KOTISEUDULLENI. Länsi-Uusimaa 27.12.2012

Karjalohjan kunnalta tuli viimeinen vesilasku. Ensi vuonna se tulee Lohjan kaupungilta,

kuten kiinteistöverolippukin. Valtuusto kokoontui viimeiseen istuntoonsa 11.12. ja kunnan-

toimisto oli avoinna viimeistä kertaa 14.12. Vielä ei kunnan kotisivuja ole poistettu netistä,

mutta eiköhän sekin tapahdu ennen pitkää. Ollako murheellinen vai iloinen? Aineksia on

molempiin; jotain vanhaa meni, ja uutta tulee tilalle.

Mikä sitoo ihmisiä johonkin paikkaan? Itse olen usein vitsaillut, etten ole mistään kotoisin.

Tai että olen nelijalkainen, minulla kun on yksi jalka syntymäkunnassani Eräjärvellä, toinen

lapsuuteni ja nuoruuteni Karjalohjalla, kolmas kesämökkikunnassa Muhoksella ja neljäs

perheen, opiskelun ja työn vuoksi Helsingissä. Viime vuosina painopiste on taas enempi

Karjalohjan puolessa. Moni muuttaa elämässään kymmeniä kertoja opiskelun tai työpaik-

kojen vuoksi. Minun neljä kotipaik­kaani eivät ole mitenkään tavatonta.

Jotkut ihmiset eivät tunne olevansa mistään kotoisin. He eivät ole ehtineet kiintyä tai

kotiutua mi­hinkään. Koulukaverit, lapsuudenkoti ja monet ympäristön paikat sitovat ja

leimaavat minut iki­karjalohjalaiseksi. Vaikka teini-ikäisenä halusin lähteä mahdollisimman

äkkiä maailmalle ja lähdin­kin, minun ei tarvitse miettiä sekuntiakaan kun kysytään, mistä

olen kotoisin. Kotipaikka on kuin sipuli, jossa uloin kuori on koko maailma, sisempänä

Eurooppa, Suomi ja ytimessä Karjalohja.

Tein netin Ellit.fi -sivustoilla suomalaisuustestin. Se oli ihan huuhaata, eikä osunut koh-

dalleen sen paremmin kuin kuntavaalien vaalikonekaan. Testin mukaan pidän omista

juuristani, mutta valmis avartumaan. Luen eurooppalaisia lehtiä ja matkustan mielelläni.

Miellän itseni mieluummin suureen eurokansaan kuin pieneen Suomeen, vaikka kerron-

kin mieluusti olevani the Nokia-maasta. Kelpo eurokansalainen siis!

Ehkä eurokansalaisuus ja maailmankansalaisuuskin merkitsevät sitä, että ihminen on

kotonaan joka paikassa. Yhden määritelmän mukaan maailmankansalaiset eli kosmo-

poliitit eivät tunne itseään minkään kansallisvaltion kansalaiseksi, eikä rotu, uskonto

ja kotiseutu ole kovin tärkeitä. Jokin tuossa määritelmässä mättää. Kosmopoliitti voi

olla hyvinkin kiintynyt kotiseutuunsa ja tietää, missä hänen juurensa ovat, mutta olo

muualla ei ole vaikeata.

Äitini tunsi jatkuvaa koti-ikävää lapsuutensa Hämeeseen. Muutto kotiseudulta ei ollut

täysin vapaa­ehtoinen, mutta ei samalla tavalla pakollinenkaan niin kuin karjalaisten 

siirrot sodan jälkeen. Sadat tuhannet suomalaiset lähtivät 60-luvun lopulla työn peräs-

sä Ruotsiin ja kaipasivat kotosuomeen. Maailman miljoonat pakolaiset tälläkin hetkellä 

toivovat rauhaa ja pääsyä takaisin kotiseudulle.

Karjalohjan kuntaliitoksessa ei ole kysymys siirtolaisuudesta, pakolaisuudesta eikä

muuttoliik­keestä. Silti siinä on kysymys kotiseuturakkaudesta ja kouraistaan ihmisen

identiteettiä. Talot ja tiet ovat paikallaan, naapurit ovat samat kuin ennenkin. Mutta

kunnantalo on pimeänä ja kunnan kyltti poistuu tien varresta. Asiakirjoissa ja kar-

toissa kunnan nimilappu on Lohja. Vielä ei lohjalaisuus tunnu luontevalta eikä kotoi-

selta.

Sitoutuminen johonkin paikkaan auttaa ihmisiä viemään asioita eteenpäin ja olemaan

henkisesti tasapainossa. Kiinnittyminen tuttuihin asioihin, kylänraittiin, baariin, kirjas-

toon, maisemaan on onnellisuuden ja mielenterveyden ydintä.

Sydän hypähti mielihyvästä ja ylpeydestä, kun karjalohjalaisen Kaari Martinin tanssi-

ryhmä voitti äskettäin kolme pääpalkintoa maailman merkittävimmässä flamencokilpai-

lussa! Hyvä me! Ensi vuoden Tenoripäivillä voimme sanoa samoin!

KERTTU KERÄNEN

KAUKANA KOTOA. Länsi-Uusimaa 14.12.2012

 
Piti päästä pakoon pimeyttä ja kylmää. En ole koskaan innostunut yöttö-
mistä öistä eika kaamoskaan saa minua pois toltaltani, mutta kylmyys on
se, mita en voi sietää. Nyt tuli lumimyräkkä pari päivää liian aikaisin
Etela-Suomeen, mutta noin viiden tunnin lentomatkan päässä paistaa
aurinko kirkkaalta taivaalta, ja vesi uima-altaissa ja meressa ovat läm-
pimiä.
Joku saattaa ajatella, miten ajan saa kulumaan kaukana kotoa. Olemme
jo aikaisemmin kolunneet Hurghadan lähinähtävyydet, vain Kairo on käy-
mättä. Ehkä käymme siellakin joskus. Hotellissamme on mahdollista ot-
taa all inclusive –paketti, mutta meille se on liikaa. Aamiainen ja illallinen
riittävät.  Olemme muutenkin sita mieltä, että all inclusive -systeemi näi-
vettää lähiseudun pikku ravintolat ja putiikit, kun hotellissa on kaikki
mahdollinen health centeriä, apteekkia, pesulapalveluja, koruliikettä
ym. myöten. Kylpyläpuolella on kuntosali ja monenmoisia kauneus- ja
hierontapalveluja. Hierojat ovat taitavia, mutta heillä onkin neljan vuo-
den koulutus.
Juuri nyt ei ole paras sesonki, joten matkailijoiden määrä on vähentynyt.
Myös lama ja epävakaa tilanne vaikuttavat. Suuri osa matkailijoista on
venäläisiä ja monien liikkeiden nimet onkin ilmoitettu venäjäksi, kuten
myos ravintoloiden ruokalistat ja kaikenlaiset kyltit ja ohjeet. Hotellin
henkilokunta osaa englantia, saksaa ja jonkin verran venäjää kuten
myös suomea entisten aikojen perintönä. Mistä etelämaalaisten kielelli-
nen lahjakkuus oikein kumpuaa? Itse olen opetellut arabiaa vaivalla muu-
taman sanan.
TV:sta tulee tauotta CNN:n ja BBC:n uutisia. Pääaiheina viikolla ovat
olleet Britannian Royal Baby, sairaanhoitajan itsemurha, Filippiinien
hirmumyrsky, Syyrian kemiallisten aseiden uhka ja tietysti mielenosoit-
tajien ja sotilaiden toimet Tahririn aukiolla Kairossa. Useimmat paikal-
lisista, joiden kanssa olemme jutelleet, eivat pidä Mursin otteista,
mutta kannattajiakin on. Kunpa osapuolet nyt hillitsisivat itsensa pe-
rustuslain kansanäänestykseen asti, mutta oli tulos mika tahansa,
mellakat todennäkoisesti jatkuvat. - Reipasta hupia ovat kamelien 
juoksukilpailut, etenkin kun Egyptin Mertaranta selostaa!

Meidan päätyömme täällä on auringonotto, vesijuoksu ja uinti, meressä
tai mieluummin altaalla, missa voi pitää kiinni määrällisistä tavoitteista.
Snorklaaminen koralliriutoilla kay, mutta kaahailu mönkijöillä hiekka-
aavikolla ei ole meita varten. Kamelikin saa olla rauhassa.

Kotona jää lukeminen vähiin, mutta täällä on toista. Mies hankki “haus-
kaa lukemista” matkalle, mm. Lasse Lehtisen Fyrkanvaltaajan kuoleman,
mutta saikin globaalin sijoituskeinottelun oppaan. Kirja kertoo eräiden
tunnettujen henkilöiden toimista 1980-luvulla Suomen valuutta- ja pank-
kimaailmassa. Kun suursijoittaja Soros äskettain kävi Suomessa, hänen
osallisuuttaan näihin toimiin ei enää kukaan muista­nut.

Perään sopi hyvin tekn.tri Kaarin Taipaleen pamfletti Kaupunkeja myy-
tävänä. Nykyäänhän ulkomaiset pääomasijoittajat ovat kiinnostuneista 
julkisista eli terveyden- ja vanhustenhoitopalveluista sekä vesi- ja ener-
giayhtiöistä. Voitot kulkeutuvat veroparatiisien kautta suomalaisten
ulottumattomiin. Guggenheim-seikkailu oli oikein malliesimerkki miten
pitää toimia kun halutaan julkinen sektori maksajaksi, vaikka sitä ei
Taipaleen kirjassa enää käsiteltykään. JCDegaux on toinen nolo esi-
merkki. Sitran toimet yhteisen omaisuutemme myynnissa veroparatiisi-
yhtioille ovat uskomattomia. Taipaleen pamfletin toivoisi kuluvan hiiren-
korville myös lohjalaisten valtuutettujen ja muiden päätöksentekijoi-
den käsissä.

Omassa matkalukussani oli Imbi Pajun Torjutut muistot. Se ilmestyi
2006 ennen Suomenlahden sisaria. Olin juuri lukenut Tuntemattoman
sotilaan, jonka lukemista olin lykannyt pitkaan. Tuntui, etta kauheuksien
kiintiö olisi ollut vähäksi aikaa täysi. Pajun kirjassa kerrottiin Viron lähi-
menneisyydestä, saksalaisten ja venäläisten miehityksistä vuoronperään, 
elämästä neuvostomiehityksen alla, kymmenien tuhansien virolaisten
kyydityksistä pakkotyöleireille, naisten, lasten ja vanhusten tappamisesta,
uuden neuvostoihmisen luomisesta. Pelosta ja vaikenemisesta. Nyt trau-
moista jo uskalletaan puhua. Presidentti Ilves toteaa kirjan esipuheessa
“Historia on nykyisen Euroopan sotatanner - sotaa ei käydä asein eika
alueista. Nyt sotivat historia-analyysit, ja kyse on oikeudenmukaisuudesta.”

KERTTU KERANEN

 Huom. Punaisella merkitty teksti poistettu L-U:n toimesta - kokolimiitti 3500 merkkiä