OIKEUS HYVÄÄN KUOLEMAAN. Länsi-Uusimaa 1.6.2012

Joitakin vuosia sitten viisi omaistamme kuoli runsaan vuoden sisällä.
Neljällä heistä oli syöpä: tädillä ja toisella enolla keuhkosyöpä, toisella
luusyöpä ja isällä haimasyöpä. Paikkakunnalla ei ollut saattohoitokotia,
mutta viimeiset hetkensä kukin heistä vietti sairaalassa. Me omaiset
päivystimme heidän luonaan, pidimme kädestä, pyyhimme hikeä otsalta,
juttelimmekin, jos potilas jaksoi. Olimme paikalla vahtimassa, että
kipulääkitys oli kohdallaan, vaikka potilas ei enää kyennyt itse sitä
pyytämään. Kaikissa näissä tapauksissa oli kauhea loppu kuukausien
kärsimysten jälkeen.

Olen myös lehdistä seurannut entisen työtoverini aietta matkustaa

vuoden kuluttua Sveitsiin eutanasiaklinikalle. Hän sairastaa parantu-

matonta keuhkofibroosia, jossa keuhkot kovettuvat vähitellen ja lo-

pettavat hapen ottamisen. Edessä olisi hidas ja tuskallinen kuolema,

letkuissa makaa­minen ennen tukehtumista.

Parkinsonin tautia sairastavat Esko Seppänen ja Iiro Viinanen ovat

ottaneet voimakkaasti kantaa armokuoleman puolesta. Seppänen

joutui seuraamaan syöpää sairastaneen poikansa loppuvaiheita. 

Paras mahdollinen kipulääkityskään ei auttanut. Aina ei edes anneta

riittävää kipulääkitystä. Par­kinsonin taudin loppuvaiheet ovat

myös hirvittävät.

Olemme mieheni kanssa usein keskustelleet kuolemasta. Jonain

päivänähän se tulee. Kirkoissa rukoillaan varjelusta äkkikuolemalta,

mutta juuri tuskaton äkkikuolema olisi parempi. Entä jos toinen

meistä joutuu tilanteeseen, jossa loppu tulee hitaasti, ankarien

tuskien kera? Olisiko toisella rohkeutta auttaa, kun toinen tuskis-

saan pyytää? Pitäisikö nyt, kun vielä on voimissaan, hankkia pari

purkkia pillereitä ja nukahtaa pois? Todennäköisesti silloinkin

pitäisi pyytää jotakuta ojentamaan ne. Onko ihmisellä oikeus

itsemurhaan?

Eutanasia eli armokuolema on rajoituksin sallittu Hollannissa,

Belgiassa ja Sveitsissä. Suomessa aktiivinen eutanasia on rikos,

mutta toisen henkilön itsemurhan avustaminen ei. Lähes 70 pro-

senttia suomalaisista kannattaa eutanasian laillistamista. Vihreät

lisäsivät periaateohjelmaansa eutanasian, eli ihmisen oikeuden

”paitsi hyvään elämään, myös hyvään kuolemaan, tarvittaessa

hyvän saatto­hoidon turvin tai halutessaan viime kädessä avus-

tettuna”.

Tietenkään ei kuulosta hyvältä lisätä eutanasiaa lääkärien teh-

täväksi. Ei se oli helppoa maallikoil­lekaan, juridiset ongelmat

ovat suuret, ja väärinkäytökset mahdollisia. Armopiikki ei edes

ole lääketiedettä. Uskoville asia on yksinkertainen; viides käsky

kieltää tappamasta. Raamatussa sanotaan myös, ettei ihminen

saa päättää toisen kuolinhetkestä. - Oikeastaan lääketieteelliset

keinot elämän pitkittämiseksi ovat myös puuttumista elämän

pituuteen ja siis uskonnonvastaisia.

Lääkärikunnassakin on sekä puolustajia että vastustajia. Hippo-

krateen valassa lääkäri vakuuttaa: ”En tule antamaan kenelle-

kään kuolettavaa myrkkyä, vaikka minulta sellaista pyydettäisiin,

enkä neuvoa sellaisen valmistamiseen.” Lääkäriliiton eettisissä

ohjeissa sanotaan: ”Lääkärin velvolli­suutena on suojata ihmis-

elämää ja lievittää kärsimystä”, ja myöhemmin: …”Jos laki ja

etiikka joutuvat vastakkain, lääkärin on ensisijaisesti noudatet-

tava etiikkaansa”.

Hollannissa lääkäri antaa tarpeelliset selvitykset tehtyään poti-

laalle reseptin. Maanantaina nähdyn TV-dokumentin hollantilais-

lääkärit olivat empaattisia, inhimillisiä lääkäreitä, jotka kokivat

autta­vansa kuolemansairasta potilasta. Monilla vastustajilla saat-

taisi arvot ja kanta muuttua, jos joutui­sivat kuolevan seuraksi

edes pariksi päiväksi. Mutta nykyään kuolevat viedään hyvissä

ajoin pois näkyvistä.

KERTTU KERÄNEN

Kommentti Länsi-Uusimaan verkkosivulla:
Kiitos Kerttu, hieno kirjoitus! Olemme näitä myös pohtineet mieheni,
syöpäpotilaan, kanssa. Yhtä ja yksinkertaista vastausta ei ole.

Metsäntaan mummo (nimimerkki)

Kommentteja FaceBookissa 4 kpl