KÄYDÄÄN UURNILLE. Länsi-Uusimaa 16.5.2014

 

Ensi vuonna tulee 20 vuotta Suomen liittymisestä EU:hun. Analyytikot

terottelevat jo kyniään ehtiäkseen mukaan arviointikisaan siitä, onko

EU ollut hyväksi Suomelle vai ei, mitä hyötyjä olemme saaneet. Varmaa

vastausta siihen, miten olisimme pärjänneet ilman jäsenyyttä, ei voi

saada.

Muistan, miten liittymisen etuja ja haittoja punnittiin. Kansalaiset oli

saatava asialle myönteiseksi. Liittymispäätös tehtiin neuvoa antavan

kansanäänestyksen jälkeen eduskunnassa.

Etuihin silloinen Ahon hallitus kirjasi pääsyn EY:n sisäiseen valmiste-

luun ja päätöksentekoon, jäsenyyden kauppapoliittisessa suurvallas­sa,

Eurooppa-imagon investointeja helpottavan vaikutuksen, talouskasvun

nopeutumisen, työllisyy­den paranemisen, hintojen ja korkojen laskun

ja EY-maissa asuvien suomalaisten mahdollisuuden äänestää paikallis-

vaaleissa jne.

 

Haittojen lista oli lähes yhtä pitkä: ulkopoliittinen päätösvalta kaven-

tuisi, eduskunnan sanan­valta heikkenisi, valtion valmisteverot väheni-

sivät, idänkaupan erityisasema poistuisi, elintarvike­oma­varaisuus ja

maatalouden työllisyys laskisivat, palkkataso samoin, verotulojen la-

ku saattaisi vaikeuttaa sosiaaliturvan rahoitusta ja Suomi maksaisi

enemmän aluepoliittisia tukia kuin tulisi saamaan jne.

 

Itse olin innoissani jäsenyydestä. Matkustaminen ulkomaille helpottui-

si, samoin opiskelu ja oikeus hakea työtä muista EU-maista. Tosin en

muista suurta opiskelijoiden tai työttömien virtaa Euroo­ppaan, aina-

kaan siinä määrin kuin mitä viime vuosina on Baltian ja Itä-Euroopan

uusista jäsenmais­ta. Meillä opiskelu on pääosin ilmaista edelleenkin

ja työttömyysturva hyvä. Pitkään olin siinä us­kossa, että Suomen sosi-

aalietuudet ovat paremmat kuin Euroopassa yleensä. Ovat kuitenkin

hyvää EU:n keskitasoa. Suurin etu on kuitenkin turvallisuus; EU:han

on perustettu rauhan säilymiseksi, ja sitä toteutetaan taloudellisella

yhteistyöllä. Eikä eduskunnan valtakaan ole minnekään kadonnut.

 

Euroon liittyminen v. 2000 oli myös ilon aihe. Ulkomaankaupan riskit

poistuivat. Enää ei tarvinnut matkalle lähtiessä miettiä, paljonko va-

luuttaa kannatti vaihtaa ja missä. Hintojen vertailu kohde­maassa oli

help­poa. Ihmettelin tosin, miten rahaliittoon uskalletaan mennä, kun

se mahdollistaa palkkojen vertailun maiden välillä. Olin kielikurssilla

Saksassa havainnut, että ainakin opettajien palkat olivat paremmat

kuin meillä. Monissa maissa työntekijöille maksettiin ”13. kuukauden”

palkka jne. Yhä kuulee väitteitä, että Suomessa on paremmat palkat

kuin muualla. Näin on, ainakin verrattuna Viroon.

EU-tietämys ja kritiikki ovat kasvaneet. EU:hun kielteisesti suhtautu-

viakin on kuumeisesti pyrki­mässä parlamenttiin. En ole hirveästi huo-

lissani liittovaltiokehityksestä. Vaikka yhteinen valuutta jo onkin, yh-

teinen verotus tuskin toteutuu, ja EU voi toimia vain niissä asioissa,

joihin jäsenmaa on antanut toimivaltaa, kuten maatalous- ja kalastus-

politiikka. Kansalliseen toimivaltaan kuuluvat maanpuolustus, verotus,

koulutus, sosiaali- ja eläketurva, työmarkkina-asiat, tulopolitiikka,

tervey­den- ja sairaanhoito, hoivapalvelut jne. Suomen budjetissa näi-

den alojen osuus on yli 75%.

EU-vaalit pidetään joka viides vuosi. 1996 äänestysprosenttimme oli

57,6, 1999  30,14, 2004  39,43 ja 2009  40,3. Nyt on sellainen pöhinä,

että voi mennä paremmaksi. Suomella on 250 ehdokasta ja 13 valitaan.

 

Kerttu Keränen