RETKIÄ HAUTAUSMAILLE.  Länsi-Uusimaa 29.6.2012

”Syntyperäinen karjalohjalainen” moitti L-U:n tekstarissa, että Karjalohjan

hautausmaa on kuin heinäpelto. Hautausmaalla käydessäni ei mieleeni ole
ikinä juolahtanut olevani heinäpellolla. Oikealla heinäpellolla olen kyllä ollut.

         Hautausmaat ovat puistoja, joissa aika pysähtyy ja voi muistella men-
neitä. Jokainen hautakivi kätkee tarinan ja monet niistä ovat hienoja taide-
teoksia, usein tuntemattomien kivenhakkaajien töitä. Hautausmaat ovat puis-
toja, joissa voi tehdä retken paikallis- ja kulttuurihistoriaan ja nauttia sa-
malla hiljaisuudesta ja kauniista kukkaistutuksista.

         Haudat ja hautausmaat ovat erilaisia johtuen perinteistä, kulttuurista
ja uskonnosta. Esimer­kiksi kreikkalainen hautausmaa on kuin valkoisten mar-
moriaatikoiden meri. Omaiset huolehtivat, että ouzolasi vainajan hautapaa-
della on täysi. Rhodoksen vanhalla muslimien hautausmaalla hauta­kiviin ha-
katuista turbaaneista ja muista päähineistä voi päätellä vainajan ammatin.
Kasakstanissa taas muslimien haudat ovat kuin savikekoja, joista uudemmat
oli kalkittu valkoisiksi. Juutalaiset tuovat hautakiven päälle pikkukiven mer-
kiksi käynnistään.

         Pariisissa matkailijaa kiehtoo Montmartren hautausmaa, jossa kym-
menet taiteilijat nukkuvat ikiunta. Ihailijoiden pyhiinvaelluskohteita ovat
Edith Piafin ja Jim Morrisonin haudat Cimetière du Père-Lachaise´n hautaus-
maalla. Napoleonin arkku Invalidikirkossa on punaista karjalaista porfyy­riä.
Pietarissa Alexander Nevskin luostarin hautausmaa on täynnä säveltäjien,
kirjailijoiden ja taidemaalareiden hautoja kauniine patsaineen.

         Suomen merkittävin ja Pohjoismaiden kaunein hautausmaa-alue si-
jaitsee Helsingin Hieta­niemessä. Sinne perustettiin 1815 ortodoksinen kal-
misto, myöhemmin rinnalle tuli Suomen kaartin hautausmaa sekä juutalai-
nen ja islamilainen hautausmaa. Neljän uskontokunnan rinnakkaiselo tekee
Hietaniemestä ainutlaatuisen, ja monien merkkihenkilöiden viimeiset lepo-
sijat saavat alueen henki­mään historiaa. Porin ykkösnähtävyys on Juseliuk-
sen Mausoleumi, jonka eteisen maalaukset on tehnyt Pekka Halonen ja kap-
pelin freskot Akseli Gallen-Kallela.

         Karjalohjalla on kaksi hautausmaata. Vanhempi, Pyhän Ristin hautaus-
maa sijaitsee vastapäätä Unkan baaria. Alueella vuosina 1674-1861 olleiden
kahden puukirkon paikalla on muistokivet. Hautoja on jäljellä kymmenkunta.
Nykyinen hautausmaa on 1860 valmistuneen kivikirkon ku­peessa. Kiviaitaa
vasten nojaavissa kauniissa mutta ruostuneissa rautaristeissä voi havaita
1870-luvun vuosilukuja.

         Julkisuuden henkilöistä merkittävin lienee Hilda Käkikoski (k.1912).
Hän oli Helsingin suo­malaisen yhteiskoulun historian opettaja, kirjailija ja
naisasianainen. Kun Suomen ensimmäiseen eduskuntaan 1907 valittiin 19
naista, suomalaisen puolueen Käkikoski oli yksi heistä. Hän ajoi eduskun-
nassa naisten samapalkkaisuutta ja kelpoisuutta valtion virkoihin. 1900-
luvun alussa tutkinnot eivät riittäneet, vaan naisten piti anoa vapautusta
sukupuolestaan.

          Kauppaneuvos Eino Heinosen komea muistomerkki ei voi jäädä
huomaamatta. Heinonen oli nuorisoseura-aktiivi, joka 1918 lähti Buenos
Airesiin, loi siellä merkittävän liikemiesuran, oli taiteen ja opiskelijoiden
mesenaatti ja Suomen asiaa kaikkialla edistänyt värikäs persoona.

         Urpo Harva, filosofi, kasvatustieteilijä ja Suomen ensimmäinen
aikuiskasvatuksen professori lepää tuonnempana, samoin Helsingin yliopis-
ton professori Uunio Saalas, hyönteistieteilijä, kansan­valistusmies ja
suomenkielisen sivistyksen edistäjä. Hän kirjoitti mm. oppikirjoja ja
toimi aktiivi­sesti suomenkielisen Turun yliopiston perustamiseksi.

         Karjalohjan hautausmaalla lepäävät vanhempani ja kaikki lapsuu-
teni naapurintädit ja sedät, useita opettajia ja paljon muita. Siellä lepää-
vät myös kaksi luokkatoveriani, Risto ja Tuula.

KERTTU KERÄNEN

UNELMIA PERUSTULOSTA. Länsi-Uusimaa 15.6.2012

Taasko ovat joidenkin kädet kyynärpäitä myöten veronmaksajien taskussa?

Aina silloin tällöin hanke pul­pahtaa esiin, milloin kansalaispalkan, kansalais-

tulon tai perustulon nimikkeellä. Vihreät ehdottivat kansa­laispalkkaa jo 1980-

luvulla, nyt Vasemmistoliitto ajaa sitä ponnekkaimmin. Tavallisesta veron-

maksajasta ja 16-vuotiaana säännöllisen työn aloittaneesta perustulo kuulos-

taa työtä kaihtavien katalalta juonelta. Se on kuin aikuisten lapsilisä, jolla

voi elellä mukavasti eläkeikään saakka.

Mutta olisiko siinä kuitenkin järkeä?

Kyseessä olisi sosiaaliturvan ja työn yhteensovittaminen. Koska perustulo

antaisi mahdollisuuden ottaa vastaan lyhytaikaisempiakin töitä, saavutet-

taisiin täystyöllisyys. Syyperusteinen sosiaaliturvaviidakko selkenisi ja väki

toimeentuloluukulla vähenisi. Sosiaaliturvarahat vain kiertäisivät eri tavalla.

Tukihaarukka olisi 400-1000 euroa kuukaudessa. Kun perustulo olisi saman-

suuruinen kaikille, verotus hoitaisi rahat suurituloisimmilta takaisin valtion

kassaan. Kuulostaa silti kovin kalliilta. 

Ensimmäisenä perustuloidean esitti englantilainen Thomas Paine. Hän eh-

dotti 1795, että valtio maksaisi yli 21 vuotiaille perustuloa, joka olisi

kaikille ihmisille kuuluva osuus yhteisen kansallisomai­suuden tuotosta.

Suomessa malleja on kehitelty varmaan kymmeniä, mainittakoon Jan Otto

Anderssonin, Ilpo Lahtisen, Osmo Soininvaaran, Anne Mattilan jne. mallit ja

lisää selvityksiä vaaditaan. Tukijoita on kaikissa puolueissa ja monilla niistä

on omat mallinsa. Vihreät haluavat purkaa perus- ja ansioturvan kytköksen,

Keskusta suhtautuu penseästi ansiotulosidonnaisiin etuuksiin, joita taas

sosialidemokraatit kannattavat. Perustulo saattaisi heidän mielestään lisätä

pätkätöitä. Pätkätyösukupolvi eli prekariaatti haluaisi elää ilman palkkatyö-

pakkoa ja kehnojen työnantajien komentoa. Perustulo lopettaisi kansalaisten

nöyryyttämisen.

 

Kokoomuksen kansanedustajat Lasse Männistö ja Petteri Orpo kannattavat

perustulon harkintaa sekä työn tarjonnan että työhalujen lisääjänä.

”Perustulo on sijoitus eikä kustannus”, sanoo Jussi Vähämäki Itä-Suomen

yliopistosta. Hän kannattaa perustuloa keinona yrittäjyyteen ja solidaari-

suuteen. Poliittisten tahojen ehdotukset perustulosta perustuvat sosiaali-

turvaan ja sen järkevöittämiseen ja silloin se on vastikkeetonta rahanjakoa.

”Perustulo olisi ase heikkoja työehtoja vastaan, eli se helpottaisi huo-

noista työtarjouksista kieltäytymistä, kuten myös irtisanoutumista tarpeen

vaatiessa” perustelevat Jukka Peltokoski ja Tero Toivanen.

Jukka Torikka laskee, että ”jos Suomessa on työhalukkaita 200 000 enem-

män kuin työpaikkoja, se tarkoittaa työttömyyttä. Osa-aikatyö ja vajaa-

aikatyö kenties lisääntyisivät ja ihmisten autonomia samalla”.

Puhdasta perustuloa ei taloustieteilijöiden suosituksista huolimatta ole

toteutettu Euroopassa. Tanskan minimituloon liittyy työvelvoite. Hollannin

perustuloa maksetaan kuin veronpalautusta, mutta sitä eivät saa työttö-

myyskorvauksen piirissä olevat. USA:n Alaskassa jokaiselle aikuiselle jaetaan

mineraaleista saadut tulot kansalaisosinkona. Alaskassa onkin mittavat öljy-,

kulta- ja kupariesiintymät. Iranissa otettiin 2011 käyttöön 60 dollarin perus-

tulo, ja sitä maksetaan myös lapsille ja tytöille. Järjestelmä on osoittau-

tunut kalliiksi ja sen jatkuminen on epävarmaa.

Kansalaisaloite perustulosta on vireillä. Sen allekirjoittamiseen tarvitaan

50 000 nimeä, koossa lienee noin 4000. Asia olisi yksinkertaisempi, jos

meilläkin olisi maaperässä öljyä ja kultaa. Tuottoja valtion metsistä ja

kaivoksista ei ainakaan suoraan ole jaettu kansalle.

KERTTU KERÄNEN