Mökkikansa laittelee jo mökkejään talviteloille. Veneet ja laiturit nostetaan ylös. Piiput peitetään, vesijohdot suljetaan, kasvit suojataan jänöiltä, ovet ja luukut pannaan kiinni ja tehdään muut turvatoimet.
Vuoden 2009 mökkibarometri kertoo, että maan suurin mökkikunta on Kuusamo. Mökkejä siellä on 6300, (totta kai, Kuusamohan oli kooltaankin lähes Uudenmaan maakunnan kokoinen), mutta jo kaksi kolmasosaa Rukan mökeistä on rakennettu yritysten henkilö-kuntien käyttöön. Karjalohjalla on kesämökkejä 1751, vakinaisia asuntoja 662 eli mökki-prosentti on 165. Lukema kelpuutti yhdeksänteen sijaan koko maassa. Nummi-Pusulan mökkiprosentti oli 7 ja muissa alueen kunnissa miinusmerkkinen (Raasepori –53, Siuntio –66, Vihti –77 ja Lohja -79). Luulenpa kylläkin, että tilastot eivät kerro ihan koko totuutta. Tietääkö tilastontekijä kaikki vakinaiset asunnot ja mummonmökit, jotka ovat muuttuneet kesäasunnoiksi? Ilmiö varmaan vielä lisääntyy, kunhan loputkin suurten ikäluokkien väestä jäävät orvoiksi ja yksi ja toinen palaa entiseen kotiinsa kesäasukkaaksi. Ja kenties pysy-väksi asukkaaksi. Vaasan yliopiston tutkimuksen mukaan 1940-50 syntyneistä kaupunkilaisista on maallemuuttohalukkaita 16 prosenttia. Sehän on suunnilleen satatuhatta potentiaalista muuttajaa! Kerrotaan, että hiljainen paluumuutto on jo käynnissä.
Kannattaisiko kuntien ryhtyä aktiiviseksi ja hankkia uusia asukkaita ja veronmaksajia tästä ryhmästä? Eläkeläisethän maksavat kunnallisveroa ja heitä verotetaan yhä edelleenkin reippaasti. Kuusikymppinen nykyeläkeläinen on terve ja hyväkuntoinen vielä pitkään. Kun kunto sitten iän myötä heikkenee, pystyy tällainenkin henkilö omaisten ja kodinhoitajien tuella asumaan omassa kodissaan pitkäänkin. Äitinikin vielä lähes yhdeksänkymppisenä kynä kädessä laski, riittääkö eläke varmasti kaikkeen, asumiskuluihin, kodinhoitajien käynteihin, ruokiin, lääkkeisiin ym. Sairauskuluistakin osan sponsoroi Kela. Siis eläkeläisiä uusina kuntalaisina ei kannata pelätä. He tuovat työpaikkoja ja tätä kautta lisää veroja kuntaan.
Kannattaisiko rohkaista nykyisiä kesäasukkaita muuttamaan pysyvästi kesäkuntaan? Kaikki eivät suinkaan pane mökkejään talviteloille. Yhä enenevässä määrin ne ovat ympärivuotiseen käyttöön sopivia. Olen antanut kertoa itselleni, että kesäasunnon muuttamista virallisesti vakituiseksi asuinrakennukseksi on haettava kunnasta. Mökin on silloin täytettävä lain vaatimukset. Olennaista on, että tönö on rakennusteknisesti asunnoksi sopiva. Pitää olla riit-tävästi lämpöeristetty, pitää olla lämmitysjärjestelmä ja ikkunoiden täytettävä tietyt normit. Keittiöntapainenkin ja pesumahdollisuus esimerkiksi saunassa tarvitaan. Tuleva ja menevä vesi eikä WC:kään ole välttämättömiä, mutta kyllä ne ihmisasunnoissa kuuluu olla. Jätevesistä saunavedet mukaan luettuna on huolehdittava. Rakennuksen paloturvallisuus-, ilmanvaihto- ja kestävyysehdot on täytettävä. Ja sitten kunta päättää. Yleensä ainakin pienet kunnat ovat suopeita asialle, ellei asunnon sijainti ole ihan mahdoton tai rantakaava kiellä. Mutta onpa tapahtunut sellaistakin, että kunta lupaa, ympäristökeskus valittaa ja hallinto-oikeus päättää.
Mutta millä houkutella uusia mökkiläisiä? Millä houkutella nykyiset kesäasukkaat muut-tamaan kakkosasuntonsa ykkösasunnoiksi eli vaihtamaan kotikuntaa? Palveluilla ja kohtuullisella kiinteistöverolla tietenkin! Luonto, maisemat ja ympäristöolosuhteethan läntisellä Uudellamaalla ovat jo parasta ykkösluokkaa.
KERTTU KERÄNEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti