Poika kysyi äidiltään: mitä tekisit toisin, jos saisit aloittaa elämäsi uudestaan. Äiti yllättyi, mietti ja vastasi sitten: ”En kai mitään ihmeempää—en ehkä kuitenkaan tiskaisi, siivoaisi ja laittaisi ruokaa niin paljon.” Nyt kun syksy on tullut, voi vaikka miettiä, menikö kesä silleen kuin oli tarkoitus. Oliko yleensä mitään suurta suunnitelmaa? Päivät ovat menneet yksi kerrallaan, sanoisinko omalla painollaan. Suuri osa ajasta menee aina arjen pyörit-tämiseen, vanhan kaavan mukaan aamutoimiin, ruokailuihin, tiskeihin ynnä muuhun semmoiseen..
Aamiaispöydässä kirjoitan silti päivän työluettelon. Se ei ole sitova. Jos en tänään ehdi tai viitsi, laitetaan se huomenna taas listalle. Vakiohomma päivittäin on lepo, mikä tarkoit-taa noin tunnin päivänokosia. Ihmisellä on oikeus ja useimmilla jopa tarve päivänokosiin. Välimeren kansat ovat tienneet sen aina. Sitten on asioita, jotka tulevat eteen, yllätyksenä, pyytämättä. Niistäkin on selvittävä ja niiden vuoksi muut suunnitelmat voivat heittää kuperkeikkaa. Esimerkiksi veli soittaa ja kysyy lähdenkö puolukkaan. Totta kai! Sinne sutena!
Iäisyysprojektien listalla on mansikkamaan kunnostus – mitähän oikea puutarhuri sanoisi ajankohdasta? Kiviportaiden teko yläpenkereelle on myös mietittynä. Portaista tulee, ei sellaiset kuin Ehrensvärdin portaikko Suomenlinnassa vaan suunnilleen viisi-kuusi porrasta kierteellä, ja neljä tasaista kiveä vierekkäin. Sitten laitan kivien väleihin hiekkaa, etteivät käärmeet tee niihin pesiään; sisiliskot saavat tehdä. Ja reunoille kivikkokasveja, mehi-tähteä ja katkeraa maksaruohoa peittämään mahdollisia epäkohtia.
Kivitöitä tehdessä voi miettiä suurempia kysymyksiä kuten Destian myyntiai-keita, kenties panoa pörssiin. Jos ostaja on ulkomainen taho, onko sillä kiinnostusta Suo-men teiden rakentamiseen ja hoitoon ja entä jos… Toivottavasti Tieliikennelaitos ymmär-retään pitää kotimaisissa käsissä. Karjalohjan liittyminen Lohjaan 2013 askarruttaa myös. Suunnittelu on varmaan jo aika pitkällä, mutta ei tartte kuin vilkaista karttaa, niin huomaa, että kaksoiskaupunkihan siitä tulee. Toinen puoli kaupunkia on ison järven takana! Tallinnan ja Helsinginkin kaksoiskaupungista on ollut puhetta ja siinäkin on iso vesi välissä. Lieneekö idea ammuttu alas ilman isoa paukahdusta? Selvyyden vuoksi; täällä järven takana on oltava koulut, kirjastot, terveysasema jne. Ei kaikilla ole autoa!
Sadeilmoista ja pimeydestä on se etu, että voi lukea. Nyt onkin ihan ylivoimai-nen urakka edessä: ainakin Lipposen, Lehtisen ja Anderssonin muistelukset pitäisi lukea. Myös Uimosen Median mahti ja kirja Paavo Haavikosta ja Lindblomin Manun matkassa pitäisi saada luetuksi. Ja Soininvaaran Vauraus ja aika. Televisiosta se varsinainen aikavaras on tullut: Lyhyen ajan sisällä meitä lähihistoriasta kiinnostuneita on hellitty Blairin, Thatcherin, Saddamin ja Jäätteenmäen henkilökuvilla. Muistan vieläkin, miten hämmäs-tynyt olin, kun yksikään Jäätteenmäen puoluetovereista ei tukenut häntä, (ei tietenkään, pari vanhaa konkaria oli jäänyt ilman ministerinpaikkaa). Äskettäin Metro-lehdessä oli tekstari: ”Jos Jäätteenmäki olisi mies, hän olisi pääministeri vieläkin”. Niin että milloin-kahan tulee dokumentti Vanhasesta?
KERTTU KERÄNEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti