RETKIÄ HAUTAUSMAILLE.  Länsi-Uusimaa 29.6.2012

”Syntyperäinen karjalohjalainen” moitti L-U:n tekstarissa, että Karjalohjan

hautausmaa on kuin heinäpelto. Hautausmaalla käydessäni ei mieleeni ole
ikinä juolahtanut olevani heinäpellolla. Oikealla heinäpellolla olen kyllä ollut.

         Hautausmaat ovat puistoja, joissa aika pysähtyy ja voi muistella men-
neitä. Jokainen hautakivi kätkee tarinan ja monet niistä ovat hienoja taide-
teoksia, usein tuntemattomien kivenhakkaajien töitä. Hautausmaat ovat puis-
toja, joissa voi tehdä retken paikallis- ja kulttuurihistoriaan ja nauttia sa-
malla hiljaisuudesta ja kauniista kukkaistutuksista.

         Haudat ja hautausmaat ovat erilaisia johtuen perinteistä, kulttuurista
ja uskonnosta. Esimer­kiksi kreikkalainen hautausmaa on kuin valkoisten mar-
moriaatikoiden meri. Omaiset huolehtivat, että ouzolasi vainajan hautapaa-
della on täysi. Rhodoksen vanhalla muslimien hautausmaalla hauta­kiviin ha-
katuista turbaaneista ja muista päähineistä voi päätellä vainajan ammatin.
Kasakstanissa taas muslimien haudat ovat kuin savikekoja, joista uudemmat
oli kalkittu valkoisiksi. Juutalaiset tuovat hautakiven päälle pikkukiven mer-
kiksi käynnistään.

         Pariisissa matkailijaa kiehtoo Montmartren hautausmaa, jossa kym-
menet taiteilijat nukkuvat ikiunta. Ihailijoiden pyhiinvaelluskohteita ovat
Edith Piafin ja Jim Morrisonin haudat Cimetière du Père-Lachaise´n hautaus-
maalla. Napoleonin arkku Invalidikirkossa on punaista karjalaista porfyy­riä.
Pietarissa Alexander Nevskin luostarin hautausmaa on täynnä säveltäjien,
kirjailijoiden ja taidemaalareiden hautoja kauniine patsaineen.

         Suomen merkittävin ja Pohjoismaiden kaunein hautausmaa-alue si-
jaitsee Helsingin Hieta­niemessä. Sinne perustettiin 1815 ortodoksinen kal-
misto, myöhemmin rinnalle tuli Suomen kaartin hautausmaa sekä juutalai-
nen ja islamilainen hautausmaa. Neljän uskontokunnan rinnakkaiselo tekee
Hietaniemestä ainutlaatuisen, ja monien merkkihenkilöiden viimeiset lepo-
sijat saavat alueen henki­mään historiaa. Porin ykkösnähtävyys on Juseliuk-
sen Mausoleumi, jonka eteisen maalaukset on tehnyt Pekka Halonen ja kap-
pelin freskot Akseli Gallen-Kallela.

         Karjalohjalla on kaksi hautausmaata. Vanhempi, Pyhän Ristin hautaus-
maa sijaitsee vastapäätä Unkan baaria. Alueella vuosina 1674-1861 olleiden
kahden puukirkon paikalla on muistokivet. Hautoja on jäljellä kymmenkunta.
Nykyinen hautausmaa on 1860 valmistuneen kivikirkon ku­peessa. Kiviaitaa
vasten nojaavissa kauniissa mutta ruostuneissa rautaristeissä voi havaita
1870-luvun vuosilukuja.

         Julkisuuden henkilöistä merkittävin lienee Hilda Käkikoski (k.1912).
Hän oli Helsingin suo­malaisen yhteiskoulun historian opettaja, kirjailija ja
naisasianainen. Kun Suomen ensimmäiseen eduskuntaan 1907 valittiin 19
naista, suomalaisen puolueen Käkikoski oli yksi heistä. Hän ajoi eduskun-
nassa naisten samapalkkaisuutta ja kelpoisuutta valtion virkoihin. 1900-
luvun alussa tutkinnot eivät riittäneet, vaan naisten piti anoa vapautusta
sukupuolestaan.

          Kauppaneuvos Eino Heinosen komea muistomerkki ei voi jäädä
huomaamatta. Heinonen oli nuorisoseura-aktiivi, joka 1918 lähti Buenos
Airesiin, loi siellä merkittävän liikemiesuran, oli taiteen ja opiskelijoiden
mesenaatti ja Suomen asiaa kaikkialla edistänyt värikäs persoona.

         Urpo Harva, filosofi, kasvatustieteilijä ja Suomen ensimmäinen
aikuiskasvatuksen professori lepää tuonnempana, samoin Helsingin yliopis-
ton professori Uunio Saalas, hyönteistieteilijä, kansan­valistusmies ja
suomenkielisen sivistyksen edistäjä. Hän kirjoitti mm. oppikirjoja ja
toimi aktiivi­sesti suomenkielisen Turun yliopiston perustamiseksi.

         Karjalohjan hautausmaalla lepäävät vanhempani ja kaikki lapsuu-
teni naapurintädit ja sedät, useita opettajia ja paljon muita. Siellä lepää-
vät myös kaksi luokkatoveriani, Risto ja Tuula.

KERTTU KERÄNEN