IDEAGENERAATTORI PYÖRÄHTI TAAS. Länsi-Uusimaa 11.8.2012

Ideageneraattori pyörähti taas  

Länsi-Uusimaassa oli suunnilleen vuosi sitten huolestunut kirjoitus Karja-

lohjan koulun uimarannan kunnosta. Rantatöyräällä olevien mäntyjen

juuret olivat suureksi osaksi paljaana ja rankat sateet juoksuttivat maa-

ainesta lisää hietikolle ja veteen saakka. Vuosien mittaan tilanne on pa-

hentunut ja varmaan pahenee entisestään, kun sateista ei tänäkään ke-

sänä näytä tulevan loppua.

Mielikuvani mukaan kunnassa on ollut työryhmä pohtimassa, mitä uima-

rannalle pitäisi tehdä, mutta mitään ei ole kuulunut. Nyt kunnan väki

lienee vielä lomalla, mutta ideageneraattorin pyörähdettyä päässäni eh-

dottaisin, että rantatöyrästä myötäilemään rakennettaisiin kivipenger,

jonka taakse jäävät puiden juuret voisi myös suojata maa-aineksella.

Kiviaidan ja veden väliin jäisi lähes kolme metrin leveydeltä hiekkarantaa.

Kiviaita voisi olla kaareva, polveileva, muodostaen loivia looseja. Jos ki-

vet olisivat pieniä, aita pitäisi vahvistaa betonilla. Muutoin kivet päätyvät

lasten hiekkalinnojen vahvistukseksi. Nähdäk­seni tuommoisia 40-senttisiä

kanttiinsa kiviä tarvittaisiin pari kerrosta ehkä 60 metrin matkalle. Polvei-

levan muodon idea on jäänyt mieleeni Gaudin Parc Qüellista Barcelonassa,

mutta vain muo­to. Gaudin aidathan on päällystetty erivärisillä mosaiikki-

palasilla. Pengerrysesimerkkejä löytyy toki lähempääkin, esimerkiksi Mus-

tikka­maan uimaranta mäntyineen Helsingissä on suojattu juuri kiveyksellä.

Ja toisaalta, kiviaitojen rakentamisesta on näyttöä Karjalohjan harjun rin-

teessä melkein joka tontilla. Eikä niitä kiviä ole hakattu muotoon, vaan

käytetty semmoisenaan. Sitä paitsi graniitti ja gneissi ovat kumpikin kau-

niita kivilajeja.

Kysymys on myös siitä, saako kiveä ottaa ja mistä. Uuden paloaseman ra-

kennustyömaalta näyttäisi löytyvän runsaasti ylimää­räistä maa-ainesta,

muun muassa juuri isoja kiviä. Joutaisiko sieltä kiviä ainakin hyväksi aluksi,

vai onko niille suunniteltu muuta käyttöä? Kuljetus pitäisi myös järjestää,

mutta ei millään isolla maansiirtokoneella eikä kuorma-autollakaan. Nii-

den kulku harjun poikki on torjuttava kerta kaikkiaan, nyt ja aina.

Ainakin yhdet portaat pitäisi rakentaa. Niiden pitäisi tietysti olla kiinteät

ja tukevat. Ja sitten on tuhannen taalan kysymys: löytyisikö talkooväkeä?

Vielä 1960-luvulle saakka oli tapana, että kirkonkylän miehet rakensivat

talkoilla kunnan ”kivirantaan” aina alkukesästä laiturin. Sitä käy­tettiin

venelaiturina, lapset kävivät pohjan terävistä kivistä huolimatta siitä uimas-

sakin, mutta ennen kaikkea sitä käytettiin ahkerasti matonpesuun ja pyyk-

kien huuhteluun. Siihen aikaan vielä äitien pyykki­padat höyrysivät rannoilla.

Nyt on kaikenlainen pyykinpesu kielletty Puujärvessä vesien säilymiseksi

puhtaana ja se on hieno asia. Talkoohenkeä on Karjalohjalta löytynyt ihan

äsket­täinkin: vanhan tiilitehtaan kunnostus on edennyt hyvän loikan.

Uimarannasta vielä. Ei olisi pahitteeksi, jos rannassa olisi myös hyppypont-

tooni tai vastaava, sekä jonkinlainen systeemi  kenkien saamiseksi jalkaan

hiekattomina. Venelaituria ei mielestäni tarvita, sen sijaan sellaisen voisi

rakentaa kirkkojen luokse kunnan rantaan, vai tulisiko siitä liikaa liiken­net.

tä lasi- ja kivikirkkojen väliin?  Veneilijöiden ei tällöin tarvitsisi jättää ve-

nettään kummallekaan uimarannalle. - Mutta ensin pengerrys koulun ran-

taan, mieluummin ennen kuin Karjalohja liitetään Lohjaan. Luulenpa, et-

teivät ideageneraattorin kirskahdukset kuulu Lohjalle asti kovin helposti.

KERTTU KERÄNEN