17. marraskuuta 2011

KOLME PAAVOA. Länsi-Uusimaa 18.11.2011

Viikon päästä meillä saattaa olla kolme Paavoa pyrkimässä presidentiksi ja sitten vielä muutama muu. Vasemmistoliiton ehdokas on vielä nimittämättä, mutta kun kaikki joilta on kysytty, ovat kieltäytyneet, niin eiköhän Paavo A. suostu. Lähdetään siitä. Sitä paitsi hän oli jo mukana HS:n kyselyssä, vaikkei vielä virallisesti ehdokas olekaan.

Kolme Paavoa ehdokkaana kiehtoo kummasti. Tässäpä muutamia havaintoja heistä.

Paavo A. on  jalkapallomiehiä. Astuttuaan korkeaan virkaan kulttuuri-, urheilu- ja tasa-arvo­ministerinä hän tunnusti, ettei ole milloinkaan käynyt oopperassa. Se on iso miinus kulttuuri­ministerille.  26.7.2011 hän korjasi tämän loven sivistyksessään ja kävi Savonlinnan Ooppera­juhlilla katsomassa Verdin Don Carlon. Kansallis­oopperankaan väki ei kauaa aikaillut, vaan teki Internetiin räppivideon, jossa toivotaan, että Paavo tulisi katso­maan, mitä oopperassa tehdään. Tuli ihan ylimääräisiä kiksejä videota katsoessa.  (Googleta ”Paavolle”).

Ikä korjaa automaattisesti Paavo A:n muut pääasiassa nuoruudesta johtuvat haitat kuten ylen­määräisen agitoinnin sekä seinien töherryshimon. Tulee ikään kuin tähdelli­sempää tekemistä. Tosin seiniin töhertely on jo melko laillista puuhaa, onhan Pirkan­maan läänintaiteilijaksi (onko Pirkanmaa lääni?) nimitetty graffiti­taiteilija Tero Karvinen ja Paavo A:ta itseään on tituleerattu laillisten graffitien isäksi. - Hienojakin graffiteja on, mutta suuri osa on taita­mat­tomia töherryksiä. Ja aina tulee mieleen, että mistäköhän nuokin värit on varastettu, vai tulevatko rahat maa­leihin, pensse­leihin ja spraypurkkeihin opintorahoista ja työttömyyskorvauksis­ta?

Sitten tämä Paavo L.  Hän on kunnostautunut puhumisen saralla, toki hän kirjoittaa myös, mutta hänen lausahduksistaan politiikan tiukoissa tilanteissa on tullut jokapaikan fraaseja. Lupaus  nahkurin orsilla tapaamisesta meni keskustaväelle 1996 Erm-kiistelyn tuoksinassa.  Sokea Reettakin sen tietää -fraasi on varmaan eniten siteerattu, jopa niin, ettei alkuperäistä yhteyttä enää kukaan muista. So what kirposi Lipposen huulilta, kun MTV3 uteli häneltä Suomen Wikileaks-vuodoista. Kun toimittaja Petri Kejonen myöhemmin kysyi häneltä Ylen ykkösaamussa Wikileaks-asiasta, Paavo L tokaisi, että ”keskustelen vaikka Kiinan keisarin kanssa, jos sellainen olisi”.  Niinpä, Paavo L:a ei Euroopankaan kabineteissa tarvitse esitellä.

Paavo V. taas on varsinainen lukija. Hän kertoi itse lainanneensa Keminmaan kirjastosta kaikki Fjodor Dostojevskin kirjat ja lukeneensa ne viikonlopun aikana. Myöhemmin hän tarkensi ällistyttävää suoritustaan ettei lukenut ihan sanasta sanaan, vaan pääkohdat tarkasti ja muun kursorisesti. Ei silti, on hän itsekin kirjoittanut parikymmentä kirjaa, Suomen ulkopolitiikkaa käsittelevä väitöskirja vuodelta 1988 mukaan lukien, eli kaikista Paavoista eniten. Ja jos joku oikeesti haluaa presidentiksi, niin se on Paavo V. On halunnut kauemmin kuin kukaan muistaa. Ja Paavo V:n kannatus kasvaa. Aikaisemmin Paavo V on ollut hyvin, hyvin tyytymätön mediaan, mutta nyt ei ole tarvetta. Isot positiiviset otsikot ja pääkirjoitukset HS:ssä ovat varmaan hänelle mieleen. Mutta onhan siellä keskustalainen päätoimittajana.

Ehdokkaana mukana myös Timo S. Jospa hän päihittää kaikki Paavot. Ja jos vielä kakkos­kierroksella sattuisi voittamaan …Se olisi perussuomalaisten loppu. Kukaan muu ei sitä joukkoa kasassa pitele. Ja onhan vielä Sauli N., galluppien ykkönen, joka on niin itsestään selvä, että meinasi unohtua.

KERTTU KERÄNEN

3. marraskuuta 2011

KANNA KORTESI KEKOON. Länsi-Uusimaa 4.11.2011

Kanna kortesi Kekoon

ja jyvät osuuskauppaan. Noin muuttui Osuusliike Keon slogan kansan suussa
1950-luvulla. Ta­louden murroksessa korsien kantaminen ei riittänyt: Kekoa
ei enää ole ja osuuskauppakin on Sale.

  Aalto-yliopiston liiketaloustieteen professori Jaakko Aspara oli huolissaan
suurosuus-kuntien etääntymisestä juuristaan (HS 11.10.). Jättiosuuskuntia
ovat mm. S-ryhmä, OP-ryhmä ja Metsäliitto. Liikevaihdon ja koon kasvat-
tamisesta on tullut pääasia, tehdään yli-investointeja ja alkuperäiset arvot
ovat hämärtyneet. Unohtuu, ettei osuuskunnan ole tarkoitus olla pörssi-
yhtiö.

SOK:n pääjohtaja Kuisma Niemelä vastasi (HS 20.10.), että vahvoja osuus-
kuntia tarvitaan, mutta aatepuoli kaipaa vahvistusta. ”Ihmisistä ja yhdessä
tekemisestä voimansa saava osuustoiminta pitää päivittää tähän päivään.
Kaupallinen opetus on pitkään sivuuttanut osuustoiminnan varteen­otetta-
vana yrittämisen muotona, ja mediakin on usein harmillisen tietämätön
pörssimaailman ulkopuolisesta toi-mintalogiikasta.”

 Suurmyymälät ovat näännyttäviä. Maitotölkki, se tärkein, on sijoitettu
kauimmaiseen nurkkaan. Toisaalta on etu, että asiakas saa palvelut ja
tavarat saman katon alta. Usein marketit ovat kaukana asutuksesta,
jonne autottomilla ei ole asiaa. Jäsenistön etu ei ole myymäläkoon kas-
vattaminen eikä tolkuton kilpailu. Laajeneminen kaikille mahdollisille
aloille ei myöskään ole tarpeen. Tarvitseeko keskivertojäsen hotelleja?
Oma huoltoasemaverkosto on nykyoloissa tietysti hyvä, mutta sen
bonusetu katoaa korkeampiin hintoihin.

Moni jäsen/asiakasomistaja on autuaan tietämätön osuustoiminnan alku-
peräisistä periaatteista. Niitä olivat avoin jäsenyys, poliittinen riippumat-
tomuus, demokraattinen vaikuttaminen, etujen jako palveluiden käytön
mukaan, laatutakuu sekä jäsenistön elämänlaadun ja yhteisöllisyyden
edistä­minen. Nykymuodossa periaatteisiin kuuluu omatoimisuus, oma-
vastuisuus, demokratia, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus.
Osuustoiminta saa voimansa rehellisyyden, avoimuuden, muista ihmisis-
tä välittämisen ja yhteiskunnallisen vastuun eettisistä arvoista.

 Osuustoiminta-aate syntyi Englannissa. 1844 Rochdalen kaupungissa puu-
villatehtaan työntekijät perustivat oman kaupan. Idea levisi nopeasti Eu-
rooppaan. Suomessa osuustoiminta lähti käyntiin helposti, meillähän on
talkooperinnettä ja muuta yhteistyötä ollut aina. 1899 perustettiin Pel-
lervo-Seura edistämään asiaa ja ensimmäiset osuuskunnat perustettiin
osuustoimintalain tultua voimaan 1901. Osuustoiminta nähtiin ratkaisuksi
moniin maaseudun ongelmiin, muun muassa viljelijöiden taloudellisen
aseman parantamiseen yhteisostoin ja -myynnein.

Suomessa on yrityksiä noin 200 000- Niistä osuuskuntia on yli 4000 ja
niillä yli 7 miljoonaa jäsentä. Uusia pienosuuskuntia perustetaan vuosit-
tain noin 200. Keskiverto suomalainen kuuluu pariin-kolmeen osuuskun-
taan.

Niemelä mainitsee osuustoiminnan heikon aseman kaupallisessa koulu-
tuksessa. Ammattikorkea­kouluissa liiketaloustieteen opiskelijoilla on
mahdollisuus perustaa osuuskuntamuotoinen yritys jo opiskeluaikana ja
saada liikeidea alkuun. Yliopistotasoinen osuustoimintakoulutus alkoi
1925 ja on monen vaiheen jälkeen keskittynyt Ruralia Instituuttiin Mik-
kelissä. Verkostoon kuuluu kahdeksan yliopistoa ja opetus tapahtuu pää-
osin virtuaalisesti.

Pienosuuskunnan perustamiseen tarvitaan vähintään kolme jäsentä. Pää-
oma muodostuu jäsenten liittymis- ja osuusmaksuista. Mikä estäisi tieto-
koneen korjaajia, kampaajia, kauneudenhoitoalan osaajia tai graafikoita
perustamasta osuuskuntaa! Mahdollisuuksia on valtavasti!

YK on nimennyt vuoden 2012 osuustoiminnan vuodeksi. Katsotaan, onko
sillä vaikutusta.

KERTTU KERÄNEN