KUMMALLISUUKSIEN SANAKIRJA

Tuli puheeksi muutamat kummalliset sanat suomenkielessä.

Vanha tuttu on KONFOIJARI, sana, jota Eeva Joenpelto käytti lohjalais-
trilogiassaan kuvaamaan tyyppiä (kauppias Hännistä), joka huijaa,  pet-
kuttaa, ja varastaakin ehkä, mutta vain sen verran kuin jaksaa kantaa.


NAMISKUUKKELI.  Herkullinen, hauska sana, jota itse olen käyttänyt ja 
kuluttanut runsaasti atk-neuvonnassa. Paina sitä ja sitä namiskuukkelia...
siis painiketta, ja homma hoituu. Arkikielessä käyttävät sitä myös  kar-
kista ja makeisista.
 


HONOSTOOPELI. Hoksaamaton, typerys, romuluinen. No tälle en kyllä 
vielä ole keksinyt käyttöä, mutta sana saattaa olla varsin käyttökelpoi-
nen joissakin tapauksissa.

Ja sitten tämä  PLÖTKÄSTÄS! Karjalohjan murteen kerääjä Maria Vesa 
tarjosi sanaa aikoinaan Sanakirjasäätiölle, muttta sitä ei tunnistettu 
siellä eikä se liene ollut yleisessä käytössäkään Karjalohjalla. Mutta voi 
että se on käyttökelpoinen sana kuvaamaan jotain hassua tapahtumaa 
tai pientä onnettomuutta tai vastoinkäymistä: Kävi niin plötkästäs, et 
piimä kaatus just siihe trappusil ....

Niin et tämmöttis täl kertta.

KATSAUS 1.7.2018

Touko-kesäkuussa oli yhteen menoon viisi viikkoa sateentonta, ja pienet 
viljely-yritykseni ovat lähes pilalla. Mansikoita on tullut muutama rusinan-
kokoinen mutta erittäin makea marja. Mustikoiden kerrotaan olevan pie-
niä ja osa jo kypsynyt, mutta vielä ei ole kiirettä metsään. 

Kirjosieppo pesii ylämäen vaahteraan heiveroisesti kiinnittämässäni pön-
tössä, poikasten ruokinta on meneillään. Muut pöntöt näyttävät olevan 
tyhjinä. Orapihlaja-aidassa on ilmeisesti yksi hempon pesä ja vintillä terva-
pääskyn, ehkä.  Räystäspääskyt kruisalevat hurjasti talon ympärillä. 

Seilin sääksien pesintä ei onnistunut tänä kesänä. Eivät kertoneet syytä, 
kun kysyin. Keväällä pesällä oli kyllä pariskunta, mutta mitä lienee ta-
pahtunut.

Nyt on pariin otteeseen satanut kunnolla.  Odotan innolla herneitä ja 
retiisejä ja uusia perunoitakin sitten joskus.