KARJALOHJAN KIRKKOTALLEISTA

Kerttu Keränen & Tuomo Tukkinen  
(Alkuperäinen artikkeli on julkaistu Lohjan kotiseutulehdessä Kirkhakkisessa toukokuussa 
2015, tässä uudistettu versio)

Kuva 1. Yrjö Lehtonen 1913 

Kirkkotallien rakentamisperinne on todennäköisesti alkujaan jo keski-ajalta. 1700-luvulla tallit olivat yleisiä koko Ruotsissa. Niitä saattoi olla kirkon yhteydessä paikoin jopa toistasataa. Tällaista kirkkotallien ryhmää kutsuttiin kirkkokyläksi. Ruotsalaisissa talleissa oli usein toi-sessa kerroksessa liedellinen ja ikkunallinen kirkkotupa, jossa voi yöpyä.

Meillä Suomessa

Suomessa kirkkotalleja oli lähinnä vain Pohjanmaan rannikolla ja Länsi-Suomessa, todennäköisesti juuri Ruotsin vaikutuksesta. Jos kirkkomatka oli pitkä, talolliset rakensivat tallin omien hevostensa lepo- ja suojapaikaksi, mutta myös kylien yhteisiä talleja oli. Tavallisesti tallit oli rakennettu hirsistä, mutta joskus myös laudoista, ja maalattu punamullalla. 

Kirkkotalleja on ollut kaikkien Etelä-Pohjanmaan emäkirkkojen lähellä. Erityisen hyvin tallit ovat säilyneet Kruunupyyssä ja Närpiössä. Närpiön kirkkotallit ovat tiiviisti vieri vieressä kolmessa ryhmässä. Vanhimmasta tallista löytyy vuosiluku 1780, mutta suurin osa lienee rakennettu 1800-luvulla. Närpiön tallien käyttö talleina päättyi ilmeisesti jo 1800-luvun lopulla. Kirkkotalli saattoi olla jaettu kahteen osaan, toinen ihmisille ja toinen hevosille. Jos tallin yhteydessä oli tupa, kirkkoväki vietti siellä aikaansa ennen ja jälkeen kirkonmenojen, lepäsi ja vaihtoi vaatteita. Talliin mahtui yhdestä kolmeen hevosta. 

Karjalohjan tallit

Karjalohjan tallit olivat kuvien perusteella yksiosaisia hevos­talleja, osin hirsistä salvattuja. Joskus kylien taloilla oli yhteinen talli, jota käytti sen talon väki, jonka vuoro oli käydä kirkossa. Kirkossakäynti oli tärkeätä 1700- ja 1800-luvuilla sananjulis­tuksen lisäksi myös siksi, että kirkossa luettiin julkiset kuulutukset. Vuorossa olleen talon väki tiedotti oman kylänsä ihmisille kuulutusten sisällön. Rippikirjoista selviää talollisten ja kaikkien muidenkin seurakuntalaisten käynnit ehtoollisella. Kirkossa pyrittiin käymään hyvän kelin aikana etenkin touko-syyskuussa. Kirkossa­käyntipakko poistettiin 1910-luvun alussa.

Karjalohjan neljäs kirkko, kivikirkko valmistui 1860. (Kuvat 2 ja 3). Kirkon läheisyyteen itäpuolelle perustettiin heti hautausmaa, ja ensimmäiset kirkkotallit rakennettiin samoihin aikoihin. Ensimmäinen kirkkotalli, joka oli myö­hempiä talleja selvästi pitempi, sijaitsi ruumishuonetta vastapäätä maantien toisella puolella. Se oli kuitenkin huonokuntoinen eikä suojannut hevosia tuulelta ja kovilta pakkasilta, joten se korjattiin varastotilaksi. Muita kirkkotalleja oli kuusi. Niistä kolme sijaitsi tien varressa kivikirkosta etelään nykyisen Puputin talon vieressä ja kolme kirkon itäpuolella, entisen osuuskaupan tontin kirkonpuoleisella sivulla. Ne olivat kaikki maalaamattomista hirsistä rakennettuja ja niissä oli pärekatto, eikä niissä yövytty. Suoraan kirkkoa vastapäätä tien toisella puolella oli 1880-luvulla Stefan Miinisen kauppa, jonka yhteydessä oli tallitilaa sekä hevospuomi kuten kirkonmäelläkin.

Eteläpuolen tallit

Talolliset rakensivat ja omistivat tallit. Tarkkaa tietoa niiden rakennusvuosista ei ole, mutta olemassa olevien valokuvien perusteella voi näitä päätellä. Ensimmäisessä tunnetussa kirkkokuvassa (kuva 2), joka on Irene Wahlbergin 1894 ottama,  näkyvät kaikki kolme eteläpuolen kirkkotallia. Nämä ns. Winterin kulman tallit olivat pystyssä vielä 1915¸kesällä 1919 niitä oli jäljellä kaksi ja 1934 talleista vain yksi. Kanttori Oskari Viljasen 1903 ottamassa kuvassa (kuva 3) näkyvät eteläpuolen kirkkotallit, joista oikealle kauppias Miinisen hevosvaja.

Kuva 2. Irene Wahlberg 1894: Ensimmäinen valokuva Karjalohjan kirkosta. 

Eteläpuolen kolme kirkkotallia erottuvat vasemmalla.

Yksi eteläpuolen talleista kuului Långvikin kylän Tavian talolle. Kuusian kylän Vanhantalo ja Uusitalo omistivat ainakin myöhemmin keskimmäisen tallin. Tässä tallissa Eemeli Kurki korjasi 1950-luvulla polkupyöriä ja kokosi uusiakin useammista pyöränromuista. Monen pienen koululaisen ensim­mäinen polkupyörä oli Eemelin pajasta lähtöisin. Tämä viimeinenkin talli purettiin 1970-luvulla ja siirrettiin Kuusialle Vanhantalon pihapiiriin, jossa se sai uuden katon pellistä, ja jossa se sijaitsee edelleen. Kolmas eteläpuolen talleista kuului ilmeisesti Kärkelän kartanolle. Lähellä Kiskon rajaa sijainneen kartanon väen ja ruukin työntekijöiden kirkkomatkat suuntautuivat Karjalohjan kirkkoon, kesäisin vesistöjä pitkin ja talvella hevoskyydillä.

Kuva 3. Oskari Viljanen 1903:  Eteläpuolen kirkkotallit, 

joista oikealla kauppias Miinisen hevosvaja.

Kuva 4. Jalmari Ahkio 1919. Karjalohjan kirkkotallit, 

eteläpuolella talleja on kaksi, itäpuolella kolme.

Itäpuolen tallit

Yksi kirkon itäpuolen eli osuuskaupan puoleisista talleista oli Mustlahden kylän talojen Terävän, Uusmiehen ja Ylhäisten yhteisessä käytössä. Yli 90-vuotias Aino Haatio Mustlahdesta muisteli 2015, että hevoset ajettiin rekineen talleihin kirkonmenojen ajaksi. Hevosille laitettiin paksut loimet selkään ja ruokaa eteen. 

Toinen talli kuului Härjänvatsan kylän talollisille yhteisesti. Kolmas talli oli ilmeisesti Lohjansaaren talojen käytössä. Sieltä tultiin kirkkoon talvisin hevoskyydillä jäätä pitkin Lohjanjärven yli. Nummijärveläiset kävivät Karjalohjan kirkossa vuodesta 1874 lähtien, joten jossakin tallissa heidänkin hevosensa olivat. Kaksi itäpuolen tallia purettiin 1949. Kolmas eli viimeisenä pystyssä ollut talli purettiin muutamaa vuotta myöhemmin. Se oli kesällä 1952 jo lähes hajoamispisteessä.   (Kuvat 5-8).

Kuva 5: Oskari Viljanen 1905: Oikealla ensimmäinen, mutta  noin v. 1900 varastokäyttöön muutettu kirkkotalli. Vasemmalla pärekattoinen kirkkotalli, jonka seinustalla seisoo kirkkoväkeä. Muita talleja ei itäpuolella vielä ollut. Vasta vuoden 1915 tienoilla pystytettiin kaksi tallia lisää.

Kuva 6. Itäpuolen tallit 1925. Oikealla erottuu osuuskaupan hevospuomi, 

jota sai käyttää myös kaupan ollessa kiinni. 

Kuva 7. Arvo Tukkinen 1926: Itäpuolen tallit 

Kuva 8. Arvo Tukkinen, itäpuolen tallit ja Osuuskauppa 1946

Kirkkotallien historia päättyy

Kirkkotallit olivat kuuluneet olennaisena osana Karjalohjan kirkonkylän maisemaan.  Hevoset hävisivät kylän raitilta 1960-luvulta lähtien, ja kirkkoon alettiin kulkea yhä enemmän autoilla.  Viimeisenä pystyssä ollut "Empun talli" purettiin 1970-luvulla (kuva 9) ja siirrettiin Kuusialle Vanhantalon pihapiiriin. Siihen päättyi kirkkotallien yli 100-vuotinen historia Karjalohjalla. 

Kuva 9: Tauno Puputti 1970-luvun alkupuolella: Kuusian Uudentalon ja 
Vanhantalon yhteisesti omistaman ja viimeisenä pystyssä säilyneen 
eteläpuolen kirkkotallin purku- ja siirtotyöt Kuusialle alkavat. 

OOOOOO

Kuvaluettelo:

Kuva 1: Yrjö Lehtonen 1913:  Eteläpuolen tallit näkyvät vasemmalla Yrjö Lehtosen kaupan mainoskuvassa.
Kuva 2:  Irene Wahlberg 1894: Ensimmäinen valokuva Karjalohjan kirkosta. Eteläpuolen kolme kirkkotallia erottuvat vasemmalla.

Kuva 3.  Oskari Viljanen 1903:  Eteläpuolen kirkkotallit, joista oikealla kauppias Miinisen hevosvaja.

Kuva 4.  Jalmari Ahkio 1919: Karjalohjan kirkkotallit. Eteläpuolella talleja on kaksi, itäpuolella kolme.

Kuva 5:  Oskari Viljanen 1905: Oikealla ensimmäinen, mutta noin v. 1900 varastokäyttöön muutettu kirkkotalli. Vasemmalla pärekattoinen kirkkotalli, jonka seinustalla seisoo kirkkoväkeä. Muita talleja ei itäpuolella vielä ollut. Vasta vuoden 1915 tienoilla pystytettiin kaksi tallia lisää.
Kuva 6. Itäpuolen tallit 1925. Oikealla osuuskaupan hevospuomi, jota sai käyttää myös kaupan ollessa kiinni.
Kuva 7.  Arvo Tukkinen 1926: Itäpuolen tallit 
Kuva 8.  Arvo Tukkinen, itäpuolen tallit ja Osuuskauppa 1946

Kuva 9:  Tauno Puputti 1970-luvun alkupuolella: Kuusian Uudentalon ja Vanhantalon yhteisesti omistaman ja viimeisenä pystyssä säilyneen eteläpuolen kirkkotallin purku- ja siirtotyöt Kuusialle alkavat. 

Valokuvat 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7 ja 8  Tuomo Tukkisen kokoelmasta,

kuva 9 Fanny Salmisen perikunnan albumista

Lähteet:

Veikko Kallio: Karjalohja, Itsenäisen väen pitäjä (2005)

Liisa Mantere: Karjalohjan seurakunta 400 vuotta (2014)

Tuomo Tukkinen: Karjalohjan kylät ennen ja eilen (2008)

Tuomo Tukkinen: Karjalohjan entisyyttä I (2014)

Tuomo Tukkinen: Karjalohjan entisyyttä II (2014)

Iso Tietosanakirja nro 6, Otava 1934

Verkkotietosanakirja Wikipedia

Haastatellut:

Eteläpuolen tallit: Risto Kuittinen, Sylvi Puputti, Antti Rosenblad

Itäpuolen tallit: Aino Haatio, Liisa Mantere, Anneli Teperi

Kattelus: Terhi Haataja, Anna Nordström

Kärkelän kartano: Tanja Bergroth, Inga-Lill Hassel

Lohjansaari: Tapio Heljävaara

Nummijärvi: Heljä Järnefelt