OIKEUS HYVÄÄN KUOLEMAAN. Länsi-Uusimaa 1.6.2012

Joitakin vuosia sitten viisi omaistamme kuoli runsaan vuoden sisällä.
Neljällä heistä oli syöpä: tädillä ja toisella enolla keuhkosyöpä, toisella
luusyöpä ja isällä haimasyöpä. Paikkakunnalla ei ollut saattohoitokotia,
mutta viimeiset hetkensä kukin heistä vietti sairaalassa. Me omaiset
päivystimme heidän luonaan, pidimme kädestä, pyyhimme hikeä otsalta,
juttelimmekin, jos potilas jaksoi. Olimme paikalla vahtimassa, että
kipulääkitys oli kohdallaan, vaikka potilas ei enää kyennyt itse sitä
pyytämään. Kaikissa näissä tapauksissa oli kauhea loppu kuukausien
kärsimysten jälkeen.

Olen myös lehdistä seurannut entisen työtoverini aietta matkustaa

vuoden kuluttua Sveitsiin eutanasiaklinikalle. Hän sairastaa parantu-

matonta keuhkofibroosia, jossa keuhkot kovettuvat vähitellen ja lo-

pettavat hapen ottamisen. Edessä olisi hidas ja tuskallinen kuolema,

letkuissa makaa­minen ennen tukehtumista.

Parkinsonin tautia sairastavat Esko Seppänen ja Iiro Viinanen ovat

ottaneet voimakkaasti kantaa armokuoleman puolesta. Seppänen

joutui seuraamaan syöpää sairastaneen poikansa loppuvaiheita. 

Paras mahdollinen kipulääkityskään ei auttanut. Aina ei edes anneta

riittävää kipulääkitystä. Par­kinsonin taudin loppuvaiheet ovat

myös hirvittävät.

Olemme mieheni kanssa usein keskustelleet kuolemasta. Jonain

päivänähän se tulee. Kirkoissa rukoillaan varjelusta äkkikuolemalta,

mutta juuri tuskaton äkkikuolema olisi parempi. Entä jos toinen

meistä joutuu tilanteeseen, jossa loppu tulee hitaasti, ankarien

tuskien kera? Olisiko toisella rohkeutta auttaa, kun toinen tuskis-

saan pyytää? Pitäisikö nyt, kun vielä on voimissaan, hankkia pari

purkkia pillereitä ja nukahtaa pois? Todennäköisesti silloinkin

pitäisi pyytää jotakuta ojentamaan ne. Onko ihmisellä oikeus

itsemurhaan?

Eutanasia eli armokuolema on rajoituksin sallittu Hollannissa,

Belgiassa ja Sveitsissä. Suomessa aktiivinen eutanasia on rikos,

mutta toisen henkilön itsemurhan avustaminen ei. Lähes 70 pro-

senttia suomalaisista kannattaa eutanasian laillistamista. Vihreät

lisäsivät periaateohjelmaansa eutanasian, eli ihmisen oikeuden

”paitsi hyvään elämään, myös hyvään kuolemaan, tarvittaessa

hyvän saatto­hoidon turvin tai halutessaan viime kädessä avus-

tettuna”.

Tietenkään ei kuulosta hyvältä lisätä eutanasiaa lääkärien teh-

täväksi. Ei se oli helppoa maallikoil­lekaan, juridiset ongelmat

ovat suuret, ja väärinkäytökset mahdollisia. Armopiikki ei edes

ole lääketiedettä. Uskoville asia on yksinkertainen; viides käsky

kieltää tappamasta. Raamatussa sanotaan myös, ettei ihminen

saa päättää toisen kuolinhetkestä. - Oikeastaan lääketieteelliset

keinot elämän pitkittämiseksi ovat myös puuttumista elämän

pituuteen ja siis uskonnonvastaisia.

Lääkärikunnassakin on sekä puolustajia että vastustajia. Hippo-

krateen valassa lääkäri vakuuttaa: ”En tule antamaan kenelle-

kään kuolettavaa myrkkyä, vaikka minulta sellaista pyydettäisiin,

enkä neuvoa sellaisen valmistamiseen.” Lääkäriliiton eettisissä

ohjeissa sanotaan: ”Lääkärin velvolli­suutena on suojata ihmis-

elämää ja lievittää kärsimystä”, ja myöhemmin: …”Jos laki ja

etiikka joutuvat vastakkain, lääkärin on ensisijaisesti noudatet-

tava etiikkaansa”.

Hollannissa lääkäri antaa tarpeelliset selvitykset tehtyään poti-

laalle reseptin. Maanantaina nähdyn TV-dokumentin hollantilais-

lääkärit olivat empaattisia, inhimillisiä lääkäreitä, jotka kokivat

autta­vansa kuolemansairasta potilasta. Monilla vastustajilla saat-

taisi arvot ja kanta muuttua, jos joutui­sivat kuolevan seuraksi

edes pariksi päiväksi. Mutta nykyään kuolevat viedään hyvissä

ajoin pois näkyvistä.

KERTTU KERÄNEN

Kommentti Länsi-Uusimaan verkkosivulla:
Kiitos Kerttu, hieno kirjoitus! Olemme näitä myös pohtineet mieheni,
syöpäpotilaan, kanssa. Yhtä ja yksinkertaista vastausta ei ole.

Metsäntaan mummo (nimimerkki)

Kommentteja FaceBookissa 4 kpl

Hi,

Reissunaiseen on lisätty Gdanskin matkakertomus 8-11.5.
Salaisiin resepteihin on lisätty Heli Ilaskarin luvalla Nokkospeston
ohje.
Rakkaat lukijat! Minun piti jollakin tapaa pyydystää 2000s lukija,
mutta myöhästyin. Eilen illalla 24.5. oli tupsahtanut 17 lukijaa ja
rima ylittyi reippasti. Ihmiset ovat kiinnostuneimpia aiheesta
tunneäly. Uusia lukijoita on tullut Britanniasta ja Norjasta, Venä-
jälläkin useampi lukija seuraa bolgiani. Kivaa!

-kepa -

RAUTATIE JÄÄMERELLE. Länsi-Uusimaa 4.5.2012

 

Valtion rautateillä on lumi- ja lippukatastrofien jälkeen juhlavuosi. Juna-

liikenne Helsinki – Hämeenlinna alkoi 150 vuotta sitten. Rataverkkoa on ny-

kyään 5900 km, josta sähköistettyä noin 3100 km. Omat rautatiekokemuk-

seni pääosin Helsinki – Oulu väliltä kolmenkymmenen vuoden ajalta ovat

hyviä. Kesäpaikkaamme Muhokselle mentiin toisinaan junalla, jonka kolk-

kee­seen oli ihana nukahtaa. Ajaessamme mökkimatkan autolla – usein yöl-

lä – vaarana olivat nelos­tien kymmenet elleivät sadat vastaantulevat rekat.

Koskaan ei tiennyt, nukahtaisiko kuski juuri meidän kohdallamme. Samaan

suuntaan ajavat rekkamiehet taas olivat kuin ystäviä. Jos oli turvallista

ohittaa, he antoivat siitä merkin.

Jo silloin ajattelin, miten paljon järkevämpää olisi panna rekkojen sadat
kontit junaan, jolloin kuskien työajatkin inhimillistyisivät. Kuljetusala
väittää, että maantiekuljetukset syövät energiaa raiteita vähemmän.
Tieverkon ylläpito kumipyöräliikennettä varten maksaa myös. Liikenne-
minis­teriö on aina asettanut autoliikenteen ykkössijalle, ja rautatiet
ovat huonossa kunnossa. Raiteiden kilpailukykyä tavarakuljetuksissa hei-
kentää myös se, että juna ei vie ovelle saakka. Jatkokuljetukset ovat tavaraliikenteessäkin järjestelykysymys. Henkilöliikenteessä syöttölii-
kenne käy: Kun Helsin­kiin valmistui metro, Itä-Helsingin bussilinjat kes-
kustaan lopetettiin ja väki tuodaan lähiöistä metroasemille syöttöbus-
seilla.

Aluepolitiikkatoimikunnan työn päättö­tilaisuudessa 1986 kysyin komitean

jäseneltä, liikenne­ministeriön silloiselta kansliapäällikkö Juhani Korpelalta,

miksi ei rakennettaisi rautatietä Jää­merelle. Korpela kallisti päätään,

suoritti varmaan joitakin päässälaskuja, ja lausahti: ”Ei se kan­nata”.

Ei silloin varmaan kannattanutkaan. Mutta hyvänen aika, millainen piris-

tysruiske se olisi nyt koko Pohjois-Suomelle. Ajatus ei jättänyt rauhaan,

ja eräässä toisessa tilaisuudessa kysyin asiaa kuntaosaston Cay Sevónilta.

Hänen mielestään rata Sallasta Kantalahteen tulisi halvemmaksi, rataa

puuttuu tuskin sataakaan kilometriä välistä.

Jopa öljynkuljetus pohjoisen kautta olisi turvallisempaa kuin ahtaiden

Tanskan salmien kautta. Itämerihän on maailman saastunein meri, eikä

se kaipaa yhtäkään öljykatastrofia rannoilleen. Kun tankkerit kasvavat

kooltaan ja Venäjä suurentaa Pietarin satamaa, riskit kasvavat kai.

ken aikaa.

Nyt Barentsin meren ja mannerjalustan valtavat rikkaudet ja napa-

alueiden jään sulaminen ovat kohdistaneet katseet pohjoiseen Koillis-

väylälle. Kaivostoiminnan kasvu Lapissa lisää hankkeen kiinnostavuut-

ta Suomessa. Rautatie Jäämerelle vaihtoehtoineen on jo pohdinnan

alla monella taholla.

Kovan lobbauksen ansiosta EU:n komissio päätti esittää Suomen pää-

rataa Helsinki – Tornio TEN-T verkostoon. Jos parlamentti hyväksyy

esityksen, se edellyttää pääradan korjaamista erityisesti Tampere –

Oulu väliltä 2030 mennessä. Jokaikisen asian eteenpäin tuuppimi-

seksi tarvitaan EU:a. Allegro-junan saantia Helsingistä Pietariin hel-

potti varmasti Venäjän ja Suomen sama raide­leveys. Juna on jo niin

suosittu matkailussa, että se haittaa tavarakuljetuksia. Rinnakkais-

rata onkin tulossa. Hallituskin lisäsi raideliikenteen määrärahoja

kehysriihessään.

Kun EU julkaisi 2001 liikennepolitiikan Valkoisen kirjan, yksi perus-

telu raideliikenteen lisäämi­seksi oli nimenomaan liikenneonnetto-

muuksien vähentäminen koko Euroopassa. Uudessa Val­koi­sessa kir-

jassa ei tätä tavoitetta esitetä enää niin selkeästi. Silti raideliikenne

on tulevaisuutta, joten ilmoittaudun barrikadin junienpuoleiselle

sivustalle. Kannatan länsirataa Espoosta Lohjalle, tunnelia Helsingis-

tä Tallinnaan ja rataa Jäämerelle.

Kerttu Keränen

 SS kirjoittaa 6.5.:
Kepa,

jos oikein muistan, niin taisimme kannattaa Sallan rataa
Gay Sevonin ItäLappi-työryhmässä.

Keminjärveltähän on ollut Sallaan rata, mutta se oli jätetty
heinittymään. Oliko se viime vuonna, kun ilmeni, että joku
kekseliäs tyyppi oli myynyt ne ratakiskot romurautakeräykseen...