuna paperi-,
rakennus- ja
terästeollisuuden raaka-aineena, maanparannusaineena
tai happamoituneiden
vesien puhdistukseen. Jopa hienoimpiin aika-
kauslehtipapereihin sekoitetaan
kalkkia ja niinpä Me Naiset ja Image
eivät ole ollenkaan hyviä saunanpesän
sytykkeenä. Suurin osa Tytyrin
tuotannosta menee ulkomaille, jopa Aasian
maihin. Kaivoksen omis-
taa nykyään Pohjois-Euroopan johtava kalkkikiven
valmistaja Nord-
kalk Oyj, joka toimii kahdeksassa maassa.
Saimme kuulla Suomen ensimmäisen rautakaivoksen syntyneen,
kun
Ruotsin kuningas Kustaa Adolf antoi 1542 laamanni Eerik Flemingille
luvan
louhia rautamalmia Ojamon alueella. Louhinta jatkui 1862 saak-
ka. Merikapteeni
Karl Forsström perusti 1897 pienen kalkkipolttimon
Virkkalaan. 1919
perustettiin sementtitehdas. Petter Forsström, Kalk-
kiPetteri, johti alusta
lähtien Lohjan Kalkkitehdasta ja yritys laajeni
Suomen suurimmaksi. Kalkkikiveä
louhittiin aluksi avolouhoksessa, maan
alle siirryttiin osittain 1947 ja
kokonaan kekkosvuonna 1956. Esiintymä
on kaksi miljardia vuotta vanha.
Kaivoskäytäviä on yli 60 kilometriä ja
ne ovat osin Lohjanjärven alla.
Kaivosmiesten tekemä filmi kertoi lou-
himisen nykymenetelmistä 350 metrin
syvyydessä. – Kaivoksessa on
myös Kone Oy:n hissilaboratorio, maailman
korkein. Sen ovea oli tur-
ha kolkutella.
Petter Forsström oli oikea vanhanajan patruuna. Hän panosti
työväken-
sä asuntoihin ja yleensä hyvinvointiin, perusti koulun ja sairaalan.
Roh-
kenisiko verrata nykypatruunoihin, joilla on omat bonukset etusijalla?
Hän
tuki Lapuan liikettä 1930-luvulla ja osallistui sota-aikana saksalais-
mielisen
vastarintaliikkeen toimintaan, ja sai maanpetostuomion. Van-
kila-aikanaan hän
keräsi varat nuorten vankien ammattikoulua varten.
Koulu aloitti toimintansa
Riihimäellä 1949. Muita hankkeita olivat Loh-
jan Sähkö Oy:n ja Lohjan
konepajakoulun perustaminen. Poliittisista
toimistaan huolimatta hän oli hyvin
pidetty johtaja. Oltuaan 65 vuotta
Lohjan Kalkkitehdas Oy:n toimitusjohtajana
Forsström jäi eläkkeelle
1962, mutta osallistui senkin jälkeen moniin
hankkeisiin.
Kierroksen lopulla, jolloin jo olimme järven alla, avautui
suuri, yli 100
metriä leveä ja syvä louhos eteemme. Opas sammutti valot ja alun
täys-
pimeyden jälkeen saimme nähdä hienon valoteoksen ja Sibeliuksen Karelia
sarjan musiikki ryöppysi täysillä. Vielä vilkaisu Tytyri-saliin, jossa voi
jär-
jestää kaikenlaisia tilaisuuksia. Ja sitten paluu häikäisevään auringonpais-
teeseen.
Mikä kontrasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti