HENGEN RAVINTOA. Länsi-Uusimaa 22.2.2014

HENGEN RAVINTOA

 

Kansalaisia hellitään tänä keväänä Helsingin yliopiston Studia Generalia

2014-luentosarjalla teemana Eurooppa. Luennoitsijat ovat eturivin tutki-

joita, professoreita ja viime torstaina myös emerituspiispa, teologian toh-

tori, dosentti Eero Huovinen.

 

Luentoja on kaksi peräkkäin ja ne tulevat suorana lähetyksenä myös Avoi-

men yliopiston You­Tubella, ja kysymyksiä voi esittää twitterin kautta.

Luentoja seuraa opiskelijoita eri puolilla Suomea kokoontuneita ryhmiin-

sä. –Keskityn tässä teemaillan toisen luennoitsijan dosentti Eero Huovisen

luentoon.

26.12.2004 Intian valtamerellä tapahtui valtava maanjäristys, jota seuran.

neet hyökyaallot saivat aikaan ennennäkemätöntä tuhoa. Suomalaisia kuoli

turmassa 179. En muista, oliko piispa Eero Huovinen paikan päällä, mutta

joka tapauksessa hän totesi, että tällaisessa murheessa rukous kuolee huu-

lille. Se kuvasi syvää voimattomuutta luonnon ja jumalan edessä. Varsinkin

kirkonmiehen on varmaan vaikea hyväksyä noin armoton ihmisten kohtelu.

Eikö Jumala olekaan kaikkivoipa? Missä oli oikeudenmukaisuus?

 

Studia Generalia luennossaan Huovisen otsikkona oli Teot vai hyveet. Kumpi

on tärkeämpää olemi­nen vai tekeminen?

Moderni aika arvioi ihmistä sen mukaan, mitä hän saa aikaiseksi. Immanuel

Kant loi tottelevaisuu­den mallin, jossa ihminen toteuttaa joko ulkopuolisia

käskyjä tai noudattaa omaa velvollisuuden­tuntoaan. Tämä vaikutti erityisesti

saksalaiseen etiikkaan. Luther sanoi: mitä enemmän maailmassa on lakeja,

sitä enemmän on vääryyttä. Konnat ovat aina askeleen edellä. Utilitaristinen

malli taas ke­hottaa tekemään sitä, mistä on hyötyä itselle tai muille.

 

Antiikin kardinaalihyveistä ensimmäinen on viisaus. Se ei ole sama kuin äly,

järki tai oppineisuus. Kyse on enempi harkinnasta, kansanviisaudesta tai sydämensivistyksestä. Se on muiden hyveiden joukossa keskeisin.

 

Toinen hyve on oikeamielisyys. Huovinen siteerasi Sauli Niinistöä, joka pari

vuotta sitten virkaan­astujaispuheessaan mainitsi, että kaksi asiaa on hänelle

tärkeitä: kansan eheys ja oikeudentunto. Juristina Niinistä tiesi tarkkaan,

että pelkkä lainmukaisuus ei ole sama kuin oikeamielisyys. Oikeus hyveenä

on enemmän kuin kirjoitettu laki.

 

Kolmas hyve on rohkeus, jota voi tarkentaa sanoilla vahvuus ja kestävyys.

Se on voimaa, urhoolli­suutta, kykyä ottaa riskejä ja voittaa kiusauksia.

Riskinottokyky on tärkeä ominaisuus yritysmaail­massa.

 

Neljäs hyve on maltti, jolla ymmärretään kohtuullisuutta, tasapainoisuutta

ja pitkäjänteisyyttä, myös nöyryyttä ja itsehillintää, kykyä tehdä rajauksia

ja kykyä kieltäytyä.

 

Yleisön huutoäänestyksessä tärkeimmästä hyveestä oikeamielisyys voitti

selkeästi.

Kardinaalihyveitä on oikeastaan seitsemän. Edellisten, ns. luonnollisten hy-

veiden rinnalla on kolme teologista hyvettä: usko, toivo ja rakkaus. Mitä rak-

kaus on? Onko se ominaisuus vai jumalan lahja? Ainakaan rakkautta ei oteta

vaan se saadaan.

 

Esitys päättyi Eila Pienimäen levyyn Tulenliekkinä saavuit kerran, hurmaten,

huumaten. Sali kuunteli hiiren hiljaa. Huovinen paljasti, että sanat ja sävel

ovat 1900-luvulla eläneen tamperelaisen filosofin, Antonio Braven käsialaa.

Oikealta nimeltään filosofi oli Toivo Kärki.

 

Summa summarum: tiedon ja hengen ravinnon lisäksi luennoilla on hauskaa.

 

KERTTU KERÄNEN

 

HYVÄ PAHA JULKINEN SEKTORI. Länsi-Uusimaa 7.2.2014

Yleisönosastoissa ja eräissä blogeissa moititaan usein julkisen sektorin

kokoa liian suureksi. Kiihkeimmät vaativat, että puolet virkamiehistä

pitää erottaa heti. Irtisanominen ei ole viisasta, kortistoonhan hekin

menevät ja saavat sitten vastikkeetonta työttömyyskorvausta. Ja halua-

vatko ihmiset, että poliisien, opettajien, sairaanhoitajien, jne. määrää

vähennetään? Miten järjestetään oikeuslaitos, puolustus, ympäristöns-

uojelu, terveyskeskukset, sosiaaliturva, päivähoito, koulutus, elinkeino-

ja maataloustuet jne. Talouseliitin Selkäranka-seminaarissakin viikko

sitten käsiteltiin julkisen sektorin kokoa. Lopulta todettiin, ettei koko

ole ratkaiseva.

 

Kirjoituksista ilmenee, että julkisen sektorin luullaan tarkoittavan valtion

ja kuntien virkamiehiä. Julkinen sektori ei ole synonyymi julkiselle hallin-

nolle, hallinto on pieni osa julkista sektoria. Julkiseen sektoriin kuuluu

valtion, kuntien ja seurakuntien lisäksi mm. Kela, kuntayhtymät, liikelai-

tokset ja valtionyhtiöt. Sen ”pari” on yksityinen sektori, eli yritykset ja

kotitaloudet.

 

Suomen julkinen hallinto on Tilastokeskuksen mukaan kooltaan varsin koh-

tuullinen. Yli 100 000 valtion  työpaikkaa katosi jo 1990-luvulla, kun mo-

nesta kunnasta lopetettiin verohallinnon, postin, Kelan ja poliisin toimistot

ym. Suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle vähensi virkamieskuntaa

kymmenillä tuhansilla. Hallinto on jatkuvan uudelleenorganisoinnin kohtee.

na. Hallitus aikoo seu­raavaksi yhdistää ministeriöt yhdeksi valtioneuvosto-

virastoksi. - Nyt valtion palkkalistoilla on noin 80 000 ja kunnissa 432 000

henkeä, suurin osa sosiaali- ja terveydenhuollossa ja opetustoimessa.

 

Valtio ja kunnat eivät voi pakottaa yrityksiä työllistämään. Yrityksillä on
eri tavoitteet, jopa hyvää voittoa tuottavat irtisanovat väkeä. 1950-luvulla
valtio ja kunnat järjestivät hätäaputöitä, nyt työt­tömät saavat työttömyys-
korvauksia ja muita tukia.

 

Julkinen sektori rahoitetaan pääasiassa veroilla. Kun tulot eivät riitä, ote-

taan lainaa eduskunnan päätöksellä. Valtionvelan kokoa seurataan prosent-

teina brutto­kansantuotteesta. EU: n myötä velka hypähti 60 121 milj.euroon

ja on siitä lähtien vain noussut. Nyt velkaa on jo noin 92 000 milj.­euroa eli

46,6 % BKT:stä (velkakello.fi ja treasuryfinland.fi).

 

Myös julkisten menojen määrää verrataan BKT:een. Juuri tämä luku kuvaa

julkisen sektorin laa­juutta. Julkisia menoja ovat valtion, kuntien ja so­siaaliturvarahastojen palkat, eläkkeet, tavaroiden ja palveluiden ostot, in-

vestoinnit, tulonsiirrot ja korot. EU:n komission mukaan Suomi kiilaa pian

Tanskan ohi ykköseksi, 60 %:iin. EU-maiden keskiarvo 2012 oli noin 50%.

 

Valtion ja kuntien tehtävät ovat useimmiten lakisääteisiä, kuten maanpuo-

lustus, oikeuslaitos, raja­valvonta ja teiden ylläpito. Monet ovat sitä mieltä,

ettei valtion tehtävä ole tukea yritys­toimintaa, urheilua eikä kulttuuria, ei

maa- ja metsätaloutta, ei kaivostoi­mintaa, energiatuotantoa eikä asunto­ra-

kentamista. Erilaiset yritystuet vääristävät kilpailua ja tappavat elinkelpois-

ta yritystoimin­taa. Kelakorvausten poisto yksityisistä lääkäripalveluista, eräi-

den tukien poisto ja kon­sulttien käy­tön hillitseminen tervehdyttäisi valtion-

talout­ta. Poliitikoilla ei vain ole rohkeutta eikä saavu­tetuista eduista luovuta. Tavaratuotantoon tuotta­vuustavoitteet sopivat mutta ei oikein valtiolle. Tai-

dealoil­la­­kin tuottavuuden kasvu on hidasta, eihän Hamlet parane, jos sen

esittää puolessa tunnissa (prof. W.Baumol Selkäranka-seminaarissa).

Huonoina aikoina julkinen sektori paisuu, aina.

KERTTU KERÄNEN