12.9.2020

Simoni,

miten sinä nyt pärjäät siellä kissojen taivaassa

Istanbulin, Pariisin ja Rooman vapaiden kissojen joukossa?

Vaikka kuljitkin omia teitäsi Kulosaaren kivikoissa

ja pusikoissa, olit vain puoliksi vapaa.

Eivät kissat näillä leveyksillä pärjää ilman ihmistä,

on pakkasta ja kylmää, ja ruokakin voi loppua.

Mutta kissojen taivaassa eivät vihamieliset naapurit soittele,

uhkaa poliisilla eivätkä anna verhottuja tappouhkauksia.

Kyllä sinä pärjäät.

*******

20.8.2020

Simon tuhkat tulivat Herttoniemenrannan R-kioskiin. Jotenkin olisi tuntunut paremmalta, jos paketti olisi tullut postin kautta. Säilytin uurnaa kotona, mutta lopulta olin valmis luopumaan Simosta lopullisesti. Paikkakin oli mietittynä. Elias tuli mukaan, sirottelin tuhkat Oskun tammen juurelle ja Elias peitti karikkeella.

********

KUUKAUSI SITTEN, 3.8.2020

SIMO,

MINUN KELTASILMÄINEN LURJUKSENI PÄÄSI KISSOJEN TAIVAASEEN.

MITEN MINUN ONKAAN SITÄ IKÄVÄ!

*****

SIMON SEIKKAILUT OVAT PÄÄTTYNEET. 3.7.2020

Toukokuuussa selkeän painonpudotuksen vuoksi menimme lääkäriin ja lab.tutkimusten tuloksena todettiin kilpirauhasen liikatoiminta. Aloitettiin lääkitys ja muutaman viikon kuluttua tehtiin uudet laboratoriotukimukset. Lääkitys oli auttanut jonkin verran, mutta munuaisarvot romahtaneet, kuului ylim. sydänääniä ja verenpainekin oli kovasti yläkanttiin. Suurentunut kilpirauhanen haittasi hengitystä - pienenkin ponnistuksen jälkeen kuului aikamoista rohinaa. Kävimme vielä kahtena aamuna ulkona pihalla tutkimassa tutut paikat, ja sitten loppupäivä pitikin levätä. Syöminen ei sujunut tai se sattui, mutta juominen onnistui. Labrakontrollien perusteella sitten päätin, että parempi päästää Simo kissojen taivaaseen.

Marjokin kävi hyvästelemässä Simon, vaikka sanoin, että en tiedä missä se on. Olin kertaalleen etsinyt kaikki mahdolliset paikat. Kun siirsin Oskun sänkyä, Simo tuli esiin, hyvin hitaasti ja vaisuna. Yleensä se ei edes käynyt Oskun huoneessa, eikä koskaan kiivennyt sängylle. Sen olemuksesta näki, että se tiesi!

Valtteri tuli suoraan töistä. Kello viideksi veimme Simon yli-opiston pieneläinklinikalle Viikkiin. Simo oli lähes koko matkan hiljaa, vaikka normaalisti se aina ilmaisi äänekkäästi vastustavansa autokyytiä. - Koronaviruksen ohjeista poiketen pääsin klinikalla toimenpidehuoneeseen saakka. Aikaisemmat lääkärikäynnit oli hoidettu siten, että potilaat (lemmikit) haettiin sisälle ja omainen sai odotella ulkona autossa. Lääkäri tuli sinne selostamaan tilannetta.

Mutta tämä oli eri juttu. Lopullinen. Ja henkilökunnan myötätunto ja suhtautuminen oli huippuluokkaa. Simo sai rauhoittavan pistoksen ja nukkui syliini. En pystynyt seuraaman lopullista armopistosta.

- Eilen hain tuhkauurnan R-kioskilta ja sirottelen tuhkat myöhemmin takapihalle Oskun tammen alle. Tuhkaa oli juuri ja juuri kourallinen.

Entä nyt? Totuttelen elämään ilman Simoa. Se ei herättele minua kiihkeästi aamukolmelta, ei tule kylpyhuoneeseen aamutoimille, ei pyytämään ruokaa, ei vastaan ovelle kun tulen ulkoa. Ei enää varhaisia auringonnousuja etupihalla, ei oravien kyttäilyä, eikä varisten pakoilua auton alle, ei mitään.

Facebookin Kulosaaren perheet-sivulla ja omalla seinälläni Simoa muisti lähes sata ystävää, joista en tuntenut kuin muutaman omien ystävieni lisäksi. Useita surunvalitteluja tuli kännykällä. Vieläkin, lähes päivittäin vastaantulijat ottavat osaa ja kertovat tarinoita Simosta, sitten itketään ja halataan koronasta huolimatta.

RIP Simo. Nyt alkoivat tosi yksinäiset päiväni.

******

1.4.2020

Simo 16 v.

******

13.7.2019

Syntymäpäivä tai ei, Simo tahtoo ulos.

*****

Kulosaarelaiset lehti 24.5.2019

SIMO

Minä olen Simo ja täytin aprillipäivänä 15 vuotta. Tunnen olevani melko nuorta poikaa. Aamuisin haluan ulos jo viideltä, kun isot bussit eivät vielä pörrää niin pahasti. Ensin emäntäpiika pukee minulle vihreän kaulanauhan, jossa on meidän nimet ja puhelinnumero. Ja mutisee, että hienolla herralla pitää olla solmio ja minulla se on se nauha. Pihalla se seuraa vähän aikaa, mihin suuntaan lähden. Jos menen kadun yli, on osattava liikennesäännöt. Tiedän kyllä, että pitää katsoa vasemmalle ja oikealle ja vielä kerran vasemmalle.

Kerran toin kadun toiselta puolelta rottaa lahjaksi emännälle, rappuun saakka, mutta siitä se ei tykännyt. Tuuppasi oven kiinni kuononi edestä ja komensi viemään muualle.

Minulla on paljon kamuja tässä talossa missä asumme ja ne rapsuttaa minua niskasta. Tunnen ihmisiä kauempaakin, ja tiedän olevani Kulosaaren kuuluisin kissa. Tykkään kulkea omia teitäni. Aikaisemmin emäntäpiika kuljetti minua hihnassa, mutta se ei tykkää seisoskelusta ei nokkos-puskista eikä kivilouhi-koista. Kerran se kaatuikin pahasti ja minä karkasin. Mutta tulen aina takaisin kotiin enkä ole koskaan ollut yötä ulkona.

Autokyydistä en tykkää. Vuosia sitten putosin neljännestä kerroksesta, kun aioin mennä antamaan selkään naapurin kissalle. Kynteni eivät pitäneet peltisellä ikkunalaudalla ja putosin. En loukkaantunut juuri kuinkaan, mutta autokyyti ei enää sovi vattalleni. Yli satasen vauhti tai pahat mutkat saavat minut voimaan huonosti ja voi tulla hätäkakkakin. Se on putoamisen syytä.

Kesällä on kiva päästä maalle. Kivaa ois täälläkin, mutta harakat ja varikset yrittää nokkia minua päähän. Ruma äänikin niillä on. Jotkut koiratkin haukkuvat minua, mutta emäntäpiika sanoo, että se on koirien tehtävä. Pappaa minulla on joskus ikävä. Silloin minä pieksen sen reinot kunnolla ja voin taas leikkiä jotain muuta tai levätä. Mukavaa kesää kaikille!

T Simo

******

Simo 15 vuotta

1.4.2019, eikä se ole aprillipila. Pidettiin vain pienet synttärijuhlat, kun kaikki Simon kaverit tästä rapusta ovat päivällä töissä. Paikalla olivat Harri, Marjo ja Soila. Valitettavasti juhlakalu seikkaili koko kahvituksen ajan ulkona eikä tullut ottamaan onnitteluja vastaan!