Koko kouluaikani olin vakaassa uskossa, että Topelius kehitteli tarinan Koivusta ja tähdestä kävellessään Karjalohjan harjulla ja että koivu oli jossain siinä Kukkaisniemen tienoilla. En voinut keksiä sitä omasta päästäni! Nykyään Koivu ja tähti on Karjalohjan tiedotuslehden nimi ja vaakunassa on samat symbolit. Aikaisemmin kunnan nettisivuillakin pääsi eteenpäin koivu ja tähti kuvaketta painamalla.
Kun edellinen kesäkuntani Muhos laittoi uuden kulttuurikeskuksensa nimeksi Koivu ja tähti, olin ensinnäkin nyreissäni, että mikä se semmoinen talon nimi on? Syntyy sekaan-nuksia, kun vakiintuneita nimiä aletaan käyttää muihin tarkoituksiin, kuten Porin Jazz (jalkapallojoukkue) ja Beethoven (koira), puhumattakaan rokkibändeistä, vaikkapa Klamydia. (Nightwish on hyvä, nimenä ja muutenkin.) Ja toiseksi, koivu ja tähti viittaa niin selkeesti Topeliukseen, että oli suorastaan pakko ryhtyä selvittämään, kenelle Topelius ja Koivu ja tähti kuuluu.
Sakari Topeliuksen juuret ovat Pohjois-Pohjanmaalla. Hänen isoisänsä isä, Koivu- ja tähti-tarinan poika Kristoffer, oli lähtöisin Limingasta Toppilan talosta. Hän muutti suku-nimen latinankieliseen muotoon Toppelius ja peri myöhemmin isänsä viran tullimiehenä Oulussa. Kristofferin poika oli kirkkomaalari Mikael Toppelius, jonka kolmanneksi vanhin poika oli Sakari Topelius vanhempi. Hän toimi lääkärinä Uudessakaarlepyyssä Sakari-pojan syntyessä 1818.
Topelius kävi Oulussa triviaalikoulun, kirjoitti ylioppilaaksi 15-vuotiaana, lähetettiin sitten Helsinkiin jatkamaan opintoja Runebergin johdolla. Hänen ei tiedetä koskaan käyneen Muhoksella eikä hänen laajassa kirjallisessa tuotannossaan edes mainita Oulun seutua.
Entä Koivu ja Tähti? Yksi Muhoksen nähtävyyksistä on Lumiaisten muistokivi Toppeliusten Isonvihanaikaisen piilopirtin paikalla. Juuri täältä kasakat kaappasivat lapset, 7-vuotiaan Kristoffer Toppeliuksen ja muhoslaisen tytön Briitta Keräisen ja veivät heidät Pietarin kautta Inkerinmaalle, ja myivät ottolapsiksi pajariperheeseen. Perhe kuului tsaari Pietari Suuren seurapiiriin ja lapsia kohdeltiin hyvin. Eräänä kesänä lapset kuulivat huhuja, että Suomessa oli rauha. Koti-ikävä kasvoi ja he pyysivät lupaa lähteä kotiin. Kun siihen ei suostuttu, he karkasivat ja suunnistivat ensin auringonlaskua kohti. Kuultuaan ensimmäisen kerran suomen kieltä, he tiesivät tulleensa Suomen puolelle ja saattoivat ryhtyä etsimään kotia koivun ja tähden avulla. Tiettävästi he tulivat yhdessä Helsinkiin, mistä Kristoffer jatkoi Tukholmaan. Toisen tiedon mukaan poika lähti jo Viipurista laivalla Tukholmaan, löysi sieltä sattumalta äitinsä ja sisaruksensa ja palasi Liminkaan.
Myös Topeliuksen siteet Karjalohjaan tarkentuivat. Hän vietti täällä vain pari kesää. Leskirouva Amalia Munch vuokrasi hänelle Kukkaisniemen vuonna 1875. Siellä hän viimeis-teli Maamme-kirjan, mutta tarinan Koivusta ja tähdestä hän oli kirjoittanut jo vuonna 1852.
Kuka siis voi omia Topeliuksen? Topelius syntyi Uudessakaarlepyyssä, lapsuusvuodet ja koulu menivät Oulussa ja loppuelämä Koivuniemen alikartanossa Sipoossa. Muutoin vaaka kallistuu Helsingin puoleen opiskelun ja pitkän, ansiokkaan uran Helsingin yliopiston pro-fessorina ja rehtorina sekä runsaan kirjallisen tuotannon (Maammekirja, Luonnon kirja, ensimmäiset suomalaiset historialliset romaanit, sadoittain runoja, satuja ja virsiä) vuoksi, unohtamatta työtä maan ensimmäisenä kokopäivätoimisena toimittajana Helsingfors Tidningarissa. Karjalohjalle jää pieni kunnia olla pari vuotta kesäpaikkana. Ja Muhokselle ei sitäkään, mutta se saa kunnian Koivusta ja tähdestä. Siinä Karjalohja häviää perusteellisesti. – No, kisat sikseen, kyllä Topelius kuuluu kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti