Onnea vaan kovasti kaikille niille 632 000 tytölle, joilla oli ja on nimipäivä naistenviikolla. Siinä on mansikkakaakkua maiskuteltu kautta Suomenniemen ja hätäisimmät ovat kenties jo mustikkapiirakankin pyöräyttäneet. Niin pyöräytin minäkin, viimevuotisista mustikoista tosin, vaikka näitä nimipäiväsankareita ei osunut kohdalle. Ja nyt on mansikatkin pakas-tettu, vielä kun saisi uusia mustikoita. Ja saahan niitä, kun menee ja poimii.
Naisten viikon jälkeen sunnuntaina on Jaakon päivä. Edesmennyt appeni oli toiselta nimeltään Jaakoppi. Hän oli ottanut tehtäväkseen huolehtia edellisessä kesäpaikassamme kylmän kiven heittämisestä Oulujokeen. Oulussa heitetään kivi virallisestikin, mutta meillä oli oma vaarin performanssi. Aikuiset ja lapset juoksivat hänen perässään pitkin rantaa huutaen EI EI EI vielä! Mutta mikään ei auttanut, aikansa väkeä juoksutettuaan vaari paiskasi kiven jokeen.
Nyt seuraan mielenkiinnolla, mitä tekee Epätieteellinen Seura tänä vuonna. Seura on perustettu vuonna 1992 ja se ”paneutuu vakavasti sekä maanläheisiin että korkeissa sfääreissä leijuviin asioihin ja analysoi niitä ympäripyöreästi, mutta seikkaperäisesti”. Silläkin on jo vuodesta 1995 lähtien ollut traditio heittää jotain Jaakon päivänä Kolera-altaaseen Helsingissä. Altaaseen on heitetty muun muassa syväjäätynyt kivi, kosminen meteoriitti, puinen mukulakivi, silitysrauta, laavakivi Etnasta, riimukiven puolikas, Volgan mutkan kivi ja vuolukivi.
Heidän viimevuotisesta kylmästä kivestään en löytänyt tietoja. Taisivat puuhailla vempuloiden kanssa Jaakonpäivän ohi. Sitä paitsi heillä on meneillään usean vuoden projekti täydellisen tietämättömyyden tutkimisessa. Kunhan vielä saisivat kehiteltyä pölyn muuttamisen näkymättömäksi, niin saisivat perheenemännät jättää imuroinnit sikseen. Siitä tosin seuraisi bankrotti pölynimurikauppialle, mutta jospa heille löytyisi jotain korvaavaa jopia. - Kuka teillä muuten imuroi?
*****
Sanoivat uutisissa, ettei koiria saa tuoda yleisille uimarannoille hygienisistä syistä. Eipä ole ollut tietoa asiasta, minulla eikä kaikilla muillakaan. Koirillakin on kuuma! Siinä polskivat pikkulapset ja koirat yhdessä noin seitsemän metriä leveällä seurakunnan hiekkarannalla. Ja moottoriveneellä sekaan! Olin ollut siinä käsityksessä, ettei Puujärvellä saa ajella moottori-veneillä. Ehkä niin on joskus ollutkin. Nyt olen antanut kertoa itselleni, että nykyään ajaa saa, mutta nopeusrajoitus on 10. Sitä paitsi nykyään on kuntosalit soutulaitteineen, joten asia on kunnossa.
Mutta missä viipyy kunnan vierassatama puujärveläisille? Nyt siis jotkut mökkiläiset ajavat moottoriveneillään edellä mainitulle seurakunnan uimarannalle, oli uijia tai ei, välillä on kaksikin venettä. Hienot portaat tietysti kutsuvat kaukaa. Koska pukukoppeja ei ole, uimari saattaa joutua odottelemaan hyvän tovin, ennekuin pääsee pukemaan, kun rantau-tuja puhuu kännykkään ja toisessa kädessä on siiderilasi eikä rouva jaksa vetää venettä maihin. Ja sitte koira vielä hyppii uteliaana jaloissa. No tää nyt oli ääriesimerkki. Tarvitaan kauheesti hyvää tahtoa, että asia ei ala jurppia.
*****
Kansanradiosta sieppasin erinomaisen kikan paarmanpuremiin. Koska hyttyset ja monet muutkin ilkeät kesäötökat rakastavat minua, pääsin oitis kokeilemaan: pieni siru sipulia paarmanpureman päälle. Ja jos ei ole aikaa pidellä sitä siinä käsin, laastari sipulin päälle. Kutina lakkaa oitis ja elämä jatkuu…
KERTTU KERÄNEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti