MIKSI SUOMALAISET EIVÄT KÄY KIRKOSSA?

Käyn kirkossa silloin tällöin ja lähes aina jostain syystä. On kastejuhlaa,
rippijuhlaa, hautajaisia, häitäkin. Nyt Helatorstaina kävin Karjalohjalla
kirkkopyhämessussa, joka edelsi Kotiseutuyhdistyksen Itsenäisyyden 100-
vuotistammen istuttamistapahtumaa.

Karjalohjan kirkossa on erittäin hyvä akustiikka, kun se tulipalon jäljiltä
on restauroitu. Siellä pidetään monta upeaa konserttia vuodessa, myös
muut kuin suuremmoinen Lohjan Kaupunginorkesteri musisoivat siellä.
Messu alkaa ainakin näin kesällä klo 12, joten työssäkäyvät ehtivät kyllä
nukkua.

Olen kuullut nuoruudessani muutaman tosi ikävän ja taitamattoman saar-
nan, joten kuuntelen pappien puheet tarkoin. Joskus kuulee hyvin viisaita
sanoja, kuten Helsingin piispan Irja Askolan saarna Kulosaaren kirkossa pian
hänen virkaanastumisensa jälkeen. Lempparipiispani on kuitenkin Eero
Huovinen, jonka sanat tsunamin jälkeen painuivat syvästi mieleeni, samoin
kuin hänen puheensa Mauno Koiviston hautajaisissa. Estonia-onnettomuu-
den yhteydessä hän sanoi tuntuneen siltä, että Jumala nukkui.

Ehtoollisella käynnin jätän mieluusti väliin, koska siitä syntyy kammotta-
via assosiaatioita mielikuvituksen voimin. Mutta muuten kirkossa mieli
tyyntyy, tulee kiireetön, rauhallinen hyvä olo ja parhaimmillaan pyhä elä-
mys, kuten joskus saunan jälkeen.

(Facebook 28.5.2017, täyd.) (Lue Eero Huovisen pääsiäissaarna 2012).)

HENGEN RAVINTOA. Länsi-Uusimaa 22.2.2014

HENGEN RAVINTOA

 

Kansalaisia hellitään tänä keväänä Helsingin yliopiston Studia Generalia

2014-luentosarjalla teemana Eurooppa. Luennoitsijat ovat eturivin tutki-

joita, professoreita ja viime torstaina myös emerituspiispa, teologian toh-

tori, dosentti Eero Huovinen.

 

Luentoja on kaksi peräkkäin ja ne tulevat suorana lähetyksenä myös Avoi-

men yliopiston You­Tubella, ja kysymyksiä voi esittää twitterin kautta.

Luentoja seuraa opiskelijoita eri puolilla Suomea kokoontuneita ryhmiin-

sä. –Keskityn tässä teemaillan toisen luennoitsijan dosentti Eero Huovisen

luentoon.

26.12.2004 Intian valtamerellä tapahtui valtava maanjäristys, jota seuran.

neet hyökyaallot saivat aikaan ennennäkemätöntä tuhoa. Suomalaisia kuoli

turmassa 179. En muista, oliko piispa Eero Huovinen paikan päällä, mutta

joka tapauksessa hän totesi, että tällaisessa murheessa rukous kuolee huu-

lille. Se kuvasi syvää voimattomuutta luonnon ja jumalan edessä. Varsinkin

kirkonmiehen on varmaan vaikea hyväksyä noin armoton ihmisten kohtelu.

Eikö Jumala olekaan kaikkivoipa? Missä oli oikeudenmukaisuus?

 

Studia Generalia luennossaan Huovisen otsikkona oli Teot vai hyveet. Kumpi

on tärkeämpää olemi­nen vai tekeminen?

Moderni aika arvioi ihmistä sen mukaan, mitä hän saa aikaiseksi. Immanuel

Kant loi tottelevaisuu­den mallin, jossa ihminen toteuttaa joko ulkopuolisia

käskyjä tai noudattaa omaa velvollisuuden­tuntoaan. Tämä vaikutti erityisesti

saksalaiseen etiikkaan. Luther sanoi: mitä enemmän maailmassa on lakeja,

sitä enemmän on vääryyttä. Konnat ovat aina askeleen edellä. Utilitaristinen

malli taas ke­hottaa tekemään sitä, mistä on hyötyä itselle tai muille.

 

Antiikin kardinaalihyveistä ensimmäinen on viisaus. Se ei ole sama kuin äly,

järki tai oppineisuus. Kyse on enempi harkinnasta, kansanviisaudesta tai sydämensivistyksestä. Se on muiden hyveiden joukossa keskeisin.

 

Toinen hyve on oikeamielisyys. Huovinen siteerasi Sauli Niinistöä, joka pari

vuotta sitten virkaan­astujaispuheessaan mainitsi, että kaksi asiaa on hänelle

tärkeitä: kansan eheys ja oikeudentunto. Juristina Niinistä tiesi tarkkaan,

että pelkkä lainmukaisuus ei ole sama kuin oikeamielisyys. Oikeus hyveenä

on enemmän kuin kirjoitettu laki.

 

Kolmas hyve on rohkeus, jota voi tarkentaa sanoilla vahvuus ja kestävyys.

Se on voimaa, urhoolli­suutta, kykyä ottaa riskejä ja voittaa kiusauksia.

Riskinottokyky on tärkeä ominaisuus yritysmaail­massa.

 

Neljäs hyve on maltti, jolla ymmärretään kohtuullisuutta, tasapainoisuutta

ja pitkäjänteisyyttä, myös nöyryyttä ja itsehillintää, kykyä tehdä rajauksia

ja kykyä kieltäytyä.

 

Yleisön huutoäänestyksessä tärkeimmästä hyveestä oikeamielisyys voitti

selkeästi.

Kardinaalihyveitä on oikeastaan seitsemän. Edellisten, ns. luonnollisten hy-

veiden rinnalla on kolme teologista hyvettä: usko, toivo ja rakkaus. Mitä rak-

kaus on? Onko se ominaisuus vai jumalan lahja? Ainakaan rakkautta ei oteta

vaan se saadaan.

 

Esitys päättyi Eila Pienimäen levyyn Tulenliekkinä saavuit kerran, hurmaten,

huumaten. Sali kuunteli hiiren hiljaa. Huovinen paljasti, että sanat ja sävel

ovat 1900-luvulla eläneen tamperelaisen filosofin, Antonio Braven käsialaa.

Oikealta nimeltään filosofi oli Toivo Kärki.

 

Summa summarum: tiedon ja hengen ravinnon lisäksi luennoilla on hauskaa.

 

KERTTU KERÄNEN