KAIKENLAISIA KALIFAATTEJA. Länsi-Uusimaa 25.7.2014

Facebook-ystäväni suositteli prof. Martti Koskenniemen kolumnia Val-
tioiden jälkeen jää vain kalifaatit Helsingin Sanomissa 15.7.  Kosken-
niemi on kansainvälisen oikeuden akatemiaprofessori Helsingin yliopis-
tossa. Luin ja suosittelen edelleen.

Kalifaatti on kuin kaiku menneisyydestä. Kalifit olivat vaikutusvaltaisia 
hallitsijoita kuten Harun al Rašid rakastamissani Tuhannen ja yhden 
yön tarinoissa. Ne merkitsivät rikkauk­sien, jän­nityksen ja seikkailujen 
kiehtovaa maailmaa. Koskaan en yhdis­tänyt tarinoita uskontoon, vaik-
ka Allah olisi mainittukin. Muista uskonnoista kuin kris­tinuskosta ei 
lapsuudessani juuri ollut tietoa, paitsi että opettajamme Faina Pyyk-
kö ei saanut opettaa uskon­toa, koska hän oli kreikkalais­kato­linen.

Tuhannen ja yhden yön tarinat vat peräisin eri aikakausilta ja eri alu-
eilta. On intialais-persialainen, bagdadilainen ja egyptiläis-juutalai-
nen kerrostuma. Iso osa saduista kuuluu bagdadilaiseen kerros­tumaan 
abbasidien dynastian kalifin Harun al Rašidin ajalta, ja ne ovat lähin-
nä rakkaus­novelleja. Intialais-persialaisissa saduissa taas on yliluon-
nollisia juttuja. (pois L-U:n paperiversiosta)

Irakissa ja Syyriassa sotivat Isis-äärimuslimit ilmoittivat kesäkuussa 
kalifaatistaan julistaen, että ”kaikkien emiraattien, ryh­mien, valtioi-
den ja organisaatioiden laillisuus katoaa, kun kalifin johto ja hänen 
joukkonsa leviää niiden alueille”. Isis-ryhmän kalifi on nimeltään 
Abu Bakr al Bagadi, eli kalifi Ibrahim. Voiko noin vain ilmoitella naa-
pureille, että nyt kuulutaan kalifaat­tiin?

Kalifi on arvonimi, jota käytetään Mohammadin seuraajista islaminus-
koisten yhteisöjen johtajina, moni kalifi on ollut myös poliittinen joh-
taja. Myös emiiri on arvonimi, joka ilmaisee aatelisuutta tai muuta kor-
keaa asemaa. He ovat sheikkejä ja eräät monarkkeja, jolloin heidän 
valtakuntaansa kutsu­taan emiraatiksi. Kalifaatti on nimitys kalifin dy-
nastialle ja sen hallitsemalle alueelle, jota kalifi hallitsee sharian 
avulla. Merkittäviä kalifaatteja ovat olleet Umaijadien kali­faatti Da-
maskoksessa (661-750), Cordoban kalifaatti Espanjassa (929-1031), 
Abbasidien kalifaatti Bagdadissa ja myö­hemmin Kairossa (750-1258), 
Shiialaisten fatimidien dynastia Pohjois-Afrikassa ja Egyptissä (909-
1171) ja Osmanien valtakunta (1453-1924). Osmanien sulttaanit käyt-
tivät kalifin arvonimeä vuoteen 1924, jolloin Atatürk luopui siitä.

Muslimiyhteisöt reagoivat heti Isis-ryhmän julistukseen. ”Julistus on 
merkityksetön ja se rikkoo sharia-lakia”, sanoi Yusef al-Qaradawi, ar-
vostettu sunnilainen uskonoppinut. "Yksit­täinen ryhmä ei voi julistaa 
johtajaansa kalifiksi. Kalifin on oltava kaikkien muslimien johtaja." 
Egyptiläi­nen al-Azhar yliopisto pitää Isis-joukkoja ter-roristeina: kali-
faattia ei voi perustaa väkivalloin, ihmisiä tappamalla. Uusi sisäinen 
hajaannus on siis tiedossa.

Koskenniemi vertaa kolumnissaan valtion ja kalitaatin piirteitä mm. 
hyvinvoinnin luomisessa. "Valtiot elävät jäsentensä yhteistyöllä ja yh-
teisistä päätöksistä. Mus-limiyhteisö hylkää valtion, joka on osa länsi-
maiden maallista perintöä. Kansalaisuus ja kansanvalta eivät kuulu 
kalifaatin ideaan."

