LAUANTAIEHTOONA. Länsi-Uusimaa 23.9.2011

Lauantain ehtookellot kajahtavat verkkaan kirkontornista. Samasta suun-
nasta alkaa lähestyä valtava kurkiaura. Kurjet kailottavat kilpaa kirkonkel-
lojen kanssa ja jakaantuvat kahdeksi auraksi ennen kuin häviävät horisont-
tiin…. Harakka pyrähtelee naapurin pihakoivussa oksalta oksalle ja tarkkai-
lee lähitienoon hiljaisia, alakuloisia kujia, nauraen tuon tuostakin pilkalli-
sesti. Syystoimet puutarhassa ovat lopuillaan tältä päivältä, saunakin hil-
jalleen valmistuu ottamaan vastaan kylpijänsä, ohut savujuova tuskin erot-
tuu punaisena hehkuvaa pihlajaa vasten…

Saunan ikkunasta avautuu näkymä loppukesän hämärtyvään iltaan. Vanho-
jen luumu- ja omena­puiden muhkuraiset rungot erottuvat tummina, lähes
mustina kirkkaan vihreää nurmea vasten. Hitaasti vaeltavien pilvien ala-
reuna on hetken aikaa ranssinpunainen, auringon viime säteillään kultaa-
ma…. Muistelen edellistä saunanäkymääni, hiljaa virtaavaa, aina uuden
sinisen vivahteissa väikkyvää Oulujokea. Välillä sen pinta väreili kepeäs-
sä tuulenvireessä, joskus pinta oli peilityyni, joskus taas aallot nousivat
korkeina vastavirtaan puskevan tuulen voimasta ja rannassa hohtivat val­-
koiset, nuorten koivujen rungot, ja koivujen lehdet reunustivat maisemaa
ikään kuin kehyksenä…

Yritin tuossa tunnelmoida vähän Juhani Ahon tyyliin, saada kansallisromant-
tista herkkää kauno­kuvausta monien sivulauseiden, runsaiden adjektiivien
ja ajatuspisteiden höystämänä. Ennen aikaan koulussa ainekirjoituksen tai-
taja osasi matkia nimenomaan Juhani Ahoa. Ei se onnistu tuosta vain. Juhani
Aho oli tyylin mestari, maalailevine luonnon- ja kansankuvauksineen, realis-
tinen roman­tikko.

Juhani Ahon 150-vuotissyntymäpäivä oli 11.9. Nuoruudessaan hän oli menes-
tyvä lehtimies ja vaikuttaja, myöhemmin ensimmäinen suomalainen kirjai-
lija, joka elätti itsensä ja perheensä kirjoittamalla. Syntymäpäivää juhlistet-
tiin TV:ssäkin monin tavoin, muun muassa Yle Teema esitti ensin Nyrki Tapio-
vaaran 1937 ohjaaman elokuvan Juha ja pari päivää myöhemmin Peter von
Baghin perusteellisen dokumentin Ahon taiteilijasuvusta. Juha oli Ahon myö-
häisempien vaiheiden teos, triangelidraama, jossa hän keskittyi ihmisen sie-
lunelämän kuvauk­seen. Kansal­lis­oopperassa esitetään Aarre Merikannon sä-
veltämää Juha-oopperaa ainakin joulu­kuussa. Luvassa on Anna Kelon ohjaa-
ma, kovasti modernisoitu versio. Kaiken kaikkiaan Juhasta on tehty neljä
elokuvaa ja kaksi oopperaa. Hän oli erittäin tuottelias kirjailija ja tunnettu
myös ulko­mailla; hän aisti kirjal­lisuuden eurooppalaiset tuulahdukset ja
omaksui ne nopeasti. Ahon novelleja ja romaaneja käännettiin aikanaan
jopa kymmenelle kielelle.

Juhani Ahon romaani Rautatie ja tunnelmalliset lastut muun muassa ”Siihen
aikaan kun isä lampun osti” olivat kouluaikoina tylsää pakkopullaa, siinä
missä Aleksis Kiven seitsemän veljestäkin. Mutta aikuisena Ahonkin kirjoja
on voinut lukea uusin silmin, uudesta näkökulmasta. Romaanit Papin tytär
ja Papin rouva ansaitsevat tulla mainituksi erikseen.

Palataan vielä hiukan tuohon alun tunnelmointiin. Muistin vuosia sitten nä-
kemäni yleisönosasto­kirjoituksen, ehkä tekstareiden alkuajoilta, joka lyhy-
käi­syydessään kuului, sanasta sanaan: ”Meillä ei ole kerta kaikkiaan mitään
valittamista. Jukka ja Matti.” Se riemastutti suunnattomasti ja jäi ikiajoiksi
mieleeni. Allekirjoit­tajien nimistä tosin en ole enää aivan varma, mutta nä-
mä kaksi nuorukaista ilmeisesti olivat tehneet elämänsä oivalluksen. Tällai-
sena lauantaiehtoona, luonnon hiljaisen kauneuden lumossa, kannanottoon
on helppo yhtyä.

KERTTU KERÄNEN

SAILAKSEN SANOMAA. LänsiUusimaa 10.9.2011

A-studiossa 5.9. Raimo Sailas lausui taas, monen tivauksen jälkeen, kolme
säästöehdotusta ensi vuoden valtion budjettiin. Ensiksikin yritystuet.
On väitöstasoista tutkimustietoa siitä, että 70 % yritystuista valuu huk-
kaan, eli yritykset olisivat tulleet perustetuiksi ilman tukiakin. Jorma
Ollilakin sanoi vuosi sitten Elinkeinoelämän Keskusliiton seminaarissa,
että ”Pysyvät yritystuet sopivat huonosti markkinatalouteen”.

Valtio maksaa yritystukia 600 milj,euroa, takauksien, lainojen ja korko-
tukien kera summa on pari miljardia. Lisäksi kunnat maksavat innovaatio-
tukea 100-300 milj. euroa.

Toiseksi, valtiontalouden tarkastusvirasto on havainnut Kelan yksityi-
sestä sairaanhoidosta maksamien korvausten menevän lääkäreille ja
laboratorioille eikä potilaille. Nekin rahat voisi antaa kunnille tervey-
denhuollon järjestämiseksi. Ja kolmanneksi: Valtaosa asumistuista
valuu vuokriin pitäen vuokrat korkealla.

Sailas puhui opiskelujen tehostamisesta jo 2003, ja kritisoi välivuo-
sien lisäksi subjektiivista päivä­hoito-oikeutta, liian varhaista eläköi-
tymistä ja veronkevennyksiä. ”Jos Suomi halutaan pitää pystyssä,
työuria on pidennettävä kolme vuotta ja opiskeluaikoja lyhennettävä
vuodella”, toisti Sailas 2009. Työurat eivät ole pidentyneet kyllin
ripeästi.

Asennoituminen työhön on muuttunut. Kun sukulaistyttö ilmoitti yliop-
pilasjuhlissaan pitävänsä välivuoden, hämmästyin sanattomaksi. Mitä
tarkoittaa välivuosi? Hengailua papan sohvalla ja taskurahojen hakua
sossusta tai työvoimatoimistosta? Juuri kun on tultu täysi-ikäiseksi ja
pitäisi itsenäistyä? Joka neljäs ylioppilas ei hae minkäänlaiseen jatko-
koulutukseen lukion jälkeen. Toiset menevät töihin, toiset armeijaan,
mutta opintojen väliin jää keskimäärin kolme vuotta.

Viime vuonna Sailas kritisoi lähialuetukia: Venäjän tilapäisestä autta-
misesta oli tullut jo jonkinlainen automaatti, joka pitäisi lopettaa.
”Ei ole mitään mieltä ottaa miljardi-lainoja ulkomailta ja sitten tukea
naapuria, kun NL:n hajoamisestakin on sentään jo parikymmentä vuotta.”

 
”Kaikkein hedelmällisintä säästöpolitiikkaa olisi viinanjuonnin vähentä-
minen”, sanoi Sailas Porissa. Surullisin esimerkki on, kun poliisit vievät
kotiin päihtyneitä lapsia ja vastassa ovat päihtyneet vanhemmat. Viinan-
juonti vaikuttaa isosti sosiaali- ja terveyskustannuksiin. Itse jouduin äs-
kettäin käymään Marian sairaalan päivystyksessä. Odotushuoneessa mels.
kasi sekotilassa oleva nuorehko nainen, joka yritti polttaa tupakkaa, ki-
roili törkeästi ja uhkaili hepatiitilla. Kaksi vartijaa vahti häntä koko ajan,
meni mukaan vastaanotollekin henkilökunnan turvaksi ja jäi sitten odot-
tamaanpoliisin saapumista. Näitäkin tarvittiin kaksi.
 
Sailas sanoo olevansa hyvinvointivaltion puolustaja. Hänellä ei ole koskaan
ollut autoa, eikä näin ollen tunne autoilijoiden ongelmia omasta kokemuk-
sesta. Hän ei myöskään tunne lapsiperheiden arkea omakohtaisesti, mutta
lienee vähän perehtynyt tervey-denhoidon tilaan oman sairautensa vuoksi.
Kokemukset vanhusten hoidosta tulevat vasta sitten, kun käsi ei enää ole
vallankahvassa. – Kaikesta ei toki voikaan olla omakohtaista kokemusta.

Kysyin taannoin Kelan-ystävältäni, mitä tapahtuisi, jos asumistuet, aluetuet,
opintotuet, maataloustuet, työllistämistuet, vientituet jne. poistettaisiin?
Suomessahan ei pian tapahdu mitään ilman tukea. Pienen hiljaisuuden jäl-
keen hän vastasi: ”Katastrofi”.

"Kun puhutaan valtion tehtävistä, pitäisi palata ytimeen: valtion tulee jär-
jestää oikeuslaitos ja yleinen turvallisuus. On pakko ryhtyä pohtimaan, mitä
julkisilta palveluilta vaadimme. Valtio ei voi ratkaista kaikkia ihmisten on-
gelmia." sanoo Sailas. Onhan se niinkin.

KERTTU KERÄNEN



SS:n Kommentti:
kepa,

nyt en kyllä ymmärtänyt, oletko Sailaksen kanssa samaa mieltä,
vai väitätkö, ettei hän ymmärrä mitään, kun ei ole itse kokenut!

Minä olen ollut jo vuosia sitä mieltä, että suurimmasta osasta tukia
pitäisi luopua ja vastapainoksi laittaa palvelut kuntoon. Valitettavasti
tässä maassa ei vaan osata tehdä mitään, jollei saada tukiaisia.
Työttömyyskorvaukset voisi sentään jättää...

katastroffihan siitä tulisi, jos tuet lopetettaisiin, kun kaikki ovat
niihin oppineet...