Eräs mielipidekirjoittaja kyseli kansanedustajaehdokkaiden arvoja. Varsinkin näinä päivinä, kun kaikki asiat mitataan rahassa, olisi vanhoilla arvoilla tilausta. Arvokeskustelussa on mahdollista joutua loputtomaan kiistelyyn. Kuitenkin Vuorisaarnasta ja kymmenestä käskystä kumpuava kristillinen etiikka löytyy jossain muodossa kaikista uskonnoista. Myös uskonnot-tomat ovat yhtä mieltä yhteiselon onnistumisen edellytyksistä: älä varasta, älä tapa, auta lähimmäistäsi jne.
Suomen evankelisluterilaista kirkkoa kiusaa kristillisdemokraattien esiintyminen koko kirkon äänitorvena. Nyt vaalien lähestyessä Kirkko- ja Kaupunki –lehden päätoimittaja Seppo Simola otti asiaan ärhäkän kannan: ”Tehtäköön nyt jälleen kerran selväksi, että kristillisdemokraatit eivät ole mikään kirkon puolue. Sen kannatus tulee lähinnä hellun-tailaispiireistä ja kirkon konservatiivisimmasta laidasta. Se ei edusta millään lailla kirkon tai suomalaisten kristittyjen valtavirtaa.”
(Helluntailaispiirien lisäksi kristillisdemokraateilla on kytköksiä viidenteen herätysliikkeeseen. Puolueen puheenjohtajan Päivi Räsäsen mies Niilo Räsänen on Luther-säätiötä lähellä olevan Kansanlähetysseuran opiston rehtori. Kansanlähetysseura, Suomen Raamattuopisto ja Kansan Raamattuseura ovat ns. viidennen herätysliikkeen suurimmat järjestöt. Herätysliike syntyi 1900-luvulla rukoilevaisuuden, herännäisyyden, evankelisuuden ja lestadiolaisuuden jälkeen. L-U toim.poistama kpl))
Onko kirkko huolissaan kenties siitä, että monet ihmiset äänestävät kristillisiä ajatellen, että ne nyt ainakin ovat kunnollisia ihmisiä. Niin yleensä onkin, mutta lahkolaisuus merkit-see myös ehdottomia äärikannanottoja aiheuttaen arkielämän ahdistusta. Lahkolaiset pitävät itseään muita parempina kristittyinä. Kuitenkin kaikissa puolueissa on kristilliset arvot ja etiikan omaavia ehdokkaita, joille myös tasa-arvo ja ihmisoikeudet ovat tärkeitä. Näin ei voi sanoa kaikista lahkoista.
Kävin MTV3:n vaalikoneella. Jokaisen kysymyksen kohdalla tuli eri ehdokas ja lopulta ekaksi sijoittui kristillisdemokraatti! Mistä tiedän mihin lahkoon hän kuuluu? Onko hän piilohelluntailainen, vapaakirkkolainen, lestadiolainen? Luther-säätiöläinen tai muu arvo-koservatiivi? Uskonnollinen suuntautuneisuus on niin tärkeä tieto, ettei sitä saisi piilotella. Vaalikoneesta tietoa ei löydy ja puolueen ehdokasluettelossa on pelkät nimet.
Äänestysiän laskeminen ei ehtinyt näihin vaaleihin, onneksi. Nuorten pitäisi ensin hankkia vähän elämänkokemusta. Todella pieni vähemmistö nuorista tietää tai edes välittää yhteiskunnallisista asioista. Esimerkiksi kymmenlapsisessa lestadiolaisperheessä saattaa olla viisikin nuorta äänestäjää, joille isä sanoo ketä äänestetään. Ja isälle on annettu seuroissa ohjeet. Lestadiolaiset kuuluvat usein keskustaan.
Soini taas kertoi olevansa roomalaiskatolinen. Katolisessa kirkossa on paljon hyvää. Moniin asioihin silläkin on tiukka kanta, jotka aiheuttavat ihmisille ahdistusta ja jopa terveyshaittoja.
Kansanedustajat ovat ylintä lainsäädäntövaltaa edustava taho. Vaikka meillä on perus- ja ihmisoikeuksista lainsäädäntö kunnossa, niitä koskevia uudistuksia saattaa tulla käsit-telyyn. Silloin ei ole ollenkaan merkityksetöntä kansanedustajan arvot. Uskonnon ja politiikan yhdistäminen saattaa olla jopa vaarallista. Kunnallispolitiikassa uskonnolliset hyvä-veliporukat vaikuttavat pieneen ihmiseen vielä enemmän.
No niin tytöt (sanoo jumppaohjaajani), muistakaamme, mitä mieltä katolinen kirkko ja useimmat lahkot ovat tasa-arvosta, naisten asemasta, naispappeudesta, ehkäisystä, abortista ja avioliitosta.
KERTTU KERÄNEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti