KEPEÄSTI UUTEEN VUOTEEN

     
Uutisvuoto-niminen hupiohjelma lanseerasi viime viikolla tutkimustietoa
aivoista, lähteenään toinen iltapäivälehti. Ihminen ajattelee kuulemma
70 000 ajatusta päivässä.

Voi vain ihmetellä, millä tiedemiehet ovat tuonkin lukeman todentaneet.
Saattaa se olla tottakin. Enhän usein itsekään ehdi lauseen loppuun, kun
olen jo unohtanut, mitä piti sanoa ja uusi ajatus on vallannut mielen.
Puhumattakaan, että ehtisi kirjoittaa edes tärkeimpiä ajatuksia.

Sama tietolähde kertoo, että aivot tuottavat ajatusten sinkoilussa sähköä
niin paljon, että sitä riittäisi yhden hehkulampun tarpeisiin. Kiva, kiva,
EU:han on kehottanut luopumaan hehkulampuista, vaikka ne tuottivat
lisäksi lämpöä tänne pohjoisen viluisiin koteihin. Ei sitä etelämpänä ym-
märretä. Fortumkin tykkää, kun sähköä kuluu enemmän.

Kevan sotkut ja sote-uudistus ovat työllistäneet aivoja koko syksyn, sote
varsinkin on oikea ajatusten sampo. Asian ymmärtämistä haittaa, kun
minulla on toinen jalka Länsi-Uudellamaalla ja toinen Helsingissä. Pitäi-
si olla molemmat jalat jommalla kummalla alueella. Päättäjät ja valmis-
telijat joutuvat ottamaan kantaa, olivat jalat sitten missä tahansa, mut-
ta he saavatkin siitä palkkaa.

On tietysti hyvä, että virkamiehet saavat palkkaa, mutta jos he kuulu-
vat johonkin komiteaan, toimikuntaan tai työryhmään, heille makse-
taan erikseen kokouspalkkiot, vaikka kokoukset yleensä pidetään työ-
aikana. Matka- ja yöpymiskulut maksetaan tietysti myös, jos henkilö
alueellisen edustavuuden vuoksi tulee kokouksiin vaikka Pielisen saares-
ta.

Ollilan työryhmä sai kokoukset pidettyä ja säikytteli autoilijoita esittä-
mällä autoveron muuttamista kilometriperusteiseksi. Suomussalmelta
kotoisin oleva ministeri kannatti mokomaa uudistusta, vaikka auto on
välttämätön juuri Pohjois-Suomessa ja yleensä maaseudulla. Ylempi
Taho (Mies) tiesi, että harvaan asuttujen alueiden asukkaiden ajotar-
peet huomioidaan. Hyvä niin, sillä esimerkiksi synnytyssairaalaan saat-
taa olla satojen kilometrien matka, ja lapsi voi syntyä ennen kuin park-
kipaikka sairaalan takaa on löytynyt. Synnytysmatkaa ei kuitenkaan
kannata ajaa itse, vaan ottaa ajotaitoinen henkilö kuljettajaksi.

Ongelma syntyy, jos isä on estynyt, eikä edes yhdelle perheen vanhem-
mista lapsista ole voitu kustantaa kallista ajokorttia. Mistä se ajokor-
tin hinta oikein syntyy? Sekin on EU:n syy, ovat antaneet taas semmoi-
set direktiivit. Kyse ei ole ollenkaan autokoulujen ahneudesta.

Nyt olisikin tuhannen taalan paikka siirtää autokouluopetus yläkouluun,
varsinkin kun peruskoulun pituutta aiotaan lisätä. Ehkä koulunkäyntiin
tulisi samalla muutenkin kiinnostavuutta, kersat eivät ainakaan auto-
tunneilta lintsaisi. Tai jos niin tapahtuisi, ajo-opetus tulisi muuttaa va-
paaehtoiseksi. Historiaa sen sijaan ei missään tapauksessa saa poistaa
ainakaan lukiosta.

Historian hämäriin on jo painumassa Pohjois-Korean johtajan Kim-Il
-unin hirmutyöt. Hän teloitutti tätinsä miehen, tukijansa, joka 1990
-luvulla toimi Suomessa suurlähettiläänä. Länsimainen humanismi ei
tarttunut Kim-Il-uniin hänen opiskellessaan Euroopassa.

Sen sijaan Tokiosta löytyy sivistystä. Sinne aiotaan rakentaa iso Moo-
min Park -Muumikeskus. Siellä pyritään säilyttämään Muumi-tarinoi-
den filosofia, korostetaan rauhallisuutta, ystävyyttä ja yhdessä oloa.

Ennen nukkumaanmenoa on hyvä tyhjentää pää ajatuksista vaikkapa
joogan avulla. Vilistävät ajatukset puhalletaan pois yksitellen. Suurin
osa 70 000 ajatuksesta on jo päivän mittaan poistunut omia aikojaan.

KERTTU KERÄNEN

LAMANHOITOA SÄÄSTÖILLÄ. Länsi-Uusimaa 13.12.2013

 

Hallituksen rakenneuudistuksessa on tarkoitus säästää 300 miljoonaa euroa

vanhusten laitoshoitoa vähen­tämällä. Hallitus vakuuttaa, että nyt laitoksissa

olevat saavat olla siellä edelleenkin, mutta laitoksiin joutuminen yritetään

estää ennakolta systemaattisella kuntoutuksella ja kotihoidolla. Lai­toshoi-
toon pääsisi tulevaisuudessa vain, kun se lääketieteellisen syyn vuoksi olisi
välttämätön.

Suomessa on laitoshoitopaikkoja väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin

muissa Pohjois­maissa, vaikka terveyskeskusten vuodepaikkoja ja vanhain­-

koti­paikkoja on vähennetty jo vuosia.

Vuonna 2011 terveyskeskusten vuodeosastoilla oli 8300 vanhusta lyhytaikai-
sessa ja 7300 pitkäaikai­sessa hoidossa, 17 700 vanhainkodeissa ja 30 800 te-
hostetussa ympärivuorokautisessa palveluasun­nossa. Tavalli­sissa palveluasun-
noissa asui 6900 vanhusta ja 2100 keski-ikäistä. 48 000 vanhusta tar­­vitsi lai-
tos­hoitoa dementian vuoksi.

Vanhukset itse haluavat asua omassa kodissaan niin pitkään kuin mahdollis-

ta. Jos oma puoliso on elossa, hänestä on tukea ja turvaa. Mutta kuka mää-

rittelee, milloin omainen muuttuu omaishoita­jaksi? Useimmiten omaishoit-

ja on puoliso, joka itsekin saattaa olla hoidon tarpeessa. Seurauksena on

uupumus, varsinkin kun lakisääteisiä vapaapäiviä aina ole mahdollista jär-

jestää.

Tavallisin syy joutua terveyskeskuksen vuodeosastolle on dementia. Kuiten-

kin Helsingissä muisti­häiriöisen vanhuksen on vaikea päästä laitoshoitoon.

Ääriesimerkki on entisen työtoverini äiti, joka asui yksin, ei tiennyt missä
oli, ei tuntenut omaisiaan, unohti lääkkeensä ja löytyi tuon tuostakin tuu-
pertuneena lattialta. Eikä ymmär­tänyt soittaa turvarannekkeellaan apua.

Kuukausien taistelun jälkeen vanhus on päässyt Koskelaan, pieneen huonee-
seen, jossa on neljä muuta. Työssä käyvät tyttäret voivat hetken henkäistä
helpotuksesta.

Vanhustenhuollossa on samanaikaisesti mahdollista sekä säästää että paran-

taa palvelua, sanoo Aalto-yliopiston prof. Erkki Vauramo, joka Talouselämä-

lehdessä 3.12. vertailee Suomen ja Ruotsin vanhustenhoito­malleja. Ruotsissa pitkäaikaishoidon vuodeosastot on lopetettu, ja siellä kuntoutetaan kaikki.

Eriasteisia palveluasuntoja on vähennetty, vaikka vanhusten määrä jatkuvas-

ti kasvaa.

Suomessa riittäisi vanhuksille noin 43 000 hoivapaikkaa. Laitos­hoito nielee
miljardeja ja kotihoito tulee pitkällä tähtäyksellä halvem­maksi. Avainsana
on kuntoutus, mutta sekin maksaa. Tanskassa on päätetty hoitaa kaikki

vanhukset kotona, maksoi mitä maksoi.

 

Jani Kaaro kirjoitti 9.12. HS:n kolumnissaan otsikolla ”Säästöt tappavat, ei
lama”.  Aiheena on  lamanhoito eräissä maissa säästöillä yleensä ja säästö-
jen murheelliset seuraukset: kuolleisuutta, itsemurhia, sydänkohtauksia ja
aliravitsemusta kuten Aasian talousihmeen romahdettua 1990-luvulla. Krei-
kankin julkisen talouden säästöjen traagiset seuraukset ovat jo havait­tavissa.

 

Islanti toimi päinvastoin, antoi kriisipankkiensa kaatua ja maksoi valtion­vel-

­­kaansa vähitellen, lisäsi sosiaali- ja terveyspalveluja, turvasi työllisyyttä, asu-

mista ja terveyttä. Islantilaisten terveydentila ei huonontunut pankkikriisin

johdosta ja talouskin kääntyi nou­suun, työttömyys laski alle viiden prosentin

ja talous kasvoi kolmen prosentin vauhdilla.  

 

Suomen vanhuskeskustelusta saa myös sen käsityksen, että vanhukset hoide-

taan pelkästään vero­varoilla. Näin ei ole. Jokainen kunnallisenkin kotipalve-

lun toimi on hinnoiteltu. Kotiavus­tajan käynti kaupassa, apteekissa, pankissa

ym. maksaa, samoin siivous, saunotus jne.

Jos vanhus kaatuu ja hälyttää rannekkeellaan apua, ylösnosto maksaa. Useim-
mat vanhuk­set maksavat asumisestaan, hoidostaan ja lääkkeistään, niin pit-
källe kuin varat ja eläke riittävät.

 

KERTTU KERANEN