Reissut

ALANIA

LANZAROTE

HURGHADA VII  10.11. - 24.11.2015

Finnmatkat Oy, Osku ja minä, Hotelli Blue Village Aquamarin.

Terveisiä Hurghadasta, tultiin eilen illalla noin yhdeksän maissa. Harri oli
kentällä vastassa ja kieltämättä olin helpottunut kotiinpääsystä. kun kai-  
kenlaista on sattunut viime aikoina. Matkaamme leimasi syvästi Pariisin 
pommi- ja ampumahyökkäykset, joissa kuoli lähes 200 ihmistä ja ampumakaappaus malilaisessa hotellissa. Näitä uutisia ja terroristijahtia CNN vatvoi aina,kun avasimme TV:n.  

Hurghadassa oli tosi rauhallista ja kaikki mitä tarvittiin oli hotellialueella. 
Nähtävyydethän on katsottu jo edellisillä matkoilla eikä omatoimisuus 
houkuttele näinä aikoina. Kävimme tosin Hotelli Hiltonissa moikkaa-massa vanhoja tuttuja, joita tosin ei enää löytynyt kuin yksi. Liikkeetkin kadun toisella puolella oli suljettu ja surullisena mietimme koptipojan kohtaloa hänen jouduttuaan sulkemaan kahvilansa, jossa meillä oli tapana käydä iltapäivisin capuccinolla. Itse hotelli lähes tyhjä venäläisten lähdettyä  31.10. tapahtuneen venäläiskoneen turman vuoksi. Alamäki oli ilmeisesti alkanut kyllä jo venäläisten saavuttua muutama vuosi sitten: englantilaiset ja muut eurooppalaiset hylkäsivvät Hiltonin. Se siitä sitten. Toisaalta nykylaman vuoksi Hurghadan hotelleista oli ainakin 30% tilapäisesti suljettu. 
  
Aurinko paistoi, lämpötila oli 26-32 astetta ja lauha tuuli vilvoitti auringon-
ottajia. Uin joka päivä useesti, ensin ennen aamiasta aamu-uinnin ja sitten ainakin yhden 1/2 tunnin kierroksen päivemmällä. Altaita oli kahdeksan isoa, joista yksi lämmitetty ainakin 30 asteiseksi. Me käy-timme viileätä lähiallasta, jossa ei todellakaan ollut tungosta. Vesijuoksu ei onnistunut altaiden mataluuden vuoksi. Uimme Punaisessa meressäkin pari kertaa, sen vesi oli lämmintä, kirkasta ja suolaista.  

Tuli myös käveltyä jonkin verran, mm. huoneemme oli kolmannessa ker-
roksessa eikä hissejä missään, portaita kaikkialla.Välimatkat hotellin 
alueella olivat pitkät - SPAhan, apteekkiin,ravintoloihin ym., Koko hotelli 
oli suorastaan liian iso LAITOS,  mutta muuten lähes kympin paikka. 
Ruoka (all inckl) oli mainiota, koko paikan siisteys parempi kuin OK. 
Ja vain Kuubassameilla on ollut ylellisempi huone.  

Otimme kumpikin hierontasarjan hotellin Spassa ja minä vielä naama-
hoidonkin, vaikka eipä siinä ole parantelemisen varaa(!!!).  Vesijump-
paa ja tanssikursseja oli joka päivä ja iltaisin hotellin teatterissa esiintyivät jos jonkinlaiset komeljanttarit. Tosin  katsoimme vain kaksi esitystä: Etiopialaisen Shown, joka oli mielettömän upeeta akrobatiaa ja Cabaret´n, joka oli musikaalinen ja tanssillinen sikermä, nojaten Michael Jacksonin ja  Whitney Houstonin rakastetuimpiin kappaleisiin. Esiintyjinä viimeksi mainitussa olivat ohjaajat ja matkaoppaat musiikki playbackina nauhalta. Dervissitanssia en vieläkään saanut nähdä.   

En ole koskaan nähnyt niin paljon lapsia matkalla, suuri osa suorastaan 
imeväisiä. Ja miten on mahdollista että niin paljon koululaisia oli lomalla 
tähän aikaan vuodesta? Ja sitten ne hyppi altaissa asiallisten uimarien 
päälle. Ohjelmaa ja kerhotoimintaa heille kyllä oli runsaasti: jalkapalloa, 
pingistä, ja nuoremmille  päivähoitoa jne. Ja kolme valtavaa vesiliuku-
mäestöä!  

Haimme lentokentältä palatessa Simon kotiin. Se murjotti jotenkin uu-della tavalla, ei kehrännyt edes nuuhkimisen jälkeen. Kotona se asettui ulko-oven viereen loikoilemaan. Silläolisi mukavampaa olla hoito-paikassa Railin luona, siellä kun pääsee sisään  ja ulos tuon tuostakin - semmoisiahan kissat ovat.




JOKIRISTEILY MOSKOVA - PIETARI 13.7. - 20.7.2015

Lomalinja Oy., ryhmän koko 149 henkeä.
Jokiristeilijä  M/S Shaskov, rak. DDR:ssa 1986, korjattu 2011, pit.125 m.
Mukana matkakumppaneina Irma ja Olli.

OHJELMA:

  1. pvä Junamatka 1 lk:n makuuvaunussa Hgistä Moskovaan,  lähtö 18.56

  2. pvä Moskova, Aamiainen Hiltonissa, Kremlin ympäristö, Punainen tori

  3. pvä Uglich

  4. pvä Jaroslavl, Unescon maailmanperintökohde

  5. pvä Goritsy, Unescon   - " -   Kirill Ferapontovin luostari, Baltian kanava

  6. pvä Ääninen, Kizchin puukirkot, Unescon maailmanperintökohde

  7. pvä Syväri, Mandrogi, Laatokka, Neva

  8. pvä Pietari, Viipuri, Helsinki  n. klo 21.00

______________________________________________________________
   
RISTEILYISÄNTÄ    

Jyrki Härkönen: Kulttuurihistorioitsija, Suomen ortodoksisen arkkipiispan teo-
loginen sihteeri ja Logosmedian päätoimittaja, asunut ja opiskellut Venäjällä ja 
Ranskassa kuusi vuotta. Opastanut lukuisia kulttuurimatkoja Ranskaan, Venäjälle 
ja Baltian maihin.

LUENNOITSIJAT

Sampo Ahto: Eversti ja sotahistorian tuntija, lukuisten sotahistoriallisten matkojen opas, opettanut Sotakorkeakoulussa historiaa.

Folke West: Yli kolmensadan matkadokumentin tekijä, maailmanmatkaaja, käynyt 120 eri maassa. Kuuban vannoutunut ystävä ja Keski- ja Etelä-Amerikan asiantuntija. 

Pirkko Mäkinen: Venäjän matkaopas, opastanut lähes kaikissa Venäjän merkittävissä turistikohteissa alkaen 1978. Erityiskohteita Mustanmeren alue ja Venäjän jokiristeilyt.

Matkan pituus 1737 km, lisäksi junamatka Moskovaan ja bussimatka Pietarista Hkiin. Sulkuja: Moskovan kanavassa  6 kpl  10-14 m, Volgalla 3 kpl  13 - 18 m, Volgan - Itämeren vesitiellä 7 kpl 14 - 10 m, Syvärillä  2 kpl 10 - 12m, yht. 21 sulkua.

--------------------

1. pvä  maanantai 13.7.  Junamatka 1 lk:ssa Hgistä Moskovaan
Tapasimme matkatoverimme Irman ja Ollin hyvissä ajoin asemalla. Junakin odotteli jo. Jokaisen vaunun edustalla odotteli tyylikkääseen pukuun pukeutunut vaunu-palvelija. Ei ihme, että Pietarissa työttömyys% on 1-2 välillä.  Suomessa ei vaunu-palvelijoita ole lainkaan. Hytit olivat 2 hengen hyttejä (alapedit). Ikkunapöydällä 
odotti herkkukori ja eipä aikaakaan, kun juna lähti (klo 18.52). Pian kuului ovelta koputus, tulossa oli junapäivällinen! 

2. pvä  tiistai  14.7.  Moskova, Kremlin ympäristö, Punainen tori
Junassa oli heti aamulla maukas aamiainen, joka ei kylläkään vetänyt vertoja todella runsaalle aamiaiselle Hotelli Hilton Leningradskajassa, yhdessä ”Stalinin sormista”, lähellä Leningradskajan rautatieasemaa. Saavuimme sinne pikku bussiajelun jälkeen. Jo pelkkä ympäristö hurmasi prameudellaan. Sitten kiertoajelulle, oppaana Tatjana, mate-matiikan tohtori. Punainen tori (Krasnaja Ploštšad ) ja Kreml olivat siinä melko lähellä, ja sen ympäristöön tutustuimme kävellen. Loputon jono ihmisiä jonotti pääsyä turvatarkastukseen ja Leninin mausoleumiin. 

Punaiset tähdet loistivat Kremlin torneissa kuin 1970-luvullakin, jolloin eka kertaa kävin kaupungissa. Kreml, torin länsilaidalla, on Venäjän ja NL:n hallintokeskus vuodesta 1919. Sen muurissa on 120 vainajaa, mm. Otto Wille Kuusinen. Runsaan puolen tunnin tauon aikana jotkut riensivät Kremliä vastapäätä torin itälaidalla sijaitsevaan DOM-tavarataloon ostoksille. Kävelimme Pyhän Vasilin katedraalin eli Pokrovan Juma- lanäidin kirkon ohi. Katedraali valmistui 1561, minkä jälkeen Iivana Julma tarinan mukaan sokaisi arkkitehdin. Katariina Suuri määräsi aikoinaan katedraalin kierteiset tornit maalattavaksi monivärisiksi. Moskovan pääkadut lähtevät säteittäisesti Punaiselta torilta. Käväisimme myös uusbysanttilaisessa Kristus Vapahtajan tuomiokirkossa, joka rakennettin alun perin Napoleonista saadun voiton kunniaksi, valmistui 25.12.1812.

Ehdimme jopa pistäytyä lattella Arbat –kävelykadulla ja suuressa elintarvike- ym. kaupassa. Ostoslistalla oli lähinnä kuohujuomaa ym. Kiertoajelun jälkeen saavuimme Moskovan toiseen jokisatamaan, missä m/s Shaskov odotti. Heti sisäänkäynnissä punapukuinen ja 
-hilkkainen neito tarjosi meille leipää (vanha venäläinen tapa). Etsimme hyttimme 3. kerroksessa ja pian laivapojat jo raahasivat laukkummekin sisään. Tervetulotilaisuudessa 5. kannella kapteeni, muu päällystö ja risteilijän henkilökunta esittäytyivät meille ja sampanjalasit kilisivät. 17.30 risteilijä suuntasi pohjoiseen Moskova-jokea pitkin kohti Moskovan kanavaa. Klo 19.30 oli päivällinen kolmoskannen ravintolassa. Listalla oli vihannessalaatti (lohta ja katkarapuja), Julien kanalla ja sienillä tai sianlihapihvi ranskalaisin perunoin ja jälki-ruoaksi korileivos marjoilla sekä kahvi tai tee. Sitten vielä Jyrki Härkösen luento ”Venäjän vesireitit ja NL:n kanavat”.  Ja illan päätteeksi oli tanssit. 

3.  pvä keskiviikko  15.7.  Uglich

Aamuvoimistelu 5. kannella aamuvirkuille, sitten runsas aamiainen ja kymmeneltä Sampo Ahton luento  ”Venäjän valtakunnan synty ja kehitys” alkaen varjaagien (viikinkien) hallitsemasta slaavilaisten ja suomensukuisten kansojen alueesta Novgorodin ympäristössä, jotka Nestorin kronikan mukaan kutsuivat varjagi Rurikin ruhti-naakseen. Rurik asettui Novgorodiin ja aluetta kutsuttiin todennäköisesti jo silloin Russkaja Zemljaksi eli  Venäjän maaksi. Rurikin suku päättyi Iivana Julman (1530-1584) tultua Venäjän ensimmäiseksi tsaariksi. Hän kasvatti valtakuntaa armottoman väkivaltaisesti. Iivana Julman kuoltua alkoi sekasorron kausi monine sotineen. Kausi päättyi Romanovien suvun astuttua valtaan 1613. Romanovien valta päättyi 1917 vallankumouk- seen  ja Neuvostoliiton perustamiseen. Neuvostoliiton hajotessa vuonna 1991 Venäjästä tuli taas oma valtionsa. - Sampo Ahton luento oli erittäin mielenkiintoinen kokonais-katsaus lukuisine tarinoinen ja yksityiskohtineen.

Ohjelmassa oli seuraavaksi ”Moskovian” konsertti ja lounas. Klo 15 Jyrki Härkönen luennoi otsikolla Anekdootit – tuokio elämästä ja kiellettyä luovuutta”, sekä selosti kohteen Jaroslavl. Kaduttaa, kun en jaksanut käydä kuuntelemassa kumpaakaan.

Noin klo 17 saavuimme Uglichiin, (perustettu 937), jossa oli opastettu kiertokävely kahden venäläisen oppaan kanssa (suomenkielentaitoinen opas tulkkasi). Uglich / Uglitš on kaupunki Jaroslavlin alueella Venä-jällä, Volgan yläjuoksulla 110 kilometriä Jaroslavlista länteen ja on Venäjän vanhimpia kaupunkeja. Siellä on 10 kirkkoa, useita luostareita, (aluksi 20). Kirkoista mainittakoon Dimitrin kirkko, Iivana Julman 8-vuotiaan pojan muistoksi rakennettu kuvankaunis kirkko. Iivana oli 7 kertaa naimisissa. Avioliitto 17 vuotiaan pajarin tyttären Anasta-sian kanssa oli onnellinen. Vaimolla oli äkkipikaiseen Iivanaan rauhoittava vaikutus. Anastasian äkillinen kuolema herätti Iivanan epäilykset, ja tämä teloitti todisteiden puutteesta huolimatta muutaman kilpailijansa. Myöhemmät tutkimukset osoittivat, että Anastasia todellakin myrkytettiin. Vaimo oli ollut hallitsijan tärkein uskottu ja ainoa rakkaus, eikä Iivana koskaan toipunut hänen kuo-lemastaan. Perhepiirissä oli muutakin murhetta: Ivana tappoi van-himman poikansa, toinen poika tappoi itsensä ym.  Kun Iivana Julma kuoli. hänen viimeinen vaimonsa Marianna karko- tettiin Uglichiin ja Boris Godunov alkoi hoitaa hallintoa. (Hän toi mm. eurooppalaisen verotussysteemin Venäjälle eli maasta alettiin maksaa veroa).

Illallinen: Rapu- ja maissisalaatti, Lammaspata ruukussa (tai paistettua kalaa), jälkiruoaksi jäätelöä, hunajaleivos tai hedelmä, kahvia tai teetä.
Iltamyöhällä vielä tanssit Volga Volga villinä ja vapaana muusikoiden Kai Hyttisen ja Arto Tarkkosen tahdissa. 

Matka jatkui yötä myöten pitkin Volgaa kohti Moskovan kanavaa, jossa sijaitsee vesireitin korkein kohta, 162 m meren pinnan yläpuolella. Ja suomalaiset nukkuivat makeasti seuraavan päivän koitoksia varten.

