Taas on vilautettu Roution, Sammatin ja Karjalohjan terveyskeskusten lopettamista. Muistui mieleeni, että Karjalohjalla pidettiin jo 50-luvulla lääkärin vastaanottoa vain yhtenä päi-vänä viikossa liian vähäisenä. Leukailtin, että on onni jos sattuu lääkäripäivänä sairastu-maan. Mikä kumma siinä on – sotakorvaukset oli juuri saatu maksetuksi, köyhyys kurkki joka kulman takana ja silti jopa Karjalohjan tapaisessa pikkukunnassa oli oma poliisi ja lääkärin vastaanotto, tosin kerran viikossa. Nyt ei muka olisi varaa siihen!
Jokin aika sitten lensin kärsälleni tasaiselta porrastasanteelta soran ja nurmensekaiselle pihalle. Ehdin kääntää päätäni sivulle ja ojentaa oikean käteni eteen suojaksi. Kuului mel-koista rutinaa, kumpi rutisi, pää vai silmälasit? Makasin hetken aloillani ja kun mihinkään ei sattunut, konkoilin ylös. Silmäkulmasta tuli verta aika tavalla, menin sisään ja laitoin talous-paperia tilkkeeksi. Tarkempaa katsomista varten piti ottaa silmälasit pois ja sitten en nähnyt mitään. Onneksi terveyskeskus on parinsadan metrin päässä. Siellä todettiin, että haava on puhdistettava kunnolla ja vaatii ainakin viisi tikkiä. Pitäisi mennä Lohjan sairaalaan.
Sammatista löytyi taksi. Kyyti eestaas oli erittäin miellyttävä, kiitos. Lääkäri puhdisti sorat haavasta ja ompeli muutaman tikin. Kehotti sitten poistattamaan ne omassa terveyskeskuksessa noin viikon päästä.
Tikkien poistosta oli tulla ongelma. Karjalohjan terveyskeskuksen ei kuulunut niitä poistaa, koska olen ulkokuntalainen. Soitto Helsinkiin oman terveysaseman ajanvaraukseen kesti ainakin 20 minuuttia. Kävi ilmi, ettei ole toivoakaan saada aikaa edes sille viikolle ja tikit eivät saa olla liian kauan. ”No, soittakaa aamulla uudestaan, jos sairaanhoitaja ottaisi vastaan. ”Olin melko kiihtynyt jonotuksesta ja tokaisin, että ”En soita! Roikuin nytkin langalla yli 20 minuuttia. Täytyy pyytää sisartani kynsimään ne pois, otti se tikit pois koiraltaankin!” Ja löin luurin kiinni.
Tikinpoistopäivänä soitin kiltisti Karjalohjalle, että voisinko kumminkin tulla, kun poisto muuten ei onnistu. Sain luvan ja sairaanhoitoharjoittelija poisti tikit viidessä minuutissa. Olisin maksanut, mutta se ei käynyt päinsä. Kiitän siis harjoittelijaa hyvästä työstä ja rohkeudesta sivuuttaa ties mitkä hallinnolliset ohjeet.
Entä sitten? Jos Karjalohjan terveysasema ei olisi ollut niin lähellä, olisin varmaan itse laastaroinut kulman umpeen ja mitähän kauheuksia siitä olisi seurannut! Pikku juttuhan tämä oli, mutta jokainen tajuaa, mikä merkitys omalla terveyskeskuksella ja lääkärillä on kuntalaisille!
Jo 80-luvulla säästettiin. Ei saanut perustaa yhtään uutta lääkärin virkaa. Monella lääkärillä oli kaupungin virka, toinen yksityisellä lääkäriasemalla ja sitten vielä keikat muualle. Olin lentää peelleni keikkapalkkioiden ja kilometrikorvausten suuruudesta. Kun kolme eri röntgenlääkäriä teki kukin yhden keikan viikossa lähikunnan sairaalaan, jo kuukauden palkkioilla olisi palkannut lääkärin ja pari sairaanhoitajaa.
Lääkäreitä on enemmän kuin koskaan, mutta on kuntia, joissa ajoittain ei ole lääkäriä lainkaan. Ehdotan Kuuban mallia: yhteiskunnan varoin koulutettu lääkäri joutuu valmistut-tuaan toimimaan kaksi vuotta valtion määräämässä paikassa (tosin jäsenkirjalla voi valita).
Ja miksi kelakorvausten poistoa yksityislääkäreiden palveluista ei saada aikaseksi? Useimmilla käyttäjistä on varaa maksaa saamastaan palvelusta täysi hinta. Ei ole mitään syytä syytää veronmaksajien varoja yksityisille lääkäriasemille eli sijoittajien taskuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti