”Karjalohjalle ja Sammattiin ei saada lääkäriä rahallakaan. Leveäharteinen Lost toi jonot Karjalohjalle” otsikoi L-U 15.3. Eikös kuntien yhteistyöstä ja kuntaliitoksista pitäisi olla jotain hyötyä? Nyt, armon vuonna 2011 joutuu Karjalohjalla jonottamaan lääkäriin pääsyä 4-5 viikkoa, vaikka maassa on lääkäreitä enemmän kuin koskaan. Tiedetään, että syrjäseuduilla on kuntia, jonne ei saa lääkäriä millään, mutta Karjalohja ja Sammatti eivät ole mitään syrjäseutua verrattuna Kainuun korpiin. Tilanne on sietämätön. Asiat eivät olleet hyvin 50-luvullakaan, jolloin pilailtiin, että on hyvä, jos sattuu lääkäripäivänä sairastumaan.
Suomessa oli 1750-luvulla 1,4 miljoonaa asukasta ja kuutisenkymmentä lääkäriä, eli yksi lääkäri 23 000 asukasta kohti. Siitä on pitkä loikka nykypäivään. 1.1.2011 työikäisiä lääkäreitä oli 19353. Lääkäreistä 360:lla ei ole Suomen kansalaisuutta, ja 689:llä on äidinkielenä jokin muu kuin suomi tai ruotsi. Lääkäritiheys on 307 asukasta työikäistä lääkäriä kohti. Uusia lääkäreitä valmistuu vuosittain noin 500. Kuubassa, vaikka sitä nyt ei muuten kannata ihastella, lääkärit joutuvat valmistuttuaan työskentelemään valtion osoittamassa paikassa määrätyn ajan, onhan valtio kouluttanut heidät. Milloin meillä?
Nykyään lääkäri on virkamies, jonka palkka, työajat ja muut ehdot on määritelty työehtosopimuksissa. Enää ei puhuta kutsumuksesta, eikä lääkäri lähde yönselkään sairaan luokse kymmenien kilometrien päähän niin kuin ennen; hevoskyydillä, veneellä tai suksilla. Nyt potilas tulee tai tuodaan vaikka pää kainalossa vastaanotolle. Lääkärin ammatin arvostus on laskenut, mutta yhä vielä kirurgi ja lääkäri ovat mielipidekyselyjen suosituin ammatti -kisan kärjessä.
Jotkut lääkärit ovat lääkeyhtiöiden etuuksien piirissä ja samalla talutusnuorassa. Lääkärit juoksevat rahan perässä siinä missä muutkin. He perustavat yhtiöitä, joihin lääkäripalkkiot voidaan ohjata alhaisemman veroprosentin piiriin. Lääkärillä voi olla virka sekä sairaalassa tai terveyskeskuksessa että yksityisellä lääkäriasemalla, ja voi olla että hän tekee keikkaa vielä lähikaupunkeihinkin. Annetaanko sivutoimilupia liian kepeesti? Ovatpa lääkärit lakkoilleetkin, vuonna 2001. Lakko kesti viisi kuukautta.
Terveydenhuollon kaksijakoisuus hajottaa resursseja. Painopistettä ei pitäisi enää yhtään siirtää yksityiseen terveydenhuoltoon, mikäli kuntalaisten eriarvoistuminen halutaan torjua. Viime vuonna yksityislääkärillä käyntejä oli 3 700 000 ja niistä myönnetyt KELA-korvaukset olisi pitänyt ohjata kuntien terveyspalveluihin. Kyseessä ovat yhteiset verovarat. Ja vakavien sairauksien hoidostahan vastaa edelleen julkinen terveydenhuolto.
Televisiossa näytetään sarjaa saarijärveläisestä terveyskeskuslääkäristä Tapani Kiminkisestä. Tohtori Kiminkinen on osaksi viihdettä, osaksi asiaa, ja siinä on paljon aineksia, jotka ympätään mukaan kameroiden vuoksi. Silti voi uskoa siihen, että tohtori Kiminkinen on semmoinen kuin hän TV:ssä on: empaattinen, ihmisten huoliin paneutuva, osaava. Käsi potilaan olkapäällä hän kuuntelee ja selittää. Ja on läsnä. Ohjelmasta tihkuu runsaasti tietoa terveydestä, sairauksien ennakkoehkäisystä, sairauksien syistä ja hoidosta. Kiminkinen on osoittanut, että erinomaisia virkamieslääkäreitä on olemassa.
Karjalohjan luulisi olevan ihannepaikka tällaiselle lääkärille kauniin, puhtaan luonnon, koulujen ym. vuoksi. Lääkärille, joka tuntee ihmiset, jos ei ennestään, niin oppii ajan kanssa, ja ottaa paikkansa myöskin kuntalaisena. Kuin kunnanlääkäri ennen vanhaan.
KERTTU KERÄNEN