Koskenniemi kirjoittaa: ”Ääri-islamilaisen Isis-liikkeen julistama kali-
faatti on globalisaa-tiota, niin kuin ovat markkinatalous, ilmaston-
muutos ja NSA:n salakuuntelu. Sen lisäksi, että ne ylittävät valtioiden 
rajat, ne myös hylkäävät valtion idean.”  Esim. Qatar ja Saudi-Arabia 
sijoittuvat erittäin hyvin globaaleilla markkinoilla, ”rahan kalifaatissa”.

KERTTU KERÄNEN

400 VUOTTA SITTEN. Länsi-Uusimaa 11.7.2014

Enpä olisi uskonut koulutietä kepsutellessani, että Karjalohjan raitti luoki-
teltaisiin 1990-luvulla yhdeksi Suomen parhaiten säilyneistä kylänraiteista. 
Museovirasto teki tuolloin inventaarion valtakunnallisesti arvokkaasta ra-
kennusperinnöstä. Luetteloon pääsi noin 1800 kohdetta eri puolilta maata, 
mutta todella arvokkaita kohteita on vain muutama prosentti. Parhaat ym-
päristöt olivat seuduilla, joilla on asuttu kauan, kuten Uudellamaalla, Varsi-
nais-Suomessa ja Vaasan seudulla.

Valtakunnallinen kirkonkylien inventaario käsitti vain 80 kohdetta ja vain 
muutamille voitiin antaa kun­nolliset pisteet. Hyvin säilynyt kirkonkylä on 
taajama, jossa on kirkko ja palvelupisteillä selkeä historiallinen leima. Talot 
olivat sijoittuneet vanhan tieverkon, rautatieaseman, laivarannan tai kylän 
läpi virtaa­van joen mukaan. Hyvin säilyneitä kirkonkyliä Suomessa oli siis 
niukasti, pilattuja sitäkin enemmän. Sarjan kärkeen ylsi Kiskon kylänraitti, 
joka oli malliesimerkki vanhan suojelusta. Kiskon ohella Karjalohja sijoittui 
kylänraittien kilvassa kiitettävästi ja Vihtikin melko hyvin.

Karjalohjalla talot ovat ryhmittyneet vanhan, historiallisen tien varteen. 
Kirkonkylän raitti on osa keski­aikaista yhdystietä Suurelta rantatieltä Poh-
jasta ns. Yliselle Uudenmaantielle. Vain muutama tien varren 1900-luvun 
alun taloista on purettu. Tie seurailee Pukkilan harjua, joka on Lohjan-
harjun pohjoispuolinen rinnakkaisharju. Se kohoaa 30-40 metrin korkeu-
teen ja sen rinteillä oleville tonteille on tunnusomaista penkereet ja kivi-
aidat. Kivikirkko seisoo uljaana harjun päällä.

Kirkonkylän kulttuurimaisema oli uhattuna, kun raitin viereen alettiin suun-
nitella kevyen liikenteen väylää. Tienvarren puut inventoitiin ja merkittiin 
sinisellä maalilla. Siitäkös nousi hätä, pelättiin että merkityt 300 puuta kaa-
detaan. Kyseessä oli vain inventointi ja vain kolmisenkymmentä puuta kaa-
dettiin. Väylän rakentaminen aloitettiin syksyllä 1996 ja kyllähän se olikin 
jo tarpeen, sen verran oli liikenne lisääntynyt vuosien myötä. Silmäkin on 
jo tottunut väylän olemassa oloon.

2000-luvun alussa kylänraittia kohennettiin kilpailulla. Kunnassa oli toteu-
tettu maisemahanke, ja kuntalai­sille ja kesäasukkaille järjestettiin hedelmä-
puiden ja marjapensaiden leikkauskoulutusta ja pidettiin piha­suunnittelun 
ilta. Asialla olivat mm. paikkakunnan maa- ja metsätaloustuottajat, Martat, 
metsänhoito­yhdistys ja kunta. Kohennustoimet olivat vapaaehtoisia, mut-
ta kilpailuun joutuivat mukaan kaikki yleisesti nähtävillä olevat pihat. Pyrit-
tiin pihojen toimivuuteen ja siisteyteen ja metsämaisemien kauneuteen. 
Katujen kunnossa­pitolain mukaan tontinomistajan on pidettävä tonttiin 
rajoittuva viherkaista siistinä ja oja puhtaana roskista. Karjalohjan keskus-
tan tietä laki ei koske, mutta vapaaehtoinen, oman ympäristön hoito on 
sallittua.

Nyt Karjalohjan 400-vuotisjuhlien ja Puujärvipäivien lähestyessä ympäristöä 
ja pihoja ehtisi vielä hyvin kohentaa. Tienvarret ja ojat siivottiinkin jo ke-
väällä kertaalleen, mutta nyt voitaisiin vielä niittää ojan­penkat, leikata pen-
sasaidat ja siivota risukasat ja romut pois pihoilta. Pienilläkin toimilla saa-
daan ihmeitä aikaan!

KERTTU KERÄNEN