Luin kirjan Rosa Liksom: Hytti no 6. maalisk. 2022

Teemu Keskisarja. VIIPURI 1918 Suomen sisällissota käytiin Suomen senaatin eli hallituksen ja sitä vastaan kapinoineen Suomen kansanvaltuuskunnan johtamien joukkojen välillä 27. tammikuuta – 15. toukokuuta 1918. Teemu Keskisarja keskittyy kirjassaan Viipuriin ja viipurilaisiin, Viipurin tapahtumiin. Hänen mukaansa sisällissota alkoi Viipurista 1917. Tampere oli tärkein taistelupaikkana, mutta ei tapahtumapaikkana, kun mittapuuksi asettuu syiden ja seurausten kokonaisuus. Sota alkoi Viipurista. Rintama jyrähteli kolme kuukautta parinkymmenen kilometrin päässä, yhtä likellä kuin Kehä III on nyky Hgin keskustasta. Viipuri oli punaisen Suomen liikennesolmu ja sitkein hallintokeskus. Vallankumoukseen syttyneenä, piiritettynä, vallattuna ja puhdistettavana kaupunki koki vaiheita, joille on vaikea keksiä kyllin voimakasta adjektiivia. Terrorin verisyydessä Viipuri oli huipentuma, vaikuttimissa avaintapaus. Miten sota syttyy? Miehet asettuvat riviin ja toiset riviin vastapäätä? Sitten annetaan sodanjulistus? Eihän se niin mennyt. Ensin aseellisia kahakoita siellä täällä ja sitten alkaa täysi sota. Ja miten hankalaa onkaan tiedonkulku ollut ennen puhelimia tai yhteyksien katkeamisia. Kuinka paljon on toimittu huhujen perusteella? Teemu Keskisarjan teksti on lennokasta, kepeetäkin ja hauska lukea, vaikka asiat ovat usein kammottavia. Moni hänen esiin tuomansa asiayhteys ällistyttää. Olen kuullut hänen esitelmöivän ja se on myös vaihtelevan intonaation vuoksi hauska seurata. Viipuri-kirjan tapahtumien eteneminen oli hiukan vaikeaa seurata, kun en tunne maastoa, kyliä ja kaupunginosia. Myös pikku- ja isompienkin päälliköiden nimet olivat outoja tai ennen kuulemattomia ja piti olla tarkkana, oliko kyseessä punaisten vai valkoisten nokkamies. Toivo Kuulan tapauksesta kerrotaan myös. Kuula kuoli vapunaaton voitonjuhlissa Viipurin Seurahuoneella. Kymmenien litrojen pirtusammiot notkuivat pöydillä. Pianon sävelet hukkuivat suomen-, ruotsin- ja saksankieliseen örinään, äijät painivat leikillään ja tosissaan, kalusteita potkittiin nurin, kattoon ammuskeltiin huvikseen ja ilma oli sakeana tupakan- ja ruudinkärystä. Kuula oli mukana voitonjuhlissa ja tolkuttomassa humalassa. Hän oli pohjalainen kuumakalle ja riitautunut yhtä humalaisten jääkä­reiden kanssa sävellystensä pilkkaamisesta, kielikysymyksestä ja siitä, mikä voima aiheutti valkoisten voiton jne. Kuula rupesi sohimaan puukollaan käsittämättä olenkaan, miten halpa ihmishenki oli niinä päivinä. Ammuskeluunhan se johti. Ampujan henkilöllisyys ei vieläkään liene tiedossa. Kun valkoiset olivat voittaneet, alkoi kova punaisten ja ryssien etsintä. Venäläisiä sotilaita oli p jälkeen n 500. Valtaosa heistä ja parisataa muut pääsi lähtemään Pietariin, ennenkuin valkoisten voitonjuhlat alkoivat. Valkoiset porukat pohjanmaalta, Savosta ja Kainuusta etsivät talo talolta ryssiä. Venäläistaustaisia oli Viipurissa oli ollut n. 5000, joista 4000:lla oli suomen kansalaisuus, moni ei osannut edes venäjää, mutta sukunimi oi venäläinen. Tuomioistuimia nopeampi tapa tunnistaa venäläset oli kielikoe: sano yksi, sitä venäläiset eivät osaa, vaan sanovat juks. ”Ryssien” tuomittujen kulkue lähti kohti valleja, joukossa komeita upseeripukuisia ja tavallisia ryysyläisiä. Pakoon ei pääsyt ja vallihaudasta varsinkaan. Teloituksen hoiti n. 100 miestä runsaassa 5 minuutissa. Ruumiit jäivät virumaan useiksi päiviksi peittämättä ja hautaamatta. Kuvaukset vallien välin ruumiskasoista ja myös Viipurin vankilasta löytyneet ruumiskasat olivat kammottavia. Mannerheimista Keskisarja ei juurikaan anna ylevää luonnehdintaa. Mannerheim on viraton työtön entinen Venäjän armeijan kenraali, joka havaitsee tilaisuutensa tulleen. Hän pitää päämajaansa Mikkelissä ja saapuu paikalle aina liian myöhään, mutta ottaa silti kunnian voitoista itselleen. Valkoisten puolen päälliköiden keskinäisiä suhteita valotetaan myös, on vanhoja kaunoja, vääryyksien kokemista ja kostonhalua. Suomen sotahistorian suurimmat joukkoteloitukset tehtiin Viipurissa. Poliittisista, ulkopoliittisista, valtakunnallisista ym. seikoista kirjoittamien Keskisarja jättää muiden tehtäväksi. Viipuri- kirjoja onkin näinä aikoina ilmestyy runsaasti.

Teemu Keskisarja. VIIPURI 1918 Suomen sisällissota käytiin Suomen senaatin eli hallituksen ja sitä vastaan kapinoineen Suomen kansanvaltuuskunnan johtamien joukkojen välillä 27. tammikuuta – 15. toukokuuta 1918. Teemu Keskisarja keskittyy kirjassaan Viipuriin ja viipurilaisiin, Viipurin tapahtumiin. Hänen mukaansa sisällissota alkoi Viipurista 1917. Tampere oli tärkein taistelupaikkana, mutta ei tapahtumapaikkana, kun mittapuuksi asettuu syiden ja seurausten kokonaisuus. Sota alkoi Viipurista. Rintama jyrähteli kolme kuukautta parinkymmenen kilometrin päässä, yhtä likellä kuin Kehä III on nyky Hgin keskustasta. Viipuri oli punaisen Suomen liikennesolmu ja sitkein hallintokeskus. Vallankumoukseen syttyneenä, piiritettynä, vallattuna ja puhdistettavana kaupunki koki vaiheita, joille on vaikea keksiä kyllin voimakasta adjektiivia. Terrorin verisyydessä Viipuri oli huipentuma, vaikuttimissa avaintapaus. Miten sota syttyy? Miehet asettuvat riviin ja toiset riviin vastapäätä? Sitten annetaan sodanjulistus? Eihän se niin mennyt. Ensin aseellisia kahakoita siellä täällä ja sitten alkaa täysi sota. Ja miten hankalaa onkaan tiedonkulku ollut ennen puhelimia tai yhteyksien katkeamisia. Kuinka paljon on toimittu huhujen perusteella? Teemu Keskisarjan teksti on lennokasta, kepeetäkin ja hauska lukea, vaikka asiat ovat usein kammottavia. Moni hänen esiin tuomansa asiayhteys ällistyttää. Olen kuullut hänen esitelmöivän ja se on myös vaihtelevan intonaation vuoksi hauska seurata. Viipuri-kirjan tapahtumien eteneminen oli hiukan vaikeaa seurata, kun en tunne maastoa, kyliä ja kaupunginosia. Myös pikku- ja isompienkin päälliköiden nimet olivat outoja tai ennen kuulemattomia ja piti olla tarkkana, oliko kyseessä punaisten vai valkoisten nokkamies. Toivo Kuulan tapauksesta kerrotaan myös. Kuula kuoli vapunaaton voitonjuhlissa Viipurin Seurahuoneella. Kymmenien litrojen pirtusammiot notkuivat pöydillä. Pianon sävelet hukkuivat suomen-, ruotsin- ja saksankieliseen örinään, äijät painivat leikillään ja tosissaan, kalusteita potkittiin nurin, kattoon ammuskeltiin huvikseen ja ilma oli sakeana tupakan- ja ruudinkärystä. Kuula oli mukana voitonjuhlissa ja tolkuttomassa humalassa. Hän oli pohjalainen kuumakalle ja riitautunut yhtä humalaisten jääkä­reiden kanssa sävellystensä pilkkaamisesta, kielikysymyksestä ja siitä, mikä voima aiheutti valkoisten voiton jne. Kuula rupesi sohimaan puukollaan käsittämättä olenkaan, miten halpa ihmishenki oli niinä päivinä. Ammuskeluunhan se johti. Ampujan henkilöllisyys ei vieläkään liene tiedossa. Kun valkoiset olivat voittaneet, alkoi kova punaisten ja ryssien etsintä. Venäläisiä sotilaita oli p jälkeen n 500. Valtaosa heistä ja parisataa muut pääsi lähtemään Pietariin, ennenkuin valkoisten voitonjuhlat alkoivat. Valkoiset porukat pohjanmaalta, Savosta ja Kainuusta etsivät talo talolta ryssiä. Venäläistaustaisia oli Viipurissa oli ollut n. 5000, joista 4000:lla oli suomen kansalaisuus, moni ei osannut edes venäjää, mutta sukunimi oi venäläinen. Tuomioistuimia nopeampi tapa tunnistaa venäläset oli kielikoe: sano yksi, sitä venäläiset eivät osaa, vaan sanovat juks. ”Ryssien” tuomittujen kulkue lähti kohti valleja, joukossa komeita upseeripukuisia ja tavallisia ryysyläisiä. Pakoon ei pääsyt ja vallihaudasta varsinkaan. Teloituksen hoiti n. 100 miestä runsaassa 5 minuutissa. Ruumiit jäivät virumaan useiksi päiviksi peittämättä ja hautaamatta. Kuvaukset vallien välin ruumiskasoista ja myös Viipurin vankilasta löytyneet ruumiskasat olivat kammottavia. Mannerheimista Keskisarja ei juurikaan anna ylevää luonnehdintaa. Mannerheim on viraton työtön entinen Venäjän armeijan kenraali, joka havaitsee tilaisuutensa tulleen. Hän pitää päämajaansa Mikkelissä ja saapuu paikalle aina liian myöhään, mutta ottaa silti kunnian voitoista itselleen. Valkoisten puolen päälliköiden keskinäisiä suhteita valotetaan myös, on vanhoja kaunoja, vääryyksien kokemista ja kostonhalua. Suomen sotahistorian suurimmat joukkoteloitukset tehtiin Viipurissa. Poliittisista, ulkopoliittisista, valtakunnallisista ym. seikoista kirjoittamien Keskisarja jättää muiden tehtäväksi. Viipuri- kirjoja onkin näinä aikoina ilmestyy runsaasti. Lähettänyt kerttu klo 23.49 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitse Bloggaa tästä! Jaa Twitteriin Jaa Facebookiin Jaa Pinterestiin

VILLEJÄ LUPIINEJA

Tuolla otsikolla osallistuin nimimerkillä Mökkihöperö lupiinikeskus-
teluun vuonna 2001. Siitä lähtien ja varmaan joka vuosi sitäkin 
ennen olivat lupiinit kestoaihe lehdissä. Kun tekstarit yleistyivät, lupiinikiistasta tuli yhtä varma aihe lehtiin kuin keväiset koiran-
kakkakeskustelutkin.  En ole muuttanut lupiinikantaani, vaikka 
siitä nyt (kevät 2019) tuli torjuttava vieraslaji oikein valtioneuvos-
ton päätöksellä. -- Aatelkaa nyt, perunakin on vieraslaji!

Pakinani Tervareitissä, Oulujokivarren paikallislehdessä13.7.2001 oli seuraavanlainen:

VILLEJÄ LUPIINEJA YM.

Taas mollattiin nuorisoa erään haastattelututkimuksen turvin: nuoret

eivät tunne kasveja eivätkä muka erota kuusta männystä! Mökkihöperö esittää jyrkän paheksumisen tämmöisiä tutkimuksia kohtaan ja epäilee niiden luotettavuutta. Ovat nassikat pelleilleet kyselijöiden kustannuksella. Joulukuusen tuntevat varmasti kaikki! Sitäpaitsi pikku Pyry, 3 v, mummin kullannuppu, poimi voikukkia tienvarresta äidille. Nimenomaan voikukkia.

     Mökkihöperö kuuluu sukupolveen, jonka oli kouluaikana kerättävä kasveja, ensin 50 ja seuraavana kesänä 75. Kasvit prässättiin ja kiinni tettiin A3-kokoisille irtoarkeille kasvikansioon. Arkin oikeaan alareunaan kiinnitettiin nimilipuke, jossa oli kasvin nimi ja heimo suomeksi ja latinaksi, löytöpaikka- ja aika. Syksymmällä käytiin oppilas ker­rallaan biologian opettajan kotona kuulustelussa – 100 kasvin nimi piti osata latinaksi ulkoa. Vieläkin muistuu helposti mieleen muutamia kasveja latinaksi kuten solidago virga-aurea (kultapiisku), ranuncúlus acer (niittyleinikki), josta muuten saa upeita kuiva­kukkia! 

Ja linnaéa boreális (vanamo), jonka nimi juontuu maailman kasvitieteen isän, ruotsalaisen Carl von Linnén (1707-78) mukaan. Hän luokitteli kasvit 24 luokkaan, loi kaksinimisen eläin- ja kasvinimistön ja julkaisi ne teoksessaan Systema naturae.

     Jotkut keräävät ns. vanhoja kasveja.. Mitenkään erityisesti niitä keräämättä Mökkihöperön­kin saunanseinustalla kasvaa humala, jonka viljelyllä on Suomessa pitkät perinteet. Humalaa käytettiin oluenpanoon ja 1400-luvulla oli oikein laissa velvoitettu jokaista talonpoikaa perustamaan humalisto, jossa oli vähintään 40 humalasalkoa. Historiallinen juhannusruusupensas on vähän kauempana, ja kukkapenkissä komeilevat pieni sydän, keisarin­kruunu ja ukonhattu. Tosin viimeksi­mainitut voivat olla uudisversioita. Kulleron ja jaakobin tikapuidenkin vanhuudesta on epätietoisuutta.

     Mökkihöperö on nykyään enempi kiinnostunut luonnonkasveista. Miestä on ankarasti varoitettu ajamasta moottorikoneella nurmikon kangasmaitikka-, oravanmarja- ja oja­kärsämö­saarekkeiden yli! 

Kielot ja metsäkurjenpolvet ovat turvassa puiden alla. Oikea ylpeyden aihe löytyy pihlajan juurelta: joka kevät sinne nousee viisi sudenmarjayksilöä. Kasvimaan käytävillä saa muutama pihasaunio kukoistaa rauhassa. Piha­saunio tuli Suomeen vasta 100 vuotta sitten 

ja on pikkuhiljaa levit­täytynyt viljan mukana rautatiereittejä pohjoista kohti. Monien vanhojen kasvien on todettu tulleen Suomeen 

idän aroilta venäläisen sotaväen hevosten rehun mukana.

     Piharatamoiden lehdillä lääkitään miehen pikkunaarmut. Yksi 
(vain yksi) huopaohdake on saanut armon kasvaa lupiinin kanssa 
samassa ryhmässä – pietaryrtti ja koiranputken hempeät huiskilot kukkivat kompostin luona. Raja­pyykin luona tuoksuvat mesi­angervot,
muinaiset hautajaiskukat. Ranta on parhaillaan sinisenään lupiineja, onpa mukana valkoisia ja vaalean­punaisiakin kukkia. 
Lupiini on erin­omainen maan­parantaja ja oikeastaan sitä kannattaisi ryhtyä viljelemään myös valtavien pro­teiiniarvojen vuoksi. Sillä on siementen pitkäikäisyyden ennätys, yli 10 000 vuotta vanhat ikiroudasta löyty­neet siemenet saatiin itämään ja kasvamaan. Jotkut pitävät lupiinia vihon­viimei­senä puutarha­karku­laisena, jonka tieltä muut ­kasvit saavat väis­tyä. Mökki­höperö rakastaa omia upeita lupiinejaan ja tienvarsien kaiken­värisiä lupiini­lämpäreitä, eikä lotkauta korvaansakaan lupiininvihaajien löpinöille.

ETTEI UNOHTUISI

Ettei unohtuisi   3.6.2019

Muistiinpano 8 vuoden takaa:

‎Kerttu Keränen‎ → Lohjalaiset  18. huhtikuuta 2016 · 

tag· 

Vieläkö Lohja ostaa työterveyspalvelut Mehiläiseltä? Ja nyt ovat vanhuspalvelut vuorossa. Näin kirjoitti Niklas Herlin jo 5 vuotta sitten:

Verorahat veroparatiisiin - yleistä toimintaa?
25.11.2011 18:54 Niklas Herlin 

136 kommenttia
•
• ilmoita asiaton viesti
Lääkäripalveluja tuottava suomalainen, kansainvälisen konsernin tytäryhtiö Mehiläinen on saanut melkoista julkista ryöpytystä osakseen. Eikä ihme! Yhtiö on erikoistempuin kierrättänyt tuloksestaan Jerseyn veroparatiisisaarelle 35 miljoonaa euroa. Lisäksi Mehiläisen johdon hulppeat pääomatulot ovat herättäneet huomiota.
Myös yhtiössä on kiinnitetty huomiota ongelmiin. Henkilökuntakin on varsin hämmästynyt. Niinpä yhtiön sisällä on lähetetty tietoja huolestuneelle henkilökunnalle:
” Mehiläisen ja muiden konserniyhtiöiden maksamat ja saamat konserniavustukset ovat lakien mukainen ja yleisesti käytetty osa konsernien verotusta. Näin toimitaan yleisesti konserneissa. Asia koskee kaikkia toimialoja ja verovelvollisia, eikä vain yhtä yhtiötä tai toimialaa. Kysymys on siis yleisemmin kansallisesta veropolitiikasta kansainvälisessä kilpailussa verotuksen ja investointien suhteen. Mehiläisen ja muiden konserniyhtiöiden maksamat ja saamat konserniavustukset ovat lakien mukainen ja yleisesti käytetty osa konsernien verotusta. Näin toimitaan yleisesti konserneissa. Asia koskee kaikkia toimialoja ja verovelvollisia, eikä vain yhtä yhtiötä tai toimialaa. Kysymys on siis yleisemmin kansallisesta veropolitiikasta kansainvälisessä kilpailussa verotuksen ja investointien suhteen.”
Voitot kiepautetaan vippaslainoilla veroparatiisiin? Laillista ja yleistä konserneissa? No, laillista varmaan, kai se on tarkastettu, mutta sekä Suomessa että Ruotsissa toimii aika paljon konserneja, jotka eivät toimi näin. Menetelmän ”yleisyydestä” en tosin ole täysin perillä.
Mehiläisen konsernijohto on harmissaan kiusallisesta julkisuu-desta ja varsinkin kiusallisista toimittajista. Yhtiön henkilökunnalle on kerrottu tarkalleen, kuinka toimia, jos toimittaja soittaa:

”Käytännön esimerkki: Mikäli toimittaja on ehtinyt aloittaa kyselyn, voi toimittajalle todeta, että 'olen hankalassa paikassa (tai nyt tähän tuli kiireinen tilanne väliin) enkä pysty nyt vastaamaan kysymyksiin, voinko soittaa hetken päästä uudelleen?' ja pyytää toimittajan nimen, numeron ja toimittajan edustama median nimi sekä soittaa X:lle ja kertoa tilanne.”

X siis tässä tapauksessa on Mehiläisen tiedotuksesta vastaava henkilö. Ehkäpä juuri noin kiusallisista tilanteista selvitään. Yleistä ehkä tämäkin?
No, vitsit sikseen. Johtoryhmä nimittäin muistuttaa henkilöstöä vakavasta asiasta: "Teemme johtoryhmässä kaikkemme, että työrauha palaa ja innostus jatkaa hyvää työtämme säilyy. Haluamme huolehtia siitä, että Mehiläinen on myös tulevai-suudessa tunnetuin ja arvostetuin sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottaja sekä hyvä, kannustava ja vetovoimainen työpaikka."

Mehiläinen siis on tunnettu sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottaja. Itse asiassa ”normaalisti” veroparatiisissa kiepautetuista voitoista huomattava osa on sosiaalipalvelusta kiepautettua voittoa – Kela-rahaa. Kunnat ostavat Mehiläisen palveluja alihankintana. Mehiläinen tekee Kelakorvattua työsuhdehoitoa. Ja se on kannattavaa! Kun investoinnit on tehty, yksi laboratoriohoito tai röntgenkuva maksaa Mehiläiselle euron tai pari. Mutta yhtiö laskuttaakin hoidosta parikymppiä. Siitä jää 18 tai 19 euroa Kelalta veroparatiisiin kierrätettäväksi. Näin siis jokaisen suomalaisen maksamat verorahat päätyvät veroparatiisiin.

Ja Mehiläinen tietysti hoitaa vanhuksia yhteisillä rahoillamme. Ja ruotsalainen emoyhtiö on se, joka on saanut viime aikoina kuuluisuutta, ettei vanhuksen vaippoja saa vaihtaa, elleivät ne paina riittävästi. Terveisiä Jerseystä!
(kursivoidut kohdat Mehiläisen sisäisestä tiedotuksesta)

Valitettavasti kursivointi häipyi siirrossa, mutta lainausmerkit on!

Kommentoi 136 kommenttia

7Liisa Hovila-Helminen ja 6 muuta

4 kommenttia

Tykkää

Kommentti

Kommentit

• 

  Kerttu Keränen Terveystalo ja Mehiläinen veroparatiisiyhtiöitä. Diacor ja Aava ovat kotimaisia yksityisiä terveysfirmoja, Toisaalta olen antanut äskettäin kertoa itselleni, kuinka hyvää ja asiantunteja palvelua saa Lohjan sairaalassa (ja terveysasemilla).

  1

  • Tykkää
  •  · Vastaa
  •  · 3 v
• 

  Keke Klenberg Jeee! Päin vittua ollaan menossa

  • Tykkää
  •  · Vastaa
  •  · 3 v
• 

  Katri Kalske Lohjan kaupunki järjestää työterveyspalvelut tse.

  • Tykkää
  •  · Vastaa
  •  · 3 v
• 

  Kerttu Keränen Oikein hyvä!

  • Tykkää
  •  · Vastaa
  •  · 3 v

Viikonlopun  27.5. - 2.6.2019  pikku-uutisia:

Mitä järkeä on karsia raitiovaunupysäkkejä? HS 27.5.2019 Arja Malkamäki.
Juuri niin. Hgin suunnittelubyrokratia näyttää olevan nuorten, terveiden, muualta muuttaneiden opiskelijoiden ja muiden vihreiden hanskassa, kun ei ymmärretä, mitä vanhusten ja liikuntaesteisten kulkeminen edellyttäisi.  Pysäkinvälien lyhentämistä!

Potkulautoja riittää, mutta missä ovat penkit vanhuksille?  HS  1.6.2019
Olen havainnut penkkien puutteen, mutta ymmärrän toki, miksi niitä ei ole. Ennen ne täyttyivät puliukoista, nyt kännykällä pelaavista lapsista. Sama julkisissa kulkuvälineissä.

Vieraslajit uhka luonnolle,  Suomen Luonnonsuojeluliitto LU 29.5.2019
Saanen huomauttaa, että kaikki kasvit ovat alunperin vieraslajeja. Jääkauden jälkeen täällä ei ollut mitään!  Suomen luonto yritettiin jopa monimuotoistaa tuomalla koriste- ja hyötykasveja muualta maailmasta! Asialla olivat tiedemiehet ja professorit.  Jopa peruna on vieraslaji! Nyt Maa- ja metsätalousministeriö ja muutkin ympäristövirkamiehet laativat listoja vieraslajeista ja ovat laatineet mm. ilmiantolomakkeen (jnkl. rotuoppia), eli jos havaitset naapurilla japanintatar-kasvuston tai vaikkapa vain lupiineja (maailman kaunein kukka), tai jotain muuta listalta, niin voit ryhtyä lomakkeen täyttöön.
Perinkuntamme mökkipalstalla kasvaa useita kiellettyjä kasveja, jotka ovat ilmeisesti peräisin paikkakunnan arboretumista. ja joista olemme ylpeitä. Pitäisikö minun nyt ilmiantaa itseni?

Tansaniassa kielletään muovipussien maahantuonti ja käyttö!  HS  1.6.2019
Muuten hyvä idea, mutta onko korvaava pakkausmateriaali jo tiedossa? Herätys suomalaiset pakkausfirmat!

29.5.2019

Kulosaari-lehdessä joka ilmestyi muutama päivä sitten, on kirjoittamani juttu Simosta. Se on nyt myös tuossa vieressä SIMO-sivulla.