Kävin viikko sitten terveyskeskuksessa, ajattelin tutkituttaa kolesteroli- ja veriarvot, varmuuden vuoksi. En kuitenkaan kovin kepeesti aio ryhtyä syömään mitään kolesteroli-lääkkeitä, vaikka tiedän, että niitä kovin helposti määrätäänkin. Raja-arvojahan on muutettu alaspäin, ja olen ymmärtänyt, että kyseessä oli lähinnä lääketeollisuuden kikka-merkkinen konsti lisätä menekkiä.
Laborantti oli nainen, jolla oli hiukset peitetty kokonaan joustavalla valkoisella päähineellä, semmoisella joita pidetään pikkulapsilla talvella varsinaisen lakin tai hupun alla. Tulin siihen tulokseen, että kyseessä on suomalainen muslimi (puhui suomea). Kotimatkalla juolahti mieleeni hänen kenties loukanneen päänsä.
Oli miten oli, jos ihminen kääntyy aikuisiällään toiseen uskoon, se varmaan tapahtuu melkoisten pohdiskelujen ja vertailujen jälkeen. Suomessa on yli 20000 muslimia ja suurin osa heistä on sunneja. Suomalaisia käännynnäisiä on muutama sata.
Onko kristinuskossa ja islamissa sitten merkittäviä eroja? Kumpikin uskonto on saanut pyhän kirjansa Koraanin ja Raamatun Jumalan ilmoituksella. Kumpikin perustuu kreikka-laiseen filosofiaan ja yksijumalisuuteen, tosin kristityillä pyhä kolminaisuus eli Poika ja Pyhä Henki lisäksi. Sekä muslimit että erityisesti kristityt joutuvat tuonpuoleisessa tilille teoistaan. Muslimien velvollisuudet ovat usko, rukous, almut, paasto ja pyhiinvaellus. Kunnon muslimi rukoilee viisi kertaa päivässä. Sana islam merkitsee alistumista, toisen selityksen mukaan rauhaa, ja sitä moni suomalainen käännynnäinen sanoo etsineensä ja löytäneensä. Rukous tuo ryhtiä arkielämään ja jo oluen ylenmääräisen läträämisen lopetus tuo laatua elämään. Sianlihan syönnin lopetuksen vaikutuksista ei ole tietoa.
Kristityillä on kymmenen käskyä. Markku Pölönen tosin on sanonut, että jos Jumala olisi savolainen, hän olisi antanut 15 ehotusta. Käskyt opetellaan viimeistään rippikoulussa ulkoa selityksineen. Parikymmentä vuotta sitten Terho Pursiainen laati uudet käskyt, moraalia arjen tarpeisiin. Kuten muun muassa: Älä pure ruokkivaa kättä. Älä koske toisen omaan. Älä juorua. Älä ole loinen. Älä saastuta perussuhteita. Älä vedä välistä. Älä sorra erilaista. Älä pane vahinkoa kiertämään.
Kaikista hienoin asia kristinuskossa on armo. Armahda itseäsi ja toista.
Uutisissa islam on esillä lähinnä äärimmäisten terroritekojen ja sotien vuoksi. Uskonto ja valtio ovat yhtä. Katukuvassa islam näkyy naisten pukeutumisessa. Hunnuilla ja huiveilla naiset korostavat uskoaan ja niistä on tullut sanomista länsimaissa. Suomessakaan ei oikeastaan saisi esiintyä naamioituneena ja mitä muuta täysmittainen burkha on. Naisten asema on islamissa hyvin alisteinen ja imaamien ja muiden tulkitsijoiden tulkinnoista riippuvainen. Missään tapauksessa nainen ei kelpaisi uskonnolliseksi toimijaksi.
Me täällä Suomessa sentään saimme naispiispan. Kumma kyllä uutinen ei enää paljoa hetkauttanut, ehkä olin jo kyllästynyt odottamaan sitä. Olihan nainen ollut ehdolla jo yhdeksän kertaa. Kun naispappeudesta äänestettiin 80-luvulla, sekä arkkipiispa että minä (!) itkimme kielteistä vaalitulosta. Ja erosin kirkosta luvaten, että vasta kun omaan seura-kuntaani tulee naispappi, palaan kirkon helmaan. Nainen tuli kymmenen vuotta myöhem-min, mutta vain apupapiksi. Sittemmin entinen seurakuntani liitettiin naapuriseurakuntaan. Vaikka kirkossa organisaationa on vielä paljon kohentamista, aion pitää lupaukseni liittyä kirkkoon. Naispiispa korvatkoon ehdon.
KERTTU KERÄNEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti