Kanna kortesi Kekoon
ja jyvät osuuskauppaan. Noin muuttui Osuusliike Keon slogan kansan suussa
1950-luvulla. Talouden murroksessa korsien kantaminen ei riittänyt: Kekoa
ei enää ole ja osuuskauppakin on Sale.
Aalto-yliopiston liiketaloustieteen professori Jaakko Aspara oli huolissaan
suurosuus-kuntien etääntymisestä juuristaan (HS 11.10.). Jättiosuuskuntia
ovat mm. S-ryhmä, OP-ryhmä ja Metsäliitto. Liikevaihdon ja koon kasvat-
tamisesta on tullut pääasia, tehdään yli-investointeja ja alkuperäiset arvot
ovat hämärtyneet. Unohtuu, ettei osuuskunnan ole tarkoitus olla pörssi-
yhtiö.
SOK:n pääjohtaja Kuisma Niemelä vastasi (HS 20.10.), että vahvoja osuus-
kuntia tarvitaan, mutta aatepuoli kaipaa vahvistusta. ”Ihmisistä ja yhdessä
tekemisestä voimansa saava osuustoiminta pitää päivittää tähän päivään.
Kaupallinen opetus on pitkään sivuuttanut osuustoiminnan varteenotetta-
vana yrittämisen muotona, ja mediakin on usein harmillisen tietämätön
pörssimaailman ulkopuolisesta toi-mintalogiikasta.”
Suurmyymälät ovat näännyttäviä. Maitotölkki, se tärkein, on sijoitettu
kauimmaiseen nurkkaan. Toisaalta on etu, että asiakas saa palvelut ja
tavarat saman katon alta. Usein marketit ovat kaukana asutuksesta,
jonne autottomilla ei ole asiaa. Jäsenistön etu ei ole myymäläkoon kas-
vattaminen eikä tolkuton kilpailu. Laajeneminen kaikille mahdollisille
aloille ei myöskään ole tarpeen. Tarvitseeko keskivertojäsen hotelleja?
Oma huoltoasemaverkosto on nykyoloissa tietysti hyvä, mutta sen
bonusetu katoaa korkeampiin hintoihin.
Moni jäsen/asiakasomistaja on autuaan tietämätön osuustoiminnan alku-
peräisistä periaatteista. Niitä olivat avoin jäsenyys, poliittinen riippumat-
tomuus, demokraattinen vaikuttaminen, etujen jako palveluiden käytön
mukaan, laatutakuu sekä jäsenistön elämänlaadun ja yhteisöllisyyden
edistäminen. Nykymuodossa periaatteisiin kuuluu omatoimisuus, oma-
vastuisuus, demokratia, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus.
Osuustoiminta saa voimansa rehellisyyden, avoimuuden, muista ihmisis-
tä välittämisen ja yhteiskunnallisen vastuun eettisistä arvoista.
Osuustoiminta-aate syntyi Englannissa. 1844 Rochdalen kaupungissa puu-
villatehtaan työntekijät perustivat oman kaupan. Idea levisi nopeasti Eu-
rooppaan. Suomessa osuustoiminta lähti käyntiin helposti, meillähän on
talkooperinnettä ja muuta yhteistyötä ollut aina. 1899 perustettiin Pel-
lervo-Seura edistämään asiaa ja ensimmäiset osuuskunnat perustettiin
osuustoimintalain tultua voimaan 1901. Osuustoiminta nähtiin ratkaisuksi
moniin maaseudun ongelmiin, muun muassa viljelijöiden taloudellisen
aseman parantamiseen yhteisostoin ja -myynnein.
Suomessa on yrityksiä noin 200 000- Niistä osuuskuntia on yli 4000 ja
niillä yli 7 miljoonaa jäsentä. Uusia pienosuuskuntia perustetaan vuosit-
tain noin 200. Keskiverto suomalainen kuuluu pariin-kolmeen osuuskun-
taan.
Niemelä mainitsee osuustoiminnan heikon aseman kaupallisessa koulu-
tuksessa. Ammattikorkeakouluissa liiketaloustieteen opiskelijoilla on
mahdollisuus perustaa osuuskuntamuotoinen yritys jo opiskeluaikana ja
saada liikeidea alkuun. Yliopistotasoinen osuustoimintakoulutus alkoi
1925 ja on monen vaiheen jälkeen keskittynyt Ruralia Instituuttiin Mik-
kelissä. Verkostoon kuuluu kahdeksan yliopistoa ja opetus tapahtuu pää-
osin virtuaalisesti.
Pienosuuskunnan perustamiseen tarvitaan vähintään kolme jäsentä. Pää-
oma muodostuu jäsenten liittymis- ja osuusmaksuista. Mikä estäisi tieto-
koneen korjaajia, kampaajia, kauneudenhoitoalan osaajia tai graafikoita
perustamasta osuuskuntaa! Mahdollisuuksia on valtavasti!
YK on nimennyt vuoden 2012 osuustoiminnan vuodeksi. Katsotaan, onko
sillä vaikutusta.
KERTTU KERÄNEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti