70 000 vuotta sitten ilmasto alkoi viiletä
Norjan ja Ruotsin tuntureilla.
Kesät
olivat koleita eikä lumi ehtinyt sulaa vaan kerrostui yhä paksum-
miksi
kerroksiksi tunturien laelle. Alimmat kerrokset tiivistyivät jääksi.
Lumi ja
jää valuivat alas laaksoihin ja vuosituhansien aikana jäätikkö
peitti yhä
laajempia alueita, lopulta koko Pohjois-Euroopan. Jääkerros
oli paksuimmillaan
Pohjanlahden alueella, jopa kolmen kilometrin pak-
suinen.
Noin 18 000 vuotta sitten ilmasto alkoi lämmetä
ja jäätikkö sulaa.
Sulava jäätikkö repi ja raastoi kiviä ja kallioita
edetessään noin seitse-
män metrin syvyydeltä. Kun jään reunasta irtosi
jäävuoria, ne kuljet-
tivat siirtolohkareita Viroon ja Tanskaan asti. Vasta 9000
vuotta sitten
Suomi oli kokonaan jäätön, vaikkakin laajalti veden peittämä.
Pysähty-
neen jäätikön eteen muodostuivat sulamisvesien kuljettamasta ja jää-
tikön puskemasta aineksesta Salpausselät. Ensimmäinen Salpausselkä
kerrostui noin
11000 vuotta sitten, ja se on pituudeltaan noin 200 km.
Sen pohjois- ja
eteläpuolelle muodostuivat Toinen ja Kolmas Salpaus-
selkä noin viidensadan
vuoden välein. Ne eristävät Keski-Suomen tu-
hansien järvien vedet Suomenlahdesta
ja Laatokasta.
Punkaharju Saimaan Puruvedellä on kaunein harjuistamme
ja yksi
kansallismaisemistamme. Kansainvälinen matkailukohde se on ollut jo
parisataa vuotta ja luonnonsuojelualueenakin yksi maailman vanhim-
mista, sillä
siitä muodostettiin kruunupuisto jo vuonna 1843. Nykyisen
suojelustatuksensa alue sai vuonna
1991. Metsähallitus hallinnoi alu-
etta vuoden 2008 alusta lähtien.
Jo alakoulussa maantiedon tunnilla kuulimme myös muun
muassa
Hattelmalan harjusta Hämeenlinnassa ja Pyynikistä ja Kalevankankaas-
ta Tampereella. Lohjanharjun saimme kuulla olevan Salpausselän jatke.
Lapsuuteni
maisemaan kuuluu ehdottomasti Karjalohjan Pukkilanharju,
toinen näistä
Salpausselän rinnakkaisharjuista ja sen kenties tuhansia
vuosia vanha polku
muhkuraisine juurakoineen ja kivineen. Harjujen
harjanteillehan oli useimmiten
muodostunut polkuja, joita ihmiset käyt-
tivät silloin, kun vesi vielä lainehti
harjun molemmin puolin, ja myöhem-
min, kun teitä ja kulkuvälineitä ei ollut.
Vanhempiemme ja meidän aikanamme monen upean harjun
kohta-
loksi on tullut soranotto, erityisenä esimerkkinä Lohjanharju. Myös
Kar-
jalohjan harjulla on pari sorakuoppaa. Soraa on tarvittu teiden ja talo-
jen
rakentamiseen, eikä alkuaikoina kukaan puhunut pohjavesien vaa-
rantumisesta eikä
maiseman entistämisestä.
Pukkilanharju on Someron harjun tapaan tontti
tontilta muuttu-
massa asuntoalueeksi, jossa kesäasukkailla pitää olla huvila
sekä ran-
nassa että harjun päällä. Vielä tänä keväänä Pukkilanharjun runsaan
kilometrin mittainen polku kulki yhtenäisenä hautausmaalta koululle.
Nyt
hautausmaan viereisellekin tontille rakennetaan. Rakennustöiden
aikana koneet
tuhoa
vat ikiaikaiset polut, eikä niitä millään saa entistettyä kun ne kerran
on myllerretty. Paikkakuntalaisten ulkoilutien kulttuurihistoriallinen
merkitys
on tuhottu. Säilyneeltä osaltaan Pukkilanharjun polku on pai-
koin metrin levyinen. Sen molemmin puolin kasvaa kangasmetsää, mut-
ta aikoinaan harjun
rinteillä kohosivat komeat petäjät. Parinsadan
metrin päässä kirkolta ja hautausmaalta päin tultaessa on harjun kor-
kein kohta, luontainen näköalapaikka.
Sen laelta näki aikaisemmin
sekä Lohjanjärvelle että Puujärvelle. Kesäaikaan
lehtipuut estävät
nämä näkymät.
Meillä karjalohjalaisilla ei ole museota, mutta
meillä on upea, tu-
hansia vuosia vanha kulttuuriaarre, Pukkilanharju! Sen polulla vaelsi-
vat aikoinaan Topelius ja
todennäköisesti myös Lönnrot. Se on nyky-
karjalohjalaisten keskuspuisto,
mainio sienestys- ja marjastuspaikka.
Sen ulkoilupolulla on hyvä hengittää
raikasta hapekasta mäntymetsän
ilmaa.