4. pvä torstai 16.7.  Jaroslavl, Unescon maailmanperintökohde

Aamuvoimistelu 5. kannella, aamiainen ja jo klo 8 laiva saapui Jaroslavlin kaupunkiin. Jaroslavl on Venäjän vanhimpia kaupunkeja. Kiovan ruhtinas Jaroslav I Viisas perusti sen  v. 1010 Volgan rannalle turvaamaan koillis-Venäjän  suurinta kaupunkia Rostov Velikiä. Kaupungin 1000-vuotisjuhlia vietetiin 2010.

Kaupunki on arvostettu kulttuurikeskus: 1700-luvulla perustettu Spaso-Preobraženski-luostarion Koillis-Venäjän ensimmäinen oppilaitos, jossa oli kattava kreikankielisten ja muinaisvenäläisten kirjojen kokoelma. Jaroslavliin perustettiin 1750 Venäjän ensimmäi- nen ammattiteatteri ja vuonna 1786 siellä alettiin julkaista maan ensimmäistä maaseutu- sanomalehteä. Lisäksi kaupunkia pidetään hyvänä esimerkkinä Katariina Suuren toimeenpanemasta kaupunkisuunnittelun muutoksesta. 

Tehtiin kaupunkikiertoajelu bussilla. Tutustuimme Jaroslavlin kaupungin kremliin ja kirkkoihin, kävimme mm. Spasskin (Vapahtajan) luostarissa ja Profeetta Eliaan kirkossa, jotka vanhan historiallisen keskustan mukana kuuluvat Unescon maailmanperintökohteeseen.

Jaroslavl on kulttuurin lisäksi teollisuuskeskus, jonka merkittävimmät elinkeinot ovat kemian-, koneenrakennus-, öljynjalostus- ja tekstiili-teollisuus. Nykyään kaupungissa on noin 600 000 asukasta.

Klo 13 olimme jo takaisin laivalla joka suuntasi kohti Rybinskin teko-merta. Ja me vain lounastelimme vakipöydässämme ja nautimme kokin ja 20-päisen henkilökuntansa aikaansaamista herkuista. Listalla oli borssikeitto (taais silli vihanneksilla), jauhelihapihvi "Pozharsky" ja jälkiruoaksi valitsimme kolmesta vaihtoehdosta uuniomenan täy- tettynä rusinoilla. 

Folke West kertoili tulevista matkoista ja Jyrki Härkönen Goritsystä, huomispäivän kohteesta. Päivälepokin taisi onnistua.

Ja taas illalliselle: aluksi salaatti "Venäläinen kimppu", jossa oli keitet-tyä perunaa, kurkkua, kinkkua, keitettyä lihaa, omenaa ja majoneesia, pääruokana kaalikääryleet liha- ja riisitäytteellä, sematana kastike tai paistettua kalaa smetanakastikkeessa sienien kera Moskovan avalla, tai vihanneksia paistettuna ruukussa. Jälkiruoaksi useimmat valitsivat jäätelöä paitsi Osku, joka mieluummin otti hedelmän tai melonia, sekä kahvia tai teetä. 

Sitten olikin jo kiire viitoskannelle Kai Hyttisen ja Arto Tarkkosen musiikki- ja jutustelu-tilaisuuteen ja virkeimmät jaksoivat vielä tanssia!

 5   5. pvä perjantai  17.7.  Goritsy,  Baltian kanava
     
     Tavanomaiset aamutoimet. Aamiaisen jälkeen  Sampo Ahton  luento "Venäjän jokireitit - tsaarien unelma ja Stalinin toteutus". Puolen päivän aikaan nousimme maihin Goritsyssä, jossa kylän keskustassa on Unescon maailman perintökohde Ylösnousemuksen luostari, Kirillo Belozersin luostari, joka oli Iivana Julman vaimojen karkotuspaikka. Sinne ajoim-
     me bussilla läpi viehättävien karjalaiskylien ja maisemien.

