Viime vuoden lopulla kävin katsomassa Sofia Coppolan elokuvan Somewhere. Myöhemmin yritin muistella, mistä siinä oli kysymys. Vasta isojen ponnistelujen jälkeen alkoi tulla mielikuvia parhaat päivänsä nähneen näyttelijän joutavanoloisesta elämästä, jossa vielä oli rippeitä elitistisestä elämästä. Ajettiin hienolla autolla älyttömästi ympyrää tai antamaan haastatteluja ja juhlittiin tolkuttomasti. Olihan siinä sanomaa, eri asia on, mitä siinä kukin näki.
Nyt parin viikon sisällä olen katsonut sekä Juha Wuolijoen ohjaaman Hella W:n että Tom Hooperin ohjaaman Kuninkaan puheen. Muiden lailla ihmettelen, miksi Hella Wuolijoesta ei ole tehty elokuvaa aikaisemmin, kun aineksia olisi vaikka kuinka moniosaiseen jatkosarjaan. Vielä parikymmentä vuotta sitten ei olisi voitu tehdäkään. Nyt on aikaa kulunut, Neuvostoliitto romahtanut ja Wuolijoen vaiheikasta elämää ja erikoista persoonaa historiallisena merkkihenkilönä voidaan tutkia.
Kun yhteen aikaan kun luin pelkästään elämäkertoja, oli luontevaa siirtyä Aino Kallaksen päiväkirjoista Hella Wuolijoen kirjoihin Koulutyttönä Tartossa ja Yliopistovuodet Helsingissä. Wuolijoki kirjoitti ne vankilassa ilman muistiinpanoja tai mahdollisuutta tarkistaa faktoja. Niinpä kirjoissa saattaa olla ja onkin virheitä. Hella Wuolijoki oli joutunut maanpetossyytteen vuoksi vankilaan vältettyään kuolemantuomion äänin 3-2. Elokuvan vankilajakso oli silti painoarvoltaan iso verrattuna hänen muihin vaiheisiinsa. Vakooja vai ei? Omasta mielestään Hella W ei sitä ollut.
Hella Wuolijoki oli tuottelias näytelmäkirjailija, piinkova bisnesnainen, politiikan huipulla sukkuloiva rauhanneuvottelija, kartanonrouva ja maanviljelijä, kansanedustaja, Yleisradion pääjohtaja. Hän tuli nuorena tyttönä Suomeen opiskelemaan, ollen valmistuttuaan Viron ensimmäinen akateeminen nainen. Hän meni naimisiin Sulo Wuolijoen kanssa ja oli ensimmäinen suomalainen nainen, joka liiketoimillaan, ilman perintöjä, teki miljoonaomaisuuden. Hän omisti muutaman sahan, toi Suomeen kahvia ja sokeria, neuvotteli miljoonakaupoista länteen ja itään. Hän uudisti Yleisradion pääjohtajaksi tultuaan sen ohjelmapolitiikan, muun muassa Radion orkesteri ja teatteri perustettiin, Työmiehen tunti ja Metsäradio saivat alkunsa. Hän onnistui lähes kaikessa mihin ryhtyi - paitsi suhteessa tyttäreensä.
Filmin käsikirjoitus on Outi Nyytäjän, pääosassa Tiina Weckström. Elokuvassa on upeat puitteet, hienot näyttelijät, mutta aineiston runsauden vuoksi täysonnistuminen on mahdotonta. Olennaisen valinta on ylivoimaista kenelle tahansa.
Brittielokuva Kuninkaan puhe oli myös hyvin vaikuttava. Se sai neljä Oscaria (paras elokuva, paras miespääosa, paras ohjaus ja paras käsikirjoitus). Mies-sivuosaa esittänyt (vale-)puheterapeutti Geoffrey Rush ei piitannut muodollisuuksista ja niinpä syntyikin monta herkullista tilannetta etiketistä kiinnipitäneen potilaan kanssa. Kun veli Edward VIII joutui luopumaan kruunusta rouva Wallis Simpsonin vuoksi, päähenkilöstä tuli vasten tahtoaan kuningas Yrjö VI. Englanti oli juuri joutunut sotaan Saksan kanssa ja kuninkaan piti pitää radiossa puhe alamaisilleen.
Elokuvan esille tuoma puhevika, änkytys, on vakava asia varsinkin valtion päämiehelle. Se voi aiheutua kiusaamisesta ja toisaalta olla kiusaamisen syy. Soisin kaikkien, joilla on puhevika, jotka on pakotettu oikeakätiseksi tai joita kiusataan, näkevän sen. Elokuva ei voi olla koskettamatta jokaista, joka sen näkee. Tirautinpa minäkin lopuksi muutaman kyyneleen.
KERTTU KERÄNEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti