HYVÄ PAHA JULKINEN SEKTORI. Länsi-Uusimaa 7.2.2014

Yleisönosastoissa ja eräissä blogeissa moititaan usein julkisen sektorin

kokoa liian suureksi. Kiihkeimmät vaativat, että puolet virkamiehistä

pitää erottaa heti. Irtisanominen ei ole viisasta, kortistoonhan hekin

menevät ja saavat sitten vastikkeetonta työttömyyskorvausta. Ja halua-

vatko ihmiset, että poliisien, opettajien, sairaanhoitajien, jne. määrää

vähennetään? Miten järjestetään oikeuslaitos, puolustus, ympäristöns-

uojelu, terveyskeskukset, sosiaaliturva, päivähoito, koulutus, elinkeino-

ja maataloustuet jne. Talouseliitin Selkäranka-seminaarissakin viikko

sitten käsiteltiin julkisen sektorin kokoa. Lopulta todettiin, ettei koko

ole ratkaiseva.

 

Kirjoituksista ilmenee, että julkisen sektorin luullaan tarkoittavan valtion

ja kuntien virkamiehiä. Julkinen sektori ei ole synonyymi julkiselle hallin-

nolle, hallinto on pieni osa julkista sektoria. Julkiseen sektoriin kuuluu

valtion, kuntien ja seurakuntien lisäksi mm. Kela, kuntayhtymät, liikelai-

tokset ja valtionyhtiöt. Sen ”pari” on yksityinen sektori, eli yritykset ja

kotitaloudet.

 

Suomen julkinen hallinto on Tilastokeskuksen mukaan kooltaan varsin koh-

tuullinen. Yli 100 000 valtion  työpaikkaa katosi jo 1990-luvulla, kun mo-

nesta kunnasta lopetettiin verohallinnon, postin, Kelan ja poliisin toimistot

ym. Suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle vähensi virkamieskuntaa

kymmenillä tuhansilla. Hallinto on jatkuvan uudelleenorganisoinnin kohtee.

na. Hallitus aikoo seu­raavaksi yhdistää ministeriöt yhdeksi valtioneuvosto-

virastoksi. - Nyt valtion palkkalistoilla on noin 80 000 ja kunnissa 432 000

henkeä, suurin osa sosiaali- ja terveydenhuollossa ja opetustoimessa.

 

Valtio ja kunnat eivät voi pakottaa yrityksiä työllistämään. Yrityksillä on
eri tavoitteet, jopa hyvää voittoa tuottavat irtisanovat väkeä. 1950-luvulla
valtio ja kunnat järjestivät hätäaputöitä, nyt työt­tömät saavat työttömyys-
korvauksia ja muita tukia.

 

Julkinen sektori rahoitetaan pääasiassa veroilla. Kun tulot eivät riitä, ote-

taan lainaa eduskunnan päätöksellä. Valtionvelan kokoa seurataan prosent-

teina brutto­kansantuotteesta. EU: n myötä velka hypähti 60 121 milj.euroon

ja on siitä lähtien vain noussut. Nyt velkaa on jo noin 92 000 milj.­euroa eli

46,6 % BKT:stä (velkakello.fi ja treasuryfinland.fi).

 

Myös julkisten menojen määrää verrataan BKT:een. Juuri tämä luku kuvaa

julkisen sektorin laa­juutta. Julkisia menoja ovat valtion, kuntien ja so­siaaliturvarahastojen palkat, eläkkeet, tavaroiden ja palveluiden ostot, in-

vestoinnit, tulonsiirrot ja korot. EU:n komission mukaan Suomi kiilaa pian

Tanskan ohi ykköseksi, 60 %:iin. EU-maiden keskiarvo 2012 oli noin 50%.

 

Valtion ja kuntien tehtävät ovat useimmiten lakisääteisiä, kuten maanpuo-

lustus, oikeuslaitos, raja­valvonta ja teiden ylläpito. Monet ovat sitä mieltä,

ettei valtion tehtävä ole tukea yritys­toimintaa, urheilua eikä kulttuuria, ei

maa- ja metsätaloutta, ei kaivostoi­mintaa, energiatuotantoa eikä asunto­ra-

kentamista. Erilaiset yritystuet vääristävät kilpailua ja tappavat elinkelpois-

ta yritystoimin­taa. Kelakorvausten poisto yksityisistä lääkäripalveluista, eräi-

den tukien poisto ja kon­sulttien käy­tön hillitseminen tervehdyttäisi valtion-

talout­ta. Poliitikoilla ei vain ole rohkeutta eikä saavu­tetuista eduista luovuta. Tavaratuotantoon tuotta­vuustavoitteet sopivat mutta ei oikein valtiolle. Tai-

dealoil­la­­kin tuottavuuden kasvu on hidasta, eihän Hamlet parane, jos sen

esittää puolessa tunnissa (prof. W.Baumol Selkäranka-seminaarissa).

Huonoina aikoina julkinen sektori paisuu, aina.

KERTTU KERÄNEN