UUDENVUODENKIRJEEN LUONNOS. Länsi-Uusimaa 30.12.2011

Ystäväni aloitti Joulukirjeiden kirjoittamisen omaisilleen ja ystävilleen

muutama vuosi sitten. Kirjeellä oli tilausta, kun komennukset työtehtäviin

veivät perheen välillä kauaskin kotomaasta. Joulukirjeessä tuli kerrotuksi

vuoden tärkeimmät kuulumiset ja tapahtumat. Idea tuntui hyvältä ja

niinpä minäkin otin käytännön omaksi.

Ennen joulua on kaikenlaisia kiireitä. Muutenkin on hyvä katsoa vuosi

loppuun ja kirjoittaa vasta Uudenvuodenkirje. Voihan sen luonnostella

jo vaikka juhannuksena ja päivittää pitkin vuotta. Minulla kirjoittaminen

jää lopputinkaan, mutta onneksi erinomainen allakkani on apuna.

Ensin käyn läpi maailmantapahtumia. Vuoden 2011 valtavat luonnon-
katastrofit alkoivat maalis­kuussa Japanin Sendain maanjäristyksellä
(8,9 Richteriä). Sitä seurannut tsunami tuhosi lähes 20 000 kotia, silto-
ja ja teitä, sähkö ja juomavesi loppuivat. Ihmisiä evakuoitiin puoli mil-
joonaa ja kuoli lähes 20 000. Tsunami aiheutti vakavan ydinonnettoä
muuden Fukushiman kolmessa reaktorissa, ja säteily ulottui ympäri
maapalloa. Ihmiset ivät vieläkään ole voineet palata koteihinsa.

 Myös Thaimaan ja Kiinan rankkasateet ja tulvat aiheuttivat aineellisten

vahinkojen lisäksi satojen ihmisten kuoleman, Filippiineillä tulvien uhri-

määrä on jo 1500. Sään ääri-ilmiöt olivat tuttuja Euroopassakin.

Arabimaailman kevät alkoi Tunisiassa katukauppiaan polttoitsemurhasta.

Kuohunta levisi muihinkin arabimaihin, kapinalliset halusivat vallan-
vaihtoa. Tunisiassa, Egyptissä ja Jemenissä vallanvaihto tapahtuikin,
mutta näyttää siltä, ettei se riitä. Libyassa kapinalliset taistelivat kuu-
kausia Gaddaffin joukkoja vastaan. Muammar Gaddafi löytyi lopulta, ei
maakuopasta kuten Irakin Saddam, vaan viemäriputkesta. Kuljetuksen
aikana Gaddafi kuoli, ja asiaa tutkitaan sotarikoksena. Syyrian tilanne
on muuttumassa sisällissodaksi. Nyt Arabiliiton tarkkailijat ovat vihdoin
paikalla.

Toukokuussa Osama bin Laden sai surmansa amerikkalaisten iskussa. Myös

Pohjois-Korean diktaattori Kim Jong Il kuoli, ja kansalaiset surivat näyttä-

västi. – USAn taistelujoukot poistuivat Irakista 18.12. Sota tuli maksamaan

amerikkalaisille 196 milj.euroa päivässä, yht. 2,3 bilj.euroa ja 4500 soti-

lasta kuoli.

Euroopan uutisia hallitsee velkakriisi. Irlannin ja Portugalin ongelmien jäl-

keen Kreikka keikuttaa jo euroa, ratkaisua euron pelastamiseksi haetaan.

– 22.7. Anders Breivik tappoi autopommilla Oslossa kahdeksan henkilöä,
lähti sitten Utoyan saarelle ja ampui 69 nuorta. Breivik todettiin sittemmin

syyntakeettomaksi. - Hauskempi uutinen oli Britannian prinssi Williamin ja

Katen hulppeat häät 29.4.

Suomen tapahtumista kirjaan itseäni varten ainakin 17.4. pidettyjen
eduskuntavaalien tulokset. Äänestysprosentti oli 70,5 ja tulokset:
KOK 20,4 %, paikkoja 44, DP 19,1 (42), PS 19,1 (39), Kes 15,8 (35),
Vas 8,1 (16), Vihr 7,3 (10), RKP 4,3 (9), KD 4,0 (6). Vasta kesäkuun
puolivälissä Jyrki Katainen sai aikaan 6 puolueen hallituksen. Syksy
on sitten mennyt presidentinvaalien merkeissä. – Jääkiekon maail-
manmestaruus 2011 lienee noteerattava, kuten myös joulusää ja
Hannunpäivän myrsky.

Uudenvuodenkirjeen painopiste, henkilökohtainen osuus, alkaa veli
Reinon ja Miehen syntymä­päivistä, lastenlasten stipendeistä, Sofian
ylioppilasjuhlista, Peterin ripille pääsystä, Puujärvi­päivistä, luokka-
kokouksesta, matkoista ja muista tapahtumista. Hiukan pitää selos-
taa terveyden­tilaakin. Arvaavathan kaikki kuitenkin, että jotain
kremppaa aina on. Kun ei olla kaksvitosia.

Ja loppuun: Rauhallisen ja Onnellisen Uuden Vuoden toivotukset kaikille!

KERTTU KERÄNEN

RUMAT NE VAATTEILLA KOREILEE? Länsi-Uusimaa 16.12.2011

Ei puhuta enää linnan vaatteista, vaikka se kulttuurihistoriallisesti olisikin
kiinnostavaa. Mollaaminen ja väheksyvät kannanotot vain todistavat meidän
ankeasta protestanttisesta ilmapiiristämme. Kun me pukeudumme asiallisesti
ja harmaasti, jossain muualla pukeudutaan arjessakin värikkäästi. Riemukkaan pukeutumisen voi kuvitella huipentuvan vaikka Rion karnevaalien pukuloistossa.

Jouduin vaatetusasian kanssa tekemisiin äskeisen etelänmatkamme aikana.

Hotellin esitteessä luki toivomus, tosin aika pienellä, etteivät vieraat tulisi

shortseissa ja uimapuvuissa lounaalle eikä illalliselle. Kaipa se oli esitteessä

myös kyrillisillä kirjaimilla, mutta aina joku tuli shortseissa. Ja eräskin iha-

nasti lapsistaan huolehtiva isä istui pöydässä aina lippalakki päässä, lippa

niskapuolella, joka meillä on jo pitkään ollut junttiuden merkki. Lippis oli

hänen tavaramerkkinsä kuten myssy Veltto Virtasella.

Hupaisaa oli myös kahden nuoren, tyylikkään äidin koikkelehtiminen 12 sen-

tin koroilla, kun he yrittivät saada karkuun pyrkiviä pienokaisiaan kiinni.

Loppuviikosta kyseiset äidit tinkivät jo tyylistä siirtymällä illallisellakin

matalampiin jalkineisiin. - Meillä ollaan käytännöllisempiä. Lenkkareista

on tullut lähes joka paikan jalkine. Muualla vastaantulija luokitellaan puo-

lessa sekunnissa kenkien perusteella.

Matkatoimisto muistutti paikallisen väestön kunnioittamisesta. Olisi hyvä

pukeutua asiallisesti kaupungilla, peittää käsivarret ja jopa hiukset. No,

moskeijaanhan pääsy on naisilta kielletty joka tapauksessa. Paikallisväestön kunnioittaminen ei maksa mitään, vaikka burkhasta ja huivipakosta muutoin

olisi mitä mieltä.

Kotomaassa käytän näin syksymmällä mieluusti tummansinistä pusakkaa.

Se on käytännöllinen eikä herätä huomiota (!!!). Paitsi astuessani ratikkaan

tai metroon, toisesta ovesta saattaa syöksähtää pari matkustajaa ulos.

Minua luullaan lipuntarkastajaksi! Viininpunaistakaan pusakkaa ei kannata

hankkia, ellei halua vaikuttaa pysäköinninvalvojalta. Paitsi ehkä Pariisissa,

missä jo vuosia sitten pysäköin­ninvalvojat käyttivät Diorin suunnittelemia

sinisiä kävelypukuja.

Muotisuunnittelijoilla on kieltämättä suuri valta mieltymyksiimme. Silmä

sopeutuu aika nopeasti näkemään mikä on muotia, mikä ei. Mitkä värit,

mikä hameen pituus tai lahkeiden leveys on kulloinkin in. Toisaalta yksi-

löllisyys ja monimuotoisuus ovat voittaneet alaa, ja kukin voi valita tyy-

linsä. Surullista sen sijaan on, että pikkutytöt puetaan kuin pienet aikuiset.

Koulupuvuista on joskus käyty kovaakin kiistaa. Niissä on puolensa. Lapset-

han saattavat olla tosi julmia, jos joku pukeutuu erilailla. Koulupuku toisi

tasa-arvoa, estäisi kiusaamista. Näin Lontoossa useitakin koululaisryhmiä,

joilla oli tummanvihreät, kauniit kouluasut. Toisella ryhmällä oli pääasiassa

siniset. Väri kertoi millä luokalla tai mistä koulusta kukin oli. Lukioikäisillä

pojilla oli tyylikkäät klubitakit ja solmiot. Farkkuja ja napapaitoja ei näkynyt.

Voisihan asiaa meilläkin lähestyä työvaatteen näkökulmasta. Tasa-arvon

lisäksi koulupuku lisäisi aamurauhaa kodeissa ja opastaisi lapsia vaatehuol-

toon jo pienenä. Vapaa-aikana sitten kukin pukeutuisi miten haluaa. Tiedän

hyvin, että tämä ei käy meillä, ei missään tapauksessa. Kertakäyttö­rytkyjen

maahantuojat tekisivät konkurssin ja pimumuodin edistäjilläkin menisi

huonosti.

Pukeutuminen on käyntikorttimme. Se kertoo meistä enemmän kuin luu-

lemmekaan. Eikä ole ollenkaan totta, että rumat ne vaatteilla koreilee.

 KERTTU KERÄNEN