MIKSI SUOMALAISET EIVÄT KÄY KIRKOSSA?

Käyn kirkossa silloin tällöin ja lähes aina jostain syystä. On kastejuhlaa,
rippijuhlaa, hautajaisia, häitäkin. Nyt Helatorstaina kävin Karjalohjalla
kirkkopyhämessussa, joka edelsi Kotiseutuyhdistyksen Itsenäisyyden 100-
vuotistammen istuttamistapahtumaa.

Karjalohjan kirkossa on erittäin hyvä akustiikka, kun se tulipalon jäljiltä
on restauroitu. Siellä pidetään monta upeaa konserttia vuodessa, myös
muut kuin suuremmoinen Lohjan Kaupunginorkesteri musisoivat siellä.
Messu alkaa ainakin näin kesällä klo 12, joten työssäkäyvät ehtivät kyllä
nukkua.

Olen kuullut nuoruudessani muutaman tosi ikävän ja taitamattoman saar-
nan, joten kuuntelen pappien puheet tarkoin. Joskus kuulee hyvin viisaita
sanoja, kuten Helsingin piispan Irja Askolan saarna Kulosaaren kirkossa pian
hänen virkaanastumisensa jälkeen. Lempparipiispani on kuitenkin Eero
Huovinen, jonka sanat tsunamin jälkeen painuivat syvästi mieleeni, samoin
kuin hänen puheensa Mauno Koiviston hautajaisissa. Estonia-onnettomuu-
den yhteydessä hän sanoi tuntuneen siltä, että Jumala nukkui.

Ehtoollisella käynnin jätän mieluusti väliin, koska siitä syntyy kammotta-
via assosiaatioita mielikuvituksen voimin. Mutta muuten kirkossa mieli
tyyntyy, tulee kiireetön, rauhallinen hyvä olo ja parhaimmillaan pyhä elä-
mys, kuten joskus saunan jälkeen.

(Facebook 28.5.2017, täyd.) (Lue Eero Huovisen pääsiäissaarna 2012).)