päätetään. Sammatti joutui jo luopumaan vaakunastaan ja samoin käy
Karjalohjalle. Toisinkin on tapahtunut: kun Lohjan maalaiskunta 1997
yhdistyi Lohjan kaupunkiin, maalaiskunnan vaakuna otettiin yhdistyneen
kaupungin vaakunaksi.
Heraldiikan historia alkaa jo antiikin Rooman asevoimista. Sotajoukoille
tarvittiin kuvallisia tunnuksia, lippuja ja vaakunoita. Sittemmin sodankäynti
ja turnajaiset olivat ritarien puuhaa, ja heraldiikka saavutti huippunsa
lipuissa mutta myöskin ritarivaakunoissa. Sodassa lippujen ja vaakunoi-
den piti näkyä kauas, ainakin nuolen-kantaman päähän ja ilmoittaa täten
omille ja vieraille, keiden joukoista oli kysymys. Varsinainen kulta-aika
alkoi 1200-luvuilla kestäen kolmisen sataa vuotta. Tuliaseiden yleistyttyä
heraldiikan rappiokausi alkoi ja jatkui 1900-luvulle saakka.
Kansallisvaltioiden syntyminen Euroopassa nosti heraldiikan uuteen arvoon.
Ruotsin kuninkaat palkitsivat sodissa ja viroissa ansioituneita aatelisarvoilla.
Aatelissukuja Suomessa on 148 ja niiden vaakunat ovat esillä Ritarihuoneella
Helsingissä, missä niitä on kolme seinällistä, joukossa myös sammuneiden
sukujen vaakunat. Suomen valtiolla ja maakunnilla on vaakunat.
Vaakuntataiteen varsinainen nousu alkoi, kun kunnille annettiin oikeus
omaan vaakunaan. Aikaisemmin vain kaupungeilla sai olla vaakuna. Laki
kuntien vaakunoista annettiin 1949. Sen määräykset siirrettiin uuteen
kunnallislakiin 1976 ja edelleen kuntalakiin vuonna 1995. Kolmessakym-
menessä vuodessa joka kuntaan saatiin oma vaakuna. Sisäasiainministeriö
vahvisti kaikkiaan 466 kuntavaakunaa. Kuntaliitosten myötä niitä on sit-
ten poistettu käytöstä ja poistuminen kiihtyy. Jos kuntia lopulta olisi esi-
merkiksi 140, yli 300 vaakunaa poistuisi virallisesta käytöstä.
Suomalaiset kuntavaakunat ovat maailman parhaita. Näin on sanonut edes-
mennyt tanskalainen heraldikko Sven Tito Achen. Heraldikkojemme kolmen
kärki on Gustaf von Numers, Olof Eriksson ja Ahti Hammar. Näistä Ahti Ham-
mar on suunnitellut entisen Lohjan kaupungin vaakunan ja Olof Eriksson ny-
kyisen Lohjan ja Sammatin vaakunat. Karjalohjan vaakuna taas on Toivo Vuo-
relan käsialaa. Nummi-Pusula otti Nummen vaakunan käyttöönsä kuntien yh-
distyessä 1981. Sekä Nummen että Pusulan vaakunat ovat Gustaf von Numersin suunnittelemia. Valinta oli varmaan vaikea.
Vaakunoita koskevat tarkat säännökset ja ohjeet. Käytetään vain heraldisia
värejä, mieluiten vain kahta väriä, ei numeroita, kirjaimia eikä tekstiä, esi-
neiden muodot tyylitellään. Eläimet ja kasvit ovat suosittuja. Pinnan jaka-
misesta on omat ohjeensa.Karjalohjan vaakunassa on kuusisakarainen tähti
ja haaruristin muotoinen koivunoksa, kaikki kultaa sinisellä pohjalla. Vaa-
kuna pohjaa tietysti Topeliuksen Koivu ja tähti tarinaan. Olin aina pitänyt
vaakunassa olevia lehtiä pähkinäpuun lehtinä, kun Karjalohjalla on runsaasti pähkinälehtoja. Tammenlehdet olisivat olleet vielä paremmat, mutta Tope-
lius nyt puhui koivusta. Sammatin vaakunassa on vaahteran lehtiä, mikä muis-
tuttaa meitä paitsi Elias Lönnrotista että luonnon vehmaudesta. Jo kouluai-
kana opin, että koko Lohjan seutu on muinoin ollut ilmastoltaan ja kasvillis-
uudeltaan lauhkeaa lehtimetsävyöhykettä ja on osaksi vieläkin.
Kuntavaakuna on kunnan symboli. Sitä käytetään viireissä, virallisissa pape-
reissa ja kirjekuorissa, edustusastioissa, käyntikorteissa, liikelahjoissa jne.
Suomen Kuntaliitto ja Suomen Kotiseutuliitto ovat esittäneet, että yhdistyk-
set ja seurat voisivat käyttää lakkautettujen kuntien vaakunoita epävirallisi-
na kotiseutuvaakunoina. Hyvä näin. Vaakunat ovat kulttuurihistoriaa.
KERTTU KERÄNEN
__
Risto Piekan kirjoitus L-U:ssa 11.10.2011:
Vielä kunnan vaakunoista
Kerttu Keränen kirjoitti 7.10.2011 kuntien vaakunosita. Siinä oli mainittu myös Sammatti
ja sen vaakuna.
Vaakunaan liittyen on välttämätöntä todeta seuraavaa: Lohjan ja Sammatin yhdentymis-
neuvotteluissa sovittiin yksimielisesti syksyllä 2008, että Sammatin vaakuna säilyy kotiseutu-
vaakunana.
Kotiseutuvaakunan hallinnan ja sen käyttöoikeuden myöntäminen annettiin yksimielisesti
Sammatin kunnanvaltuuston päätöksellä Sammattiseuralle.
Vuonna 2009 Sammattiseura päätti hyväksyä kunnallisvaakunalle erityisen käyttösäännön.
Tietääkseni se oli ensimmäinen Suomessa. Käyttösääntö löytyy Sammattiseuran kotisivuilta.
Risto Piekka
Sammattiseuran puheenjohtaja
Hieno artikkeli.Opin taas paljon.
VastaaPoistaRitvaK