26. elokuuta 2015

PUKKILANHARJU - KOTISEUTUMME HELMI. Ykkös-Sanomat 26.8.2015


70 000 vuotta sitten ilmasto alkoi viiletä Norjan ja Ruotsin tuntureilla.  
Kesät olivat koleita eikä lumi ehtinyt sulaa vaan kerrostui yhä paksum-
miksi kerroksiksi tunturien laelle. Alimmat kerrokset tiivistyivät jääksi. 
Lumi ja jää valuivat alas laaksoihin ja vuosituhansien aikana jäätikkö 
peitti yhä laajempia alueita, lopulta koko Pohjois-Euroopan. Jääkerros 
oli paksuimmillaan Pohjanlahden alueella, jopa kolmen kilometrin pak-
suinen.
       Noin 18 000 vuotta sitten ilmasto alkoi lämmetä ja jäätikkö sulaa. 
Sulava jäätikkö repi ja raastoi kiviä ja kallioita edetessään noin seitse-
män metrin syvyydeltä. Kun jään reunasta irtosi jäävuoria, ne kuljet-
tivat siirtolohkareita Viroon ja Tanskaan asti. Vasta 9000 vuotta sitten 
Suomi oli kokonaan jäätön, vaikkakin laajalti veden peittämä. Pysähty-
neen jäätikön eteen muodostuivat sulamis­vesien kuljettamasta ja jää-
tikön puskemasta aineksesta Salpausselät. Ensimmäinen Salpausselkä 
kerrostui noin 11000 vuotta sitten, ja se on pituudeltaan noin 200 km. 
Sen pohjois- ja eteläpuolelle muodostuivat Toinen ja Kolmas Salpaus-
selkä noin viidensadan vuoden välein. Ne eristävät Keski-Suomen tu-
hansien järvien vedet Suomenlahdesta ja Laatokasta.
       Punkaharju Saimaan Puruvedellä on kaunein harjuistamme ja yksi 
kansallismaisemistamme. Kansain­välinen matkailukohde se on ollut jo 
parisataa vuotta ja luonnonsuojelualueenakin yksi maailman van­him-
mista, sillä siitä muodostettiin kruunupuisto jo vuonna 1843.  Nykyisen
 suojelustatuksensa alue sai vuonna 1991. Metsähallitus hallinnoi alu-
etta vuoden 2008 alusta lähtien.
       Jo alakoulussa maantiedon tunnilla kuulimme myös muun muassa 
Hattelmalan harjusta Hämeenlinnassa ja Pyynikistä ja Kalevankankaas-
ta Tampereella. Lohjanharjun saimme kuulla olevan Salpausselän jatke. 
Lapsuuteni maise­maan kuuluu ehdottomasti Karjalohjan Pukkilan­harju, 
toinen näistä Salpausselän rinnakkaisharjuista ja sen kenties tuhansia 
vuosia vanha polku muhkuraisine juurakoineen ja kivineen. Harjujen 
harjanteillehan oli useimmiten muodostunut polkuja, joita ihmiset käyt-
tivät silloin, kun vesi vielä lainehti harjun molemmin puolin, ja myöhem-
min, kun teitä ja kulkuvälineitä ei ollut.
       Vanhempiemme ja meidän aikanamme monen upean harjun kohta-
loksi on tullut soranotto, erityisenä esimerkkinä Lohjanharju. Myös Kar-
jalohjan harjulla on pari sorakuoppaa. Soraa on tarvittu teiden ja talo-
jen rakentamiseen, eikä alkuaikoina kukaan puhunut pohjavesien vaa-
rantumisesta eikä maiseman entistämisestä.
       Pukkilanharju on Someron harjun tapaan tontti tontilta muuttu­-
massa asuntoalueeksi, jossa kesäasukkailla pitää olla huvila sekä ran-
nassa että harjun päällä. Vielä tänä keväänä Pukkilanharjun runsaan 
kilometrin mittainen polku kulki yhte­näisenä hautausmaalta koululle. 
Nyt hautausmaan viereisellekin tontille rakennetaan. Rakennustöiden 
aikana koneet tuhoa
vat ikiaikaiset polut, eikä niitä millään saa entistettyä kun ne kerran 
on myllerretty. Paikkakuntalaisten ulkoilutien kult­tuurihistoriallinen 
merkitys on tuhottu. Säilyneeltä osaltaan Pukkilanharjun polku on pai-
koin metrin levyinen. Sen molemmin puolin kasvaa kangasmetsää, mut-
ta aikoinaan harjun rinteillä kohosivat komeat petäjät. Parinsadan 
metrin päässä kirkolta ja hautausmaalta päin tultaessa on harjun kor-
kein kohta, luontainen näköalapaikka. Sen laelta näki aikaisemmin 
sekä Lohjanjärvelle että Puujärvelle. Kesäaikaan lehtipuut estävät 
nämä näkymät.
       Meillä karjalohjalaisilla ei ole museota, mutta meillä on upea, tu-
hansia vuosia vanha kulttuuriaarre, Pukkilanharju!  Sen polulla vaelsi-
vat aikoinaan Topelius ja todennäköisesti myös Lönnrot. Se on nyky-
 karja­lohjalaisten keskuspuisto, mainio sienestys- ja marjastuspaikka. 
Sen ulkoilupolulla on hyvä hengittää raikasta hapekasta mäntymetsän 
ilmaa.


KERTTU KERÄNEN



Palautetta tuli sähköpostilla: 

pukkilanharju

Lähettäjär kaatranenAdd contact
VastaanottajaKerttu KeränenAdd contact
PäiväysTänään  27.8.2015  12:33



 Luin artikkelisi. Se oli hieno.
Yritin lähettää viestin, mutta en onnistunut.
Toivottavasti Pukkilanharju säilyy
se mikä on vielä jäljellä.
 
terv. Ritva