6. pvä lauantai  18.7.  Ääninen, Kizhin puukirkot, Unescon maailmanperintökohde

    Entiseen tapaan voimistelu, aamiainen,  Sampo Ahton luento Syväri  SVIR, kohtalon joki. Luento oli perusteellinen selvitys kolmen Kannaksen taisteluista.
    Lounas: Salaatti ”Kevät”, kanaa haudutettuna vihannesten kera ja jälkiruoaksi jäätelöä. Yhteislaulutilaisuuskin oli ennen kuin laiva klo 17. saapui Kizhin saarelle, joka on vuodesta 1990 lähtien ollut Unescon maailmanperintö­luettelossa. Tehtiin kiertokävely neljän oppaan kera. Saari on Karjalan tasavallan tunnetuin ja vaikuttavin matkakohde ja 
    koko Äänisen rikkaan kulttuurialueen keskus, pogosta, joka muodostui jo 1400-luvulla. Museoalue avattiin 1966. Siihen mennessä saarelle oli siirretty Äänisniemen ja läheisten saarten komeimpia karjalaistaloja, aittoja ja kirkkoja. Laakealla saarella on Venäjän tunnetuin ja vanhin puukirkko, jonka ympärillä oli vanhoja hautoja puuristeineen ja -
     nyt oli ikään kuin keskeltä poikki remontin vuoksi. 
    
Seuraavassa kirkossa sisällä oli jumalanpalvelus meneillään, mutta se ei estänyt turis     teja kuljeskelemasta ympäriinsä, naisilla huivi päässä. Jos ei ollut omaa huivia, oven- pielessä oli koppa täynnään erilaisia huiveja. Saarella on myös Karjalan tasavallan suurimpiin kuuluva perinteinen puutalo ja kymmeniä historiallisia rakennuksia. 1990 
     alkaen Kizhi on ollut Unescon maailmanperintö­luettelossa. Isossa karjalaistalossa ole esillä vanhaa esineistöä ja muutamia kansallis-pukuihin pukeutuneita naisia tekemässä käsitöitä, yksi kutoi kangasta. Pihalla nuori mies veisteli paanuja. Hänellä oli 20 000 paanun urakka meneillään. Pikkukirkon kellonsoittaja antoi meille kulkiessamme ohi kellojensoitto­näytteen. Hänen kellonsoittajaisänsä oli kuollut joitakin aikoja sitten ja poika jatkoi isänsä uralla. Lahjakas soittaja hän olikin – kelloja kun oli useampia ja soitoissa oli melodia.

    Sataman lähellä oli melkoinen matkamyymälöiden kylä. Ne on saanut aikaan uusi saarimuseon johtaja, joka haluaisi tehdä saaresta bisnes-keskuksen. Henkilökunta vastustaa ja ryhtyi lakkoon uuden johtajan saapumisesta vastustamaan. Johtaja ei ole ollut moksiskaan vaan sanoi, että jos kahden vuoden kuluttua vielä vastustatte häntä, hän lähtee. Jos hän saa vielä läpi haluamansa sillan mantereelta, Unescon perintökohde –status poistuu. 
    
    Laiva lähti kohti Syväriä.

    Palattiin laivalle ja ennen illallista Pirkko Mäkinen kertoi Arjesta Venäjällä. Luento  loppui lyhyeen eikä aikaa kysymyksille ollut yhtään, kun kaikilla oli kova kiire kapteenin päivällisille. Kapteeni saapui upeassa valkoisessa univormussaan, kilisti jokaisen kanssa ja piti lopulta puheen, jonka Härkönen tulkkasi. Sitten istuttiin pöytiin ja tilattiin viiniä ja nautittiin jälleen kerran erinomaisista ruoista. Minä olin valinnut kala- lautasen, paistettua porsaan lihaa ja ananasta, karpalo-kastiketta, perunakroketteja, kiiwiä ja greippiä, jälkiruoaksi kahvia ja täytekakkua.   
 

I   Illallisen jalkeen oli tanssit Äänisen aalloilla. Kai Hyttinen, Arto Tarkkonen ja venäläiset taiteilijat. Laiva käänsi keulansa kohti Syväriä.

7. pvä sunnuntai  19.7. Syväri, Mandrogi, Laatokka, Neva

Syväri, Svir on 224 km:n pituinen joki, joka laskee Euroopan toiseksi suurimmasta järvestä Äänisestä Euroopan suurimpaan järveen Laatokkaan. Poikettiin Mandrogisssa, jossa on valtavasti käsityöläisten matkamuistomyymälöitä, eläintarha ja mylly. Alkoi sataa tihuuttaa. Osku kävi votkamuseossa. Moni myymälä oli tyhjänä vaikka oli paras turistikausi. Lama se on täälläkin. Suoritin pari pientä ostosta, halasin rannan koivua ja ajattelin kulkevani isäni jälkiä. Kenties kuljinkin.

     8. pvä maanantai  20.7.  Pietari, Viipuri, Helsinki  n. klo 21.00

--------------------------

Luento: 
Vienanmeren–Itämeren kanava (ven. Беломорско-Балтийский канал, Belomorsko-Baltijski kanal), lyhyemmin Vienanmeren kanava (ven.Беломорканал, Belomorkanal) on Vienanmeren ja Äänisen yhdistävä
ent. Stalinin kanava Karjalan tasavallassa Venäjällä)   Belomorskista lähtevä ja Poventsaan päättyvä kanava on 227 kilometriä pitkä, josta kaivettua kanavaa 48 km, padottua jokea 97 km, säännösteltyä järveä 80 km ja sulkuja 19. Se avattiin liikenteelle vuonna 1933. Kanava lyhentää vesitietä Vienanmereltä Pietariin noin 4 000 kilometriä verrattun matkaan Jäämeren, Pohjanmeren ja Itämeren kautta. Vaikka kanava päättyy etelässä Ääniseen, vesireitti jatkuu järven kautta Syvärijokea myöten Laatokalle ja sieltä edelleen Nevajokea  Itämerelle.

Kanava kaivettiin käsipelillä 1930-luvun alussa 20 kuukaudessa yötäpäivää pakkotyöllä. Rakennustöihin osallistui satojatuhansia vankeja, joista kuoli tauteihin, nälkään ja kylmään arvioista riippuen 50 000 - 200 000 henkeä. Historiantutkija Anne Applebaumin arvio kuolleitten lukumäärästä on 25 000 a rakennustöihin osallistuneista 126 000 vankia, joista virallisten tietojen mukaan 12 000 kuoli rakennustöiden aikana. Kanava oli myös pakkotyökoe uuden ihmisen luomiseksi, jota menestyksellisesti laajennettiin koko Neuvostoliiton alueella aina Stalinin kuolemaan saakka.

Arvo Tuominen kertoo kirjassaan Kremlin kellot vierailustaan kanavan rakennus-työmaalla Kustaa Rovion kanssa kesällä 1933. Kanava oli tällöin saatu jo siihen kuntoon, että ensimmäinen laiva saattoi ajaa sen läpi. Tuominen ja Rovio tapasivat työmaalla suomalaisia vankeja, joista eräs sanoi heille: ”Tietäisittepä, kuinka tämä komeus on syntynyt!” Työmaan vangit oli jaettu 3 ryhmään, joista jokainen sai erilaista ruokaa. Parhaassa asemassa olivat rikosvangit, huonoim-massa kulakit ja muu ”yhteiskuntaa vastustava aines”. Tuominen kertoi, että keskustelu suomalaisvangin kanssa riisti häneltä ja Roviolta suuren osan juhlatunnelmasta.

Jatkosodassa Suomen puolustusvoimien hyökättyä ja miehitettyä Poventsan joulukuussa 1941 puna- armeija räjäytti kanavan sulut, jolloin paljon suomalaissotilaita hukkui ja kalustoa tuhoutui.

-----

    Helsinki  n. klo 21.00